Pidän itseäni pikkaisen parempana kuin keskimääräinen suomalainen nainen. Onko kysyttävää?

voi muistakin kuin parempi - huonompi -positioista. Ylimielinen asenne on mielen luoma keino (mikä sen tarkoitus nyt kussakin tilanteessa on), se ei kerro sitä, miten asiat oikeasti ovat.

Mutta väittäisin, että ihmisluonnolle on kuitekin normaalia asettaa asiat paremmuusjärjestykseen. Olemme pohjimmiltamme kilpailijoita ja elämme yhteiskunnassa, jossa kaikki laitetaan paremmuusjärjestykseen ja palkitaan tai rangaistaan sen mukaan. Tälla tavoin ihmisten käyttäytymistä voidaan ohjata yhteiskunnan haluamaan suuntaan. Ja yhteiskunta yleensä pyrkii aina kollektiiviseen hyvään.

En ole huomannut, että ihmiskunta pyrkisi kollektiiviseen hyvään, sen sijaan olen huomannut, että ihmiskunta koostuu ryhmistä, jotka kuvittelevat, että he tietävät, miten kaikkien tulisi elää, jotta voitaisiin pyrkiä kollektiiviseen hyvään. Kuitenkin näiden ryhmien pyrkimykset, tavoitteet ja päämäärät ovat aivan erilaisia.

Sä puhut yhteiskunnasta niin kuin se olisi joku henkiolento.

Eikä meillä kaikilla tietenkään ole sama käsitys siitä, miten kollektiiviseen hyvään päästään. Yhteiskunnan sisällä on toki erilaisia näkemyksiä siitä, miten hyvyyttä luodaan. Mutta aivan varmasti suurin osa mainitsemistasi ryhmistä kuitenkin haluaa tulevaisuudessakin yhteiskunnan, joka toimii hyvin. Ja Suomessa on kuitenkin paljon sellaisia laajalti hyväksyttyjä arvoja, joita kaikki kannattavat lähtökohdista ja motiiveista huolimatta. Ei tämä maa sentään sisällissodassa ole!

Kun asuu ulkomailla ja vähän eri puolilla Suomea, tulee huomanneeksi, että niitä laajalti hyväksyttyjä arvoja on loppujen lopuksi aika vähän.

Totta kai kaikki (tai ainakin suurin osa) nämä kilpailevat ryhmät ovat sitä mieltä, että he haluavat tulevaisuudessakin hyvin toimivan yhteiskunnan, mutta ihmisillä on todella erilaiset käsitykset siitä, 1) miten sellainen saavutetaan ja 2) millainen se on.

Musta tuntuu, että sä olet tutustunut vähän liikaa sellaisten ihmisten mielipiteisiin, jotka ovat yhteneväisiä omiesi kanssa.

haluat keskustella tästä aiheesta?

siihen keskivertoa parempaan ryhmään, jonkun toisen mielestä (vaikkapa työkaverin) sä voit kuulua vaikkapa vittumaisten ämmien ryhmään (joka kai ei ole sunkaan mielestä parempi ryhmä)?

Sä et nyt oikein ymmärrä, mitä mä haen tässä takaa. Unohda siis.

Eli sä puhut nyt niistä paremmuuden mittareista? Mitataanko vittumaisuutta vai julkaisujen määrää. Tästä voimme toki keskustella maailman tapppiin saakka.

paremmuuden mittareista. Mä yritin puhua siitä, miten helppoa on pitää itseään muita parempana, kun tuntee itsensä ja oman ajattelunsa hyvin - siis paremmin, kuin minkään muun. Silloin usein voi jäädä huomaamatta toisten ihmisten nerokkuus, tai mitkä tahansa hyvät puolet.

Sä oot selvästi omaksunut tuon erittäin suorituskeskeisen elämän kriteerit omiksesi, mutta älä yritä väittää, että ne olisi jotenkin ainoat asiat maailmassa - eri ihmiset nyt arvostavat hyvin erilaisia asioita.

Voin mäkin pitää itseäni parempana kuin naapurin isäntää vaikka niillä perusteilla, että olen akateemisesti koulutettu ja hän on käynyt vain maamieskoulun, mutta jos vertaillaan paikallistuntemusta tai vaikka tietämystä luonnosta tai viljelystä, niin en tiedä kyllä yhtään mitään häneen verrattuna.

