Mulla on 30kg ylipainoa..mikä mua vaivaa kun en innostu laihduttamisesta?

Nyt löytynyt vihdoin hurjan monen vuoden jälkeen motivaatiota ja kilojakin karisee... =)



Jos kaipaatte hyvää, suljettua keskusteluseuraa jossa saa kaikesta jutella ja vinkkejä ja kannustusta ja tapaamisiakin on kun on niin hyvää porukkaa niin googlettakaa sopivasti ihanat ja liittykää palstalle. =)

Sieltäkin päin on sopivasti ihanissa porukkaa, mutta meitä löytyy ihan ympäri suomea. =)

endorfiinit liikunnasta.

en uskonut ennenkuin itse koin sen.

pari tanssituntia (tms.) putkeen siis aukesi niin taivas ettei ole tosikaan!

Ja olen huomannut myös ettei herkkuja juurikaan tee mieli kun ruokapuoli on kunnossa ts. syö terveellisesti ja hyvää ruokaa, siitä tulee täyteen eikä tarvi makeaa jälkiruokaa.

Kiinnostuksen kohteita pitää olla siis mukavaa tekemistä (työkin) ettei se syöminen ole se mistä haetaan se oma aika ja tekeminen.

Mulla alkoi hyötyliikunnasta ja siitä en enää luovu, samoin muuta liikuntaa tuli sitten pikkuhiljaa mukaan.

Niinhän se on että elämäntavat pitää muuttaa, hiljalleen ja pysyväksi.



JA SE KYLLÄ KANNATTAA SEN VOIN SANOA!

TSEMPPIÄ KAIKILLE, PIENIN ASKELIN ETEENPÄIN!

Kukaan ei sitten huomannut mun viestiä. Että oletteko lukeneet Painonpudotushaasteen? Sieltä saatte kaikki ratkaisut tähän ongelmaan. Eikö kiinnosta??!?!?!?!?! Toinen hyvä kirja on Irti tunnekoukuista. Se on tunteisiin liittyvää syömistä. Tai tunteiden torjumissyömistä.



Joku kysyi mistä sitä apua saa. Ihan terveydenhuollosta. Vaikka terveyskeskuksesta. Itse olen ollut syömishäiriöpoliklinikalla hoidossa. Saisinko nyt ravistella teitä ja huutaa että lukekaa nyt nämä kirjat jos ette muuta tee! Ahdistavaa kun tietää mikä auttaa mutta te ette kuuntele!

Mä harjoittelen nyt tuota säännöllisyyttä. Syön ihan samaan aikaan kun lapsikin ja koitan keskittyä terveellisyyteen ja laatuun, muutta en vedä överiksi. Syön tavallista kotiruokaa ja juon edelleen punaista maitoa koska pidän siitä ja koen sen terveelliseksi. Ostin juuri pähkinöitä ja hedelmiä välipalaksi ja täysjyvä ruisleipää iltapalaksi. Salaatti tarpeita ruuan kanssa jne.



Mitä muuta siellä luennolla käytiin läpi? mitä aiheita? Ap

Ap kyseli muutoksista. Mä olen ruvennut syömään aamupalan ja väitän, että se vaikuttaa olennaisesti paitsi jaksamiseen, mutta myös iltamässäilyn vähentymiseen.



Nyt on joku himo hedelmiin ja mehuihin, niitä syön karkin yms. paskan tilalla. Sokeria joo, mutta vitamiineja + kuitua myös.



t. kohtalotoveri

Oleellisinta tässä on se, että syö NORMAALIA ruokaa TARPEEKSI. Jos haluat ahmia jotain niin vedäppä vaikka kilo kurkkua ja tomaattia. Ei paljon harmita jälkikäteen. Sitten voit miettiä mahtuuko muuta.



Jos syöt normaalia ruokaa tarpeeksi kolmen tunnin välein, ei tule ahmimiskohtauksia. Jos pidät itseäsi nälässä, tulee varmasti.



Toinen asia on se, että et enää pelkää negatiivisia tunteitasi. Otat ne vastaan. Et syö niitä pois. Vaan otat ne vastaan. Sitten ne helpottuvat. Syömällä eivät, vaan siitä tulee kierre. Ota vastaan ne tunteet jotka saavat sinut syömään väärin. Mitä sieltä löytyy, pelkoa, vihaa, ahdistusta, surua... Antaa tulla. Itkukin loppuu joskus. Tukeudu lähimmäiseen. Mene kainaloon ja pyydä apua.



