Karenssia pätkähti, kieltäydyin 150km työmatkasta!
En missään nimessä voi enkä halua enkä jaksa suosutua siihen että työmatkani olisi 76km/suuntaansa eli 152km/pvässä!!
Lapset menee 2-ja 4-luokalle ja elämä olisi sitä että aamulla öähden klo05.15 töihin ja illalla kotiudun klo18 aikaan jos hyvin käy.
Työmatkoihin siis menisi jopa yli 3h/pvässä.
Eli karenssia pätkähti ja kyllä on epätodellinen olo, en osaa juuri nyt edes itkeä, olen vain niin totaalisen kyrpiintynyt tähän yhtkuntaan että harkitsen siitä irtisanoutumista jollakin tavoin/erinäisin keinoin.
Minä olen ihminen, minullakin on voimavarani ja rahkeeni ja nuo lapset, mutta ei sehän ei paina paskankaan vertaa kun pitäisi vaan saada 1hlö pois rumentamasta kortistoja.
4kk olen työttömänä nyt ollut.
Kommentit (353)
jotkut täällä vaativat ap:tä muuttamaan toiselle paikkakunnalle kuin perhe? Ja maksamaan kahden asunnon kulut? Tosi "mahtavia" ehdotuksia.
Tällaisiä perheitä on oikeasti olemassa, usko tai älä! Jotkut haluavat tehdä töitä ja järjestää elämänsä sen mukaan, vaikka se vaatisi epämukavuusalueelle asettautumista. Kaikki eivät ole työtävieroksuvia kermaperseitä, joilla duunipaikka pitäisi olla 5 km säteellä.
jos matkoihin olisi mennyt 3 tuntia? Onhan tuo tietysti pitkä matka, mutta en kauheesti jaksa sympatiseerata, koska itse olen käynyt lähes vuoden työvoimapoliittista ammattikoulutusta siten, että päiväkotireissun kanssa matkan pituus on ollut 82km suuntaansa. Kun sain käydä työharjoittelussa 6 viikon ajan vain 45 km:n päässä, matka tuntui kullin luikaukselta. Niin, ja omalla autolla kuljen. Saan ansiosidonnaista 1177e/kk. Matkakuluja ei voi vähentää verotuksessa, koska päiväraha sisältää 9e/pvä verotonta kulukorvausta.
Olin vuonna 2007 työvoimakoulutuksessa ja sain kanssa verottoman kulukorvauksen. Koulussa sanottiin ettei matkoja voi vähentää verotuksessa. Joku oli kuitenkin laittanut ne verotukseen ja ne hyväksyttiin. Kulukorvauksesta lasketaan puolet matkoihin. Jos matkakulut ylittävät sen ja omavastuun ne vähennetään (omavastuu muistaakseni isompi kuin työssäkäyvien). Tein sitten itsekin jälkikäteen verotukseeni muutoksen ja läpi meni. En tiedä onko asia muuttunut vuoden 2007 jälkeen.
Kuljen julkisilla ja siihen menee aikaa noin 1h10min suuntaansa jos kaikki sujuu normaalisti (kiitos VR:n siihen voi mennä myös pari tuntia).
Tiedän että se on ihan tavallista, mutta kyllä mä silti valitan. On kamalaa että lapset ovat hoidossa yli kymmenen tuntia päivässä!
Jos asuu maalla, niin kyllä on ihan kohtuuvaatimus, että huolehtii siitä kulkemisesta. Sitä työpäiväähän voi lyhentää heti puolen jälkeen jäämällä osittaiselle hoitovapaalle. Ja jos mies lyhentää myös, lapsilla onkin jo ihan kohtuupäivä. Meillä mies kulki yhden talven Itä-Helsingistä Saloon ja nyt hänellä on useampi työkaveri, jotka kulkee Tammelasta Hesaan, Turusta Espooseen, Tampereelta Espooseen, Lahdesta Espooseen. Minun kollegoitani kulkee Helsinkiin Porvoosta, Tammisaaresta, Karjaalta, Lahdesta... Yksi tuttu kulki Espoosta Ouluun töihin 1,5 vuotta!
