Lue keskustelun säännöt.
Mulla on 30kg ylipainoa..mikä mua vaivaa kun en innostu laihduttamisesta?
11.08.2011 |
Rakastan mässyystä,herkkujen syöntiä..makeita erityisesti siis. Jotenkin en edes halua luopua siitä ihanuudesta,ihanasta fiiliksestä kun vetää herkkuja napaansa niin että napa ruskaa..ahmin. Mutta rakastan sitä..oikeen suunnittelen aina mitä tänään söisin.. Ainut mikä mua häiritsee on vetämätön olo, vaatteet ei näytä kovin kauniilta yllä, rahaa palaa MIELETTÖMÄSTI herkkuihin ja se että tuntuu et ahmiminen menee kaiken muun edelle..vituttaa joskus oikeen tosissaan kun olen odottanut ahmimisiltaa koko päivän ja sitten mieheltä peruuntuukin joku meno..alan kiukutella ja mies ei ymmärrä syytä. Lähi kaupassa häpeän käydä, koska ostan joka pv herkkuja, varmaan jo miettivät että tollanen blönde vois jättää noiki munkit,jädet ja suklaat hyllyyn...ja usein kun käyn lähikaupassa nimenomaan vain herkkuja ostamassa..Mistä mä saisin motivaation? Mä halun alkaa syödä säännöllisesti, laihtua hieman ja saada energiaa päiviini, terveys huollettaa vaikka olen nuori alle 25v vasta..pieni lapsikin on ja jos hän näkee ahmimisiani, saa hän väärän kuvan.Mutta yksikään noista ei jotenkaan hetkauta tarpeeksi..aikasemmin laihdutin vuosia,aina vaan....onnistuin mutta lihosin...ja taas. Nyt jotenkin päätin etten jaksa enää ja tällä tiellä ollaan ja vaikea saada sitä motivaatiota.Tavallinen ruoka tuntuu tylsälle, en saa siitä mitään nautintoa..nykyisin syön vain herkkuja,siis kaiken muun ruuan tilalla,aloitan aamunikin makeilla mätöillä ja jatkan kunnes menen nukkumaan.....
Kommentit (105)
mutta siita kun tavattiin miehen kanssa olen lihonnut 25kg, mutta mies ihan _oikeasti_ himoitsee minua päivittäin seksuaalisesti,flirttailee,pusuttelee,hellii ja halii, enemmän kuin ennen, mikä tosin johtuu kyllä muusta kuin kiloistani :D elli hän oma ajonkin salaisen isot tytöt haaveen :DDD itse mietin usein tutota minkä kuvan annan lapselleni syömisestä,koska päivisin kun mies ei ole kotona,ahmin lapsen sielmien edessä...mutta sekään ei vielä tunnu niin...ajattelen että lopetan aikanaan, lapsi on vielä niin pieni ettei ymmärrä (2v) tms, tuntuu ettei mikään hetkauta,ihan kuin eläisin jossain omassa sokeri kuplassani? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta siita kun tavattiin miehen kanssa olen lihonnut 25kg, mutta mies ihan _oikeasti_ himoitsee minua päivittäin seksuaalisesti,flirttailee,pusuttelee,hellii ja halii, enemmän kuin ennen, mikä tosin johtuu kyllä muusta kuin kiloistani :D elli hän oma ajonkin salaisen isot tytöt haaveen :DDD itse mietin usein tutota minkä kuvan annan lapselleni syömisestä,koska päivisin kun mies ei ole kotona,ahmin lapsen sielmien edessä...mutta sekään ei vielä tunnu niin...ajattelen että lopetan aikanaan, lapsi on vielä niin pieni ettei ymmärrä (2v) tms, tuntuu ettei mikään hetkauta,ihan kuin eläisin jossain omassa sokeri kuplassani? AP
Kiva jos sulla sattui olemaan mies joka pitää läskistä, suurin osa miehistä ei pidä.
