Miksi äidit kertovat kauhujuttuja synnytyksestä ja

siis sitä vauvan ulostyöntämistä. Harva sentään minuutissa selviää :)

niin siis piti sanoa, että ei tarvitse etukäteen päättää, synnytätkö LUOMUNA, yleensä kuitenkin synnyttää on pakko :D



Meinaa mulla tää raskaus vissiin lahottaa pään.....

kerro ensisynnyttäjälle ensimmäisestä synnytyksestäni, koska se oli niin hirveä kokemus, ettei sille oikein löydy sanoja. Ja silti, kaiken sen jälkeen, lapsen saaminen syliin oli elämäni hienoin ja paras kokemus ikinä, kaiken arvoista. Mutta tätä ei voi ymmärtää jos ei ole vielä itse synnyttänyt, ja silloin koko synnytyskertomukseni kuulostaisi kamalalta.



Sen sijaan kerron mielelläni toisesta synnytyksestä, joka oli normaali ja kaikki meni hyvin. Ihan siksi että en voi tietää, miten kavereideni synnytykset tulevat menemään, joten en halua etukäteen pelotella. Itse tosin olisin toivonut, että minulle olisi kerrottu ne kauhujutut jo ENNEN synnytystä. Tuntui jotenkin tosi kummalliselta, että kun kysyin äitikavereiltani, että kuuluuko tämän olla tällaista, niin sanottiin että sellaista se joskus on, ei haluttu sulle vaan kertoa ettet säikähtäisi...



Ap, kaikki menee kuten menee. Kuitenkin todennäköisesti selviät siitä kaikesta hengissä ja olet niin onnellinen ettet tiennyt sellaista onnea olevankaan. Onnea matkaan.:)

Mun synnytykset ollu helppoja, vauvat nukkuneet hyvin, syöneet ja kasvaneet. Oon sit kertonu omasta kokemuksestani toisenlaista tarinaa. Toisaalta esim. vauva-arkeen solahtaminen oli helppoa, kun ei tarvinnu opetella ihan kaikkea alusta, ison perheen toiseksi vanhimpana oli helppo löytää rutiinit vauvanhoitoon ja arjen pyörittämiseen. Ei tarvinnu opetella vaipan vaihtoa ja kylvettämistä. Imetys oli suht kivutonta ja vaivatonta niin kauan kuin maitoa riitti.

Odota vaan luottavaisena synnytystä ja vauva-aikaa. Oma asennekin vaikuttaa valtavasti kokemukseen.

Multa saa positiividen kuvan koko hommasta. ;) Supistukset sattuu, epiduraali pelastaa ja vauva on ihana.

sä et suhtaudu juttuihin niin että kävi sitä ja kävi tätä ja silti kaikki kertojat on hengissä.



Omasta asenteestashan se on kiinni myös otatko tarinat pelotteluna vai kertomuksina siitä että tuli mitä tuli siitä selvittiin.

mammoja, jotka kauhistelevat esikoistaan odottavalle esim. vauva-ajan kurjuuta. Ja mikä meteli, jos erehdyt sanomaan ääneen, että toivot vauvan jo syntyvän! Alkaa se sama saarna; "kuule, nauti nyt. Kohta et nuku, et ehdi syömään, et vessassa käymään." Itse olin ennen synnytystä todella kipeä. Synnytyksen jälkeen elämä on ollut paljon mukavampaa ja helpompaa. Eihän se kaikilla mene näin, mutta näinkin voi olla.

