Lue keskustelun säännöt.
Äitini on hamstraaja ja lapsessani alkaa olla samoja piirteitä
27.10.2010 |
Eilisen 4D (vai mikä lie se oli) dokkarin katsottuani, voi sanoa että äitini 100% hamstraaja. Samat selitykset, samat vaikeudet, auttaminen mahdotonta jne.
Äitini asuu yksin 150m2 talossa. Kaikki huoneet, kaapit, iso varasto ja autotalli täynnä kamaa. Eikä vain omia, vaan myös tuttavien pois heittämiä, jotka äitini on pelastanut, koska voi ehkä tarvita myöhemmin. Olen monta kertaa luvannut auttta, mutta siitä ei tule mitään. veljeni kanssa joskus hommattiin vaihtolava pihalle ja saatiin siivottua ulkovarastosta tavaraa, lähinnä isäni kamoja. Mutta äidin tavarat ei vähene, lisääntyy vaan.
Nyt hamstraus on levinnyt myös valokuvaukseen. Ottaa kuvia kaikesta, ja kaikki pitää teettää paperille. Lomamatkalta otti 700 kuvaa ja koska äitini ei osaa itse siirtää niitä koneelle ja lähettää kehitettäväksi, mun sitten piti tehdä se ja yhdessä piti katsoa mitkä kuvat kehitetään. No, joka ikistä kuvaa piti pohtia ja sitten lopputulos oli että joo, otetaan mukaan. Jostain kulkukoirastakini 5 otosta, kaunis pilvi, sumea maisena bussin ikkunasta, jne. Miettikää mikä aika menee.
Mietin jo kauhulla aikaa, jolloin talo jää mulle ja se pitää tyhjentää.
Nyt lapsellani alkaa olla samaa keräämistä, mutta teen kaikkeni ettei se pääsisi pahaksi, vaan miten?
Kommentit (68)
tässä ketjussa eivät yhtään ymmärrä mistä on kyse :O
Mulla on itsellä vaikeaa tavarasuhdetta ja traumatausta. Jos jollain on tietoa, kuulisin mielelläni lisää :)
Aikoinaan 90-luvulla tuli ohjelma "erikoisista" ihmisistä ja muistan yhden miehen joka onnettomana istui tavaramäärän keskellä, jossakin oli tv:kin, siellä kasassa. Mies kertoi että hänen äitinsä oli ollut väkivaltainen ja hakannut miestä hänen lapsuudessaan. Tässä oli taas se yhteys traumataustaan ja asunnon kuntoon. Se mitä tässä
jo esitin viesteissäni eilen.
Mulla on pahoja juttuja lapsuudesta enkä ole toipunut ja valitettavasti se näkyy ympäristössä..
en kuitenkaan ole himohamstraaja. Tiedostan nykyään asioiden yhteydet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä saisi apua hamstraajalle? Perheessäni on yksi hamstraaja, joka ei voi luopua vanhoista vaatteistaan, joita ei enää tarvitse. Ostaa lisää kirpputorilta, koska sai halvalla. Ostaa mm. villatakkeja, neulepaitoja, huiveja, jakkuja, t-paitoja, housuja, siis kaikenlaisia vaatteita mitä luulee tarvitsevansa. Talvitakkejakin on varmasti 10, ellei enemmän. Täksi talveksi täytyy saada uusi takki, koska vahnat eivät ole lämpimiä/hyvässä kunnossa/liian suuria/liian pieniä.
Kaapit pursuavat lähes käyttämättömiä vaatteita, ja uusia on pakko saada!!! Mutta mitään, ei siis mitään voi viedä kierrätykseen, koska niitä saattaa joskus tarvita.
mutta kun nyt puhut lapsestasi: minkä ikäinen hän on ja miten se hamstraaminen ilmenee? On nimittäin ihan tyypillistä, että lapset jemmaa aikuisen mielestä turhaa tavaraa. Lelut ovat rakkaita, eikä mitään saisi heittää pois. Ja siinä on sairaaloinen hamstraus tosi kaukana, eikä lasta saisi pakottaakaan tuhoamaan itselleen merkityksellisiä asioita. Vihoviimeistä on SALAA viedä leluja kirpparille tai roskiin.
