Työttömien opettajien vertaistukiketju

Tuhansittain työttömiä opettajia, mutta kyllähän tässä työvoimapula uhkaa..

Moni virassa oleva on tunnustanut, että ei saisi paikkaa, jos nyt pitäisi töitä hakea.

Virka antaa hyvän suojan ja työntekijä saa paljon anteeksi. Määräaikaisia kytätään, heillä teetetään muidenkin töitä, jos ei uskalla kieltäytyä ja loppujen lopuksi kenkää saa, kun viranhaltija päättää tulla vuosien vanhempainlomien ym. jälkeen töihin.

Up! Mikä fiilis virkahauista?

Vain suhteilla repeää palkallista duunia. Muu on pakottamista kokeiluihin ja muuhun orjaduuniin 9€ päiväpalkalla! Laittomuus loputtava!

Jokaisen omalla vastuulla on hankkia oikeanlaisia ammatillisia kontakteja. Ei ole muiden syy, jos sinulla ei ole työelämätaitoja. Olen kyllä itsekin työtön, mutta en syytäkään tästä ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vain suhteilla repeää palkallista duunia. Muu on pakottamista kokeiluihin ja muuhun orjaduuniin 9€ päiväpalkalla! Laittomuus loputtava!

Jokaisen omalla vastuulla on hankkia oikeanlaisia ammatillisia kontakteja. Ei ole muiden syy, jos sinulla ei ole työelämätaitoja. Olen kyllä itsekin työtön, mutta en syytäkään tästä ketään. 

Ammatilliset kontaktit ovat suomeksi suhteita, ja yksi muoto hienommin ilmaistuna nepotistmia. Miten se voi minun omalla vastuullani olla, että opettajana toiminut isoäitini ehti kuolla ennen kuin itse menin edes kouluun? Jos hän olisi pysynyt hengissä ja ollut jonkinlaisessa asemassa koulumaailmassa silloin, kun minä valmistuin opettajaksi, minullakin olisi ollut oikeanlaisia ammatillisia kontakteja.

Joillakin  työttömillä opettajilla on hyvään asemaan päässeitä opiskelutovereita, mutta ilmeisesti he eivät ole niin oikeanlaisia.

Kyllä on silpuksi menneet nykyään määräaikaiset sijaisuudet: kolmen kuukauden pesti olisi jo lottovoitto, mutta epäinhimillinen lista osaamisvaatimuksista alkaa jo naurattaa. Työssäkäyvät saikuttaa, kun eivät jaksa ja työilmapiiri on huono. Työttömiä opettajia olisi tuhansia. Pöllömpikin keksisi ratkaisun molempien pulmaan, mutta mitä vielä...tehokkaasti säästetään luokkia yhdistelemällä, eläkevirkoja katoaa ja teetetään yhdellä monen työt. Fiksua!

.

Up

No tätä ketjua minäkin ihmettelin kun samalla kerrotaan, että on opettajista pula. Miksei tästä napata ketään.

Vierailija kirjoitti:

Up! Mikä fiilis virkahauista?

Virkahakuja on tyypillisesti eniten pääkaupunkiseudulla, mutta en enää viitsi edes yrittää. Erittäin työlään täyttämisen jälkeen järjestelmä laskee työkokemuksen automaattisesti niin, että ellei työsuhde ole kestänyt täyttä kuukautta, se pyöristyy kuukauden tarkuudella alaspäin. Esimerkiksi helmikuun loppupuolelta huhtikuun 20. päivään kestänyt työsuhde on siinä kestoltaan 1 kk, ja alle kuukauden pituiset sijaisuudet pyöristyvät nollaan! Ja koska hakemuksia tulee paljon, ne rankataan pääasiassa juuri työkokemuksen pituuden mukaan, näin olen kuullut.

