Työttömien opettajien vertaistukiketju
Onko kukaan muu opettaja vailla työpaikkaa? Olen luokanopettaja, ja valmistumiseni jälkeen olin kaksi vuotta sijaisena samalla koululla, sitten jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle neljäksi vuodeksi kahden lapseni kanssa. Viime lukuvuodeksi sain helposti koko lukuvuoden sijaisuuden, mutta nyt en kertakaikkiaan mitään, vaikka 80 km säteeltä olen töitä etsinyt todella aktiivisesti tammikuusta lähtien. Hakemuksia, haastatteluja (yleensä 6-8 haastateltavaa, joilla työkokemusta enemmän kuin minulla), sähköposteja suoraan rehtoreille ja koulutusvirastoon jne. jne. Tuntuu, että missään ei tarvita ammattitaitoani eikä innostustani. Nautin opettamisesta, ja keväällä sain pelkästään positiivista palautetta niin oppilailta, vanhemmilta kuin työtovereiltakin. Ahdistaa, nyt pitää odottaa flunssakauden alkua, että saisi edes muutaman päivän pätkätöitä... Keväällä ilmoitin lasten päiväkotiinpaluupäiväksi koulujenalkupäivän, joten maksan elokuun päivähoitomaksun, vaikka minulla ei olisi yhtään työpäivää elokuussa. Tunnen itseni täysin turhaksi ja surkeaksi. Onko kohtalontovereita?
Kommentit (1500)
Jatkan vielä... Luulen, että jos en jatkoa saa, niin jätän opettajaurani tähän. Eikös meitä joka kevät tipu pois karusellista. Nyt on minun vuoro luovuttaa. Olen niin väsynyt.
Ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia saada opeba työtä, vaikka en edes opeta työllistymisen kannalta helpoimpia aineita. 3 virkaa olen saanut jo ja tässä vikassa aion olla eläkeikään asti.
Täällä laiskat ”opet” vaan valittaa. Menisitte töihin!
Erityisopettajan sijaisena on henkilö jolla ei ole edes opettajan pätevyyttä, näin on myös tavallisten opettajien sijaisuuksissa kyseisessä koulussa. Erityisopettajista on kuulemma pulaa. Eikö tavalliset opettajat hae/tee erityisopettajien sijaisuuksia, jos päteviä ei ole ja tavallisilla ei ole töitä? Vai onko epäpätevien käyttö kunnan keino säästää, eikä sijaisuuksia laiteta julkiseen hakuun?
Onpa ketjulla ikää ja kokoa. Olisi kiva nähdä tilastoja siitä, miten kirjoittajille on näinä vuosina käynyt.
Harmittaa olla viisikymppinen eli liian vanha ja liian kallis.
TöihinVaan kirjoitti:
Ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia saada opeba työtä, vaikka en edes opeta työllistymisen kannalta helpoimpia aineita. 3 virkaa olen saanut jo ja tässä vikassa aion olla eläkeikään asti.
Täällä laiskat ”opet” vaan valittaa. Menisitte töihin!
Kuinka moneen kohtaan voit vastata kyllä:
- Olet mies
- Sinulla on sama sukunimi kuin rehtorilla
- Sinulla on sama sukunimi kun niiden kuntien johtavilla poliitikoilla
- Olet päässyt ensimmäiseen virkaan pitkän sijaisuuden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Erityisopettajan sijaisena on henkilö jolla ei ole edes opettajan pätevyyttä, näin on myös tavallisten opettajien sijaisuuksissa kyseisessä koulussa. Erityisopettajista on kuulemma pulaa. Eikö tavalliset opettajat hae/tee erityisopettajien sijaisuuksia, jos päteviä ei ole ja tavallisilla ei ole töitä? Vai onko epäpätevien käyttö kunnan keino säästää, eikä sijaisuuksia laiteta julkiseen hakuun?
Keino säästää. "Julkinen haku" voi olla jossakin paikallisessa ilmoituslehdessä, jota muualla asuvat eivät lue. Lain mukaan ei tarvitse ottaa sijaiseksi ansioituneinta hakijaa, jos hän ei täytä kelpoisuusehtoja täydellisesti. Kiva yhdistelmä on esimerkiksi erityisope, jolla lisäksi opo:n ja jonkun erikoisemman aineen kelpoisuus. Saa ottaa sijaiseksi vaikka viime kevään ylioppilaan, koska pelkällä erityisopettajan, oppilaanohjaajan ja 7 muun opetettavan aineen kelpoisuus.