Minullakin on hamstraaja ystävä ja kaikki ovat jo luovuttamassa ja kun hänellä on neljä lasta niin olen miettinyt mistä hänelle saisi apua!!!
Jos tiedät joskun auttaja tahon näille hamstraajille niin laitatko viestiä vaikka sähköpostitse kun en usein täällä käy.
oonuli03@hotmail.com
Olen seurannut erään henkilön hamstrausta olen huomannut se vain pahenee ajan myötä.Kaikki paikat täynnä esim.sanomalehtiä makuuhuone täynnä olohuoneessa pieni käytävä vessaan.Keittiön lattia täynnä sanomalehtiä.Mitään arvokasta ei ole eninmäkseen muovikasseja ja muuta arvotonta roskaa.Poikaystävän pois meno ja oma vaka sairaus on vaan pahentanut tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aidoilla hamstraajilla on usein hyvin vahvat tunnesiteet tavaraan. Tavara kuvaa jotain ihmistä, tunnetilaa, turvaa; sen pois heittäminen on tuon ihmisen, tunteen ja turvan poisheittämistä. Tavaraa kohtaan voi olla myös jonkinlaisia velvollisuuden tunteita. Tavaralla ja sotkulla voi myös merkitä reviiriä.
Sairaalloiseksi tilanne menee kun tavaraa arvostetaan enemmän kun esimerkiksi perhettä. Eli annetaan lasten vaikka nukkua patjoilla lattialla kun ei ole tilaa tavaroitten takia sängyille. Tai kun arvostetaan tavaraa enemmän kuin omaa hyvinvointia tai mukavaa elinympäristöä.
Tai kun jokaisesta pienestä arvottomasta asiasta luopuminen aiheuttaa ahdistusta ja tunnontuskia.
Jännä on myös muuten tuo edelläkin jossain viestissä ollut "säästän ympäristöä, enkä heitä asioita pois"-ajattelu. Haluaisin muistuttaa tässä kaikkia, että erilaisten tarpeettomien tavaroiden varastoiminen ei ole ympäristöteko. Tavaroiden kierrättäminen (siis pois antaminen) kun tavarat ovat vielä hyvässä kunnossa, niin että muut voivat käyttää niitä ja siten olla ostamatta uusia tavaroita, taas on. Samoin tietysti se, ettei osta uutta tavaraa.
Ja olen tismalleen sitä mieltä, että jotain menneessä roikkumista siinä on. Tai ihan vaan avuttomuutta?
Jestas, että on ollut vaikea opetella siihen, että joutuu heittämään myös ihan rahanarvoista tavaraa pois, koska ei vaan muuten pysty pitämään elämää aisoissa. Mut kyllä nykyään lähtee aika raakasti kaikki mikä on rikki, pariton, pieni, nuhraantunut tai jotain.
Sen sijaan äiti, veli ja pahinta kaikesta - oma tytär taistelevat vieläkin ongelman kanssa. Luojan kiitos että tytär muutti omilleen. Sen huone oli meillä aivan kaamea!!! Kun just karkkipapereitakaan ei saanut heittää pois, ne olivat arvokkaita muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän vanhemman ihmisen joka leikkelee lehdistä kuvia ja niitä on sitten tuhansittain ikivanhoissa
muovipusseissa joista osa haisee kissanpissalle..
Ja niitä pusseja on yli 20 kpl.
Ei vaan käy niitä läpi vaikka on luvannut.
Oman lapsen kanssa ollaan yhdessä lajiteltu "vauvalelut" pois ja käyty viemässä ne paikallisen sairaalan lastenosastolle. Samalla selitin hänelle, miksi lelut kannattaa antaa tarvitseville. Näin tehtiin, ekan kerran, kun tyttö oli 6 v. Sen jälkeen hän on itse usein pyytänyt, että viedäänkö taas hänen vanhoja leluja niille sairaalan lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta on hauskaa, että osa vaihtaa kaikki kodin tekstiilit parin vuoden välein (siis lakanat, verhot, pyyhkeet jne.) ja heittää ne menemään kun samaan aikaan pidetään sairaana sitä, että säästää tavaroita.
