Lue keskustelun säännöt.
anteeksi, että kysyn, mutta miten ADHD-lasten kanssa jonotettiin esim 80-luvulla lintsillä?
05.08.2011 |
en mä muista kuulleeni että kenelläkään olisi ollut mitään vaikeuksia
Kommentit (51)
poika, jonka kohdalla aluksi puhuttiin juuri MBD:stä. Hänen diagnoosinsa muuttui myöhemmin lieväksi kehitysvammaksi, jossa on autistisia piirteitä. Hänen oli pienenä vaikeata sietää ihmisjoukkoja, hälinää, kaaomaista informaatiotulvaa. Mutta siksi juuri opettelin hänen kanssaan näitä vaikeita tilanteita. En piinannut tahallaan kohtuuttomissa väkijoukoissa, mutta kuljetin mukana pankissa, kaupassa, ruuhkan keskellä liikenteessä. Poika huusi josksu pankin lattialla, mutta hyrisin vain nätisti takaisin "ei mitään hätää, kohta ollaan valmiita" ja nostin leukaa pystyyn ihmisten paheksuvilta katseilta. Kerran karkasi käsistäni autotien yli ja kerran katosi kaupasta. Ehti juosta pitkälle, oli nousemassa linja-autoon! Onneksi kanssaihmiset olivat pysäyttämässä. Jälkikäteen ajatellen olen ollut turhankin rohkea, mutta poika on kyllä tyyntynyt ja oppinut liikkumaan maailmalla. Tuntuu siltä, että olen saanut paljon hyvää tulosta aikaiseksi, kun en piilottanut häntä kotiin. Autistiset piirteet voi kuitenkin ottaa huomioon ja ymmärtää, ne eivät katoa kokonaan.
No en tiedä, olisiko parempi aloittaa huvipuistokäynnit vähän myöhemmällä iällä ja harjoitella handlaamaan vähemmän "extreme"-tilanteita ensin? - jos kerran "lapsen on vaikeaa sietää ihmisjoukkoja, hälinää, kaaomaista informaatiotulvaa."
En mä tiedä, mutta onko se lapselle sitten mukavaa olla huvipuistossa, jos hälinä, melu, ihmistungos ja informaatiotulva saavat lapsen tosi sekaisin ja valtavan hermostuneeksi?
Vai onko se enemmän mamman pakkomielle, että huvipuistoon on mentävä, koska kaikkien lasten "kuuluu". Mikä vahinko koituu siitä, jos sitä harjoittelua äärimmäisessä hälinässä vähän lykkäisi myöhemmäksi kehitystasoa vastaavaksi ja tekisi asioita, joista lapsi oikeasti nauttii?
Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa ajatusta. Sinä ehditkin muotoilla sen paremmin. Kiitos tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei jaksa kuunnella kiukkuttelevia lapsia, niin kannattaa pysyä itse aikuisten paikoissa. Tämä siis vastauksena sille joka käski pysyä kotona, jos lapset huutaa.
Siis millä tavalla lapsi ei pysty? Saako se raivarin? Huutaa? Halkeaa? Lyö?
En ilkeile, vaan ihan aidosti ihmeissäni olen, kun ei adhd-lapsia lähipiirissä ole.
Siis itselläni adhd lapsi, jonka kanssa tuo odottaminen ja jonottaminen on haastavaa ja näin ollen nimenomaan yksi niitä asioita mitä harjoitellaan. Sääntöjen täytyy olla myös tosi selkeät, eli olisi hyvin hämmentävää lapselle jos muuten pitää jonottaa ja sitten Lintsillä ei. Me ollaan ratkaistu asia niin että menemme vain niihin laitteisiin joihin on lyhyt jono, koska sekin on ihan totta että ihan oikeasti lapsi EI PYSTY ainakaan vielä mihinkään vartin jonotukseen hälyisässä huvipuistoympäristössä. Eli tosiaan jonotusta pitää harjoitella, mutta vain realistisia aikoja, oppi syntyy pikkuhiljaa onnistumisen kokemuksista!
No saattaa toki huutaa ja raivotakin, maata maassa yms,takuulla itkee, yleensä ei kyllä lyö. Mutta siis ahdistuu äärimmilleen, vajoaa johonkin omaan maailmaansa, lähtee juoksemaan tai vaeltamaan, ei kuule eikä näe, saattaa hetkessä kadota ihmisvilinään, ei enää tiedä missä on ja minkä takia, käytöksetä katoaa kaikki kontrolli.