Silloin, kun vielä viitsin Helsinkiin ja naapurikuntiin hakemuksia rustailla, kaikissa valintapäätöksissä ilmoitettiin, ettei valitulla ole koeaikaa, sillä hän on jo aiemmin ollut kaupungin palveluksessa. Eli pitäkööt ainakin tuolla päin maata tunkkinsa, ei mulla ole varaa muuttaa sinne satunnaisia sijaisuuksia kärkkymään. Eipä se tilanne paljon parempi ole vakituisten virkojen suhteen kotiseudullanikaan, mutta jotenkin olen alkanut antaa periksi ajatukselle, etten koskaan tule sellaista saamaan, ja joka työpätkä on voitto. Eläkkeessä se tietysti aikanaan näkyy, mutta tuskinpa Y-sukupolvelle kertyy kovin kummoisia eläkkeitä muutenkaan. Haluaisin vaihtaa alaa, mutta on täysi mysteeri mihin.

Miten te muut sijaisuuksissa ja määräaikaisissa työsuhteissa roikkuvat kollegat jaksatte tämän joka talvi toistuvan monikuukautisen epävarmuuden siitä, missä seuraavana syksynä on töitä vai onko missään?

Mua ahdistaa aivan järjettömästi se, että jos virkahauissa ei tänäkään vuonna tärppää, seuraava mahdollisuus vakipaikkaan on vasta tasan vuoden kuluttua. Elämä menee vuoden eteenpäin, ikää on taas vuosi lisää, ennen kuin seuraavan kerran on teoriassa mahdollisuus saada jotain pysyvyyttä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoittakaa, kuinka paljon hakijoita on ollut eri kaupungeissa eri aineissa. Matematiikan opettajan paikkoihin on ollut seuraavanlaiset hakijamäärät keskimäärin (määräaikaiset ja virat):

Helsinki: vähintään 40, joihinkin lukioihin ollut parhaimmillaan reilu 60.

Muu PK-seutu: noin 30-40

Keskisuuret kaupungit (Turku, Oulu, Tampere...): noin 20-30

Keskikokoiset kaupungit (Jyväskylä, Lahti, Kuopio...): noin 10-20

Pienet kaupungit ja kylät: veikkaisin, että 5-10, eivät usein ilmoita hakijamääriä minusta.

Korjatkaa, jos jollakin on ajankohtaisempaa tietoa. Nämä luvut on perustuvat omiin hakuihin, joita olen tehnyt 1,5 vuoden aikavälillä.

Helpoiten töihin pääsee eri valmennuskursseille, mutta ne eivät valitettavasti ole taloudellisesti kovin pitkäaikainen ratkaisu.

Onko oikeasti näin vähän hakijoita? Nämähän on todella pieniä lukuja!

T.generalisti (yleensä 50-150 hakijaa)

Äikänmaikanvirkoihin oli tänä keväänä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla n. 50-60 hakijaa / paikka, epäpäteviä tästä joukosta 2-3. Eräässä pienessä kehyskunnassa virkaan oli hakenut vain 5 henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Miten te muut sijaisuuksissa ja määräaikaisissa työsuhteissa roikkuvat kollegat jaksatte tämän joka talvi toistuvan monikuukautisen epävarmuuden siitä, missä seuraavana syksynä on töitä vai onko missään?

Mua ahdistaa aivan järjettömästi se, että jos virkahauissa ei tänäkään vuonna tärppää, seuraava mahdollisuus vakipaikkaan on vasta tasan vuoden kuluttua. Elämä menee vuoden eteenpäin, ikää on taas vuosi lisää, ennen kuin seuraavan kerran on teoriassa mahdollisuus saada jotain pysyvyyttä elämään.

Jaksan varmaan siksi, että siihen on vuosien varrella tottunut ja turtunut niin, ettei vakityön puute enää harmita. Olen nähnyt todella monenlaisia kouluyhteisöjä, läpimädistä aivan huippuihin, ja tajunnut, että on aivan sattumanvaraista, millaiseen päätyy. Seudun tai koulun maine tai kunnan näennäinen varakkuus ei kerro mitään siitä, millaista koulussa on olla töissä. Toisin sanoen, olen ollut sellaisissakin paikoissa, joissa työsuhteen määräaikaisuus on ollut helpotus, ja virka olisi ennemmin kahle kuin pysyvyyttä tuova tekijä.