Estä tilanteet ennakolta. Älä pidä herkkuja kotona. Siten kohtaat tilanteen ja tunteet oikeasti etkä turvaudu ruokaan. Turvaudu lähimmäiseen. Soita ystävälle jos olet yksin.



Yksi tärkeä asia on myös paranemisen takia se, että et kiellä itseltäsi MITÄÄN ruokaa. Kaikkea saa syödä. Jos kiellät suklaan, mitä silloin himoitset kaikkein eniten koko ajan. Suklaata. Toimiiko? EI. Sinä saat syödä kaikkea. Saat nauttia hyvistä ruoista ja herkuista. Kuitenkin niin ettet ota liikaa. Sen verran kuin muutkin.



Tämä on pitkä ja ihana paranemisprosessi. Voimia ja rakkautta teille kaikille asian kanssa painiville.

että jonkun kirjan lukemalla parantuisin? No mutta kysynpä kuitenkin, onko tuo dr philin kirja vaikeasti ymmärrettävää,vaikeasti tehtävä haaste,kuvaile sitä hieman? millainen syömisongelma sulla oli?

Mulla olisi vielä yksi lähestymistapa asiaa kohtaan: erotetaan ne syömistottumukset ja tunne-elämä toisistaan. On todella pitkä prosessi alkaa vaikuttaa siihen, että mistä saa iloa elämään tai miten kohtaa vaikeudet, jos niitä ei voi turruttaa ruoalla. Sen sijaan ruokailutottumuksiin voi tehdä pieniä muutoksia vaikka heti.



Olen lähtenyt liikkeelle siitä, että olen kehitellyt suurimmalle osalle lempiherkuistani jonkin astetta terveellisemmän vastikkeen. Tämä voi olla vaikkapa rasvattomaan maitoon tehtyä vahvaa kaakaota suklaalevyn sijaan, itsetehtyjä lohkoperunoita ranskalaisten sijaan, sorbettia jäätelön sijaan, pähkinöitä sipsien korvikkeena jne.



En kiellä itseltäni mitään, mutta yritän hillitä ruokatottumuksiani noilla astetta terveellisemmillä herkuilla. Tiedän, että ne eivät ole mitään terveysruokaa, mutta askel parempaan suuntaan kuitenkin. Yleensä nuo vieläpä auttavat, ja saan niistä samalla tavalla hyvää oloa kuin aiemmin noista muista herkuista. Jos on niin paha päivä, että on pakko saada sitä suklaata tmv, niin annan itselleni luvan siihen sortua, mutta pidän kiinni siitä, että nuo "äärimmäiset" herkut ovat vain katastrofitilanteita varten.



Ja ei, ei tämä selväjärkiseltä kuulosta. Mutta parempi näin kuin jatkaa siihen malliin, millä menin aiemmin. Noita isompia kysymyksiä ehtii ratkoa joskus myöhemminkin, mutta jos odottaa sitä, että ne saa selviteltyä, niin voi olla fyysisen terveyden suhteen jo myöhäistä.

muusta nautintoa elämäänsä kuin herkkujen ahmimisesta.



Eikö se ole merkki, ettei mielenterveydessä ole kaikki kohdallaan? MOniko teistä käy terapiassa tai saa muuten apua masennukseensa - sillä jos ei kykene saamaan mistään nautintoa, on se asia, mihin pitää etsiä apua! Kyse ei ole nyt siitä, että tykkää herkuista vaan siitä, ettei pidä itsestään eikä elämästään.



Monilla teillä on lapsia. Siksikin olisi hyvä alkaa miettiä, millä tapaa omaa elämää voisi alkaa muuttaa tyydyttävämmäksi. Siten lapsillakin olisi parempi kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi.



Addiktioihin on saatavissa apua, voisitte kysyä vaikka neuvolasta apua, tai omalääkäriltänne.

Olosi kohenisi varmaan kummasti jos innostuisit laihduttamaan ja energia ja jaksaminen kasvaisi. Sili voisit herkutella joskus, jolloin se saataisi olla vielä hauskempaa. Terveyden ja energian takia!

tiedostan että ahmiminen liittyy useimmiten negatiivisiin tunteisiin. Ne voivat olla ihan vaan joku pieni harmittava asia,ei siis mitään masennus luokkaa...mutta syön myös ja USEIN tylsyyteen, mukavuuden haluun,hemmotteluun,NAUTIN syömisestä,herkkujen siis. Se tuo sisältö kotiäidin tylsään arkeen. Ap