En antaisi tilanteen mennä noin pitkälle. Lapsi haluaa itsekin onnistua, ei siis suutu kun ei pääse ekana vaan epämääräinen odotus, jolle ei pysty määrittelemään selkeää loppua ahdistaa ja hajottaa. Jos taas odotus on jotenkin määriteltävissä niin se yleensä onnistuu ja lapsi itse on tosi iloinen. Tällä määrittelyllä tarkoitan esim. "tässä on 1,2,3,4,5 lasta sinun edelläsi. Sinun vuorosi tulee kun he ovat menneet. Sinun paikkasi jonossa on tuon keltapaitaisen takana, jos lähdet vaeltamaan pois, menetät paikkasi."
Jos nyt sitten olen curling äiti niin ok:)
Diagnoosiakaan en ole itse keksinyt.
Harva lapsi siellä nyt jonossa seisoo kuin tinasotilas. eikä niillä silti kaikilla ole adhd.
Miten?? Mun pojalla on adhd, eikä ole tuosta ollut tietoa! Tosin poika ei ole pahimmasta päästä, ja jaksaa kyllä odottaa. Vartin odotus saa hänet korkeintaan kiehnäämään levottomana ja älämölöilemään, ehkä ärsyttämään rauhallista pikkuveljeä tökkimällä ja kutittelemalla, mutta ei hän kuitenkaan "halkea" :)
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, mistä adhd-lasten etuiluoikeudesta on kyse??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis millä tavalla lapsi ei pysty? Saako se raivarin? Huutaa? Halkeaa? Lyö?
ei mitään näistä. Mut se ei vaan pysty olemaan siinä jonossa. Eikä missään paikoissa, missä pitää itse olla paikallaan ja ympärillä tapahtuu jotain hermostuttavaa, jännää tai vaan sekava. Se ei pysty olemaan siinä paikallaan. Se lähtee pakosti vaeltamaan, pyörii ympyrää, jos ei pääse siihenkään niin heijaa ja alkaa räpeltää jotain käsillään ja jaloillaan. Alkaa pitää kummallisia ääniä. Rikkoo takinvetojketjunsa räpeltäessään. Esittää ilmarumpusoolon toisensa perään.
Sitten MUUT ihmiset hermostuvat, ja saavat raivareita ja alkavat huutaa ja joskus jopa lyödä.
EIkä auta tuo, "jos lähdet vaeltamaan niin menetät paikkasi". Hän ei itse edes tajua sitä jatkuvaa liikettä, mitä on pakko pitää koko ajan. Hän ei näe steppaavansa jonossa eestaasjasivulle. Hän ei tajua pitävänsä ääntä, eikä hosuvansa tai räpeltävänsä. EIkä hän fyysisesti PYSTY lopettamaan, vaikka siitä huomauttaisi hänelle.
Ja kyllä. Silti hän nauttii ja kehittyy siitä, että saa olla huvipuistossa ja mennä laitteisiin.
Minä olen muuten itse ollut samanlainen. Mitä tulee pankeissa ja virastoissa jonottamisiin ja muihin aikuiselämän asioihin niin ne eivät ole ongelma. Arvatkaapa miksi? Niihin voi kaikkiin tilata itselleen ajan, jolloin ei jonottaa tarvitse. Jos jossain on paikka, johon tarvii jonottaa, kuten vaikka Stockan leipätiski klo 17:30 perjantai-iltana, niin en mene sinne. En mene myöskään terveyskeskukseen, koska yksityiseltä saan ajan, johon ei tarvi jonottaa. Mutta sellaista paikkaa, johon aikuisen olisi pakko jonottaa ei vaan ole. Jonottamisen taito EI ole aikauiselle välttämätön.
mihinkään lintsille, edes nyt.
Se olisi mulle hirveän stressaavaa. Lapsi vetäisi ja nykisi joka paikkaan. Kerran käytiin ja silloin halus johonkin laitteeseen ja vihdoin ku pääsi niin huus kuin syötävä ja oli koko laite pysäytettävä ja lapsen päästävä pois. Ja kyllä hetken päästä halus taas laitteeseen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lintsillä oikeesti sääntö että adhd:t jonon ohi?
Lintsillä oikeesti sääntö että adhd:t jonon ohi?