Mieluummin menen uuteen työpaikkaan aluksi tunnustelemaan ilmapiiriä määräaikaisena (on jatkoa tiedossa tai ei) kuin sokkona vakivirkaan, joka saattaakin osoittautua pahimmaksi painajaiseksi. Nykypäivän työnantajan markkinat saavat kyllä todella helposti ajattelemaan, että tulisipa se virka edes jostakin, mutta olen vähitellen oppinut asettamaan rajat sille, millaista menoa suostun sietämään.

Yksi merkittävä tekijä tietysti on se, että olen lapseton ja sinkku. Puolison töitä tai lasten päivähoitoa tai kouluja ei tarvitse miettiä töitä hakiessa, vaan voin lähteä kauemmas tai olla lähtemättä. Tällaisessa tilanteessa en tosin lapsia hankkisikaan, terveisiä vain Rinteelle ja kumppaneille.

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Joskus on ollut suuri helpotus, että on ollut vain määräaikainen työsuhde. Pääsi eroon jokapäiväisestä ahdistuksesta, kun taas vakiviran saaminen olisi ollut kirous.

Vakituisestahan on paljon helpompaa ja nopeampaa irtisanoutua kuin määräaikaisesta, jos paikka osoittautuukin pahimmaksi painajaiseksi.

Kohtalotoveri kirjoitti:

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Joskus on ollut suuri helpotus, että on ollut vain määräaikainen työsuhde. Pääsi eroon jokapäiväisestä ahdistuksesta, kun taas vakiviran saaminen olisi ollut kirous.

Toisaalta noin, mutta kun on virka, niin sen kanssa voi hieman pelailla. Voi hakea virkavapaata esim. opiskeluun, työskentelyyn muualla jne. Mutta kun on virka, on jokin turvasatama. 

Vierailija kirjoitti:

Vakituisestahan on paljon helpompaa ja nopeampaa irtisanoutua kuin määräaikaisesta, jos paikka osoittautuukin pahimmaksi painajaiseksi.

Niin sitä voisi äkkiseltään luulla, mutta kun vakipaikan vaihtoehtona on irtisanoutuminen ja kolmen kuukauden karenssi, kun uutta työpaikkaa ei noin vain löydykään, asioita joutuu varmasti miettimään monelta kantilta.

Tuota viralla pelailuakin on tullut sijaisena seurattua, ja niin kauan se onnistuu kun hakee vaikka vanhempain- tai opintovapaata, jotka ovat lakisääteisiä. En silti vaihtaisi osia näiden pelailijoidenkaan kanssa, jotka joutuvat miettimään sopivaa syytä seuraavaan virkavapaaseen tai sairauslomaan, kun töissä ei kertakaikkiaan pysty olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten te muut sijaisuuksissa ja määräaikaisissa työsuhteissa roikkuvat kollegat jaksatte tämän joka talvi toistuvan monikuukautisen epävarmuuden siitä, missä seuraavana syksynä on töitä vai onko missään?

Mua ahdistaa aivan järjettömästi se, että jos virkahauissa ei tänäkään vuonna tärppää, seuraava mahdollisuus vakipaikkaan on vasta tasan vuoden kuluttua. Elämä menee vuoden eteenpäin, ikää on taas vuosi lisää, ennen kuin seuraavan kerran on teoriassa mahdollisuus saada jotain pysyvyyttä elämään.

Emme jaksakaan ja etujärjestömme ei aja etujamme. Täysin lopussa. Ahdistunut. Vihainen. Katkera. Meidän pätevien määräaikaisten tuntiopettajien pitäisi yhdistää voimamme ja alkaa protestiin. Yhteisrintamassa emme saisi hyväksyä 1.6 loppuvia koko vuoden kestäviä virkasuhteita, emmekä äitiysloman sijaisuutta, jossa koko vuoden työt tehnyt pätevä sijainen jätetään ilman kesän palkkaa. Minä olen tähän valmis. Oletteko te muut?