Mulla on 30kg ylipainoa..mikä mua vaivaa kun en innostu laihduttamisesta?

Meillä ruuat valmistetaan terveellisesti, mutta karkeista en itse pääse eroon. Varsinkin ennen menkkoja itselläni tulee valtava karkkihimo ja sairas nälkä. Voin hyvin laihduttaa ovispäivään asti, mutta sitten nälkää en saa sammumaan mitenkään. Sitten taas helpottaa olo kierron ekana päivänä.Laihdutappa tässä sitten.

Lapselle voit ainakin näyttää mallia, että valmistat ruuan terveellisesti ja herkuttelet piilossa. Laihdutuksesta voin kertoa, kun se onnistuu itselläni.:)

sitä päiväsaikaan, varsinkin kun on tylsää. Ja lapsi näkee kun äiti vetää paketin jätskiä ja munkkeja pussista kaksin käsin..Ap

Kirjoitellaan lisää esim. useampana päivänä, fiiliksiä jne.?



Mulla on usein sellaisia ajatuksia, etten oikein tiedä että tahdonko oikeasti laihtua. Olen aika epävarma ihminen ja aiemmin tosi paljon muiden vietävissä, tehnyt asioita siksi koska "muutkin tekee"...ja tuntenut syyllisyyttä kiloistani siksi. Jos ihan rehellisesti ajattelisin olevani hyväksytty kaikkialla kiloine päivineni...niin en kyllä näkisi yhtäkään syytä laihduttaa.



Mäkin mässäilen, ihan hirveästi. Eilen meni mm. 100g halvaa (ällönmakea jälkiruoka), 3 lakua, 1 suklaalevy, 4 leivänpalaa täytteillä, 2 annosta ruokaa, 1,5 litraa colaa...että joo. Olo ei ollut hyvä mutta en tiedä, olisiko ollut parempi ilman noita herkkujakaan.



Paras hetki päivästä on ilta, kun muksu (joo, mullakin yksi) nukkuu ja minä aloitan mässäilyn tietokoneen äärellä...



t. kohtalontoveri

Syön lapselta (ja mieheltä) salaa herkkujani...



t. kohtalontoveri

Minä puolestani olen jättänyt tuon elämän taakseni ja tiputtanut painoani jo 50 kg! Nyt jo normaalipainoinen, 1. kertaa elämässäni, mutta vielä haluan reilut 5 kg pois. Elämänmuutos on tuonut valtavasti positiivisia asioita tullessaan, en haluaisi entistä elämääni takaisin. Herkkujen syönti ei korvaa hyvän olon tunnetta ja energiaa jaksaa arjessa.

Mulle se on ennen kaikkea suojautumiskeino: ei tarvitse pelätä miesten huomiota, koska kukaan ei koske pitkällä tikullakaan- muutuin miehille näkymättömäksi, kun bmi meni yli 30. Nuorempana tosi ikäviä kokemuksia pojista ja miehistä, ahdistelua jne.



Sekin on lohduttavaa ettei tarvitse rääkätä itseään lenkeillä, vahtia syömisiään tai tuskailla kun koko 36 ei mene päälle. Minä olen kokoa 52 eikä kukaan oletakaan mun näyttävän "hyvältä".



t. kohtalontoveri

laihdutus puolelle? Voitaisiin ehkä alkaa yhdessä miettiä elämäntapa muutoksia pikkuhiljaa ja vaihtaa kuulumisia senkin tiimoilta sitten? Ap

Kaikilla ei tosin ole tunnuksia, esim. minulla.

Se tyyppi joka kävi siellä ahmimishäiriöisten luennolla ilmoittautuu. Voin avata sitä mikä siinä oli mulle kaikkein vaikuttavin asia. Aluksi kuitenkin kerron, että olen käynyt samanaikaisesti myös terapiassa ja syönyt masennuslääkkeitä, eli tämä ohje ei ole välttämättä toimiva ilman muuta tukea. Tärkeintä on lopettaa ruoan pakonomainen ajattelu ja aloittaa säännöllinen syöminen.



Päivittäinen ruokailu menee näin: Aamiainen, välipala, päivällinen, välipala, iltaruoka, iltapala. Vain yhden välipaloista voi tuntemustensa mukaan poistaa, itse en voi poistaa sitäkään. Minulle oli uutta että tarvitsen välipalaa sekä aamu että iltapäivällä. Se pitää verensokerin tasaisena. Säännöllinen syöminen myös pitää aineenvaihdunnan käynnissä eli koneisto toimii.