Sanoma ja kepun hallitsemat maakuntien lehdet ovat viime viikon aikana rummuttaneet kuntien rekrytointivaikeuksia. Hoitajapulaa lähinnä, mutta myös opettajista on kuulemma pulaa ja lisää pulaa tulee kun nykyiset jäävät eläkkeelle (eli uusi versio eläkepommikauhukuvasta).
Mitä mieltä olette tästä?
Mun mielestäni vale on niin ilmiselvä, että sille on oltava joku syy. Kuulin viime vuonna jo puskaradiosta, että ainakin omassa kunnassa on isot irtisanomiset tulossa tänä vuonna. Olisiko tämä jotain mielikuvien muokkausta? Saadaan sitten kipattua akateemisten työttömyys heidän oman epäpätevyytensä piikkiin, kun tässä nyt ollaan niin huonoja työttömiä ettei voi kunnallekaan palkata.
Hesarissa myös tänään juttu siitä, että "opettajista on pian pulaa". Jutussa toki tarkennettu, että kyse on lastentarhanopettajista ja erityisopettajista.
Silti minkäänlaista mielikuvaa siitä, että olisi joku "opettajapula" ei pitäisi lietsoa. En itse opintoihin lähtiessäni tiennyt, kuinka brutaalia kilpailu viroista on. Tämä asia pitäisi tuoda esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun yliopistossa hakee pedagogisiin opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa myös tänään juttu siitä, että "opettajista on pian pulaa". Jutussa toki tarkennettu, että kyse on lastentarhanopettajista ja erityisopettajista.
Silti minkäänlaista mielikuvaa siitä, että olisi joku "opettajapula" ei pitäisi lietsoa. En itse opintoihin lähtiessäni tiennyt, kuinka brutaalia kilpailu viroista on. Tämä asia pitäisi tuoda esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun yliopistossa hakee pedagogisiin opintoihin.
Helsingissä ei ole ollut vuosikausiin pulaa ainakaan historian ja yhteiskuntaopin opettajista. Tämä on varma tieto, koska minä en ole saanut avoimeen hakemukseen koskaan muuta vastausta kuin "olemme vastaanottaneet..."
Toisaalla tällä palstalla käydään kiivasta keskustelua työttömyydestä työllisyyskokeilun näkökulmasta. Tiivistetäänpä. Miltä kokeilu näyttää työttömien opettajien lähitulevaisuudessa?
Minä olen jo tipahtanut TYP-toiminnan piiriin ja ollut Kelan työmarkkinatuella jo vuosia, joten työllisyyskokeilu ei koske minua. Minua kuitenkin kiinnostaa se, millä tavalla opettajien työllistyminen nyt muuttuu. Kokemuksia ei vielä pariin viikkoon ole kellään, mutta onko odotuksia ja muita ajatuksia?
Onko palstalla muuten opettajia, joilla on oikeus palkkatukeen? Entä onko joku päätynyt niin pitkälle, että olisi joutunut työkokeiluun – minulle sellaista ehdotti eräs uudehko TE-virkailija, jonka mielestä työpajassa voisi tutustua uusiin ihmisiin ja tottua heräämään aamuisin ajallaan töihin. Vastasin melko sarkastisesti, ja aihe vaihtui, ennen kuin ehdin kysyä, millaisiin pajatöihin vuonna 1990 päätoimisen opettamisen aloittanut työelämän aikuiskouluttaja pantaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri nyt on työtä, mutta minulla on tunne, ettei määräaikainen työsuhde jatku syksyllä. Intuitio kertoo. Mitään ei ole siis suoraan sanottu, mutta aavistelen tällaista.
Ensi syksynä siis todennäköisesti saman tsempin tarpeessa kuin muutkin tässä ketjussa. Joku toinen taitaa saada tämänhetkisen määräaikaisuuteni syksyllä!
Tässä kun näitä vanhoja viestejä luen, niin tuli mieleen juuri tämä yllä oleva, että aina ei otetakaan sitä opettajaa vakivirkaan tai uuteen määräaikaisuuteen, joka virkaa on hoitanut sijaisena, vaikka olisi ihan hyvä ja kelpoinen.
Jos jollekulle on käynyt näin, niin kuulisin mielellään mietteitä tästä! Minun itsetuntoni ei tuollaista kestäisi, se on ollut kovilla jo muutenkin tässä jatkuvassa hakurumbassa. Miten tuollaisesta voi selvitä? Heitetään toinen pois kylmästi kuin vanha rukkanen, ja otetaan joku muu. Kuin tulisi pahoinpidellyksi ja ryöstetyksi ja jätettäisiin ojaan makaamaan, niin minä sen kokisin.
