Lue keskustelun säännöt.
Äitini on hamstraaja ja lapsessani alkaa olla samoja piirteitä
27.10.2010 |
Eilisen 4D (vai mikä lie se oli) dokkarin katsottuani, voi sanoa että äitini 100% hamstraaja. Samat selitykset, samat vaikeudet, auttaminen mahdotonta jne.
Äitini asuu yksin 150m2 talossa. Kaikki huoneet, kaapit, iso varasto ja autotalli täynnä kamaa. Eikä vain omia, vaan myös tuttavien pois heittämiä, jotka äitini on pelastanut, koska voi ehkä tarvita myöhemmin. Olen monta kertaa luvannut auttta, mutta siitä ei tule mitään. veljeni kanssa joskus hommattiin vaihtolava pihalle ja saatiin siivottua ulkovarastosta tavaraa, lähinnä isäni kamoja. Mutta äidin tavarat ei vähene, lisääntyy vaan.
Nyt hamstraus on levinnyt myös valokuvaukseen. Ottaa kuvia kaikesta, ja kaikki pitää teettää paperille. Lomamatkalta otti 700 kuvaa ja koska äitini ei osaa itse siirtää niitä koneelle ja lähettää kehitettäväksi, mun sitten piti tehdä se ja yhdessä piti katsoa mitkä kuvat kehitetään. No, joka ikistä kuvaa piti pohtia ja sitten lopputulos oli että joo, otetaan mukaan. Jostain kulkukoirastakini 5 otosta, kaunis pilvi, sumea maisena bussin ikkunasta, jne. Miettikää mikä aika menee.
Mietin jo kauhulla aikaa, jolloin talo jää mulle ja se pitää tyhjentää.
Nyt lapsellani alkaa olla samaa keräämistä, mutta teen kaikkeni ettei se pääsisi pahaksi, vaan miten?
Kommentit (68)
[i Mutta miksi hemmetissä niiden tärkeiden tavaroiden pitää olla levällään KODIN JOKAISESSA HUONEESSA? Miksi tärkeitä, säästettäviä tavaroita ei voi kerätä esim. pahvilaatikoihin, joilla täytetään kodista YKSI huone lattiasta kattoon?
[/quote]
Meillä minä haluaisin olla minimalisti ja askeetikko, jolla ei olisi edes kahtatoista pikkulusikkaa jne. Omat tavarani olenkin karsinut minimiin. Mies ostaa aina isoja eriä, säästää kaikkea varmuuden vuoksi ja kiintyy tavaroihin voimakkaasti. Hän ei mielellään heittäisi mitään pois, sillä aina voi muka tulla tilanne, jossa tavaraa tarvitaan.
Meillä sopu säilyy niin, että kaikilla tavaroilla on ensinnäkin oma paikka. Harva varmaan arvaa, kuinka paljon tavaraa on, kun kaikki tasot ja lattiat ovat aina tyhjiä. Varastotilaa ja kaappeja meillä on paljon, mutta ne ovat kaikki järjestyksessä. Mies on uskomattoman taitava pakkaaja ja itsekin nautin järjestyksestä. Kaikki laatikot on nimetty ja järjestetty loogisesti.
Hamstraushan on diagnosoitu sairaus, mutta haluaisin "rationaalisia" perusteita sille, miksi tavaroiden täytyy olla esillä, sotkussa ja sellaisissa oloissa, että sekä uudet ja vanhat tavarat likaantuvat, pölyyntyvät ja menevät pilalle useammin? Jos olette kiintyneitä johonkin kirjaan, miksi sen päällä kannattaa säilyttää banaaninkuoria, kenkäplankkia tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero sairaalloisen ja normaalin hamstrauksen välillä on ratkaisevaa. Joillakin sodan nähneillä ihmisillä sen jotenkin ymmärtää kun oli kaikesta puutetta niin mitään ei heitetä pois ja vanhasta tehdään uutta.