Edelleen väitän, että puhut mittareista Yksi mittari on tuo mainitsemasi koulutus. Toinen mittari on paikallistuntemus. Kolmas tietämys luonnosta ja viljelystä. Nämähän niitä mittareita juuri ovat! Enkä ole väittänyt missään viestissä olevani kaikilla osa-alueilla muita parempi. Ei sellaista ihmistä olekaan!

Mittarit ovat selkeitä, niitä voi laskea. Miten verrataan koulutusta ja paikallistuntemusta keskenään? Miten vertailaan elämänkokemuksia keskenään? Ei mitenkään.

Ja tuohon olennaisimpaan asiaan, ajattelun laiskuuteen, et ole edelleenkään ottanut kantaa.

voi muistakin kuin parempi - huonompi -positioista. Ylimielinen asenne on mielen luoma keino (mikä sen tarkoitus nyt kussakin tilanteessa on), se ei kerro sitä, miten asiat oikeasti ovat.

Mutta väittäisin, että ihmisluonnolle on kuitekin normaalia asettaa asiat paremmuusjärjestykseen. Olemme pohjimmiltamme kilpailijoita ja elämme yhteiskunnassa, jossa kaikki laitetaan paremmuusjärjestykseen ja palkitaan tai rangaistaan sen mukaan. Tälla tavoin ihmisten käyttäytymistä voidaan ohjata yhteiskunnan haluamaan suuntaan. Ja yhteiskunta yleensä pyrkii aina kollektiiviseen hyvään.

En ole huomannut, että ihmiskunta pyrkisi kollektiiviseen hyvään, sen sijaan olen huomannut, että ihmiskunta koostuu ryhmistä, jotka kuvittelevat, että he tietävät, miten kaikkien tulisi elää, jotta voitaisiin pyrkiä kollektiiviseen hyvään. Kuitenkin näiden ryhmien pyrkimykset, tavoitteet ja päämäärät ovat aivan erilaisia.

Sä puhut yhteiskunnasta niin kuin se olisi joku henkiolento.

Eikä meillä kaikilla tietenkään ole sama käsitys siitä, miten kollektiiviseen hyvään päästään. Yhteiskunnan sisällä on toki erilaisia näkemyksiä siitä, miten hyvyyttä luodaan. Mutta aivan varmasti suurin osa mainitsemistasi ryhmistä kuitenkin haluaa tulevaisuudessakin yhteiskunnan, joka toimii hyvin. Ja Suomessa on kuitenkin paljon sellaisia laajalti hyväksyttyjä arvoja, joita kaikki kannattavat lähtökohdista ja motiiveista huolimatta. Ei tämä maa sentään sisällissodassa ole!

Kun asuu ulkomailla ja vähän eri puolilla Suomea, tulee huomanneeksi, että niitä laajalti hyväksyttyjä arvoja on loppujen lopuksi aika vähän.

Totta kai kaikki (tai ainakin suurin osa) nämä kilpailevat ryhmät ovat sitä mieltä, että he haluavat tulevaisuudessakin hyvin toimivan yhteiskunnan, mutta ihmisillä on todella erilaiset käsitykset siitä, 1) miten sellainen saavutetaan ja 2) millainen se on.

Musta tuntuu, että sä olet tutustunut vähän liikaa sellaisten ihmisten mielipiteisiin, jotka ovat yhteneväisiä omiesi kanssa.

Suluissa esimerki minun kontribuutiostani näihin, vaikka tiedän ettei kaikki kollektiivisesti uskokaan siihen että kyseinen kontribuutio olisi mitenkään oikea.

Koulutuksen tärkeys.

(Olen kouluttautunut niin pitkälle kuin Suomessa pääsee. Koulutan muita.)

Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. (Kierrätän, käytän ekosähköä, minulla ei ole autoa, asun kerrostalossa palvelujen lähellä, olen Suomen luonnonsuojeluliiton kuukausilahjoittaja, ostan luomua ja lähellä tuotettua, en käytä tehotuotettua lihaa.)

Ihmisyyden kunnioittaminen ja toisten huomioonottaminen.

(Olen avulias ja kohtelias niin tutuille kuin tuntemattomillekin, en kieroile toisten seläntakana, olen Unicefin kuukausilahjoittaja.)