Täällä yksi. Kokemus oli hirveä ja toipumiseen meni kauan. Kyseisessä kunnassa oli (ja on) sivistysjohtaja, joka tekee valinnat mielivaltaisesti. Hän uhkaili minut hiljaiseksi enkä uskaltanut valittaa, koska itsetuntoni oli palasina. Taustatietona mainittakoon, että olin saanut työstäni kehuja ja aiempi rehtori olisi halunnut minut vakinaistaa, mihin s.johtaja ei suostunut. Vuotta myöhemmin tuli virka auki ja siihen valittiin mies, joka ei ollut hakuaikana vielä edes valmistunut ja jolla oli kokemusta muutama päivä (näin kuulin entisiltä työkavereiltani myöhemmin). Itselläni oli jo pitkä kokemus taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halloo, onko edunvalvonnallisesti harjaantuneita opettajia paikalla?
Itse olen toivottoman tietämätön sijaisten palkkaamisen käytännöistä. Tiedän kyllä, että virkaan pitää olla kelpoinen ja täyttää viranhaussa ilmoitetut edellytykset, mutta entäpä tuollaiset 12 kk:n sijaisuudet?
Hain Lahdesta erästä paikkaa, se oli tällainen pidempi sijaisuus, ja valittu on näemmä vasta viime vuonna valmistunut siinä missä itselläni on pidempi opettajakokemus kelpoisena. Varmasti tästäkin voi valittaa, jos haluaa, mutta kannattaako, kun kyse ei ole vakivirasta?
Sijaisuuteen on otettu siis suhteilla joku kivaksi tiedetty eikä ole edes haastateltu pitkän kokemuksen omaavia. Suoraan sanottuna vtuttaa kuin pientä oravaa, jos opetuskokemuksella ei ole mitään merkitystä.
Sijaiseksi voi valitettavasti ottaa melkein puhelinpylväästä seuraava ja rehtorin halun mukaisesti. En usko valituksen menevän läpi, kun valittu on vielä pätevä.
Näin se menee myös vakipaikoissa. Riittää, kun täyttää kelpoisuusvaatimukset. Valitus voi mennä läpi vain siinä tapauksessa, että on esim. syrjitty raskaana olevaa ansioituneempaa tai toista sukupuolta olevaa hakijaa. Aika helppo on keksiä joku sellainen erityistaito, jota ei ole kenelläkään muulla kuin valituksen tulleella. Joskus sitä on joutunut pienen hetken miettimään, kun joku on kysynyt valintaperusteita. Eihän sitä voi ihan suoraan sanoa, että siksi valittiin kun on sen meidän vanhan opettajan lapsi.
Mä tiedän yhden tuollaisen opettajan lapsen. Hän sai töitä heti kun valmistui naapurikunnasta ja seuraavana vuonna vakipaikan viereisestä kunnasta samasta oppilaitoksesta, missä hänen vanhempansa oli ollut töissä. Hänen erinomaisuuttaan ei tietysti tuo opettajavanhempi mitenkään poissulje.
Viimeisen vuoden aikana kaikkia paikkoja ympäri Suomen hakeneena on ihmetyttänyt tuo, että haetaan täysin geneerisesti vain opettajaa. Mitään erityisiä taitoja tai osaamista ei ilmoiteta haettavan, joten kuka tahansa kelpoinen voisi tulla valituksi. Silti on joku valmiiksi ajateltuna paikkaan, joten hyvin voisi rakentaa hakuilmoituksen tämän henkilön "muotoiseksi".
Itselläni ei ole valmistumisesta kuin neljä vuotta, ja koen olevani suorastaan yltiöpäinen, kun kehtaan silti hakea vakivirkoja. Niitä jaetaan alallani nyt niille, joilla on valmistumisesta kymmenen vuotta ja sen jälkeen tiivis työkokemus. En vain jaksa odottaa niin kauan ollen kesät työttömänä, jotain muuta on keksittävä. On todella raskasta olla joka kesä työttömänä ja vieläpä ilman tietoa siitä, pääseekö syksyllä töihin. Olen huomannut, että masennus on näinä vuosina hiipinyt hiljaa elämääni ja nyt aion tehdä siitä lopun. Hyvästi koulumaailma!