Miksi äidit kertovat kauhujuttuja synnytyksestä ja vauva-ajasta ensisynnyttäjälle? Miksi ensisynnyttäjän haaveet "helposta" synnytyksestä ja kivasta vauva-ajasta lytätään naurettavina?

informaation ottaa vastaan. Ei ne minun korviini ole mitenkään kauhujuttuja olleet, pikemminkin realistisia. Summa summarum kaikista jutuista mitä itse olen kuullut on, ettei se tule olemaan helppoa vaan todella haastavaa. Kaikki ovat toivoneet että tuleva vauva olisi hyvä nukkuja ja niin minäkin toivon kuulemani perusteella, en kuitenkaan pety jos näin ei ole =D

Jo synnyttäneet ovat kokeneet jo homman joten ovat varmasti kokemuksen viisaampia, kuin me vielä synnyttämättömät. Eivätkä varmasti kysyttäessä halua luoda ruusunpunaisia mielikuvia, koska sitä se ei ole =)

Mulla on kuukauden päästä synnytys ja jännittää paljon itseänikin. Olen iloinen, että kaikki synnyttäneet keltä olen asiasta kysynyt ovat olleet rehellisiä, kiitos siitä heille =D

Ai pitäisi valehdella oikein varta vasten, että saavat kaikki naiset pitää unelmansa ja sitten valehdella seuraavalle sukupolvelle, että juu, se on kaikki vaan ihanaa, olethan nainen ja kohta äiti. Lallalaa. Back to the 50's.

sä et suhtaudu juttuihin niin että kävi sitä ja kävi tätä ja silti kaikki kertojat on hengissä.

Omasta asenteestashan se on kiinni myös otatko tarinat pelotteluna vai kertomuksina siitä että tuli mitä tuli siitä selvittiin.

Puhut ihan totta. Lähes yhdeksän kuukautta olen minäkin näitä tarinoita kuunnellut, mutta näin loppuaikana käy raskaaksi. En tiedä ovatko kysessä hormonit tms. Mutta kun jokainen vaate/peitto/hoitovoide ostos tyrmätään tyhmänä/turhana ja haaveilu tulevasta "ihanasta" vauvasta tyrmätään naurettavana (kun pitäisi osata nauttia nyt ajasta ennen vauvaa), on hieman hankala pysyä positiivisena.

Ap

Ai pitäisi valehdella oikein varta vasten, että saavat kaikki naiset pitää unelmansa ja sitten valehdella seuraavalle sukupolvelle, että juu, se on kaikki vaan ihanaa, olethan nainen ja kohta äiti. Lallalaa. Back to the 50's.

Ei näin kärjistetysti tietenkään! Mutta tässä ketjussa onkin tullut ihanasti ilmi, että hyviäkin kokemuksia on :D Voidaan sitten harkita että jaetaanko vain hyvät kokemukset, vain huonot kokemukset vai ihan kaikki, sekä hyvät että huonot. Mielestäni tuo jälkimmäinen on kaikkein totuudenmukaisin, eli jos kerrotaan niin ei niiden ikävien kokemusten välissä unohdeta niitä ihania kokemuksia!

jos jollekin olen synntyksistä kertonut. Vauva-aika on ollut helppoa kaikkien kanssa, siis oikeesti vaaleensinistä. (kaikki on poikia)



Odotan viidettä ja myönnän, että kauhulla taas odotan sitä synnytyskipua. Yhtä pahaa en ole elämässäni ikinä muussa tilanteessa tuntenut.



Mutta kyllä siitä taas selvitään ja palkkiona on se tuhiseva nyytti :)



Edesmennyt anoppini oli synnyttänyt 8 kertaa ja sanoi, että hän pelkäsi aina ihan hirveästi synnytytstä. Oli huojentava tieto..

Ai pitäisi valehdella oikein varta vasten, että saavat kaikki naiset pitää unelmansa ja sitten valehdella seuraavalle sukupolvelle, että juu, se on kaikki vaan ihanaa, olethan nainen ja kohta äiti. Lallalaa. Back to the 50's.

joo ja lapset on AINA aurinkoisia eikä koskaan tee mieli hakata päätä seinään positiivisia tunteita tulvillaan on koko elämä aina vaan! Yhtä naminamia kerrassaan!