Mutta joissain laitteissa on mahdollisuus että avustajan kanssa oleva vammainen lapsi ja hänen avustajansa (joiksi tosi pahat adhd:t voidaan laskea, jos heillä on se virallisesti myönnetty avustaja) voivat jonottaa eri paikassa kuin se muu kihisevä jono. Ennen vanhaan tämmöinen mahdollisuus oli myös Särkänniemessä, mutta ne taisivat joku vuosi sitten poistaa koko mahdollisuuden ottaa avustaja mukaan alueelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lintsillä oikeesti sääntö että adhd:t jonon ohi?
Mutta joissain laitteissa on mahdollisuus että avustajan kanssa oleva vammainen lapsi ja hänen avustajansa (joiksi tosi pahat adhd:t voidaan laskea, jos heillä on se virallisesti myönnetty avustaja) voivat jonottaa eri paikassa kuin se muu kihisevä jono. Ennen vanhaan tämmöinen mahdollisuus oli myös Särkänniemessä, mutta ne taisivat joku vuosi sitten poistaa koko mahdollisuuden ottaa avustaja mukaan alueelle.
miten ne nyt voisivat poistaa mahdollisuuden ottaa avustaja mukaan alueelle?
Olin juuri sokean henkilön avustajana Särkänniemessä, ja tässä tilanteessa sokea maksoi mutta avustaja pääsi ilmaiseksi.
Siis millä tavalla lapsi ei pysty? Saako se raivarin? Huutaa? Halkeaa? Lyö?
ei mitään näistä. Mut se ei vaan pysty olemaan siinä jonossa. Eikä missään paikoissa, missä pitää itse olla paikallaan ja ympärillä tapahtuu jotain hermostuttavaa, jännää tai vaan sekava. Se ei pysty olemaan siinä paikallaan. Se lähtee pakosti vaeltamaan, pyörii ympyrää, jos ei pääse siihenkään niin heijaa ja alkaa räpeltää jotain käsillään ja jaloillaan. Alkaa pitää kummallisia ääniä. Rikkoo takinvetojketjunsa räpeltäessään. Esittää ilmarumpusoolon toisensa perään. Sitten MUUT ihmiset hermostuvat, ja saavat raivareita ja alkavat huutaa ja joskus jopa lyödä. EIkä auta tuo, "jos lähdet vaeltamaan niin menetät paikkasi". Hän ei itse edes tajua sitä jatkuvaa liikettä, mitä on pakko pitää koko ajan. Hän ei näe steppaavansa jonossa eestaasjasivulle. Hän ei tajua pitävänsä ääntä, eikä hosuvansa tai räpeltävänsä. EIkä hän fyysisesti PYSTY lopettamaan, vaikka siitä huomauttaisi hänelle. Ja kyllä. Silti hän nauttii ja kehittyy siitä, että saa olla huvipuistossa ja mennä laitteisiin. Minä olen muuten itse ollut samanlainen. Mitä tulee pankeissa ja virastoissa jonottamisiin ja muihin aikuiselämän asioihin niin ne eivät ole ongelma. Arvatkaapa miksi? Niihin voi kaikkiin tilata itselleen ajan, jolloin ei jonottaa tarvitse. Jos jossain on paikka, johon tarvii jonottaa, kuten vaikka Stockan leipätiski klo 17:30 perjantai-iltana, niin en mene sinne. En mene myöskään terveyskeskukseen, koska yksityiseltä saan ajan, johon ei tarvi jonottaa. Mutta sellaista paikkaa, johon aikuisen olisi pakko jonottaa ei vaan ole. Jonottamisen taito EI ole aikauiselle välttämätön.
"Se lähtee pakosti vaeltamaan, pyörii ympyrää, jos ei pääse siihenkään niin heijaa ja alkaa räpeltää jotain käsillään ja jaloillaan. Alkaa pitää kummallisia ääniä. Rikkoo takinvetojketjunsa räpeltäessään. Esittää ilmarumpusoolon toisensa perään.
"
Siis ihanko oikeasti lapsi tykkää olla tuollaisessa kamalassa hälinässä, jos se on noin stressaavaa? Mä kun tiedän monta normaalia aikuistakin, jotka eivät voi sietää ihmistungoksia, pitkiä jonoja ja kamalaa hälinää. Saatika sitten, jos olisi jokin sairaus, joka tekee olon vielä helvetillisemmäksi.