Keräilijät on asia erikseen, mutta siis ihan sellainen sairaalloinen hamstraus on siis ihan sairaus ja sen kyllä erottaa normaalista hamstrauksesta. Nyt kirjoitan siis aikuisesta ihmisestä, en lapsesta.
Itse en jaksa ymmärtää sitä, että kaikki heitetään pois eikä mitään säilytetä, mutta en ymmärrä ylenpalttista tavaran keräämistäkään vaan tavaran pitää kiertää, miksi sitä hamstraa varastoihin ja sitten se kuitenkin viedään kaatopaikalle jossain vaiheessa kymmenien vuosien päästä, ellei ole arvokasta.
Oikealla sairaalloisella hamstraajalla on mielen sairaus ja hän tarvii hoitoa.
On vähän eri asia olla 12 vessapaperirulla (jota oikeasti tarvii piankin) kuin säilyttää 30 vuotta vanhaa rikkinäistä paritonta kenkää. Jos kenkää ei ole tähän mennessä saanut korjattua, ei sitä tule todennäköisesti tehtyä koskaan.
Siinä hamstraajat ohjelmassa oli myös mies joka säilytti vuosikymmeniä vanhaa vero-opasta. Mitä ihmettä tekee vero-oppaalla joka on vanhentunut? Mikä on se tarve mikä saa säilyttämään noin turhanpäiväistä tavaraa?
Oikealla sairaalloisella hamstraajalla on mielen sairaus ja hän tarvii hoitoa.
ja tapaukset, jotka esiteltiin, ei edenneet mihinkään. Kumpikaan ei saanut kämppäänsä siivottua, saanut tapaansa muutettua, eikä ammattiapukaan auttanut.
Sitten joskus aikanaan, kun äitini saa jotain kotiapua, tilanne varmasti kärjistyy, hänen kotiinsa kun ei voi mennä siivoamaan tms. Saa nähdä, miten sitten käy.
ap.
se yks nainen pyöritteli kädessä tyhjää shampoo pulloa ja oli laittamassa säästöön, mutta tuo terapeutti ohjasi häntä hettämään sen pois:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettinyt tuota asiaa, koska itsellä on ongelmaa asunnossa. En osta mitään, onneksi, mutta on vaikeuksia tavaroiden suhteen ja vähän säilytysvimmaa. Terapian kautta olen löytänyt syy-yhteyksiä, ja mulla on traumataustaa joka selittää ettei kaikki ole "tiptop". Tiedostaminen ei aukea heti, olen muistanut vasta nelikymppisenä kaiken.. eron huomaa kun vertaa "tavallista" ihmistä joka elänyt normaalin elämän. Kaikki hyvin ja se näkyy asunnossa. Siksi oon miettinyt onko näillä hamstraajaihmisillä jotakin taustalla miksi he juuttuvat tavaraan? Turvallisuuden tunnetta ehkä hakevat? Jokin käsittelemätön asia mielessä? Kun ei voi päästää irti tavaroista=menneisyyden asioista? Kysele varovasti äidiltäsi hänen lapsuudestaan ja menneisyydestään.
Huomaan itsessäni hamstraajan vikaa, siksi kiinnostaa.
No, ei kai se pikku hamstraus vielä ole pahasta, mutta jos menee liiallisuuksiin.
Itse en osaa pitää järjestystä enkä osaa edes kunnolla sisustaa.. Ja mulla on pakkomielteitä jossain asiassa. Pahoja traumoja takana ja kaipa tuo näkyy että on vaikea luopua mistään.Tosin laitan vaatteita kiertoon enkä onneks ole shoppailija.