Lakien noudattaminen.

(En ole koskaan rikkonut muita lakeja kuin kävellyt punaisia päin ja joskus ajanut ylinopeutta maantiellä.)

Terveys.

(Noudatan terveellisiä elämäntapoja, joka myös näkyy siinä että olen hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa. Tsemppaan myös ystäviäni liikkumaan.)

Tasa-arvo.

(Työssäni kohtelen kaikkia tasapuolisesti, koska olen asemassa jossa voin käyttää valtaa. Olen Amnestyn kuukausilahjoittaja.)

Demokratia.

(Olen aina täyttänyt äänestysvelvollisuuteni ja seuraan mm. vaalien alla poliittista debattia. Otan yhteiskunnallisista asioista selvää ja teen päätökseni löytämäni tiedon pohjalta.)

siihen keskivertoa parempaan ryhmään, jonkun toisen mielestä (vaikkapa työkaverin) sä voit kuulua vaikkapa vittumaisten ämmien ryhmään (joka kai ei ole sunkaan mielestä parempi ryhmä)?

Sä et nyt oikein ymmärrä, mitä mä haen tässä takaa. Unohda siis.

Eli sä puhut nyt niistä paremmuuden mittareista? Mitataanko vittumaisuutta vai julkaisujen määrää. Tästä voimme toki keskustella maailman tapppiin saakka.

paremmuuden mittareista. Mä yritin puhua siitä, miten helppoa on pitää itseään muita parempana, kun tuntee itsensä ja oman ajattelunsa hyvin - siis paremmin, kuin minkään muun. Silloin usein voi jäädä huomaamatta toisten ihmisten nerokkuus, tai mitkä tahansa hyvät puolet.

Sä oot selvästi omaksunut tuon erittäin suorituskeskeisen elämän kriteerit omiksesi, mutta älä yritä väittää, että ne olisi jotenkin ainoat asiat maailmassa - eri ihmiset nyt arvostavat hyvin erilaisia asioita.

Voin mäkin pitää itseäni parempana kuin naapurin isäntää vaikka niillä perusteilla, että olen akateemisesti koulutettu ja hän on käynyt vain maamieskoulun, mutta jos vertaillaan paikallistuntemusta tai vaikka tietämystä luonnosta tai viljelystä, niin en tiedä kyllä yhtään mitään häneen verrattuna.

Edelleen väitän, että puhut mittareista Yksi mittari on tuo mainitsemasi koulutus. Toinen mittari on paikallistuntemus. Kolmas tietämys luonnosta ja viljelystä. Nämähän niitä mittareita juuri ovat! Enkä ole väittänyt missään viestissä olevani kaikilla osa-alueilla muita parempi. Ei sellaista ihmistä olekaan!

Mittarit ovat selkeitä, niitä voi laskea. Miten verrataan koulutusta ja paikallistuntemusta keskenään? Miten vertailaan elämänkokemuksia keskenään? Ei mitenkään.

Ja tuohon olennaisimpaan asiaan, ajattelun laiskuuteen, et ole edelleenkään ottanut kantaa.

Ei eri asioita, kuten koulutusta ja paikallistuntemusta, voi tietenkään verrata toisiinsa, mutta me voimme luoda mittariston (siis ryhmän mittareita), joiden perusteella luomme kokonaisuuden, joka kuvaa ihmisen "hyvyyttä". Tämä ei tietenkään ole helppoa, eikä edes mahdollista, mutta olenkin tässä ketjussa keskittynyt yleisesti tärkeinä pidettyihin ominaisuuksiin, joita pidetään arvostettuina.

Tunnustan, etten ole ymmärtänyt lainkaan tuota ajettelun laiskuus -pointtia. Voisitko hieman selventää sitä?

Tarkoitan missä asiassa olet parempi? Äitinä? Vaimona? Kauniimpana? Älykkäämpänä? Miten parempana? Vai ihan kaikessako?