Mä tiedän useita tuollaisia nepotismitapauksia, etenkin pienemmillä paikkakunnilla. Virkaa ei laiteta auki, ennen kuin rehtorin/opettajan jälkikasvu valmistuu yliopistosta. Kuvottavaa, mutta todella yleinen käytäntö tässä maassa.
Neljä vuotta aineenopettajaksi valmistumisesta, ja neljäs kevättalvi, kun etsin taas uutta työpaikkaa syksyksi. Tämän sekä edellisen vuoden olen saanut olla koko lukuvuoden samassa paikassa. Tämä kuluva lukuvuosi on ollut ensimmäinen, kun en ole ollut kenenkään sijaisena. Nyt olen ollut avoimen virkasuhteen hoitajana, mutta virkaa en saanut. Ei sitä saanut edes koulun päätoiminen tuntiopettajakaan, vaan virka meni talon ulkopuoliselle, mikä oli hiukan yllättävää.
Uuvuttaa, väsyttää, turhauttaa. En ole enää nuori, opiskelin aikuisena. Tässä iässä ja perheellisenä on erityisen uuvuttavaa hakrea pysyvämpää paikkaa. Lasten vuoksi en pidä muuttamistakaan vaihtoehtona. Tänä keväänä olen ensimmäisen kerran vakavasti pohtinut sitäkin, mitä muuta tällä tutkinnolla voisi tehdä, tai mikä olisi paremmin työllistävä ala.
En pidä itseäni enää noviisina, mutta työkokemuksen vähäisyyteen vedottiin viimeisimmänkin viran saamisen hidasteena. Tsemppiä kohtalotovereille!
Voisihan sitä näillekin epäkohdille jotain tehdä, mitä tässäkin viestiketjussa olevat kokevat... Siis eihän se kokijan vika ole, vaan ne epäkohdat pitäisi korjata jossain muualla. Miksi ihmiset suostuvat tällaiseen?
Masentaa lukea tätä ketjua, kun syksyllä aloitin matematiikan opinnot ja meinasin mafy opeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri nyt on työtä, mutta minulla on tunne, ettei määräaikainen työsuhde jatku syksyllä. Intuitio kertoo. Mitään ei ole siis suoraan sanottu, mutta aavistelen tällaista.
Ensi syksynä siis todennäköisesti saman tsempin tarpeessa kuin muutkin tässä ketjussa. Joku toinen taitaa saada tämänhetkisen määräaikaisuuteni syksyllä!
Tässä kun näitä vanhoja viestejä luen, niin tuli mieleen juuri tämä yllä oleva, että aina ei otetakaan sitä opettajaa vakivirkaan tai uuteen määräaikaisuuteen, joka virkaa on hoitanut sijaisena, vaikka olisi ihan hyvä ja kelpoinen.
Jos jollekulle on käynyt näin, niin kuulisin mielellään mietteitä tästä! Minun itsetuntoni ei tuollaista kestäisi, se on ollut kovilla jo muutenkin tässä jatkuvassa hakurumbassa. Miten tuollaisesta voi selvitä? Heitetään toinen pois kylmästi kuin vanha rukkanen, ja otetaan joku muu. Kuin tulisi pahoinpidellyksi ja ryöstetyksi ja jätettäisiin ojaan makaamaan, niin minä sen kokisin.
Täällä yksi. Kokemus oli hirveä ja toipumiseen meni kauan. Kyseisessä kunnassa oli (ja on) sivistysjohtaja, joka tekee valinnat mielivaltaisesti. Hän uhkaili minut hiljaiseksi enkä uskaltanut valittaa, koska itsetuntoni oli palasina. Taustatietona mainittakoon, että olin saanut työstäni kehuja ja aiempi rehtori olisi halunnut minut vakinaistaa, mihin s.johtaja ei suostunut. Vuotta myöhemmin tuli virka auki ja siihen valittiin mies, joka ei ollut hakuaikana vielä edes valmistunut ja jolla oli kokemusta muutama päivä (näin kuulin entisiltä työkavereiltani myöhemmin). Itselläni oli jo pitkä kokemus taustalla.
Uskon, että karu kokemus on. Mutta olit sentään saanut työstäsi kehuja! Usein määräaikaisuutta tekevä ei saa työstään mitään palautetta, ei myöskään minkäänlaista ohjausta tai perehdytystä. Ainoa palaute on, kun ei palkata uudestaan. Minkälaista henkilöjohtamista tällainen on? Millä muulla alalla toimitaan näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa myös tänään juttu siitä, että "opettajista on pian pulaa". Jutussa toki tarkennettu, että kyse on lastentarhanopettajista ja erityisopettajista.