Minulla on + 50 kiloa ylimääräistä ja muuten olen ihan samanlainen kun te muutkin !
Olisko meillä jotain palstaa...tai pitäisikö perustaa joku sähköpostirinki?
Olisi niin ihanaa vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa joka oikeasti ymmärtää että illan aikana voi mennä heseateria, suklaalevy, puolikas sipsipussi ja 1.5 litraa limukkaa...
Mulle se on ihan käsittämättömän pitkä aika!
Ihan täysin ilman makeaa en ole ollut. Töissä olen 2-3 kertaa syönyt jälkiruuan, 5 hedelmäkarkkia ja kerran söin 3 suklaakonvehtia. Aika hyvin on mennyt. Olen antanut itselleni luvan syödä hillittömän karkkituskan iskiessä vähän jotakin, siihen on mennyt nuo hedelmäkarkit. Sallin itselleni herkun sosiaalisissa tilanteissa esim. menen kylään ja emäntä on leiponut, niin tietenkin maistan, mutta vain palan.
Ruoka-annokset ovat edelleen isoja, mutta kasvisten määrää olen lisännyt paljon. Iltaisin syön ruisleipää ja varmaan liikaa.
Ensin katkaisen sen poskettoman iltakarkinsyömisen. Ajattelin vielä ehkä kuukauden tai peräti kaksi keskittyä vain siihen. Sitten kun se on hanskassa aion tarttua muuhun ruokailuun. Mä en pysty nälkäisenä hillitsemään karkkihimoa ja sitten tulee megarepsahdus.
Voiko olla, että tämä on VIELÄ vaikeampaa kuin alkoholistilla, sillä alkoholisti voi lopettaa juomisen kokonaan, mutta jokaisen on pakko syödä jotain pysyäkseen hengissä. Alkkis ei voi ottaa yhtään viinaa tai mopo lähtee, mutta ruokaholistinkin on pakko syödä tai lähtee henki. Tasapainoilu on todella vaikeaa.
Musta toi on aika ajattelemattomasti sanottu. Alkoholisti voi lopettaa viinan juomisen, joo.. mutta ei juomista kokonaan. Vettä maitoa jne.
Ruokaholisti voi lopettaa kyllä sipsien, irtsareiden, jäätelön, croissanttejen, muffinssejen, suklaalevyjen, keksejen jnejnejnejne syömisen ilman että kuolee. Ihan sama asia. Syökää hedelmiä makeanhimoon. Kaupan hedelmäosastolla on vaikka mitä. Menkää seikkailemaan. Syökää ateriallanne saman verran vihanneksia kuin ruokaa on. Saatte vitamiineja ja keho tykkää. Saatte ihan erilaista hyvää oloa ruoasta. Hedelmiä, niistä vitamiineja. Puhdasta hyvää ruokaa, ei lisäaineita. Keho tykkää.
Joka kerta kun sä ahmit se on sun valintasi. Sä voit valita toisin. Tai sit sä voit vaan valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisinko nyt ravistella teitä ja huutaa että lukekaa nyt nämä kirjat jos ette muuta tee! Ahdistavaa kun tietää mikä auttaa mutta te ette kuuntele!
Olen lukenut kumpaisenkin ehdottamasi kirjan eikä ahmimishäiriöni ole kadonnut minnekään. Hyviä kirjoja ne ovat, mutta jostain syystä muutos on tekemättä.
että jonkun kirjan lukemalla parantuisin? No mutta kysynpä kuitenkin, onko tuo dr philin kirja vaikeasti ymmärrettävää,vaikeasti tehtävä haaste,kuvaile sitä hieman? millainen syömisongelma sulla oli?
Joo tekemällä jotain asialle kyllä parannut. Jättämällä tekemättä et todellakaan parannu. Kirja ei ole vaikea ymmärtää. Tekeminen on asia erikseen koska se on vain susta kiinni. Musta se on todella hyvä ohjeineen ja esimerkkeineen. Siinä käydään ongelman joka osa-alue läpi syvällisesti ja neuvotaan tarkasti.