Olen ikäistäni keskivertonaista paremmassa kunnossa ja kauniimpi. Olen myös keskivertoa älykkäämpi ja analyyttisempi. Olen perusmammaa kansainvälisempi ja ennakkoluulottomampi. Olen myös erittäin tyylitajuinen, josta olen saanut paljon kehuja niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Osaan myös tehdä erinomaista ruokaa, vaikka perus ruskeakastikkeet ja makaronilaatikot eivät repertuaariini kuulukaan. Olen matkustellut paljon ja nähnyt erilaista elämää. Osaan suhtautua vieraisiin ihmisiin kohteliaan avoimesti, hyväksyn erilaiset toimintatavat ja ajattelen ns. laatikon ulkopuolelta.

Siis kansainvälinen, kokenut ja avoin. Osaan kokata, myös makaronilaatikkoa. Osaan ajatella laatikon ulkopuolella ja minulla on hyvä tyylitaju. En silti missään nimessä ajattelisi olevani jotenkin "parempi" kuin muut ikäiseni suomalaiset, vaikka noissa mainitsemissani asioissa olen ehkä kokeneempi:)

että ryhdytään arvottamaan ihmisiä.

Järjestykseen saa siis laittaa esim. korkeampi koulutus, pidempi tukka, parempi palkka, isompi talo jne. niin pitkälle kun jaksaa.



Mutta.

Ongelma tulee siinä vaiheessa kun ihmisen ihmisyyttä arvotetaan sen perusteella mikä sen koulutus, ihonväri, kultturellius, taiteellisuus jne. on.



Siis: taitoja voidaan laittaa järjestykseen, jokaisella on lahja johonkin ja eri asioita voi oppia ja niissä voi kehittyä.



Mutta ihmiset ovat sisältään samanarvoisia. Jos tuo lähtökohta on eri, tulee helposti ongelmia. Ainainen kilpailu ei johda mihinkään muuhun kuin ikuiseen riittämättömyyden tunteeseen kun ei koskaan ole tarpeeksi hyvä tai aina pitää olla pikkaisen parempi. Kenen mittareilla?



Jo kuollut runoilija sanoi: "Rakkautesi kokoinen olet."

"Vaikka olenkin paljon maailmaa nähnyt, minulla ei ole yhtä tarkkaa käsitystä ulkomaalaisten naisten kyvyistä ja taidoista, joten pidättäydyn vertaamaan itseäni vain heihin, joita näen ympärilläni joka päivä."



Eli siis oletat että ympärilläsi päivittäin olevat suomalaiset naiset ovat niitä keskivertoja. Aika rajua yleistystä tohtoristasoiselta. Itse ajattelisin, että noin erinomainen ja koulutettu nainen on koonnut ympärilleen keskivertoa paremmat ympyrät.



Ja kuten tässä monet ovat sanoneet, on aika yleistä pitää itseään monilta osin parempana kuin ympärillään olevat. Tämän takia _kaikki_ eivät syö masennuslääkkeitä tai _jotkut_ osallistuvat idolsiin kun ei todellakaan olisi aihetta.



Ihan hyvä siis että ajattelet näin. Toivottavasti et kuitenkaan anna sen näkyä, sillä jopa nämä keskivertonaiset tai sen alapuolellakin olevat näkevät käytöksestä ylimielisyyden. Tämä koituu vielä kohtaloksesi ja sinusta tulee se yksinäinen tutkija joka kuolee yksin kammioonsa eikä kukaan edes huomaa.



Niin, ja minulla ei ole mitään kysyttävää.

että ryhdytään arvottamaan ihmisiä.

Järjestykseen saa siis laittaa esim. korkeampi koulutus, pidempi tukka, parempi palkka, isompi talo jne. niin pitkälle kun jaksaa.

Mutta.

Ongelma tulee siinä vaiheessa kun ihmisen ihmisyyttä arvotetaan sen perusteella mikä sen koulutus, ihonväri, kultturellius, taiteellisuus jne. on.

Siis: taitoja voidaan laittaa järjestykseen, jokaisella on lahja johonkin ja eri asioita voi oppia ja niissä voi kehittyä.

Mutta ihmiset ovat sisältään samanarvoisia. Jos tuo lähtökohta on eri, tulee helposti ongelmia. Ainainen kilpailu ei johda mihinkään muuhun kuin ikuiseen riittämättömyyden tunteeseen kun ei koskaan ole tarpeeksi hyvä tai aina pitää olla pikkaisen parempi. Kenen mittareilla?

Jo kuollut runoilija sanoi: "Rakkautesi kokoinen olet."