On eri asia olla säästäväinen keräilijä kuin täyttää kotinsa jätteillä. Keräilystä on vielä pitkä matka sairauteen,
kaapit on vanhaa roinaa täynää ja kaikki mikä on käytössä, on näkyvillä. Vaatteet tuoleilla, sängyllä, pinoina lattiala, ovien päällä.
Ruokapöydälle pitää raivata tilaa kahvikuppia varten. Kaikki laskut, lehdet, postit, valokuvat, lääkkeet jen on pöydällä. Kaikki keittön tasot aivan täynnä ja ihan roskaa, vanhoja jururttipurkkeja ja muuta, mitä ei saa heittää pois. Tää ei ole enää mitään harmitonta keräilyä, vaan selvästi sairaalloista.
ap.
menette lapsen kanssa yhdessä huoneeseen ja laitatte kaikki lelut lattialle, viereen roskasäkki ja toinen keräyssäkki. Risat lelut pyydät lapsen laittaa roskikseen ja toiset liian "pieneksi" tai lapsellisiksi käyneet lelut pyydät lasta laittamaan toiseen pussiin, jonka viette kirkon avustukseen. Auta ja kannusta vieressä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menette lapsen kanssa yhdessä huoneeseen ja laitatte kaikki lelut lattialle, viereen roskasäkki ja toinen keräyssäkki. Risat lelut pyydät lapsen laittaa roskikseen ja toiset liian "pieneksi" tai lapsellisiksi käyneet lelut pyydät lasta laittamaan toiseen pussiin, jonka viette kirkon avustukseen. Auta ja kannusta vieressä!
Voisiko saman perheen äiti karsia astiat niin, että lautasia on vain oman perheen tarpeisiin (siis jos 2+2 perheenjäsentä niin lautasia riittää 4 kpl, ei suinkaan 12)
montako talvitakkia sinulla on? Tai miten monta kahvilusikkaa on taloudessanne? Montako juomalasia? Ostatko wc paperia kerralla 2-4 rullaa vai 12?
Oletko karsinut omasta elämästäsi kaiken ylimääräisen, vai vaaditko sitä vain äidiltäsi ja lapselta?
Tuo äitisi tapaus näyttää aika selkeältä dementialta, sillä ei ole mitään tekemistä keräämisen kanssa sinänsä. Se on tarve pysyvyydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
montako talvitakkia sinulla on? Tai miten monta kahvilusikkaa on taloudessanne? Montako juomalasia? Ostatko wc paperia kerralla 2-4 rullaa vai 12?
Oletko karsinut omasta elämästäsi kaiken ylimääräisen, vai vaaditko sitä vain äidiltäsi ja lapselta?
Tuo äitisi tapaus näyttää aika selkeältä dementialta, sillä ei ole mitään tekemistä keräämisen kanssa sinänsä. Se on tarve pysyvyydelle.
kyse ei ole siitä että tavaraa on paljon, vaan sitä on JÄRJETTÖMÄSTI ja romua ja rikkinäistä roinaa. MITÄÄN ei voi heittää pois, ei edes paritonta rikkinäistä kenkää vuodelta 1962.
En vaadi äidiltäni mitään, olen aikoja sitten todennut, että auttaminen ei auta, hän ei halua tavaroistaan eroon.
montako talvitakkia sinulla on? Tai miten monta kahvilusikkaa on taloudessanne? Montako juomalasia? Ostatko wc paperia kerralla 2-4 rullaa vai 12? Oletko karsinut omasta elämästäsi kaiken ylimääräisen, vai vaaditko sitä vain äidiltäsi ja lapselta? Tuo äitisi tapaus näyttää aika selkeältä dementialta, sillä ei ole mitään tekemistä keräämisen kanssa sinänsä. Se on tarve pysyvyydelle.
kyse ei ole siitä että tavaraa on paljon, vaan sitä on JÄRJETTÖMÄSTI ja romua ja rikkinäistä roinaa. MITÄÄN ei voi heittää pois, ei edes paritonta rikkinäistä kenkää vuodelta 1962. En vaadi äidiltäni mitään, olen aikoja sitten todennut, että auttaminen ei auta, hän ei halua tavaroistaan eroon.
