Äitini on hamstraaja ja lapsessani alkaa olla samoja piirteitä

Miksi tärkeitä, säästettäviä tavaroita ei voi kerätä esim. pahvilaatikoihin, joilla täytetään kodista YKSI huone lattiasta kattoon? Näin muut huoneet jäisivät asuinekelpoisiksi.

Noissa ohjelmissa kaapit ja hyllyt voivat olla jopa lähes tyhjillään ja kaikki tavarat ovat esillä. Miksei rakkaista ja tärkeistä tavaroista pidetä huolta pakkaamalla ne hyvin?

Ei ole kyse siitä omistaako 1 vai 7 talvitakkia. Kyse on siitä että omistaa 10 talvitakkia joista 6 on käyttökelvottomia (esim. homeessa) ja sen lisäksi 10 vuoden tyhjät sampoopullot, satoja tyhjiä pahvilaatikoita, kaikki ikinä saadut pussinsulkijat, tyhjät lasipurkit, voirasiat jne.

Äidin sisko on tällainen ja asunnon kunto ja tavaramäärä on sanoinkuvaamaton.

montako talvitakkia sinulla on? Tai miten monta kahvilusikkaa on taloudessanne? Montako juomalasia? Ostatko wc paperia kerralla 2-4 rullaa vai 12? Oletko karsinut omasta elämästäsi kaiken ylimääräisen, vai vaaditko sitä vain äidiltäsi ja lapselta? Tuo äitisi tapaus näyttää aika selkeältä dementialta, sillä ei ole mitään tekemistä keräämisen kanssa sinänsä. Se on tarve pysyvyydelle.

kyse ei ole siitä että tavaraa on paljon, vaan sitä on JÄRJETTÖMÄSTI ja romua ja rikkinäistä roinaa. MITÄÄN ei voi heittää pois, ei edes paritonta rikkinäistä kenkää vuodelta 1962. En vaadi äidiltäni mitään, olen aikoja sitten todennut, että auttaminen ei auta, hän ei halua tavaroistaan eroon.

mielenkiintoista vallankäyttöä.

Miksi tärkeitä, säästettäviä tavaroita ei voi kerätä esim. pahvilaatikoihin, joilla täytetään kodista YKSI huone lattiasta kattoon? Näin muut huoneet jäisivät asuinekelpoisiksi.

Noissa ohjelmissa kaapit ja hyllyt voivat olla jopa lähes tyhjillään ja kaikki tavarat ovat esillä. Miksei rakkaista ja tärkeistä tavaroista pidetä huolta pakkaamalla ne hyvin?

tavarat pitää olla olemassa

Ongelmana on se, että siivottavaa on niin paljon, ettei sitä kukaan ihminen pysty lannistumatta tekemään. Tai siis siivoojan pitäisi olla juuri se ihminen, joka on sotkut aiheuttanutkin, mutta juuri se ihminen ei pysty heittämään mitään poiskaan tai päättämään mihin kys. tavara kuuluu.



Minä esimerkiksi heittelin salaa viime kerralla äitini luona salaa pois kemikaaleja 80-luvulta! Siis hän on ostanut niitä silloin kun minä olin ihan pieni. Eihän sellaisia voi kukaan käyttää enää (härskiintyneitä ja kuivuneita), yöks!

Jos huomaat samoja piirteitä lapsessasi, sinun tehtäväsi on opettaa lapsesi eroon moisesta käyttäytymisestä.



Auta lasta pitämään tavaransa järjestyksessä (pidä huoli, että jokaiselle hänen tavaralleen on oma paikkansa).



Auta lasta luopumaan rikkinäisistä tavaroista sekä liian lapsellisista leluista. Lahjoittakaa liian lapselliset lelut sairaalaan tms. paikkaan tai pitäkää pihakirpputori (jolloin lapsesi näkee, että myös hänelle on hyötyä irtaantua tavarasta). Opeta lapsesi kierrättämään. Silloin on helpompaa luopua esineestä kuin jos se menisi kaatopaikalle.



Hyvä, että puutut asiaan kun lapsesi on vielä pieni.

tosin melko lievä tapaus verrattuna ohjelmaan mutta hänelläkin autotalli täys tavaraa ja kaapit pullollaan kaiken maailman roinaa.. lisäksi laatikoita siellä täällä ja epäsiistiä. Se ei minua niinkään haittaa, eläköön kukin tyylillään mutta kun minulle alkaa tuputtaa tavaraa, soittelee millon mistäkin mitä muka ehdottomasti tarvitsen-kirppari löytöjä tms ja suuttuu kun en ota/osta vaikka halvalla saa!! Minulle kelpaa kuulemma vain "uudet ja parhaat" jutut vaikka asia ei niin ole.. en vain tarvitse bodeja joita samaa kokoa on jo 10kpl- näin esimerkkinä!

menette lapsen kanssa yhdessä huoneeseen ja laitatte kaikki lelut lattialle, viereen roskasäkki ja toinen keräyssäkki. Risat lelut pyydät lapsen laittaa roskikseen ja toiset liian "pieneksi" tai lapsellisiksi käyneet lelut pyydät lasta laittamaan toiseen pussiin, jonka viette kirkon avustukseen. Auta ja kannusta vieressä!