Normaalipainoinen ja pituinen nainen tarvitsee 1800 kcal päivässä. Ihan vaan elämiseen, ilman sen suurempia kestävyysurheiluja. Tämä koostuu annoksista eri ruoka-aineryhmissä. Ryhmät ovat Hiilihydraatit, Hedelmät, Maito, Proteiini ja Rasvat. Hiilihydraatteja syödään 11 annosta, hedelmiä 3, maitotuotteita 4, proteiinia 5 ja rasvoja 6.



Annokset ovat esim. hiilihydraatti: 1 kananmunankokoinen peruna, 1dl riisiä, muussia, pastaa jne, pala leipää, pala pullaa (kyllä, sitäkin saa syödä), yksi täytekeksi, kaksi pientä keksiä, 1 rkl hunajaa tai sokeria, 4dl popcornia, 1dl perunalastuja, 1 dl laatikkoruokaa (jos sis lihaa myös ½ proteiiniannos) jne.



1 hedelmä on yksi annos. sellainen normaalikokoinen hedelmä, ei jättiläiskokoinen.



Maitotuotteet 1 annos: 2dl rasvatonta maitoa, 1dl sokerijugurttia, 2dl maustamatonta jugurttia, 4 siivua juustoa, 1dl jäätelöä tai yksi eskimo jne.



Proteiini 1 annos: n. 50g lihaa tai kalaa, 4 meetvurstia, 8 leikkelettä, 1 kananmuna, kasvissyöjille 1dl mittoja esim soijaa tofua jne.



Rasvat 1 annos: 1tl voita, 1tl öljyä, 2 rkl pähkinöitä tai siemeniä, 2tl 40-60% margariinia.



Lisäksi mikäli syöt jotain muuta eli karkkia suklaata jne mitkä ei mene näihin kategorioihin, suosittelen merkkaamaan ylös esim 50g annoksina. Näin huomaat paljonko syöt ylimääräistä.



Itse olen tehnyt itselleni jääkaapinoveen sellaisen pienen lappusen, jossa on katgoriat ylhäällä eli HH 11, Hed 3, M 4, PR 5, R 6 ja x niille muille. Siihen sitten vetelen päiväkohtaisesti tukkimiehen kirjanpidolla annokset sitä mukaa kun niitä syön. Illalla sitten huomaa että olempas syönyt paljon hiilareita enkä tarpeeksi rasvaa tms.



Tätä ruokavaliota kun noudattaa on todella helppo ymmärtää missä menee metsään. Tämä on tosi helppo kun sen oppii. Välillä olen ollut ilman tätä mutta jos syöminen lipsuu niin palaan siihen ja sen saa taas hallintaan. Paras tapa olisi yrittää saada joka ateriaan jokaisesta ryhmästä. Ja tämä on siis se MINIMI mitä pitää syödä, voi iloisesti syödä myös enemmän hedelmiä. Ja tämän lisäksi pitää myös syödä paljon kasviksia. Itse syön puoli lautasellista tuoreita tai lämpimiä kasviksia pääaterioilla ja vihanneksia myös leivänpäällä tai välipaloilla.



Takaan että jos syöt tämän mukaan niin huomaat miten paljon saa normiruokaa syödä eikä tartte nälkää nähdä. Tässä oli vaan pieni osa listasta mutta varmaan tästä saa jo jotain ohjeistusta, laitoin noita herkkujakin tohon joita siis SAA syödä. Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä jollekulle. :)

oisko meillä yhdessä jotain intoa miettiä tätä asiaa ja ehkä alkaa pudottaa kiloja..itse oikeastaan haluan välttää ahmimistaustani vuoksi tuota laihdutus ajatusta, elämäntapojen muutos olisi se mun juttu, kiinnittäisin säännöllisyyteen ja ruuan laatuun huomiota...Itse olen 166cm ja 94kg yhden lapsen äiti minäkin T.ap

Saanko liittyä joukkoonne? Mä olen kanssa kova mässäilemään niin makeita ja suolaisia herkkuja, ja oikeastaan kaikki pyörii vain ruoan ja sen miettimisen ympärillä. Mullakin on noin 30kg ylimääräistä ja olen kaiken lisäksi raskaana 24 viikolla ja minun pitäisi syödä terveellisesti:/ syön salaa aika paljon ja sen lisäksi vielä miehenkin nähden... Taidan olla riippuvainen herkuista, en PYSTY lopettamaan mässäilyä, ja vihaan liikuntaa. Tahtoisin olla hoikempi ja elää terveellisesti mutta kaikki on niin vaikeaa ja mässäily helpottaa oloa (paitsi jälkikäteen tulee kauheat morkkikset) tarvitsen oikeasti apua:(

Siis mulla oli jo ennen raskautumista +30kg ja nyt tullu tähän mennessä 2,5kg lisää painoa ja tulee varmaan vielä monta kiloa lisää :( pelottaa, mutta en vaan pysty/ osaa lopettaa. Vaikka kuinka päätän joka päivä aloittavani terveellisen elämän ja lopettavan kaiken mässäilyn, niin ei auta. T.11

Sun kannattaa selvittää se syy miksi haluat ahmia. Usko pois - se syy on joku ihan muu kuin se että tykkäät herkuista.