Minulla oli epätyypillinen ahmimishäiriö eli BED (binge eating disorder). Epätyypillinen siksi koska ahmimishäiriö on tyypillisesti se bulimia eli oksentaminen liittyy myös. Minulla ei sitä ongelmaa ollut. Olen siis ollut ryhmähoidossa syömishäiriöpoliklinikalla. Siellä olin myös bulimikkojen ja anorektikoiden ravitsemusluennolla joka oli todella hyödyllinen. Sieltä sai tarkat syömisohjeet jotka auttavat ahmimisen ehkäisemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko noin aivopestyjä vai alistuneita perinteisen suomalaisen juntin maailmankuvaan? Maailmassa on miljoonia miehiä, jotka ihan oikeasti (ilman mitään fetissiä!) TYKKÄÄVÄT LÄSKIMMÄSTÄ. Minun mieheni on yksi näistä, seksiä on lähes joka ilta ja elämme muutenkin ns. dom/sub-tyyppisessä suhteessa. Olen ollut läski koko tämän suhteemme ajan eli kohta 10 vuotta. Ihanko tosiaan mies vaihtaisi minut heti, jos voisi..? ;) Niin että kenellä tässä on sairas maailmankuva...
Olen itse yrittänyt lukea tuota Philin kirjaa, ei napannut. Siinä ei ollut, jenkkityylisen muka-radikaalin tyylinsä lisäksi, oikeastaan mitään uutta tai mullistavaa. Vanhatkin totuudet menevät kuuroille korville, jos niitä ei halua tai pysty sisäistämään..!
Minä olen ihan ok näin, 40kg ylipainoisena. En todellakaan mässää lapseni nähden ja meillä syödään muutenkin terveellisesti, lapsi on normaalipainoinen ja rakastaa kasviksia, tänäänkin söi välipalaksi porkkanaa ja retiisiä...ja lounaalla broilerisalaattia kanssani. Miksi teidän ulkopuolisten päähän ei mahdu se, että moni meistä läskeistä elää ns. kaksoiselämää emmekä todellakaan sairastuta perhettämme oman ongelmamme vuoksi?
Oletteko noin aivopestyjä vai alistuneita perinteisen suomalaisen juntin maailmankuvaan? Maailmassa on miljoonia miehiä, jotka ihan oikeasti (ilman mitään fetissiä!) TYKKÄÄVÄT LÄSKIMMÄSTÄ. Minun mieheni on yksi näistä, seksiä on lähes joka ilta ja elämme muutenkin ns. dom/sub-tyyppisessä suhteessa. Olen ollut läski koko tämän suhteemme ajan eli kohta 10 vuotta. Ihanko tosiaan mies vaihtaisi minut heti, jos voisi..? ;) Niin että kenellä tässä on sairas maailmankuva...
Olen itse yrittänyt lukea tuota Philin kirjaa, ei napannut. Siinä ei ollut, jenkkityylisen muka-radikaalin tyylinsä lisäksi, oikeastaan mitään uutta tai mullistavaa. Vanhatkin totuudet menevät kuuroille korville, jos niitä ei halua tai pysty sisäistämään..!
Minä olen ihan ok näin, 40kg ylipainoisena. En todellakaan mässää lapseni nähden ja meillä syödään muutenkin terveellisesti, lapsi on normaalipainoinen ja rakastaa kasviksia, tänäänkin söi välipalaksi porkkanaa ja retiisiä...ja lounaalla broilerisalaattia kanssani. Miksi teidän ulkopuolisten päähän ei mahdu se, että moni meistä läskeistä elää ns. kaksoiselämää emmekä todellakaan sairastuta perhettämme oman ongelmamme vuoksi?