Minä todella nautin herkuista, itse tosin myös ruuasta, ja mulle moni ruoka on todellista herkkua. Esim. oikein voinen ja juustoinen risotto on ihan älytöntä herkkua, samoin joku pasta-annos, myös kunnon pihvi herauttaa veden kielelle. Mun ongelma on se, ettei mikään riitä. Syön ruokaa, ISOJA määriä, ja sen lisäksi vielä kaikkia herkkuja. Nyt viikon sisään on mennyt mm. sipsejä, irtsareita, jäätelöä, croissantteja, muffinsseja, pari suklaalevyä, keksejä jnejnejnejne. Ihan loputtomasti. Rakastan sitä odotuksen tunnetta, mitä sitten syötäisiin ja sitä autuutta, mikä seuraa, kun herkut ovat suussa. Olen ihan ruokaholisti, ei mitään rajaa.

Voiko olla, että tämä on VIELÄ vaikeampaa kuin alkoholistilla, sillä alkoholisti voi lopettaa juomisen kokonaan, mutta jokaisen on pakko syödä jotain pysyäkseen hengissä. Alkkis ei voi ottaa yhtään viinaa tai mopo lähtee, mutta ruokaholistinkin on pakko syödä tai lähtee henki. Tasapainoilu on todella vaikeaa.

Olen yli 30-vuotias enkä ole sitä tasapainoa oppinut. Olen laihduttanut ekan kerran ala-asteiässä ja siitä lähtien ruoka ja syöminen ovat olleen jotenkin epämääräisen tunnereaktioiden sävyttämää. Hyvin harvoin kuitenkaan syyllisyyden, sillä koen todella nauttivani syömisestä ja ruokien ajattelusta. Ja lisäksi se aina auttaa, kun on paha olla / tylsää, mitä vain.

Mun mitat on 161/99, tai ehkä enemmän mutta en halua enää mennä satasen rajan yli joten en uskalla käydä vaa'alla nyt. Itsepetoksen osaan kyllä..

tiedostan että ahmiminen liittyy useimmiten negatiivisiin tunteisiin. Ne voivat olla ihan vaan joku pieni harmittava asia,ei siis mitään masennus luokkaa...mutta syön myös ja USEIN tylsyyteen, mukavuuden haluun,hemmotteluun,NAUTIN syömisestä,herkkujen siis. Se tuo sisältö kotiäidin tylsään arkeen. Ap

Kukaan ei sitten huomannut mun viestiä. Että oletteko lukeneet Painonpudotushaasteen? Sieltä saatte kaikki ratkaisut tähän ongelmaan. Eikö kiinnosta??!?!?!?!?! Toinen hyvä kirja on Irti tunnekoukuista. Se on tunteisiin liittyvää syömistä. Tai tunteiden torjumissyömistä.

Joku kysyi mistä sitä apua saa. Ihan terveydenhuollosta. Vaikka terveyskeskuksesta. Itse olen ollut syömishäiriöpoliklinikalla hoidossa. Saisinko nyt ravistella teitä ja huutaa että lukekaa nyt nämä kirjat jos ette muuta tee! Ahdistavaa kun tietää mikä auttaa mutta te ette kuuntele!

Huomasin kyllä viestisi, mutta ei ollut kommentoitavaa. Painonpudotushaaste on perus self help -kirjallisuutta, joka ei mitenkään järisyttänyt maailmankuvaani. Hyvää asiaa kyllä, voisinpa lukaista taas uudestaan, kun kirja on hyllyssä. Samoja pohdintoja on tullut vastaan muutenkin. Minulle mullistavampaa luettavaa on ollut Atkinsin, Varpu Tavin, Annika Dahlqvistin ym. kirjat. Ei se tarkoita sitä, että muillekin taivas avautuu juuri näistä.

Täällä joku jo kirjoittikin siitä, että mikään syy ei ole tarpeeksi painava siihen, että oikeasti lopettaisi mässäämisen.

syntyi se tarpeeksi painava syy. Joutui sokereiden takia toiselle osastolle tarkkailuun tippaletkut ohimoihin yms. Yksinäiset ja unettomat yöt sairaalassa pistivät miettimään mitä minä haluan lapselleni opettaa ja mimmoisen tulevaisuuden.

saavat ruoasta? Haluatteko te saattaa omat lapsenne samaan jamaa, eli elämä ei ole mitään ilman pullaa suussa? Ja kyllä mua kiinnostaa nähdä omien lastenlasten kasvu, hillitön ylipaino liitännäissairauksineen ei ainakaan auta asiaa yhtään. Pystyttekö te kiloinenne edes antamaan lapsillenne terveen elämän kuvaa?