mielenkiintoista vallankäyttöä.
montako talvitakkia sinulla on? Tai miten monta kahvilusikkaa on taloudessanne? Montako juomalasia? Ostatko wc paperia kerralla 2-4 rullaa vai 12? Oletko karsinut omasta elämästäsi kaiken ylimääräisen, vai vaaditko sitä vain äidiltäsi ja lapselta? Tuo äitisi tapaus näyttää aika selkeältä dementialta, sillä ei ole mitään tekemistä keräämisen kanssa sinänsä. Se on tarve pysyvyydelle.
kyse ei ole siitä että tavaraa on paljon, vaan sitä on JÄRJETTÖMÄSTI ja romua ja rikkinäistä roinaa. MITÄÄN ei voi heittää pois, ei edes paritonta rikkinäistä kenkää vuodelta 1962. En vaadi äidiltäni mitään, olen aikoja sitten todennut, että auttaminen ei auta, hän ei halua tavaroistaan eroon.
mielenkiintoista vallankäyttöä.
ap
Mun mies ja lapset hamstraa. Mulla on enää tosi vähän vaatteita ja omia tavaroita, kun tilaa on niin vähän. Saamaan aikaan miehellä on eteisessä mm 8 eri lajin urheiluvälineet!
Olen tosi kypsä siihen, ettei koti pysy siistinä, kun ihmisten tavarat ei enää mahdu kaappeihin. Sitten jotkut tennismailat pölyttyy nurkassa ja kengät on pitkin eteisen lattioita.
En koe voivani pakottaa toisia ihmisiä luopumaan tavaroistaan. Olen vain yrittänt näyttää esimerkkiä ja pidän mm keittiön kaapit kunnossa, kaikki paripuolet astiat olen kierrättänyt eteenpäin. Mulla on enää pari omaa rakkainta kirjaakaan tallella, kaapit on täynnä miehen monen vuosikerran harrastuslehtiä ja lasten sarjakuvia.
Lapset sain onneksi siivoamaan kaappinsa kun vetosin ahneuteen ja vietiin isot läjät vanhoja pelejä ja leluja kirpparille. Lapset tienasi
monta sataa, jonka saavat käyttää harrastuksiin ja mm elokuvissa käyntiin. Yhtään uutta tavaraa sillä rahalla ei saa ostaa.
Miehen suhteen on hankalampaa. Hän on kuulemma kalliilla rahalla tavaransa hommannut. Ihan sama jos nyt ei käytä. Viiden vuoden päästä saattaa tarvita...
Seuraavaksi varmaan uhkaan muuttaa omaan asuntoon, jonka pidän itselleni mieleisessä siivossa! Voin sitten käydä muun perheen luona kylässä vaikka joka päivä :)
koska hän voi joskus sitä tarvita.
Oon miettinyt tuota asiaa, koska itsellä on ongelmaa asunnossa. En osta mitään, onneksi, mutta on vaikeuksia tavaroiden suhteen ja vähän säilytysvimmaa. Terapian kautta olen löytänyt syy-yhteyksiä, ja mulla on traumataustaa joka selittää ettei kaikki ole "tiptop". Tiedostaminen ei aukea heti, olen muistanut vasta nelikymppisenä kaiken.. eron huomaa kun vertaa "tavallista" ihmistä joka elänyt normaalin elämän. Kaikki hyvin ja se näkyy asunnossa. Siksi oon miettinyt onko näillä hamstraajaihmisillä jotakin taustalla miksi he juuttuvat tavaraan? Turvallisuuden tunnetta ehkä hakevat? Jokin käsittelemätön asia mielessä? Kun ei voi päästää irti tavaroista=menneisyyden asioista? Kysele varovasti äidiltäsi hänen lapsuudestaan ja menneisyydestään.
Huomaan itsessäni hamstraajan vikaa, siksi kiinnostaa.
No,mun äidillä on ilmeisesti vielä shampoota 70-luvulta...