Mitä teen? Huomasin että mieheni on narsissi!

Jos tarkkaan lukee noita viestejä, jotka alkuperäiseen kysymykseen vastaavat, voi nähdä että nissä on oikeasti ymmärretty mistä on kysymys. Ei liene montakaan viestiä näissä kukallisissa, jotka eivät oikeasti kuvaisi parisuhdetta ja toisaalta pyrkisi vastaamaan kysymykseen tai verhotusti tarjoaisi parisuhdeneuvoja.

Mielestäni keskustelu on ollut huumorintajuista ja antoisaa, sekä oikeasti vastauksiakin tarjoavaa. Turhaa holhota kirjoitusvirheistä kärsivää, eivät he pienen puutteensa vuoksi huumorintajuttomia ole!

Itse luovuin narsissistani reilu puoli vuotta sitten... Nyt katselen rauhassa vieläkö viherpeukalo jostain löytyisi ;)

Juuri näin!!! erinomainen yhteenveto koko ketjusta!! Ex- mieheni oli pylvästyräkki, tönkkö nurkan valtaaja joka tarvitsi kunnolla kastelua, sisäisesti.Niihin kasteluvesiin kun alkoi mennä pikku mukuloiden ravinnerahat, näytin sille ovea.Kun itsekseni sain mukulani kastella, niin johan alkoivat pikkuiset kukkimaan kun saatiin se tönkkö sieltä nurkasta pois:)Viime viikolla kävin treffeillä yhden kivan voikukan kanssa, tavallisen oloinen mutta kun tarkempaa katsoi, oikea ilosilmälle ja jos ei tunnu oikealta puhallan sen haivenina ilmaan:)

Narsissi vai narsisti??? Onko sama asia? Jos narsisti, niin käypäs lukemassa http://www.narsistienuhrit.info/narsismi.html sivuilta infoa

Mun nykyinen mies on rahapuu. Helppohoitoinen, viihtyy kotona lähes olosuhteissa kuin olosuhteissa. Hiljainen, vähään tyytyvä ja luotettava - mutta nimensä mukaisesti tuottaa lehdykkää minkä kerkeää.

Tieädn mistä puhun: mulla oli ennen jättiputki. Tsiisus. Sitä muhkeaa putkeaan tunki joka ikiseen koloon minkä matkoiltaan löysi. Sen kitkeminen oli kamalan iso ja uuvuttava työ, mutta lopulta kannatti.

Nykyistä rahapuu-kultaani en poies vaihda, elämä hymyilee!

Kodinhoidontukea voisi varmaan laskea merkittävästi että näinkin verbaalisesti lahjakkaat kansalaiset voisivat käyttää joutilaan aikansa yhteiskuntaa hyödyttävään työhön.

Me näppärät ja nasevat verbaaliveitikat ehditään kyllä sekä hyödyttää yhteiskuntaa että ilahduttaa kanssaihmisiä yhteisöllisellä, kokemuksia jakavalla ja mielialaa kohottavalla sanailulla. Työssäkäyvänä ihmisenä tähän käyttämäni 50 minuuttia on kieltämättä melko iso uhraus, mutta olen toisaalta ratkaissut tämän jättämällä katsomatta noin 5800 jaksoa Kauniita ja rohkeita, minä ansioista minulla on ollut käytettävissäni loistava tuhansien tuntien vapaa-aikaresurssi.

keneltä löytyy kodinonni?? :)

""Vierailija - 18.8.2011 11:02 (72/197)

Aaghh, mulla oli oikea kerrottukukkainen jättinarsissi.