Ja musta on ihan hölmöä kertoa siitä, että mieskin tykkää kun muijalla on 50kg ylipainoa. Se takuuvarmasti vaihtaisi sut kevyempään sinuun, jos saisi ihan itse päättää (ilman että sinä saisit asiasta tietää)

Minulla on + 50 kiloa ylimääräistä ja muuten olen ihan samanlainen kun te muutkin ! Olisko meillä jotain palstaa...tai pitäisikö perustaa joku sähköpostirinki? Olisi niin ihanaa vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa joka oikeasti ymmärtää että illan aikana voi mennä heseateria, suklaalevy, puolikas sipsipussi ja 1.5 litraa limukkaa...

Aika paljon täällä on meitä syömisestä liikaa nauttivia.

vasta tuhoaakin perhesuhteet ja tulehduttaa ilmapiiriä. Jatkuvaa valehtelua ja piilottelua, salailua ja häpeää äidin syömisen ja lihomisen ympärillä. Ei se voi olla vaikuttamatta perhesuhteisiin ja lasten käsityksiin ruuasta ja nais-/miesvartalosta.



Kuka tahansa saa puolestani näyttää miltä haluaa ja painaa mitä tahansa. Mutta jos teillä on ongelma, siis oikea jollain tapaa elämänlaatua laskeva ongelma painonne tai syömisenne kanssa, niin tehkää kaikkenne päästäksenne tasapainoon. Keho ei kestä enää vanhemmiten huomatavaa ylipainoa, vaan hiljalleen uhkaavat 2-tyypin diabetes, nivelvaivat, selkävaivat, sydän- ja verenpaineongelmat sekä ruuansulatusongelmat. Terveyttä ei osaa arvostaa, ennen kuin sen sitten todella menettää.



En voi kuvitella, miten raskasta on kantaa päivittäin mukanaan vaikkapa 50kg ylipainoa. Pakkohan siinä on polvien olla kovilla. Itselläni oli 30kg ylimääräistä, jonka sain pois elämäntapamuutoksella vasta pakon edessä, kun sairastuin vakavasti.



Se syöminen yksin, salaa ja massiivisia määriä on oikeasti sairasta, se on oire syvemmästä henkisestä tyhjyydestä ja pahoinvoinnista. Sairauden hyväksyminen ei tarkoita sille luovuttamista.



Kaikki on kiinni siitä mitä arvostaa. Mielestäni on mahtavaa pystyä liikkumaan omin jaloin ja jaksaa olla jalkeilla pitkiäkin aikoja. Arvostan nykyistä terveydentilaani ja mahdollisuutta omatoimisuuteen ja toimivaan kehoon. Minä pidän hyvästä olosta, joka syntyy terveellisistä elämäntavoista ja ruokavaliosta. Arvostan myös sitä, että koen näyttäväni siltä, miksi koen itseni sisäisesti. Kaikilla on omat ilonlähteemme, jotka tekevät elämästä vähän parempaa.

Kerro pliis kerro mitä lennolla neuvottiin? Itsellä myös siis bed, jos joku ei ole jo sitä hoksannut.AP

että nyt olen alkanut syömään ihan vakiona aamupalan, lounaan ja välipalan ja iltapalan säännöllisesti! Tavallista kotiruokaa. herkkuja vielä menee, mutta eilen meni "vain" 3kpl suklaa kaurakeksejä, ei muita herkkuja. Tänään olen syönyt vain pari fani palaa, söin kunnon lounaan joten ei tee edes mieli juurikaan, se on se tapa, olisi "kiva" syöpötellä kun lapsi pv unilla ja minä koneella rentoutumassa, siihen vaan kuuluu ne herkut--tämä siis ajattelu tapani. Olen pättänyt nyt keskittyä tuohon aamu, lounas ja iltapala asiaan ja siihen että herkkuja vaikka menisikin joka pv niin menisi vähemmän,huomattavasti. Myöhemmin keskityn myös päivälliseen,nyt se ei oiken ole maistunut kun puputan herkkuja. Ja alan hieman rajoittaa herkkuja,ehkä alkuun niin että söisin 3 kertaa viikossa sovittuina päivinä. Ja minulla alkaa harrastus ensi viikolla kerta viikkoon, mikä on liikunnallinen ja mistä olen pitkään jo haaveillut. Nämä nyt tällä hetkellä, toivon joku päivä pudottavani ainakin 15kg ja olevani jaksavampi. Ap