Rakastan mässyystä,herkkujen syöntiä..makeita erityisesti siis. Jotenkin en edes halua luopua siitä ihanuudesta,ihanasta fiiliksestä kun vetää herkkuja napaansa niin että napa ruskaa..ahmin. Mutta rakastan sitä..oikeen suunnittelen aina mitä tänään söisin.. Ainut mikä mua häiritsee on vetämätön olo, vaatteet ei näytä kovin kauniilta yllä, rahaa palaa MIELETTÖMÄSTI herkkuihin ja se että tuntuu et ahmiminen menee kaiken muun edelle..vituttaa joskus oikeen tosissaan kun olen odottanut ahmimisiltaa koko päivän ja sitten mieheltä peruuntuukin joku meno..alan kiukutella ja mies ei ymmärrä syytä. Lähi kaupassa häpeän käydä, koska ostan joka pv herkkuja, varmaan jo miettivät että tollanen blönde vois jättää noiki munkit,jädet ja suklaat hyllyyn...ja usein kun käyn lähikaupassa nimenomaan vain herkkuja ostamassa..Mistä mä saisin motivaation? Mä halun alkaa syödä säännöllisesti, laihtua hieman ja saada energiaa päiviini, terveys huollettaa vaikka olen nuori alle 25v vasta..pieni lapsikin on ja jos hän näkee ahmimisiani, saa hän väärän kuvan.Mutta yksikään noista ei jotenkaan hetkauta tarpeeksi..aikasemmin laihdutin vuosia,aina vaan....onnistuin mutta lihosin...ja taas. Nyt jotenkin päätin etten jaksa enää ja tällä tiellä ollaan ja vaikea saada sitä motivaatiota.Tavallinen ruoka tuntuu tylsälle, en saa siitä mitään nautintoa..nykyisin syön vain herkkuja,siis kaiken muun ruuan tilalla,aloitan aamunikin makeilla mätöillä ja jatkan kunnes menen nukkumaan.....

että aloitit tämän ketjun. Nyt minäkin saan vertaisktukea. Minulle on +50kiloa ja kerran olen nutrannutkin pois 20 kiloa.



Eniten laihtumisessa ahdistaa sen seurauksena tuleva positiivinen palaute eikä vain miehiltä vaan myös naisilta. Ahdistaa, että nyt kelpaankin muille vaikka olenkin ihan sama ihminen. Haluan saada ehdotonta rakkautta tällaisena kuin olen. Ja tämähän on seurausta tietysti siitä, että lapsena koin vanhempieni rakkauden ehdollisena ja erityisesti painosta riippuvana vaikka en nykymittareiden mukaan ollutkaan ylipainoinen lapsi.



Minttu

Rakastan hedelmäkarkkeja, suklaata, jäätelöä, kakkua, piirakoita ja leivonnaisia.



Perheenä syömme normaalisti, jopa ihan terveellisesti, mutta jotain noista ylläolevista on joka päivä pakko saada napaan. En kauheesti salaile, mutta vähän.



Ylipainoa on 20 kg. Jos mä harrastaisin edes vähän liikuntaa, noi herkut menis. Mut vihaan liikuntaa. Enkä tunne oloani vielä liian läskiksi.... Paitsi ehkä vaakalla.

Kannattaa alkaa keskustelu tuonne rekisteröityjen puolelle, vaikkapa terveys-osioon. Silloin saatte keskustelun paljon helpommin pidettyä listalla, koska sinne oletettavasti tulee vähemmän viestejä kuin tänne av:lle. Toki se vaatii rekisteröitymisen ja sähköpostin, mutta anonyymin sähköpostinkin voi luoda helposti jos ei halua käyttää omalla nimellä olevaa.

samanlaista ajatustaustaa kuin Mintulla tuossa ylempänä.



(Ollaankohan Minttu törmätty joskus täällä, jossain parisuhdetta tai lähinnä sen vaativaista miestä koskevassa ketjussa?)