Se oli oikea valioyksilö ja viimeisen päälle tietoinen omasta täydellisyydestään. Ja kestävä oli se, en päässyt siitä kuin 20 vuoden hivutuksella. Se oli automaattikasteluinen (vaikkakin jostain syystä kielsi siitä olevan mitään ongelmaa), piiloleviävä (olen alkanut epäillä että niitä pikkusipuleita voi olla pohjoismaita myöten), äärimmäisen vaikea hoitaa muuten (jos jokin meni sen mielestä pieleen, se käpristyi mustaksi möykyksi jopa kuukausiksi) ja tietenkin aivan mielettömän ahne ravinteille. Oli siinä hommaa, eikä lopulta auttanut itseni kuin vaihtaa majaa, oli koti sen verran kokonaan sen vallassa. En suosittele tätä lajiketta, sen kanssa menee varmasti hermot ja ehkä jopa mielenterveys. ""



Minulla oli juuri tämmöinen samanlainen, en päässyt siitä eroon ennenkuin yhdeksän vuoden jälkeen.



Näiden tämmöisten kanssa on oltava todella varovaisia, itse käännyin ammattipuutarhurin puoleen, en muutoin olisi selvinnyt.



Se on niin kamalaa, kun niihin kiintyy kuitenkin ihan oikeasti niin sitten on niin vaikeaa luopuminen, mutta muu ei auta, pakko se on luopua.



Mieli maasta nyt ylös vain ja kohti uusia kukkatarhoja, kannattaa seuraavan kerran harkita tarkemmin mihin kiintyy.

Olen toki epäillyt sitä jo hetken aikaa. Voiko tällainen suhde kestää? Heitänkö sen pihalle??

Kun pitää puutarhan kunnossa, niin narsissikin kukoistaa hetken aikaa keväällä.

Päästin mieheni käymään työpaikalla. Nyt se kiipeilee pitkin seiniä ja pölisee kärpäsiä. Auttaako suihku?

Mies oli aika kitukasvuinen kotona ja suorastaan villiintyi työpaikalla. Onkohan sillä suhde viereisen kopin "kulta"köynnökseen?

Kodinhoidontukea voisi varmaan laskea merkittävästi että näinkin verbaalisesti lahjakkaat kansalaiset voisivat käyttää joutilaan aikansa yhteiskuntaa hyödyttävään työhön.

Ja tälläkin verbaalilla unijukalla oli aikaa lukea koko pitkä litania ja pohtia, että mitähän nasevaa tähän nyt laittais.

kuolin nauruun! Orkideani kukoistus on jo vuosia sitten kadonnut, turhaan yritin sille tätä ketjua selittää. mutta eihän se raukka ole vuosiin kukkinut tai antanut minulle minkään laista responssia, joten en sitä nytkään vaadi.



Älkää siis vaan orkideaakaan hankkiko, ei mitään huumorintajua eikä kauneuttakaan pahemmin. Kalju, laiha ja saamaton tikku. ja tylsäkin vielä...

Anna ajan kulua - lohdutan, että muutaman vuoden päästä jo naurattaa :) Ja sitten naurattaakin sitäkin iloisemmin ja hersyvämmin. Elämä narsistin kanssa on helvettiä, siitä ei varmasti kukaan ole muuta mieltä, mutta joskus nauru on parasta lääkettä arpiin ja haavoihin. Ja viimeistään sitten kun nämä naurattaa, huomaat, että olet valmis siirtymään traumoistasi eteenpäin - kohti uusia lajikkeita! Tsemp! :)

.... eikä tahdo kelvata myyrille, eikä rusakoille. Mikä muuten itse olet?

viskoo ihmeessä..

Puhallettavia ja muovisiakin on kuulemma. Sekä emi- että hedekukinnoilla.

Narsisti-sana juontuu Narkissoksesta, joka on kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä komea nuorukainen. Ennustuksen mukaan Narkissos ei eläisi vanhaksi, jos näkisi oman kuvansa. Näkymättömäksi kirottu Ekho-nymfi lähenteli Narkissosta, mutta Narkissos torjui lähentelyt. Sattumalta metsästysretkellä Narkissos näki kuvansa lähteestä ja rakastui kuvaansa, mutta kuva ei antanut hänelle vastarakkautta. Lopulta nuorukainen nääntyi lähteelle. Häntä etsimään tulleet löysivät lähteen reunalta kauniin keltaisen kukan, narsissin

