Lue keskustelun säännöt.
Äitini on hamstraaja ja lapsessani alkaa olla samoja piirteitä
27.10.2010 |
Eilisen 4D (vai mikä lie se oli) dokkarin katsottuani, voi sanoa että äitini 100% hamstraaja. Samat selitykset, samat vaikeudet, auttaminen mahdotonta jne.
Äitini asuu yksin 150m2 talossa. Kaikki huoneet, kaapit, iso varasto ja autotalli täynnä kamaa. Eikä vain omia, vaan myös tuttavien pois heittämiä, jotka äitini on pelastanut, koska voi ehkä tarvita myöhemmin. Olen monta kertaa luvannut auttta, mutta siitä ei tule mitään. veljeni kanssa joskus hommattiin vaihtolava pihalle ja saatiin siivottua ulkovarastosta tavaraa, lähinnä isäni kamoja. Mutta äidin tavarat ei vähene, lisääntyy vaan.
Nyt hamstraus on levinnyt myös valokuvaukseen. Ottaa kuvia kaikesta, ja kaikki pitää teettää paperille. Lomamatkalta otti 700 kuvaa ja koska äitini ei osaa itse siirtää niitä koneelle ja lähettää kehitettäväksi, mun sitten piti tehdä se ja yhdessä piti katsoa mitkä kuvat kehitetään. No, joka ikistä kuvaa piti pohtia ja sitten lopputulos oli että joo, otetaan mukaan. Jostain kulkukoirastakini 5 otosta, kaunis pilvi, sumea maisena bussin ikkunasta, jne. Miettikää mikä aika menee.
Mietin jo kauhulla aikaa, jolloin talo jää mulle ja se pitää tyhjentää.
Nyt lapsellani alkaa olla samaa keräämistä, mutta teen kaikkeni ettei se pääsisi pahaksi, vaan miten?
Kommentit (68)
Mun isäni on todellinen himohamstraaja. Kämppä on kuin suoraan noista ohjelmista. Kaikki säilytetään ihan tyhjistä kissanruokapurkeista lähtien. Mulla on myös samaa ongelmaa, mutta ainakin toistaiseksi olen pysynyt ainakin kohtuullisesti järjissäni. Kuitenkin esimerkiksi yksi mun varhaisimpia muistojani on se kuinka mulla oli järjettömän huono omatunto kun en enää juurikaan leikkinyt yhdellä lelulla, joka aikasemmin oli ollut lempileluni. Suhde tavaroihin ei vieläkään ole välttämättä terve, mutta hallinnassa nyt ainakin jotenkin.
Nyt olen huomannut selkeästi samoja piirteitäni tyttäressäni. Tyttö on vasta kuusi ja tietysti ne lapsen aarteet voi aikuisesta olla hyvinkin turhia, mutta kiintyy tavaroihin mun mielestä epänormaalin paljon. Saatan toki olla hieman hysteerinen isäni (ja omien) ongelmien takia. Esimerkiksi viime viikolla tyttö itki melkein tunnin kun olohuoneen (ruma ja vanha) pöytä hajosi. Hajoamisessa ei ollut mitään sen kummempaa draamaa eli ei voinut johtua siitä että olisi pelästynyt. Ei halua että mikään muuttuu.
Olen miettinyt miten pystyisin auttamaan tyttöä ja saamaan tavaroihin suhtautumisen normaaliksi tai ainakin normaalimmaksi ja muutosten sietokyvyn korkeammaksi. Jos on jotain vinkkejä niin mielelläni otan niitä vastaan. Aluksi ajattelin aloittaa ihan itsestäni. Käydä ne omat romukasat mihin olen kaikkea turhaa säilönyt läpi ja ottaa tyttöäkin ehkä siihen vähän mukaan. Näkisi siinä että kaikkea ei tarvitse eikä voi säilyttää. Molemmille vaikka joku laatikko mihin voi ns muistoja säilyttää ja jos ei siihen mahdu niin jostain täytyy luopua. Sitten kun olisin noi omat nurkat saanut putsattua niin voitaisiin yhdessä tytön kanssa käydä tytön tavaroita läpi. Laittaa ne rikkinäiset roskiin ja vauvanlelut vaikka kirppikselle. Vaatteista on oppinut nyt luopumaan kun ne on menneet kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä lohdullista lukea viestejänne, että tuttavani ei ole ainoa laatuaan. Hän kerää myös lähinnä vanhoja sanomalehtiä, myös vaatteita. Hänen vanhempansa kuolivat muutama vuosi sitten ja mitään ei mitään saa muuttaa, siivota, laittaa pois. Ja suuttuu mielettömästi, jos ehdotamme, että voisimme auttaa. Olemme yrittäneet puhua omista kirppismyynneistä ja siivouksesta, että saisimme hänetkin innostumaan. Ehei. Ei ota kuuluviin korviinsakaan. Tallessa ovat kaikki älöt tavarat mm. hänen äitinsä vanhat lakanat, jolloin pissa meni alle. Kuka ihme niillä mitään tekee. Yök. Samaten mitään vaatteita ei saa heittää pois. Kaapit on pullollaan tavaraa, vaatekaapissa kaikkea muuta kuin vaatteita. Ruuat, jauhopussit ja makaroonipussit pitkin lattiaa. Ja mitään ei voi tehdä auttaakseen. Olen ajatellut kysyä asiaa esim. paloviranomaisilta. Eiköhän tuo tavaran paljous ole paloturvallisuusriski jo vanhassa puutalossa. Hirvittävää, että ihmisen mieli menee niin viksalleen, että ei enää ymmärrä mikä on järkevää ja mikä ei.