Voisiko saman perheen äiti karsia astiat niin, että lautasia on vain oman perheen tarpeisiin (siis jos 2+2 perheenjäsentä niin lautasia riittää 4 kpl, ei suinkaan 12)

ajattelin ehdottaa keinon, kuinka lapsi oppisi pienestä pitäen luopumaan turhasta tavarasta, rikkinäisistä tai "vauvojen" leluista. Nuoremmille tarkoitettuja leluja voi tietenkin antaa myös nuoremmille sisaruksille, ei ole pakko heittää pois.

Tuolla esimerkilläsi lautasista ei ole mitään tekemistä todellisen hamstrauksen kanssa. Lautasia tarvitaan kun ystävät/sukulaiset tulevat kylään tai osa on pesussa. Tolkuttomat määrät turhia leluja, vaikkapa happy meal- roinaa, on hyvä oppia karsimaan ja luopumaan turhasta, jos lapsella todella on hamstraava luonne ja pelkäät että menee överiksi.

älä välitä kommentista jonka sait. Tuolla kommentoijalle ei selvästikään ole lähipiirissä oikeaa hamstraajaa.



On täysin eri asia keräillä tavaroita kuin olla ns. himohamstraaja. Ongelma on tosi vakava ja hyvä jos siihen puututaan jo lapsuudessa.

mutta jostain syystä sairastui lapsuudessano ja tavaraa alkoi kertymään. Ei ollut läheskään noin paha kuin noissa dokumenteissa, ei siis säilönyt varsinaista roskaa mutta silti tavaraa oli hirveästi koska rakasti ostaa paljon uutta.

Hän kuoltuaan oli kyllä hirvittävä urakka kaiken sen surutyön lisäksi käydä tavaroita läpi, joita riitti ja riitti. Silloin ajattelin, ettei kukaan muu ikinä ole kokenut vastaavaa mutta lohduttavaa että muillakin on hamstraajaäitejä..

Äidilleni oli ihan turhaa sanoa tavaroista mitään, hänellä oli kiintymyssuhde niihin. Vaikea tauti.

Eilisen 4D (vai mikä lie se oli) dokkarin katsottuani, voi sanoa että äitini 100% hamstraaja. Samat selitykset, samat vaikeudet, auttaminen mahdotonta jne.

Äitini asuu yksin 150m2 talossa. Kaikki huoneet, kaapit, iso varasto ja autotalli täynnä kamaa. Eikä vain omia, vaan myös tuttavien pois heittämiä, jotka äitini on pelastanut, koska voi ehkä tarvita myöhemmin. Olen monta kertaa luvannut auttta, mutta siitä ei tule mitään. veljeni kanssa joskus hommattiin vaihtolava pihalle ja saatiin siivottua ulkovarastosta tavaraa, lähinnä isäni kamoja. Mutta äidin tavarat ei vähene, lisääntyy vaan.

Nyt hamstraus on levinnyt myös valokuvaukseen. Ottaa kuvia kaikesta, ja kaikki pitää teettää paperille. Lomamatkalta otti 700 kuvaa ja koska äitini ei osaa itse siirtää niitä koneelle ja lähettää kehitettäväksi, mun sitten piti tehdä se ja yhdessä piti katsoa mitkä kuvat kehitetään. No, joka ikistä kuvaa piti pohtia ja sitten lopputulos oli että joo, otetaan mukaan. Jostain kulkukoirastakini 5 otosta, kaunis pilvi, sumea maisena bussin ikkunasta, jne. Miettikää mikä aika menee.

Mietin jo kauhulla aikaa, jolloin talo jää mulle ja se pitää tyhjentää.

Nyt lapsellani alkaa olla samaa keräämistä, mutta teen kaikkeni ettei se pääsisi pahaksi, vaan miten?

tässä ketjussa eivät yhtään ymmärrä mistä on kyse :O



Mulla on itsellä vaikeaa tavarasuhdetta ja traumatausta. Jos jollain on tietoa, kuulisin mielelläni lisää :)

Ehdotan että aloitat lapsen omasta huoneesta, tai huoneesta jossa hän on eniten - keittiökin käy. Mietitte yhdessä ja hän valitsee esim. 5 itselleen tärkeintä esinett/lelua/ tavaraaa/ huonekalua (niitä vain 1-3); jokaiselle perustelu, miksi tämä on tärkeä (=säilytettävä). Sitten jotakin pois eli luopumisen harjoittelua! Luopumista pitäisi kaikkien harjoitella esim. tyhjätä kaapit väh. kerran vuodessa kokonaan ja laittaa takaisin niin että aina jotain menee pois, esim. kerrätykseen!