Oon miettinyt tuota asiaa, koska itsellä on ongelmaa asunnossa. En osta mitään, onneksi, mutta on vaikeuksia tavaroiden suhteen ja vähän säilytysvimmaa. Terapian kautta olen löytänyt syy-yhteyksiä, ja mulla on traumataustaa joka selittää ettei kaikki ole "tiptop". Tiedostaminen ei aukea heti, olen muistanut vasta nelikymppisenä kaiken.. eron huomaa kun vertaa "tavallista" ihmistä joka elänyt normaalin elämän. Kaikki hyvin ja se näkyy asunnossa. Siksi oon miettinyt onko näillä hamstraajaihmisillä jotakin taustalla miksi he juuttuvat tavaraan? Turvallisuuden tunnetta ehkä hakevat? Jokin käsittelemätön asia mielessä? Kun ei voi päästää irti tavaroista=menneisyyden asioista? Kysele varovasti äidiltäsi hänen lapsuudestaan ja menneisyydestään.
Huomaan itsessäni hamstraajan vikaa, siksi kiinnostaa.
No, ei kai se pikku hamstraus vielä ole pahasta, mutta jos menee liiallisuuksiin.
Itse en osaa pitää järjestystä enkä osaa edes kunnolla sisustaa.. Ja mulla on pakkomielteitä jossain asiassa. Pahoja traumoja takana ja kaipa tuo näkyy että on vaikea luopua mistään.Tosin laitan vaatteita kiertoon enkä onneks ole shoppailija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo hamstraus ollut jonkinlainen keino kontrolloida elämää ja helpottaa ahdistusta. siis sairaus, joka johtuu jostain syystä.
En tiedä voiko taipumus tuollaiseen periytyä, mutta en olisi heti huolissani lapsesta. itsekin keräilin lapsena ties mitä, kiviä ja keppejä sun muuta, mitä sitten säilöin huoneeseeni. keräilin ties mitä, mutta se oli vain leikkiä. aikuisella on varmasti kyse paljon syvällisemmästä ongelmasta.
hamstraaminen oli alkanut jo lapsena. Häntä oli pidetty sottapyttynä ja laiskana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useissa hamstraajien kodeissa, joihin tuskin on päässyt edes ovesta sisälle tavarapaljouden vuoksi. Nämä ihmiset ovat mieleltään sairaita.
toimia työnjohtajana ja tehdä päivätolkulla valintaa, luopuuko tyhjästä shampoopullosta vai ei. Ihan älytöntä ajatella, että hamstraajan psyyke hajoaa, jos raivaussiivous tehdään hänen olematta paikalla. Psyyke hajoaa vielä varmemmin siinä vaiheessa, kun koti on pakkolunastuksessa ja hamstraaja ilman kattoa päänsä päällä. Ensin koti siistiksi ja sen jälkeen terapia + lääkehoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimia työnjohtajana ja tehdä päivätolkulla valintaa, luopuuko tyhjästä shampoopullosta vai ei. Ihan älytöntä ajatella, että hamstraajan psyyke hajoaa, jos raivaussiivous tehdään hänen olematta paikalla. Psyyke hajoaa vielä varmemmin siinä vaiheessa, kun koti on pakkolunastuksessa ja hamstraaja ilman kattoa päänsä päällä. Ensin koti siistiksi ja sen jälkeen terapia + lääkehoito.
ja sitten itse koti siistiksi?
Vaan mikä terapia? Esim meillä Suomessa?
ja kas - meillä käy vähintään kerra kuussa joku kysymässä, löytyisikö rekvisiitaksi teatteriin tai johonkin tv-ohjelmaan sitä sun tätä alkuperäistä. Taidan siis jatkaa anoppini anopin hamstrausvimmaa, jonka ansiosta meillä tavara tekee töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin koti siistiksi. Monet hamstraajat ovat ihan älyttömän ahdistuneita sen tavarapaljouden ja kaaoksen keskellä. Haluavat muutosta, mutta ovat kuitenkin oppositiossa, kun muutosta lähdetään toteuttamaan = hommasta ei tule näin mitään. Tosi moni on itse asiassa ollut helpottunut, että joku muu tulee ja ottaa homman haltuunsa.
