Mitä teen? Huomasin että mieheni on narsissi!

...mutta kunmulla on Humala. Perkele että se leviää kesällä. Jotenkin se saa voimaa grillimakkarasta. Olen yrittänyt kitkeä ja harventaa mutta heti kun olen pois kotoa vahtimasta niin johan taas rehottaa.

Joskus on tehnyt mieli tuhota koko kasvi mutta sillä on kuitenkin hyvät juuret ja on se aika kivan näköinenkin, noin niinku kaukaa.

Yritän olla kastelematta sitä liikaa mutta joskus menen mukaan sen touhuihin ja sitten minä itsekin tunnen olevani Cladioluksen sijaan Humala. Kyllä seuraavana päivänä hävettää.

Mutta ikinä en haise yhtä pahalle kuin Humala aamuisin!

Ensimmäinen oli kuin aasinkorva, mutta siitä päästiin sovussa eloon ja nyt on jalostunut hänestäkin ihan kelvollinen lajike. Ei siinä ollut muuta vikaa kuin etten tiennyt pitääkö hyvällä vai pahalla tavalla kohdella kun mikään ei kelvannut, kastelutiheyskin oli nuorempana hieman epäselvä.



Nykyinen on kuin peikonlehti, kiitollinen ravintoon ja kasteluun, kukoistaa kauniisti paikassa kuin paikassa ja hyvä on tarvittaessa ilmaa puhdistaa. Tilaa antaa totuudensiemenillekin.



Voimia vain itsekeskeisen narsissin kanssa elämiseen. Meillä ei moisia ole katseltu koskaan.

Narsissit ovat toki vaikeita. Ne tuhoavat lopulta läheisensä, joten kitke se elämästäsi mahdollisimman nopeasti.



Minulla oli kotona kumipuu. Minulle niin kehuttiin, että sellaisen työstäminen on helppoa. Mutta toisin kävi. Voit kuvitella miltä tuntuu, kun yllättää ystävättärensä sen kimpusta valuttamassa maitiaisnestettä.

Myyrät jättävät kyllä narsissit rauhaan, joten onneksi miehesi ei ole tulppaani : )

mieheni on ollut kohta 20v tulppani, eikä loppua näy

antaa kaikkien kukkien kukkia :)

Olen mies ja identiteetti hakusessa!

Viihdyn ulkona lämpimissä varjoisissa paikoissa. Tuoksun hyvälle mutten ole mikään silmänilo.

Ikää alkaa hiukan olla mutta lakastumisesta ei ole tietoakaan.

Älä huoli. Se on jo paljon jos tuoksuu hyvälle eikä vaadi paljon. Löydät varmasti hyvän kodin.

kun yöt on ruvennut jo kylmeneen.

Edellisestä oli pakko erota. Se vielä pahempi kuin anopinkieli - ihan hävettää kertoa tätä - se oli anopinhammas. Voitte kuvitella. Nyt kun olen alkanut toipua siitä, niin olen miettinyt seuraavan ominaisuuksia.

Aika helppohoitoinen pitäisi olla. Niin että voi luottavaisin mielin jättää välillä yksinkin. Ettei tarvitse pyytää naapuria antamaan sille juomista. Hyvä tuoksu on tärkeä. Ja mielellään freesin näköinen, paljon vihreätä, ei piikikäs. Monivuotinen ehkä, tosin onhan niissä yksivuotisissakin puolensa... Sellainen helppo pitää siistinä, ettei kovin varista mitään (joo, ei kiitos saniaisia). Ehkä sellainen vaatimattomampi, ei houkuttelevia kukkia ettei niitä pörriäisiä houkuttelisi liikaa.

Mistähän sellaisen löytäisi? Onko toi Plantagen hyvä paikka? Tähän asti olen käynyt ihan vaan noitten markettien puutarhaosastoilla, mutta ei siellä ole tullut sopivaa vastaan.

Omakohtaisella kokemuksella voin kertoa, että sukupuolielämämme oli yhtä tuskaa! Onneksi se oli vain yhden kesän juttu. Nyt elämässäni on uskomattoman komea orkidea. Saas nähdä, miten sen kanssa käy.

Hei, jos tarkoitit, että miehesi on narsisti, niin mene keskustelemaan asiantuntijan kanssa, miten parhaiten pääset miehestäsi eroon.

en välitä miehistä, kokeiltu kyllä on. Mutta nyt mulla on aivan ihana suhde yhden liljan kanssa. Suosittelen muillekin.

Hei, jos tarkoitit, että miehesi on narsisti, niin mene keskustelemaan asiantuntijan kanssa, miten parhaiten pääset miehestäsi eroon.

Kaikille, jotka eivät tunne av-palstaa, kerron että täällä on kahdenlaisia aloituksia.

Ensinnä on ne jotka oikeesti kysyvät ja tarvitsevat apua, niissä on pitkät sepustukset aiheesta, ja kukaan ei pilaile niiden kanssa(tai ainakaan melkein).

Sitten on nää toisenlaiset. Joku keksii jonku hauskan jutun, kuten tässä on miestä verrattu narsissiin, ja veikkaan että todellakin on tarkoitettu vain vitsiksi.