Tosin asunto puolta pienempi ja tavaroista johtuen siellä siivoaminen on täysin mahdotonta (en ole siinä talossa kyllä käynytkään vuosikausiin).

Äitisi kotihan se on, ei sinun. Voihan äitisi testamentata sen muille, jos se noin paljon ahdistaa jo nyt. Tiedän perheen, jossa lapset ikänsä marisivat sitä, miten äitinsä hamstraa tavaraa ja perinnönjaossa selvisi, että äiti oli aikaa sitten myynyt kiinteistön (omaisuuden) muille ja pelkät rojut jäi lapsille, koska nämä niitä niin inhosivat.

ap

minusta on hauskaa, että osa vaihtaa kaikki kodin tekstiilit parin vuoden välein (siis lakanat, verhot, pyyhkeet jne.) ja heittää ne menemään kun samaan aikaan pidetään sairaana sitä, että säästää tavaroita.



On eri asia olla säästäväinen keräilijä kuin täyttää kotinsa jätteillä. Keräilystä on vielä pitkä matka sairauteen,

Oon miettinyt tuota asiaa, koska itsellä on ongelmaa asunnossa. En osta mitään, onneksi, mutta on vaikeuksia tavaroiden suhteen ja vähän säilytysvimmaa.

Terapian kautta olen löytänyt syy-yhteyksiä,

ja mulla on traumataustaa joka selittää ettei kaikki ole "tiptop".

Tiedostaminen ei aukea heti, olen muistanut vasta nelikymppisenä kaiken.. eron huomaa kun vertaa "tavallista" ihmistä joka elänyt normaalin elämän.

Kaikki hyvin ja se näkyy asunnossa.

Siksi oon miettinyt onko näillä hamstraajaihmisillä jotakin taustalla miksi he juuttuvat tavaraan? Turvallisuuden tunnetta ehkä hakevat?

Jokin käsittelemätön asia mielessä? Kun ei voi päästää irti tavaroista=menneisyyden asioista?

Kysele varovasti äidiltäsi hänen lapsuudestaan ja menneisyydestään.

mutta kun nyt puhut lapsestasi: minkä ikäinen hän on ja miten se hamstraaminen ilmenee?



On nimittäin ihan tyypillistä, että lapset jemmaa aikuisen mielestä turhaa tavaraa. Lelut ovat rakkaita, eikä mitään saisi heittää pois.



Ja siinä on sairaaloinen hamstraus tosi kaukana, eikä lasta saisi pakottaakaan tuhoamaan itselleen merkityksellisiä asioita. Vihoviimeistä on SALAA viedä leluja kirpparille tai roskiin.

Vieläkin tuntuu välillä katkeralta kun äitini laittoi minulta lupaa kysymättä paperin keräykseen aku ankan taskukirjat sekä koululainen-ja kultapossulehdet. Ätini on myös tuhonnut paljon sukuni vanhoja valokuvia.

ei enää ole hamstraaja.

Hän yrittää sen sijaan tunkea kaiken turhan tavaran minulle ja suuttuu kun en sitä suostu säilyttämään.



Viime kesänä säilytin yhdessä huoneessa vanhoja huonekalujani veljeäni varten. Hän oli loppukesästä muuttamassa ensimmäiseen omaan asuntoonsa ja lupasin vanhoja kalusteita hänelle.

Muutettiin itse alkukesästä ja ostettiin samalla uusia huonekaluja ja tarkoitus oli toimittaa vanhat pelastusarmeijalle. Veljeni kuitenkin silloin ilmoitti että ottaa mielellään vastaan vanhat kalusteeni joten luvattiin niitä hänelle säilyttää.

Ko. huone toimi kesän yli varastona, oli lattiasta kattoon täynnä vanhoja kalusteita. Siinä nyt ei sinänsä mitään pahaa ole, kyse oli vain väliaikaisesta tilanteesta.

Ongelma on tullut äitini suhtautumisesta. Vieläkin hän valittaa minulle siitä että annoin vanhat kalusteet pois. Hän on vakaasti sitä mieltä, että minun olisi pitänyt säilyttää ne vanhat kalusteet siinä huoneessa =o Niitähän saattaa vielä joskus tarvita.



Varo vaan ap, ettei sinullekin käy niin että äitisi yrittää vallata sinunkin kotisi.

Tyttäreni ostaa aina uusia lehtiä ja tuo luettavaksi, minä en niitä raaski panna kiertoon. Tai voisinkin jos tietäin minne ne vois kierrättää.