Silti minkäänlaista mielikuvaa siitä, että olisi joku "opettajapula" ei pitäisi lietsoa. En itse opintoihin lähtiessäni tiennyt, kuinka brutaalia kilpailu viroista on. Tämä asia pitäisi tuoda esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun yliopistossa hakee pedagogisiin opintoihin.
Helsingissä ei ole ollut vuosikausiin pulaa ainakaan historian ja yhteiskuntaopin opettajista. Tämä on varma tieto, koska minä en ole saanut avoimeen hakemukseen koskaan muuta vastausta kuin "olemme vastaanottaneet..."
Jep, viimeisin taksikuski, jonka kyydissä olen matkustanut oli kuulemma oikeasti historian ja yhteiskuntaopin opettaja, kaksikin akateemista loppututkintoa. Opettajan töitä ei ole, joten ajaa taksia. Hienoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halloo, onko edunvalvonnallisesti harjaantuneita opettajia paikalla?
Itse olen toivottoman tietämätön sijaisten palkkaamisen käytännöistä. Tiedän kyllä, että virkaan pitää olla kelpoinen ja täyttää viranhaussa ilmoitetut edellytykset, mutta entäpä tuollaiset 12 kk:n sijaisuudet?
Hain Lahdesta erästä paikkaa, se oli tällainen pidempi sijaisuus, ja valittu on näemmä vasta viime vuonna valmistunut siinä missä itselläni on pidempi opettajakokemus kelpoisena. Varmasti tästäkin voi valittaa, jos haluaa, mutta kannattaako, kun kyse ei ole vakivirasta?
Sijaisuuteen on otettu siis suhteilla joku kivaksi tiedetty eikä ole edes haastateltu pitkän kokemuksen omaavia. Suoraan sanottuna vtuttaa kuin pientä oravaa, jos opetuskokemuksella ei ole mitään merkitystä.
Sijaiseksi voi valitettavasti ottaa melkein puhelinpylväästä seuraava ja rehtorin halun mukaisesti. En usko valituksen menevän läpi, kun valittu on vielä pätevä.
Näin se menee myös vakipaikoissa. Riittää, kun täyttää kelpoisuusvaatimukset. Valitus voi mennä läpi vain siinä tapauksessa, että on esim. syrjitty raskaana olevaa ansioituneempaa tai toista sukupuolta olevaa hakijaa. Aika helppo on keksiä joku sellainen erityistaito, jota ei ole kenelläkään muulla kuin valituksen tulleella. Joskus sitä on joutunut pienen hetken miettimään, kun joku on kysynyt valintaperusteita. Eihän sitä voi ihan suoraan sanoa, että siksi valittiin kun on sen meidän vanhan opettajan lapsi.
Mä tiedän yhden tuollaisen opettajan lapsen. Hän sai töitä heti kun valmistui naapurikunnasta ja seuraavana vuonna vakipaikan viereisestä kunnasta samasta oppilaitoksesta, missä hänen vanhempansa oli ollut töissä. Hänen erinomaisuuttaan ei tietysti tuo opettajavanhempi mitenkään poissulje.
Viimeisen vuoden aikana kaikkia paikkoja ympäri Suomen hakeneena on ihmetyttänyt tuo, että haetaan täysin geneerisesti vain opettajaa. Mitään erityisiä taitoja tai osaamista ei ilmoiteta haettavan, joten kuka tahansa kelpoinen voisi tulla valituksi. Silti on joku valmiiksi ajateltuna paikkaan, joten hyvin voisi rakentaa hakuilmoituksen tämän henkilön "muotoiseksi".
Itselläni ei ole valmistumisesta kuin neljä vuotta, ja koen olevani suorastaan yltiöpäinen, kun kehtaan silti hakea vakivirkoja. Niitä jaetaan alallani nyt niille, joilla on valmistumisesta kymmenen vuotta ja sen jälkeen tiivis työkokemus. En vain jaksa odottaa niin kauan ollen kesät työttömänä, jotain muuta on keksittävä. On todella raskasta olla joka kesä työttömänä ja vieläpä ilman tietoa siitä, pääseekö syksyllä töihin. Olen huomannut, että masennus on näinä vuosina hiipinyt hiljaa elämääni ja nyt aion tehdä siitä lopun. Hyvästi koulumaailma!