Ja ylpeä sellainen. Jos ei akka tykkää niin vaihtakoon vaikka voikukkaan XD

ettei alkuperäisen viestin kirjoittaja nimenomaan tarkoittanut narsissia. Mitä jos kyseessä ei ollut kirjoitusvirhe, vaan ap:llä on vaan ihan hyvä huumorintaju, mikä ehkä sulta puuttuu :)

""Vierailija - 18.8.2011 11:02 (72/197) Aaghh, mulla oli oikea kerrottukukkainen jättinarsissi. Se oli oikea valioyksilö ja viimeisen päälle tietoinen omasta täydellisyydestään. Ja kestävä oli se, en päässyt siitä kuin 20 vuoden hivutuksella. Se oli automaattikasteluinen (vaikkakin jostain syystä kielsi siitä olevan mitään ongelmaa), piiloleviävä (olen alkanut epäillä että niitä pikkusipuleita voi olla pohjoismaita myöten), äärimmäisen vaikea hoitaa muuten (jos jokin meni sen mielestä pieleen, se käpristyi mustaksi möykyksi jopa kuukausiksi) ja tietenkin aivan mielettömän ahne ravinteille. Oli siinä hommaa, eikä lopulta auttanut itseni kuin vaihtaa majaa, oli koti sen verran kokonaan sen vallassa. En suosittele tätä lajiketta, sen kanssa menee varmasti hermot ja ehkä jopa mielenterveys. ""

Minulla oli juuri tämmöinen samanlainen, en päässyt siitä eroon ennenkuin yhdeksän vuoden jälkeen. Näiden tämmöisten kanssa on oltava todella varovaisia, itse käännyin ammattipuutarhurin puoleen, en muutoin olisi selvinnyt. Se on niin kamalaa, kun niihin kiintyy kuitenkin ihan oikeasti niin sitten on niin vaikeaa luopuminen, mutta muu ei auta, pakko se on luopua. Mieli maasta nyt ylös vain ja kohti uusia kukkatarhoja, kannattaa seuraavan kerran harkita tarkemmin mihin kiintyy.

Mietin tässä sitäkin, olivatko jo 60-luvulla tuo geenimanipulointi ja risteytyskokeet kuinka pitkällä, kun tästä jättinarsissista löytyi myös ilmiselviä liaanin piirteitä! Tunki pitkää lonkeroa joka rakoseen ja kietoutui ympärille, niin etten pystynyt enää liikahtamaan. Siinähän kiikuin löysässä hirressä, mutta roikkukoon joku muu nyt vuorostaan. Käännyin hortonomiliiton puoleen ja pätkin sen lonkerot polttopuiksi.

Mun mies on kummallinen. välillä se on kuin maksaruoho, hiukan punertaa mutta muuten järkevä peruskasvi, mutta annas olla niin seuraavana päivänä herään ohdakkeen vierestä. Olipa kyseessä kova- tai pehmeälehtinen päivä, jokaisena puhkeaa oksille pienehköjä suhtkoht kauniita keltaisia kukkia. Oon miettinyt pitäiskö tätä metamorfoosia esitellä jollekin asiantuntijalle, mahtaako mies kärsiä näistä jatkuvista muutoksista itse?

Kodinhoidontukea voisi varmaan laskea merkittävästi että näinkin verbaalisesti lahjakkaat kansalaiset voisivat käyttää joutilaan aikansa yhteiskuntaa hyödyttävään työhön.

Oma vaimosi on ahkeraliisa! Hän käy töissä eikä ehdi kuluttaa aikaansa tällaisilla foorumeilla rentoutuen, koska tekee työpäivän päätteeksi yksin kaikki kotityöt. Sinun "miesten töihisi" kuuluu lähinnä talon maalaus (kerran kymmenessä vuodessa) ja renkaiden vaihto (kaksi kertaa vuodessa). Siksi sinulla on aikaa pyöriä täällä (naisten) foorumeilla raapimassa päätäsi kun jutut menee sinun käsityskyvyllesi liian lennokkaiksi.