Miten nuo matkat liittyvät ap.n tilanteeseen ? Suurimmpaan osaan noista mainitsemistasi kohteista menee suora juna useita kertoja päivässä. Ap:n pitäisi käyttää 3 eri bussia ja sen lisäksi jäisi vielä kävelymatkaakin.
Ymmärrän sinua ap,että potuttaa. työkkäri on tässä maassa herra ja hidalgo jota köyhien työttömien pitä totella ja kunnioitaa! Ainakin se luulee olevansa kaikkien yläpuolella.
Ne on joskus niin puutteessa eläviä nuo työkkärin virkailijat tai kyllästyneitä muiden virkailijoiden haukkumisiin, että kaatavat kaiken viattomille. Kyllä niillä on rajattu mahdollisuus käyttää harkintaa. Mikseivät pyydä siihen työpaikkaan jotain joka asuisi lähempänä varmaan löytyy, haluavat vain kyykyttää ja purkaa omia turhautumiaan tai sitten oli ammattitaidoton ja epäempaattinen virkailija, tee valitus!
kuka väitti, että ne liittyy ap:hen...
Ja harvemmin ne junat nyt ihan suoraan menee jonnekin. Yleensä on liityntäliikennettä molemmissa päissä. Ja Tammelassa ei ole edes rautatietä...
Yhtä kaikki, jos joku viitsi tulla esimerkiksi Tampereelta päivittäin Espooseen (liityntäliikenteineen, koska Tampere ei tod. aja Espoon kautta), niin kyllä ap nyt vaan voi kulkea 76 kilsaa.
Ne on joskus niin puutteessa eläviä nuo työkkärin virkailijat tai kyllästyneitä muiden virkailijoiden haukkumisiin, että kaatavat kaiken viattomille. Kyllä niillä on rajattu mahdollisuus käyttää harkintaa. Mikseivät pyydä siihen työpaikkaan jotain joka asuisi lähempänä varmaan löytyy, haluavat vain kyykyttää ja purkaa omia turhautumiaan tai sitten oli ammattitaidoton ja epäempaattinen virkailija, tee valitus!
Se rajattu harkinta ei ulotu työn tarjoamiseen työssäkäyntialueella.
Ne on joskus niin puutteessa eläviä nuo työkkärin virkailijat tai kyllästyneitä muiden virkailijoiden haukkumisiin, että kaatavat kaiken viattomille. Kyllä niillä on rajattu mahdollisuus käyttää harkintaa. Mikseivät pyydä siihen työpaikkaan jotain joka asuisi lähempänä varmaan löytyy, haluavat vain kyykyttää ja purkaa omia turhautumiaan tai sitten oli ammattitaidoton ja epäempaattinen virkailija, tee valitus!
Ei aloittaja ole kertonut meille, missä vaiheessä hän kieltäytyi. Eikö ottanut lainkaan yhteyttä työnantajaan kun sai osoituksen, vai mistä kiikasti?
Kyllä se on työnantaja, joka joko ottaa työntekijän tai sitten ei. On varmaan joku rautainen ammattilainen työvoimasta TODELLA kärsivällä alalla, jos jo 4 kk:n työttömyyden jälkeen saa sellaisen työmääräyksen, jota ei millään tavallisella keinolla pysty ohittamaan.
Ei se pitäisi olla kovin vaikeaa, että työhaastattelussa ilmaisee sen jollakin tavalla, ettei ole oikea henkilö siihen työhön.
Eikä aloittaja ole lastensa isästä tarkemmin kertonut muuta kuin sen, että ei ole yksinhuoltaja.
Oliskohan aloittaja kuitenkin mamma, joka kiillottaa omaa sädekehäänsä tällä tavalla: hän kyllä haluaisi töihin ja haluaisi hoitaa lapset (huom. kouluikäiset!) kotona, mutta ilkeiden ihmisten vuoksi menettää tulot.
mutta minusta 2 ja 3-luokkalaiset on vielä aika pieniä olemaan yksin. puhutaan kuitenkin alle 10-vuotiaista.