Kaikki ovat toivoneet että tuleva vauva olisi hyvä nukkuja ja niin minäkin toivon kuulemani perusteella, en kuitenkaan pety jos näin ei ole =D

palataan asiaan muutaman kk päästä kun olet sen vauvan saanut :D

hehehe tätä palstaa +muita palstoja lukiessani olin viikoilta 20 lähtien itkukurkussa kotona, miettien miten selviän synnytyksestä ja vauva arjesta jne. halusin juurikin perua koko jutun, mietin vakavissani adoptiota jne.



mutta sitten synnytys tuli, ja voi luoja kuinka paljon sitä pelkäsin! (oli kyllä suunniteltu sektio mutta silti, siitäkin niitä kauhukokemuksia löytyy) ja kuinka ollakaan, illalla jo kävelin kun sektio tehtiin aamulla. kipulääkkeitä söin seuraavaan päivään asti. kokoajan sairaalassa ollessa (4päivää) odotin että milloin se jumalaton kipu alkaa mitä olin lukenut. ei alkanut.



ja vauva arki.. odotin jotain niin kamalaa että nyt itken kirjaimellisesti tylsyyttä ja tämän kaiken.. helpoutta (kuulostaapa kauhealta) kotona.



olen omalla tavalla kiitollinen niistä kauhukertomuksista, koska osasin varautua pahimpaan, ja ehkä sentakia kaikki tuntuikin/tuntuukin niin helpolta.

Kaikki ovat toivoneet että tuleva vauva olisi hyvä nukkuja ja niin minäkin toivon kuulemani perusteella, en kuitenkaan pety jos näin ei ole =D

palataan asiaan muutaman kk päästä kun olet sen vauvan saanut :D

Ja tässä nro52 on se kommentti mikä keneltäkään äidiltä ei jää sanomatta :)

Kaikki ovat toivoneet että tuleva vauva olisi hyvä nukkuja ja niin minäkin toivon kuulemani perusteella, en kuitenkaan pety jos näin ei ole =D

palataan asiaan muutaman kk päästä kun olet sen vauvan saanut :D

Ja tässä nro52 on se kommentti mikä keneltäkään äidiltä ei jää sanomatta :)

kun joku esikoisen odottaja julistaa totuuksiaan vauva-ajasta :D

Kaikki ovat toivoneet että tuleva vauva olisi hyvä nukkuja ja niin minäkin toivon kuulemani perusteella, en kuitenkaan pety jos näin ei ole =D

palataan asiaan muutaman kk päästä kun olet sen vauvan saanut :D

Ja tässä nro52 on se kommentti mikä keneltäkään äidiltä ei jää sanomatta :)

kun joku esikoisen odottaja julistaa totuuksiaan vauva-ajasta :D

Kolmen lapsen äitinä mua huvittaa, kun äidit julistavat omia totuuksiaan :D Mulla kun on semmosia kokemuksia, ettei kahta samanlaista lasta olekkaan! Hahhaa, äidit kun tuntuvat tietävän kaiken vauvoista kun yhden lapsen ovat saaneet!

kauhujuttuja, vaan ihan vain totuuden kolmesta synnytyksestäni. Ovat kaikki olleet erittäin vaikeita ja viimeisin todella hengenvaarallinen. Olenhan minäkin haaveillut helposta synnytyksestä, mutta minkäs teet... ihme, että ollaan edes hengissä nuorimmaisen kanssa.

Kertoisitko synnytyksistäsi väkisin henkilölle joka vartavasten on sanonut ettei halua kuunnella?

mutta jos synnytyksistä puhutaan, niin miksi minä en saisi kertoa omistani? Siis vain heillä on oikeus puhua synnytyksestä ääneen, joilla kaikki on mennyt hyvin ja helposti? Totuushan on se, että synnytykset ovat erilaisia ja kukaan ei voi etukäteen tietää, miten se oma synnytys menee. Suurimmalla osalla menee hyvin, minulla ei. Sen takia sitten olen hiljaa, kun muut juttelevat omista synnytyskokemuksistaan? Ettei kukaan vain saa painajaisia ja pahaa mieltä minun synnytyksestäni? Ei ole ihan helppo taistella teholla hengestään, mutta kyllä asiasta voi mielestäni jutella? Ja tuskin täällä kukaan väkisin kenellekään synnytysjuttuja kertoo... aikuisille ihmisille....