Ja mitä sä luulet, että se meitä kiinnostaa, millaisista ihrakasoista joku mies tykkää, itseäni sellainen ei sytytä yhtään, eikä mua muiden mieltymykset kiinnosta tippaakaan. ja mua huvittaa tuo vaahtoamisesi aivopesusta: jos mun pitäisi valita hyväkuntoisen ja kauniin kropan tai läskilöllerön väliltä, niin MIKSI ihmeessä valitsisin sen läskin? Yhh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun täällä on kirjoja suositeltu, niin tässä minun suositus:
Rentoa painonhallintaa, kirjoittaja on Patrik Borg
On tosi hyviä ja konkreettisia ohjeita. Kirjasta myös tajusin mikä on aiemmin mennyt pieleen itsellä (nautinto puuttuu syömisestä, liiallinen kontrolli.. jne)
Nyt olen laihtunut parissa kuukaudessa vasta 3 kiloa, mutta oloni on kohentunut todella paljon. Lisäksi minulla on paino ollut nousujohteista viimeiset pari vuotta, joten tämä muutos on todella minulle tervetullut.
Olen ruvennut syömään kunnollisen aamiaisen ja lounaan ja yritän päivällistäkin saada rutiineihin. Olen edelleen herkutellut, mutta se ei ole lähtenyt aina samalla tavalla "käsistä". Edelleen siis vetäisen suklaalevyn välipalaksi jne.. mutta en läheskään niin usein kuin ennen.
Syön myös hedelmän joka päivä.
siis minulla tavoitteena on edelleen korjata ateriarytmi ja lisätä kasvisten syömistä. Ei ole vielä onnistunut kahdessa kuukaudessa. Vaikka parannusta on tapahtunut.
-se rentoa painonhallintaa suositellut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalin lapsen läski äiti vaiko lapsen kavereiden tikkulaihat äidit, jotka haukkuvat läskiä äitiä..?
Kyllä on todettu ihan asiantuntijoiden suusta, että ruoan väärinkäyttäjillä on siinä mielessä vieläkin vaikeampaa, että syödä kuitenkin täytyy toisin kuin polttaa tupakkaa tai käyttää alkoholia.
Syömisen tai ehkä enemmän herkuttelun(?) saaminen kontrolliin vaatii todella valtaisaa itsekuria!! Se vaatii onnistumisen tunteita.
Miltä teistä, tämän ketjun ylipainoisilta, tuntuisi, jos teitä kehotettaisiin kantamaan koko päivän taskussanne vaikka jotain suklaapatukkaa ja teidän tehtävänne olisi vastustaa houkutusta. Ikään kuin tupakoinnin lopettaja kantaisi savukeaskia.
Tiedostaen, että milloin hyvänsä voisi polttaa/syödä herkun kun vaan antaisi himolle periksi. Eikä kuitenkaan anna!! SE onnistumisen tunne on aika huikaiseva päivän päätteeksi! SE tunne, että mikään yhtäkkinen mieliteko tai järjetön halu ei hallitse sinua - vaan ihan SINÄ itse!!
Se on hieno tunne, se. Haluatko yrittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painoa suunnilleen 100 ja pituutta n 160 cm. Mutta! Vielä toukokuun lopussa painoin 108kg, eli alaspäin on tultu.
JOtkut täällä pohtivat kovasti herkkujen kanssa pelaamista, pitäisikö lopettaa vai mitä. Omalta osaltani olen tehnyt sen päätöksen, että lopetan ne, jotka ovat mulle oikeasti ongelma. Eli karkin ja suklaan. Mä en ahmi jäätelöä, en keksejä, pullaa tms. Mutta karkki ja suklaa on mun huumettani. Eli niitä en syö nyt ollenkaan, en ole syönyt kohta kolmeen kuukauteen.
Mulla on tällä hetkellä vain pari tärkeää periaatetta: Mä en syö mitään, mistä mä en niin erityisesti välitä. ELi kun en tykkää perunasta, en varsinkaan mistään valkosipuli- juusto- tms perunoista, niin en syö niitä, vaikka töissä kuuluisivatkin lounaaseen. Syön sitten enemmän vaikka jotain sellaista, mistä oikeasti tykkään.