Minulla on yksi pian ekaluokkalainen, kokopäivätyötä pitäisi hakea mutta kaikki työ on vuorotyötä, kaikissa pitäisi pystyä tekemään töitä iltaisin ja viikonloppuisin, mutta mihin laitan pienen ekaluokkalaiseni siksi aikaa? Muita hoitajia ei ole, isää ei ole.
Kesällä työkkäri sanoi että lapsi vuoropäiväkotiin, mutta entäs kun koulu alkaa? Vai onko se niin, että kuin lapsi lähtee kouluun, niin lapsen on myös pystyttävä olemaan yksin monia tunteja iltaisin ja viikonloppuisin?
mutta minusta 2 ja 3-luokkalaiset on vielä aika pieniä olemaan yksin. puhutaan kuitenkin alle 10-vuotiaista.
Minulla on yksi pian ekaluokkalainen, kokopäivätyötä pitäisi hakea mutta kaikki työ on vuorotyötä, kaikissa pitäisi pystyä tekemään töitä iltaisin ja viikonloppuisin, mutta mihin laitan pienen ekaluokkalaiseni siksi aikaa? Muita hoitajia ei ole, isää ei ole.
Kesällä työkkäri sanoi että lapsi vuoropäiväkotiin, mutta entäs kun koulu alkaa? Vai onko se niin, että kuin lapsi lähtee kouluun, niin lapsen on myös pystyttävä olemaan yksin monia tunteja iltaisin ja viikonloppuisin?
Olin itse ala-asteella 4-5 luokalla koulun jälkeen yksin kotona. Äiti tuli niinkin aikaisin kuin 16.30-17.00, mutta silti tunsin usein oloni yksinäiseksi ja soittelin usein vanhemmille töihin. Jos ei kukaan kaveri voinut tulla meille tai minä heile, katselin pääasiassa telkkaria. Joskus talvisin (kun pimeä tuli aikaisin) minua jopa pelotti. Okei, myönnän olleeni ehkä tavallista herkempi lapsi, mutta entäs sitten.
Ihmettelen sitä, miten tässäkin ketjussa ja ilmeisesti koko yhteiskunnassa ajatellaan 11 tunnin työpäivien (ja poissaolojen) olevan vanhemmille ok. Mitä esim. yh:n lapset tekevät kaikki illat yksin? Ja entäs, jos lapsi/nuori kaipaisikin vanhemman läsnäoloa ja alkaa oireilemaan? Se, että vanhempi ei voi olla lapsen koko valveillaoloaikaa (ja omaansa) töissä ja työmatkalla, että hän ei olisi ollenkaan työmarkkinoiden käytettävissä.
Minusta nuo rajat ovat kohtuttomat kenelle tahansa. Ihminen uupuu ja stressi kasvaa, jos ei ole ollenkaan omaa aikaa ja aikaa rentoutumiseen - jos koko valveillaoloaika arkisin menee työhön. Perheellisen kohdalla tosin kärsijöinä ovat myös lapset tai vaikka nuoretkin. Aika epäinhimillistä pakottaa ihminen sellaiseen työhön, joka aiheuttaa pelkkää kärsimystä.
se ok olekaan, mutta jos haluaa lapsille katon päälle ja ruokaa pöytään niin se vain on usein pakko. Hitsin kivaahan se olisi olla kotona klo 14 kun muksut tulevat koulusta, mutta tämä yhteiskunta vaan ei toimi niin.
Ja tosiaan, jokainen saa toki olla kotona, ei yhteiskunta todellakaan PAKOTA ketään noihin kotoa "poissaoloihin" mutta sitten on myös hyväksyttävä se fakta, että yhteiskunnan ei myöskään tarvitse tätä rahoittaa.
Ihmettelen sitä, miten tässäkin ketjussa ja ilmeisesti koko yhteiskunnassa ajatellaan 11 tunnin työpäivien (ja poissaolojen) olevan vanhemmille ok.
Aika epäinhimillistä pakottaa ihminen sellaiseen työhön, joka aiheuttaa pelkkää kärsimystä.
se ok olekaan, mutta jos haluaa lapsille katon päälle ja ruokaa pöytään niin se vain on usein pakko. Hitsin kivaahan se olisi olla kotona klo 14 kun muksut tulevat koulusta, mutta tämä yhteiskunta vaan ei toimi niin.