Ai pitäisi valehdella oikein varta vasten, että saavat kaikki naiset pitää unelmansa ja sitten valehdella seuraavalle sukupolvelle, että juu, se on kaikki vaan ihanaa, olethan nainen ja kohta äiti. Lallalaa. Back to the 50's.

joo ja lapset on AINA aurinkoisia eikä koskaan tee mieli hakata päätä seinään positiivisia tunteita tulvillaan on koko elämä aina vaan! Yhtä naminamia kerrassaan!

Eihän elämä muutenkaan ole täynnä positiivisia tunteita. Mutta se, että lapsen saaminen on ihanaa ja vaaleanpunaista, on kyllä lähempänä totuutta kuin ne normaalit negatiiviset tarinat mitä kuulee. Kyllähän kaikki näkevät ne huonot puolet jo muutenkin, millaista lasten kanssa on, kun seuraavat sivusta muita perheitä. Ei se touhu sivusta kovin houkuttelevalta näytä. Mutta oma lapsi on ihan eri asia, enkä pysty muuta sanomaan kuin että lupaan, ettet kadu.

Lainaamani kirjoittaja sanoo "saisivat naiset pitää unelmansa". Ettei vaan tuossa olisikin se kauhujuttujen ydin. Eli tarve pitää huoli, ettei vain kukaan unelmoisi ja joku toinen olisi onnellinen. Minusta taas, jos olisikin aikoinaan suhtautunut vaaleanpunaisesti unelmoiden koko hommaan, olisi jaksanut just ne kuviot, mitkä kyllä hyvin tietää jo etukäteen, liiankin hyvin.

Ja jotkut ovat kateellisia, eivät toki kaikki. Senkin tajuaa vasta kun se lapsi on, miksi juuri synnyttäneet ovat niitä kateellisia uusista raskauksista. He tietävät, millaista koko touhu kokonaisuudessaan on. Ihanampaa kuin mikään muu elämässä. Lapsettomana ja varsinkin ekaa odottavana sitä luulee että ne vain ovat todella julmia ihmisiä, lyövät lyötyä (eli sellaista jolla "kaikki kauheus" on edessä).

Nämä positiiviset kokemukset ovat tainneet jäädä minulta kuulematta. Juuri sitä tunnetta en ole kuullut kenenkään mainitsevan kun vauvan saa ensimmäistä kertaa syliinsä ja mitkä tunteet on mielessä synnytyksen jälkeen :) Niillä koitan nyt sitten mennä eteenpäin. Tietysti nuo negatiiviset kokemukset on hyvä tietää valmiiksi, jotta ei sitten järkyty niiden osuessa kohdalle. Olen kuitenkin ottanut asioista selvää ja tiedän tulossa olevista hankaluuksista. Toivon vain etteivät nuo pysy päälimmäisinä mielessä. Ap

Ma synnytin esikoisen KIINASSA!! ja hyvin meni ja ikaa on jo sen verran, etta etta tiesin, mita voi kayda, mutta kun sinne sairaalaan ei kannata lahtea nama "apua jos mullekin tapahtuu niin ja niin" jutut mielessa :-) positiivinen asenne on paras ase, suurin osa synnytyksista menee kuitenkin suhteellisen "oikein". Mulla oli kaksi helppoa (vaikkakin eka kaynnistettiin). Ajattelin aina, etta kipuun ei kuole :-) ja tama on maailman luonnollisin asia. Otin epiduraalin molemmissa ja jai kuule niin positiiviset kokemukset. Tokan kohdalla (joka on myos syntynyt Aasiassa) sanoin mun gynelle (taalla ei katilot ota vauvaa ulos, seuraa potilasta vaan siihen asti, etta aletaan ponnistaa) "tassako se oli", se oli vaan niin helppo juttu.