Erojen korostaminen yleensäkin johtaa kaikenlaiseen ikävään.

Oletko hyvä sängyssä, omasta ja muidenkin mielestä? Mikä on muuten suhtautumisesi seksiin/seksuaalisuuteen?

alakoululaisena, joten en mä nyt sua ap kovin loistavana kokkina pitäisi.

Eivätköhän kaikki hyvän itsetunnon omistavat ihmismielet pidä itseään pikkuruisen muita parempina? :) Mielestäni normaalia ja tervettä.

se, että pitää itseänsä muita parempana, on osoitus siitä, ettei ole vielä ehtinyt ajatella tätä asiaa kovin paljoa. On tosi helppo pitää itseään muita parempana, mutta kun alkaa oikein asiaa pohtia, ainakin yleensä ensimmäisenä tulee mieleen, että hetkinen, voiskohan tää johtua siitä, että mä tunnen itseni ja omat vaikuttimeni niin hyvin, että mun on helppo ymmärtää itseäni. Itsensä parempana pitäminen on ajatustoiminnan laiskuutta.

Yleensä nuoret kuvittelevat olevansa jotenkin erityisen älykkäitä ja tyylikkäitä, muita parempia vähän joka suhteessa. Elämänkokemuksen karttuessa useimmat huomaavat, että eivät ne toiset olekaan 'huonompia kuin minä'

ymmärsin sen ajatustoiminnan laiskuus-pointin mutten ymmärtänyt miksi sen esittäjä käytti niitä esimerkkejä "selityksessään", hyvin harhaanjohtavaa.



Uskon että kyse oli siitä että koska tuntee itsensä niin hyvin, ymmärtää itseään ja toimintaansa. Toista ihmistä ei tunne kauttaaltaan ja hänen toimintansa voi omasta vinkkelistä vaikuttaa hyvinkin pointittomalta tai tylsämieliseltä, sillä ei ymmärrä kyseisen ihmisen yksilöllistä toimintatapaa ja maailmaa.



Silloin jää itselle se kuva että on jotenkin älykkäämpi tai parempi.



Ajattelun laiskuutta on se ettei ota tätä seikkaa huomioon.



Minusta se on myös empaattisuuden puutetta, ei kyetä sisäistämään maailmoja jotka ovat itsen ulkopuolella.



Siksi en pitäisi sinua noilla meriiteillä muita keskivertoa parempana, selvästi puuttuu tärkeä osanen.

Itse en koskaan mieti tuollaisia asioita, minua ei kiinnosta kilpailu.

Vaikka pidätte itseänne muita parempana niin totuus on että kaikki ovat samanarvoisia joten sillä ei ole merkitystä tässä maailmassa ja varsinkaan muiden mielestä.



T. Keskivertoa älykkäämpi ja taloudellisesti rikkaampi mutta silti samanarvoinen kuin kuka tahansa muu maailmassa ja yhtään sen parempi kuin kukaan muukaan.

Onkos sulla tiukka ja liukas pillu?

Tiedän itse, että olen monessa asiassa keskivertomammaa parempi mutta monissa asioissa myös huonompi.

että ryhdytään arvottamaan ihmisiä.

Järjestykseen saa siis laittaa esim. korkeampi koulutus, pidempi tukka, parempi palkka, isompi talo jne. niin pitkälle kun jaksaa.

Mutta.

Ongelma tulee siinä vaiheessa kun ihmisen ihmisyyttä arvotetaan sen perusteella mikä sen koulutus, ihonväri, kultturellius, taiteellisuus jne. on.

Siis: taitoja voidaan laittaa järjestykseen, jokaisella on lahja johonkin ja eri asioita voi oppia ja niissä voi kehittyä.

Mutta ihmiset ovat sisältään samanarvoisia. Jos tuo lähtökohta on eri, tulee helposti ongelmia. Ainainen kilpailu ei johda mihinkään muuhun kuin ikuiseen riittämättömyyden tunteeseen kun ei koskaan ole tarpeeksi hyvä tai aina pitää olla pikkaisen parempi. Kenen mittareilla?

Jo kuollut runoilija sanoi: "Rakkautesi kokoinen olet."

Erojen korostaminen yleensäkin johtaa kaikenlaiseen ikävään.

ja tasapäistämisen tarve!