Lähisukulaiseni on hamstraaja ja olen tosi kyllästynyt touhuun. Ei ota minkäänlaista apua tai ohjausta vastaan, on tosi "minäminä"-ihminen muutenkin. Keskellä kaunista päivää kaihtimet pitää olla kiinni, ettei "kukaan tuijota sisään". Lähistöllä ei ole muita taloja, ja sukulaisenkin koti mäen päällä... Säästää vanhoja leluja, vaatteita jne. yli 30 vuoden takaa, perusteena se että omat lapset voivat joskus tarvita. No harvemmin nykypäivän aikuiset kaipaavat 80-luvun muotia ja sen ajan ulkoilupukuja yms. lapsilleen!
On tosi kurja käydä hänellä kylässä, kun pöytään ei mahdu istumaan ja kaikkialla pursuilee arvoton roina.
Hamstraus kulkee geeneissä. Eli oikeasti onlöydettu "hamstraus"geeni.
Vierailija kirjoitti:
minusta on hauskaa, että osa vaihtaa kaikki kodin tekstiilit parin vuoden välein (siis lakanat, verhot, pyyhkeet jne.) ja heittää ne menemään kun samaan aikaan pidetään sairaana sitä, että säästää tavaroita.
On eri asia olla säästäväinen keräilijä kuin täyttää kotinsa jätteillä. Keräilystä on vielä pitkä matka sairauteen,
Siinä vaiheessa, kun huoneessa ei pysty liikkumaan eikä sitä pysty käyttämään muuhun kuin rojun varastointiin on homma karannut käsistä.
Siivoaminen on voinut olla mahdotonta jo vuosia. Mistään ei luovuta vaan lisää kannetaan sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
montako talvitakkia sinulla on? Tai miten monta kahvilusikkaa on taloudessanne? Montako juomalasia? Ostatko wc paperia kerralla 2-4 rullaa vai 12?
Oletko karsinut omasta elämästäsi kaiken ylimääräisen, vai vaaditko sitä vain äidiltäsi ja lapselta?
Tuo äitisi tapaus näyttää aika selkeältä dementialta, sillä ei ole mitään tekemistä keräämisen kanssa sinänsä. Se on tarve pysyvyydelle.
Minulla on yksi talvitakki, kahvilusikoita on hopeisia 20 ja muita saman verran, yo-juhlissa ja rippijuhlissa täytyy lainata lisää. Juomalaseja on 15, vessapaperia ostan 6 rullan paketeissa. Sampoota on yksi, kuten hoitoainetta ja hammastahnaakin. Olin siivoamassa kaverilla jolla oli esimerkiksi 50 avaamatonta sukkapakettia, 14 pakettia avaamatonta laastaria, 8 kuumemittaria. Oli pitänyt aina ostaa uutta kun vanhaa ei löytynyt. Roskiin meni mieletön määrä vanhentuneita säilykkeitä, kahvipaketteja, paristoja, mausteita ja vanhentuneita lahjakortteja. Iso summa rahaa ihan hukkaan.
Minun äitini on hamstraaja ja siitä johtuen jo aikuiset lapseni eivät ole koskaan päässeet käymään mummolassaan. Tämä ei ole enää yhtään normaalia.
se on aika ymmärrettävää, kun ottaa huomioon että he elivät nuoruutensa sota- ja pula-aikana, jolloin kaikesta - ihan kaikesta - oli huutava pula. Siivosimme sitten kuolinpesästä kaksi lavallista roinaa, mukana mm. narunpätkiä, muovikasseja, tyhjiä muovisia jukurttipurkkeja, monta laatikollista nappeja (tiedän, niille olisi voinut olla käyttöäkin jossakin) jne.