Näitä aloituksia on aina silloin tällöin ja ne on kyllä todella hauskoja ja tarkoitettukkin siihen:)

Tämänkin aloituksen paljastaa viesti, jollaista kukaan oikean ongelma ihmisen kanssa elävä ei laittaisi, siinä olisi enemän kerrottuna.

Toi viestikin on jo vitsi kun sen osaa oikein lukea:D

Ja höpsis! Puutarhuri ymmärtää jutuista mainiosti mistä kenelläkin sandaali puristaa. Ja kaiken lisäksi, kukkien nimet tulevat usein ihmismaailmasta.

Narsissi on saanut nimensä kreikkalaisesta tarustosta (Narkissos), ja samaisen Narkissoksen mukaan on nimetty "narsismi".

Kysyjä on siis ollut ihan perillä asioista!



Tämä on ollut varsin terapeuttinen keskustelu. Puutarha on elämän voima.

Voin teille kaikille suositella menemistä katajan kouluun, menkää ja ottakaa vehkanne mukaan.

http://katajary.fi/

Mä vastaavasti nain Humalan, joka osoittautui kauheaksi retkuksi. Jotenkin mä sitä kuitenkin rakastan, mutta pyysin sitä aina käyttämään Kukka ja Mehiläistä. Mutta vahinko sattui kuitenkin ja meille syntyi kolmos-unikot. Nämä Unikot ovat tosi ongelmallinen jälkipolvi. Poliisi on koko ajan koputtelemässa ovelle. No, mitäs nain Humalan, tämmöinen vanha Viiniköynnös. Olen valmis viikon vaihtokokeiluun. Olen valmis kokeilemaan Narsiasi ja vaihdossa retku Humala. Myös noille Unikoille tekisi maisemanvaihdos hyvää. Mitä mieltä olet?

Se oli oikea valioyksilö ja viimeisen päälle tietoinen omasta täydellisyydestään. Ja kestävä oli se, en päässyt siitä kuin 20 vuoden hivutuksella. Se oli automaattikasteluinen (vaikkakin jostain syystä kielsi siitä olevan mitään ongelmaa), piiloleviävä (olen alkanut epäillä että niitä pikkusipuleita voi olla pohjoismaita myöten), äärimmäisen vaikea hoitaa muuten (jos jokin meni sen mielestä pieleen, se käpristyi mustaksi möykyksi jopa kuukausiksi) ja tietenkin aivan mielettömän ahne ravinteille. Oli siinä hommaa, eikä lopulta auttanut itseni kuin vaihtaa majaa, oli koti sen verran kokonaan sen vallassa. En suosittele tätä lajiketta, sen kanssa menee varmasti hermot ja ehkä jopa mielenterveys.

Se on ihan älyttömän helppohoitoinen, kun muistaa vaan kastella riittävästi, joskus lannoittaa vähän ja pitää poissa suorasta auringonvalosta, niin lehdet pysyy vehreinä ja kiiltävinä. Se tykkääkin kovasti paikastaan pleikkarin ja töllön edessä ja nauttii pimeämmistä jutuista. Sen kanssa voi ihanasti viettää semmoista leppoista elämää ilman ylimääräistä draamaa. Varsi on kyllä aika pitkä ja se kasvaa karmeeta vauhtia, mutta kun se tuntuu liian pitkältä, niin sen kun nappasee pois latvan ja istuttaa uuteen purkkiin.



Mulla oli vähän aikaa semmonen kannukasvi, joka oli ihan mahdoton hoidettava. Se ei suostunut kasvamaan kuin vain kosteassa ympäristössä ja se oli sijoitettava lopulta lämpölampun alle ja pidettävä multa koko ajan kosteana. Lisäksi sille piti syöttää ajoittain lihaa tai kärpäsiä. Se oli kyllä ensisilmäyksellä tosi ihana ja eksoottinen, mutta väsyin sitten sen vaativaan ylläpitoon ja sen itsekastelevan astian jatkuvaan täyttöön.

ei tartte tehdä mitään. Se osaa kastellakkin itsensä. Joku koristekirsikka miehenä on sou läst siison! Tai apn narsissi. Yök, en kestäis! Ihan joulutähteen verrattava kausimies. Itse voisin just ja just hyväksyä Jukka Palmun, mut samaa sukunimeä en kyl ottais. Ei sovi mun nimeen...

10 vuotta hoivasin ja ja hellin, yritin kaikkeni narsissin parhaaksi. Mutta narsissi on erittäin myrkyllinen, tappaa lähiympäristön huomaamattaan. Vaikka oletkin jo heittänyt sen pellolle niin lopullisesti siitä pääsee eroon vain polttamalla. Se piinaa hävittämisenkin jälkeen vielä vuosia ja tekee elämästä helvetin! Sen jälkeen on vaikea ottaa uutta kukkaa, kun narsissin myrkylliset siemenet itää syvällä kuin kaktuksen piikkeinä. Kannattaa hakea apua erialojen hortonoomeilta.