Mä tiedän useita tuollaisia nepotismitapauksia, etenkin pienemmillä paikkakunnilla. Virkaa ei laiteta auki, ennen kuin rehtorin/opettajan jälkikasvu valmistuu yliopistosta. Kuvottavaa, mutta todella yleinen käytäntö tässä maassa.
Oman kylän tyttöjä ja poikia työllistetään mieluusti, he ovat jo tuttuja. Sitä paitsi eivät ne kaupunkien kasvatit kuitenkaan jaksa monta vuotta maalla olla, ja taas saa hakea uutta työntekijää.
Jos on kyseessä pätevä hakija, miksei häntä palkattaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri nyt on työtä, mutta minulla on tunne, ettei määräaikainen työsuhde jatku syksyllä. Intuitio kertoo. Mitään ei ole siis suoraan sanottu, mutta aavistelen tällaista.
Ensi syksynä siis todennäköisesti saman tsempin tarpeessa kuin muutkin tässä ketjussa. Joku toinen taitaa saada tämänhetkisen määräaikaisuuteni syksyllä!
Tässä kun näitä vanhoja viestejä luen, niin tuli mieleen juuri tämä yllä oleva, että aina ei otetakaan sitä opettajaa vakivirkaan tai uuteen määräaikaisuuteen, joka virkaa on hoitanut sijaisena, vaikka olisi ihan hyvä ja kelpoinen.
Jos jollekulle on käynyt näin, niin kuulisin mielellään mietteitä tästä! Minun itsetuntoni ei tuollaista kestäisi, se on ollut kovilla jo muutenkin tässä jatkuvassa hakurumbassa. Miten tuollaisesta voi selvitä? Heitetään toinen pois kylmästi kuin vanha rukkanen, ja otetaan joku muu. Kuin tulisi pahoinpidellyksi ja ryöstetyksi ja jätettäisiin ojaan makaamaan, niin minä sen kokisin.
Täällä yksi. Kokemus oli hirveä ja toipumiseen meni kauan. Kyseisessä kunnassa oli (ja on) sivistysjohtaja, joka tekee valinnat mielivaltaisesti. Hän uhkaili minut hiljaiseksi enkä uskaltanut valittaa, koska itsetuntoni oli palasina. Taustatietona mainittakoon, että olin saanut työstäni kehuja ja aiempi rehtori olisi halunnut minut vakinaistaa, mihin s.johtaja ei suostunut. Vuotta myöhemmin tuli virka auki ja siihen valittiin mies, joka ei ollut hakuaikana vielä edes valmistunut ja jolla oli kokemusta muutama päivä (näin kuulin entisiltä työkavereiltani myöhemmin). Itselläni oli jo pitkä kokemus taustalla.
Ajattele, olisit voinut saada kahden vuoden palkan, kun olisi syrjitty sukupuolen perusteella. Sillä ei ole merkitystä, vaikka ei olisi valmistunut hakuaikana, kunhan on viimeisenä hakupäivänä valmistunut. Vakituiseen virkaan ei muuten voi valilta. Kyllä on valitettu turhemmistakin.
Itselläni on ikää jo yli 60 v ja olen oikeastaan iloinen, että ei enää tarvitse olla opettajana. Olen pätkätöiden ja pitkän työttömyysjakson jälkeen päässyt ensin työkokeiluun eli opettelemaan eri työtä, sitten palkkatuella työhön ja parhaassa tapauksessa ehdin saada vakipaikan vielä muutamaksi vuodeksi ennen eläkepäiviä.
Pskat on tunnelmat. En varmaan saa jatkoa tästä koulusta, jossa nyt olen. Työni osaan, mutta opettajainhuoneessa olen jäänyt ulkopuoliseksi. Olen yrittänyt itse olla aktiivinen, mutta kun kaikilla on jo vakiintuneet kuviot ja omat sydänystäväkollegansa, ei juttua ole syntynyt, ei myöskään aineyhteistyötä.
Enkä tarkoita valittaa juuri tästä nykyisestä paikasta. Samanlaista se on kaikkialla missä hoitaa sijaisuuksia. Sijainen ei ole tärkeä, häneen ei tarvitse eikä kannata tutustua. Hän hoitaa tehtävää kunnes saadaan se oikea ihminen virkaan.
Ehkä tässä on vähän koronamasennustakin mukana. Mutta myös pitkän ajan väsymystä tähän jokakeväiseen ponnistukseen.