Ja tosiaan, jokainen saa toki olla kotona, ei yhteiskunta todellakaan PAKOTA ketään noihin kotoa "poissaoloihin" mutta sitten on myös hyväksyttävä se fakta, että yhteiskunnan ei myöskään tarvitse tätä rahoittaa.
ihan eri asia olla pois normaalin työajan verran kuin koko valveillaoloaika. Ja normaalityöajalla on ihan mahdollista elättää perheensä. Tuollaiset 11 tunnin rupeamat uuvuttavat kenet tahansa, ja stressi ja uupumus tulevat lopulta myös yhteiskunnan maksettaviksi, puhumattakaan siitä, jos lapset/nuoret alkavat oireilla. Voi olla, että tuollainen työpaikka maksaa lopulta yhteiskunnalle enemmän kuin mitä työttömyys olisi maksanut.
Ja aina voi nukkua siellä bussissa.
normaali työmatka! muutto lähemmäs jos ei autoa ole varaa hankkia.
Ja ne vaaralliset reitit on tasan metrorata ja bussireitit ja se metroasema, joka on samalla päätebussiasema, joka kerää kaikki hörhöt yhteen niin, ettei sinne poi päästää koululaista...
käyttävänä voin kertoa, että siellä matkustaa melkoinen määrä koululaisia ihan itse ja aamuruuhkan aikaan hörhöjä aika harvoin näkyy.
80 km / 1,5 h suuntaansa on aika kova, myönnän vaikka olenkin AP:n maailman katsomuksesta ja lusmuilusta eri mieltä.
Mutta miettikää jos raja olisi vaikka 50 km / 1 h. Kuinka hiton paljon sitten tulisi laillisia mua ei huvita -kieltäytymisiä työstä? Puolet kaikista pääkaupunkiseudun töistä.
vaan heidän pitää päästä sen metroradan yli ja metroaseman ohi. Se asema on täynnä hörhöjä ja juoppoja, koko tienoo.
Ja kyllä se raja metrossa yksin kulkevalle on tossa 9 vuodessa.
Ja kun monet vinkuvat ettei voi ajaa ajokorttia, rahat takia tai sitten ei se vaan ole velvollisuus.
Rahan takia ei ainakaan voi kieltäytyä JOS samalla voi kieltäytyä työstä josta saisi 1400€ rahaa KÄTEEN tai muuten putoaa nollille. Olisi hei oikein 2 kk homma maksaa se ajokortti jos ottaisi asiakseen. Jos haluaisi. Jos ei halua ajokorttia niin sitten ei voi mitään. Ihmettelen vaan kuinka joku jaksaa elää perheellisenä syrjässä ilman ajokorttia? Kiva sano lapsille, ettet pääse siihen ja siihen harrastukseen kun on liian pitkä matka bussilla. Tai sitten mies vie joka paikkaan ja nainen hoitaa kotia. Valintojen maailma.
Tai esimerkiksi mökillä korvessa perheen kanssa. Kyllä mä arvostan sitä, että vaimo osaa ajaa sairaalaan jos mä saan sairas kohtauksen tms.
vastaanottaa yksnhuoltajana työ 66 km:n päästä jonne ei julkisia kulje. Palkka 2100 € /brutto (kirjanpitäjä) ja nyt 6 vuotta olen tuota matkaa kulkenut kun ei lähempää ole työpaikkaa löytynyt :(. Matkaan menee 55 min suuntaansa eli lähden klo 7 ja palaan klo 17-18 yleensä... Pitkät oli hoitopäivät ja nyt ala-asteella joutuu olemaan 3-6 h yksin päivittäin. Elämä on ...:(. Mutta minkäs teet. Bensalasku on reilu 300 kuussa ja muut auton kulut, matkamittarissa nyt 320 tkm joten vaihtokin alkaa olla ajankohtaista... Eli velkaa vaan jotta pääsee töihin. Mulle silloin 6 v sitten todettiin työkkärissä suoraan että karenssia paukkuu jos ei paikkaa vastaanota. Täällä tuo työssäkäyntiraja oli ainakin silloin 100 km suuntaansa...