Itse olen myös todennut nuo nutriletit todella toimiviksi. Mä en ole mitenkään hikihatussa älyttömän tiukasti niitä vaan syönyt, mutta se mihin ne auttaa, on säännöllinen syöminen. Se on ainakin mulla aina vaan hakusessa.
Katsotaan miten tästä eteenpäin. Tsemppiä kaikki kohtalonsiskot!
Tiedostan syömiseni, tiedostan seuraukset, tiedostan ulkonäköni, kuntoni, terveysriskit mutta silti syön.
Olsn kerran jättänyt valkoiset jauhot, perunan, pastan ja riisin sekä sokerin pois ja makean himo loppui kokonaan viikossa. En vain pysy aloittamaan sitä taas. Vaan mitä sillä on väliä..
Minulla moneen kirjoittajaan nähden erilainen lapsuus, ihan olen rakastettu, mitään kriisejä ei lapsuudessa, perheessä ei koskaan mässäilty, muttei pantattukkaan, muut normaalipainoisia. Oma elämä ihan uomillaan, opiskelin juuri ja sain mukavaa työtä, olen ulospäin suuntautunut, juttelen paljon ihmisten kanssa enkä tunne huonommuutta, pitkä parisuhde ihan ok, tosin jo vanha ja kärsii kun en mene sänkyyn vaan jään mässäilemään yötä myöten..
Moni sanoo, että hakekaa apua mutta mistä? Mikään ei tunnu myöskään olevan pielessä tai elämmästä ei löydy kriisejä tai ihmissuhdeongelmia?
Mies sairastui 2-tyypin diabetekseen. Ja ihan vain huonon ruoka-ja juomistottumuksien ansiosta.
Aikaa kulunut vasta kuukausi, mutta koko perhe syö terveellisemmin. Minullakin ylipainoa 15 kg, josta tippunut 5kg. Joskus se vaan vaatii todellisen herätyksen!! Uskokaa, liikalihavuus tappaa.
Entiseen ei ole myös paluuta. Olen aivan varma, että uusi ruokavaliomme pitää. Toki joskus saa herkutella, mutta ei entiseen tyyliin :)
..esim. Pirkko Jalovaaran tai Seppo Juntusen rukousiltaan :) Anna itsellesi tällainen muutoksen mahdollisuus mahdollisista ennakkoluuloistasi huolimatta! Tässä aikataulut
http://www.rukousystavat.fi
http://www.rukouspalvelu.fi
Olen 25 ja mulla on ihan samanlaisia ajatuksia... ylipainoa 40 kg.
joilla sama ongelma..tai noh,onko se ongelma? heh. Tiedän järjellä että liahtua voisi,enkä edes tähtää luuranko mittoihin vaan ihan normaalipainon yläpäähän kuitenkin,haluan että on vähän muotoa:D mutta että terveys tulisi kohdilleen,veikkaan että vaikuttaa verendokereihin yms tämä mässäily ja meillä suuri diabetes riski suvussa..sekään ei hetkauta..ihanku mä odottasin että oikeesti saan sydärin ja vasta sitten alan kiinnostua terveydestä..Mä kyllä luen laihdutus,liikunta lehtiä ja tiedän kaiken aiheesta, olen kiinnostunut laihdutuksesta,lukemaan ja tutkimaan kokemuksia jne,mutta valitse oikeasti mielummin mässäilyn...nytkin mieitn kauppaan menoa,,jos jätksiä hakisin litran ja söisin..voitashan me jutella täälläkin? mulla meilissä etu ja sukunimi joten en oo kauheen innostunu antamaan sitä :(
Onko siinä laihduttamisessa pakko hypätä ääripäästä toiseen? Mitä jos laihduttaisit niin, että saat edelleen herkkuja, mutta hallitummin, ei joka päivä.