No kuitenkin, itselläni myös ylipainoa n. 20-25kg sellaiseen omaan oikeaan "hyvän olon painoon". Eli siihen, missä on kiva olla siinä mielessä, että ei tarvi vaatteita valitessa laittaa niitä, missä ei näytä ihan kauhealta ja siinä, jossa on kiva käydä vaikka juoksulenkillä.



Olen ollut elämäni aikana niin normaalipainoinen, vähän pyöreä, paljon pyöreä kuin myös erittäin urheilullisessa ja huomiota herättävän timmissä ja lihaksikkaassa kunnossa.



Itse odotan myös saavani ihmisiltä jotenkin ehkä liian ehdotonta hyväksyntää, ja lähinnä ärsyynnyin niistä kaikista positiivisista kommenteista, joita sain siitä urheilullisesta kunnosta ja siitä huomiosta, mitä sain miehiltä ja saan kyllä nytkin, vaikka kiloja onkin ihan liikaa kaikkien mittareiden mukaan.



Pidän itseäni älykkäänä ja fiksuna ja toivon aina, että saisin ihmisten arvostuksen nimenomaan sen sisäisen minän kautta, enkä ulkoisen.



Ja painin siis nyt tämän samaisen ongelman kanssa, että tiedän, että jo ihan terveyssyistäkin pitäisi laihduttaa, mutta tässä pyöreässä olomuodossa on jotenkin turvallista olla. Kai sitä jotenkin uskoo, että jos ihmiset edelleen näistä kiloista huolimatta ottavat puheeni vakavasti ja arvostavat minua niin työmaailmassa kuin muuallakin, niin se johtuu kaikesta muusta kuin ulkönäöstä. Kuulostaa varmaan sekavalta, enkä osaa sitä niin hyvin tässä avata, kuin haluaisin.



Saiko kukaan kiinni ajatuksesta?

Te olette samanlaisia kuin alkoholistit. Riippuvaisia vain herkuista. Se on sairaus johon saa apua. Jos haluaa ottaa vastaan. Voi toki valita tien että KUOLEE NUORENA tai muuten ennen vanhuutta ahmimisen tuomiin sairauksiin. Voitte ihan aluksi miettiä ennen avun hakemista haluatteko edes nähdä omilta olintavoiltanne lapsienne kasvavan? Läskillä kello tikittää koko ajan. Kuolema tulee yllättäen kun sydän ei jaksa ylläpitää sitä normaalia kehoa joka on ahmimisella tuplattu. Läski ihminen on mättöjen kanssa ihan yhtä vastenmielinen kuin alkoholisti pullonsa kanssa. Tuhoaa itseään ja ympäristöään. Alkkis itkee kun on kuset housussa ja läski itkee kun housut ei mahdu jalkaan. Molemmat myös näyttää pahalta ja ei kykene normaaleihin elämän suorituksiin. Vihaan läskiä ja vihaan viinan tuomia ongelmia tässä yhteiskunnassa. Molemmat on elämäntapasairauksia.

Mulle se on ennen kaikkea suojautumiskeino: ei tarvitse pelätä miesten huomiota, koska kukaan ei koske pitkällä tikullakaan- muutuin miehille näkymättömäksi, kun bmi meni yli 30. Nuorempana tosi ikäviä kokemuksia pojista ja miehistä, ahdistelua jne.

Sekin on lohduttavaa ettei tarvitse rääkätä itseään lenkeillä, vahtia syömisiään tai tuskailla kun koko 36 ei mene päälle. Minä olen kokoa 52 eikä kukaan oletakaan mun näyttävän "hyvältä".

t. kohtalontoveri

Sanoit niin osuvasti: "muutuin miehille näkymättömäksi."

Mä oon kokoa 50 ja tosiaan, kukaan ei tule puhumaan mulle laihdutuksesta, koska en kuitenkaan laihdu. Kukaan ei oleta mun olevan hyvännäköinen firman juhlissa, koska en kertakaikkiaan ole.

Enkä mieti, meneekö se koko 36 päälleni, koska tiedän, ettei mene, ei ole mennyt sitten ala-asteen.

Tiedän tunteen. Syöminen on ihanaa. Mä usein sanonkin etten syö tunteisiini vaan syön tunteakseni. Hiilariväsymys aivosumuineen on kurjia kun sitten ei jaksa mitään, mutta minkäs teet kun tekee niin kauheasti mieli. Mutta mä oon tiputtanut jo 15kg ja toinen 15 sais viel lähtee. Ekat 3-4pv on ihan kauheita mut sit lähtee sujuu. Niin ja hiilareita korkeintaan 40-50g/pv, muuten iskee kauhee herkkuhimo.