Lapsen päiväkotikaverin kodissa oli niin paljon roinaa, että esim. makkariin oli pitänyt raivata polku ovelta sängylle.
Keittiö oli niin täynnä likaisia astioita ja erilaisia papereita, että juuri saimme lautaset mahtumaan pöydälle. Kaikki lattiapinnat olivat täynnä hiekkaa, pikkuroskaa ja pölyä, joka tarttui jälkapohjiin.
Olin tästä tosi yllättynyt, koska vanhemmat olivat minusta päällepäin ihan tolkun ihmisiä.
Eli hoidon tulee olla tiivistä ja tarpeeksi pitkäkestoista raivaussiivouksen jälkeen (esim. viikoittaiset terapiakäynnit + terapeutin tekemät säännölliset kotikäynnit.
joskus vuosia sitten tuli teeveestä dokumentti, jossa kuvausryhmä tuli hamstraajan asuntoon. Oli monen huoneen asunto ja koko huushollissa oli kussakin huoneessa yksi ainoa kapea "käytävä" rojujen keskellä josta saattoi kulkea.
"käytävä" tarkoittaa kohtaa, jossa huolellisesti astuen pystyi juuri ja juuri kävelemään yhteen suuntaan niin ettei astunut jonkun tavaran päälle. Käytävän molemmin puolin heti jalkojen juuresta alkoi nousta tavarapaljous seiniä kohden kuin hiekkakeko, päättyen vasta lähellä katon rajaa. Seinät olivat luonnollisesti noiden valtavien VUORIEN peitossa. Muissa huoneissa sama juttu. Karkkipaperiakaan tms. ei voinut heittää pois. Missähän hän muuten nukkui? Sängylle ilmeisesti oli juuri ja juuri tilaa? Mutta ei millekään muulle.
minun äitini ei enää ole hamstraaja.
Hän yrittää sen sijaan tunkea kaiken turhan tavaran minulle ja suuttuu kun en sitä suostu säilyttämään.
Yksi hamstraajien perustelu toiminnalleen on, että joku muu saattaisi joskus tarvita sitä säilytettävää tavaraa. Eilisessä dokkarissakin täti säästi jotain pieniä helmiä, jos vaikka joku joskus niitä tarvitsisi. Sitten niitä helmiä pitää säästää 50 vuotta, eikä niitä voi esim. viedä päiväkotiin, jossa niille oikeasti olisi käyttöä. Helmipurkin voi sen sijaan viedä esim. tyttären luo säilytykseen.
Mun äiti on tismalleen samanlainen. Mitään ei voi heittää pois ja kaikki on niin sekaisin kuin vain olla ja voi. Sama tapa on myös veljelläni sekä siskollani. En älyä miten he voivat elää niin, heille se on ihan normaalia. Itseäni oksettaa käydä kenelläkään heistä kylässä, enkä koskaan ole voinut pyytää meille oikeastaan vieraita käymään.
Todella kurjaa, mutta en osaa auttaa heitä. Monta kertaa olen siivonnut, mutta kaikki palautuu samantien samanlaiseksi. Ja mikä ihmeellisintä, muuten sekä äitini että sisarukseni ovat todella mukavia ja ns. normaaleja ihmisiä hyvissä työpaikoissa. Surullista!
Ehkä te hamstraukseen taipuvaiset osaatte vastata.
Eli hamstrausta selitetään sillä, ettei hennota heittää mitään pois. Mutta miksi hemmetissä niiden tärkeiden tavaroiden pitää olla levällään KODIN JOKAISESSA HUONEESSA? Miksi tärkeitä, säästettäviä tavaroita ei voi kerätä esim. pahvilaatikoihin, joilla täytetään kodista YKSI huone lattiasta kattoon? Näin muut huoneet jäisivät asuinekelpoisiksi.