Mies eroaa! Nyt vihdoinkin me saamme toisemme!
Minulla on ollut suhde pomooni jo pikku jouluista 2009. Olemme useampien eri vaiheiden jälkeen tulleet siihen tulokseen, että meidät on tarkoitettu toisillemme. Hän lähettää tänään eropaperinsa eteenpäin ja muuttaa luokseni. Hänen vaimonsa ja kaksi lasta saavat omakseen heidän talonsa ja me muutamme asumaan meille.
Olen niin onnellinen. Olen toki pahoillani, että jouduin rikkomaan avioliiton sen takia, että löysin naimisissa olevan miehen, mutta meidät on tarkoitettu yhteen. Olemme toistemme puuttuvat palat ja sielunkumppanit. Hän on minulle se ainoa oikea ja toisinpäin. Menemme kihloihin jouluna ja sen jälkeen minusta tulee Rouva varmasti hyvin pian. En ole ikinä ollut näin onnellinen ja rakastunut. Olen 36-vuotias ja haluan lapsiakin pian! Toivottavasti mieskin haluaa mahdollisimman pian. Kiitos, että sain kertoa. Tähän asti kaikki on ollut niin hys, hys ja salaista, nyt voimme kulkea yhdessä ja rakastaa toisiamme ikuisesti.
Kommentit (54)
Pääset heti tutuksi lapsiperheen arjen kanssa. Ja ehkä se mieskin etsii uuden viihdyttäjän.
haluuko rakkautesi kohde edes lapsia pian. Hyvinpä tunnette toisenne.
Koska mä olen kokenut saman. Nyt meillä on yksi poika miehen edellisestä avioliitosta ja kaksi yhteistä tyttöä. Olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta! En voisi olla onnellisempi! Eikä mieskään!
Koska mä olen kokenut saman. Nyt meillä on yksi poika miehen edellisestä avioliitosta ja kaksi yhteistä tyttöä. Olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta! En voisi olla onnellisempi! Eikä mieskään!
mutta millä aikataululla ei ole vielä sovittu. Tässä sen taas näkee, joku löytää rakkauden ja on siitä iloinen, mutta av ei petä. Kivitystä taas.
Olemme rakastuneita, keneltä se nyt oikeasti on pois. Kuolleesta liitostako?
ap
mutta millä aikataululla ei ole vielä sovittu. Tässä sen taas näkee, joku löytää rakkauden ja on siitä iloinen, mutta av ei petä. Kivitystä taas.
Olemme rakastuneita, keneltä se nyt oikeasti on pois. Kuolleesta liitostako?
ap
Olemme rakastuneita, keneltä se nyt oikeasti on pois. Kuolleesta liitostako? ap
36 vuotias aikuinen nainen haaveilee Rouvaksi (vielä isolla alkukirjaimella) pääsystä. Hih hih (sarkastisesti).
Kysyt keneltä sen pois - mites olisi vastaus: miehen lapsilta?
Hehän saavat pitää molemmat vanhemmat, pääsevät eroon riitaisasta perheestä ja kuolleesta liitosta ja pääsevät näkemään kuinka heidän isänsä on aidosti onnellinen. Ei sairas ydinperhe ole ratkaisu siihen, että heillä on hyvä olla! Lasten äiti ei ole ihan terve päästään!
ap
ap: Olemme rakastuneita, keneltä se nyt oikeasti on pois. Kuolleesta liitostako?
Minusta tuo hehkutus tuntuu ainakin siksi pahalta, että kaksi lasta joutuu aikuisten takia kärsimään. Ei se ole lapselle helppo juttu, kun isä muuttaa pois kotoa.
jos lasten äiti ei ole "terve päästään" niin miten voisi olla lapsille voitto, että näkevät ainoaa tervepäistä vanhempaansa vähemmän?
(joo, mulla on tylsää)
Hehän saavat pitää molemmat vanhemmat, pääsevät eroon riitaisasta perheestä ja kuolleesta liitosta ja pääsevät näkemään kuinka heidän isänsä on aidosti onnellinen. Ei sairas ydinperhe ole ratkaisu siihen, että heillä on hyvä olla! Lasten äiti ei ole ihan terve päästään!
ap
jos lasten äiti ei ole "terve päästään" niin miten voisi olla lapsille voitto, että näkevät ainoaa tervepäistä vanhempaansa vähemmän?
(joo, mulla on tylsää)
Hehän saavat pitää molemmat vanhemmat, pääsevät eroon riitaisasta perheestä ja kuolleesta liitosta ja pääsevät näkemään kuinka heidän isänsä on aidosti onnellinen. Ei sairas ydinperhe ole ratkaisu siihen, että heillä on hyvä olla! Lasten äiti ei ole ihan terve päästään!
ap
Vastaavassa tilanteessa laitoin lapset miehen matkaan ja hups, äitipuoliehdokas lähti muutaman kuukauden kuluttua kun ei ollutkaan "kivaa".
1,5 v. suhdetta. Oletteko tapailleet vaan silloin tällöin vai olleet kuukausia yhtäjaksoisesti yhdessä? Nimittäin se on aika hurjaa, kun sellaista sirpalesuhdetta alkaa vääntämään omaan arkeen sopivaksi, se voikin olla yllättävän kivuliasta. Mullon nimittäin kokemusta. Minäkin luulin mieheni kanssa olevan se oikea ja tarkoitetut toisillemme. Pikaiset näkemiset ja tekstailut ja puhelut vaan pitivät liekkiä yllä. Sitten kun "saimme" toisemme... Voi prkl.
Ei ole helppoa. Rakastamme edelleen toisiamme, mutta tällä hetkellä asumme eri paikkakunnilla viikot ja menee huomattavasti paremmin suhteessamme. Yhdessä oltu siis 6 v. Ja tuo rikkomisen tunnekin teillä ja erityisesti miehellä on henkisesti läpikäytävä ja siinä tulevat vihan tunteet on helppoa kanavoida sinuun jossakin vaiheessa. Varaudu tähänkin henkisesti.
Me on selvitty tähän saakka juuri tuolla vahvalla tunteella, että kun ei muitakaan haluta, ei yksinkertaisesti ole toisia ihmisiä meille, joita haluaisimme vaikka yhdessäolokin sitten toisinaan täyttä viha-rakkautta.
Toivon sydämestäni, että onnesi ja rakkautesi säilyvät. Samoin miehesi tietää mihin on lähdössä. Muistan myös tunteen, kun salailu sai loppua. Se oli äärimmäisen mukava tunne, enkä halua olla ilonpilaaja, mutta toivon teille parempaa yhteistaivalta kuin miehellä oli tähän saakka ja että rakkautenne säilyy aidosti ikuisesti. Se on nimittäin aika harvinaista.
miten ihminen voi olla onnellinen tekemällä ainakin 3 ihmistä onnettomaksi?