En vain ymmärrä, miksi tuollaiseen "pahimpaan" ihmishälinä- ja melupaikkaan pitää viedä lapsi, joka kärsii siitä. Noita huvipuistoja ja muita kesäkohteita on lapsille monia ja monenlaisia. Suurin osa sellaisia, että hälinä ja tungos on vähäisempää kuin jossain Linnanmäellä tai Särkänniemessä ruuhkapäivänä.
Mut ehkä lapsi sitten jää paitsi jostain, jos hän kävisi paikoissa, joissa hän pystyisi paremmin olemaan ja hänen annettaisiin kasvaa muutaman vuosi lisää normaaliin lapseen verrattuna, ennen kuin alkaa käydä huvipuistoissa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva lapsi siellä nyt jonossa seisoo kuin tinasotilas. eikä niillä silti kaikilla ole adhd.
Miten?? Mun pojalla on adhd, eikä ole tuosta ollut tietoa! Tosin poika ei ole pahimmasta päästä, ja jaksaa kyllä odottaa. Vartin odotus saa hänet korkeintaan kiehnäämään levottomana ja älämölöilemään, ehkä ärsyttämään rauhallista pikkuveljeä tökkimällä ja kutittelemalla, mutta ei hän kuitenkaan "halkea" :) Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, mistä adhd-lasten etuiluoikeudesta on kyse??
Minähän sanoinkin ettei lapseni ole pahimmasta päästä ja jaksaa kyllä odottaa.
Sanoin kirjoittavani hieman OT enkä maininnut Linnanmäkeä kirjoituksessa. En käyttänyt häntä niin suurissa paikoissa pienenä. Osallistui mm. jokiristeilyihin ja kävi pienemmässä "puuhamaassa" kuten Visulahti.
Ymmärrän taatusti, että terveetkin lapset karkailevat ja kiukuttelevat pankin lattialla, mutta kyse on nyt ihan muusta.
En ala vääntämään rautakankea, ehkä sen ymmärtää helpommin, jos on itsellä lähipiirissä samanlaisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin kirjoittavani hieman OT enkä maininnut Linnanmäkeä kirjoituksessa. En käyttänyt häntä niin suurissa paikoissa pienenä. Osallistui mm. jokiristeilyihin ja kävi pienemmässä "puuhamaassa" kuten Visulahti. Ymmärrän taatusti, että terveetkin lapset karkailevat ja kiukuttelevat pankin lattialla, mutta kyse on nyt ihan muusta. En ala vääntämään rautakankea, ehkä sen ymmärtää helpommin, jos on itsellä lähipiirissä samanlaisia lapsia.
Joo ymmärrän kyllä, millaisia nuo ongelmat ovat ja ne ovat ihan todellisia. En minä sitä. Vaan sitä, että onko esim ADHD-lapsen itsensä kannalta järkevää/ mukavaa mennä kaikkein pahimpaan hälyyn vai riittäisikö vähän vähempikin. Kuten te olette ilmeisesti tehneet. Että harjoittelee lapsen kehitystason mukaisesti sopivassa ympäristössä olemaan ihmisjoukoissa, hälinässä jne. En vähättele ollenkaan sairautta ja sen vaikutuksia perheen elämään, mutta voi vähän miettiä, meneekö sinne pahimpaan ihmisvilinään ja meluun.
Eikö tää ole ihan kyselypalsta. Ei sitä tartte pyytää anteeks.
"etuilla" lintsillä on väärin. Ei ko. diagnoosilla saa etuilla muuallakaan. Pitää odottaa pankissa, kaupassa, muissa huvipuistoissa, linja-autopysäkillä, leffalippujonossa jna. Erityislapset tarvitsevat normaalia enemmän harjoitusta. Hyvä harjoitella sitä jonottamista paljon. Lapselle tulee helposti epäselväksi, miksi lintsillä saa etuilla ja muualla ei. Miten selität lapselle sen, että "kun sulla on toi ADHD, niin lintsillä voit etuilla, kun on vaikeaa osottaa, mutta mäkkärissä/leffassa/kaupassa, et voi etuilla vaikka siellä on vaikea odottaa"? Lisäksi tämä lisää muiden ihmisten paheksuntaa. Moni ADHD ihmisistä voi kyllä oikeasti odottaa. Kummasti olen nähnyt tietämieni ADHD-ihmisten odottavan mm. kaupassa kassajonossa.
on kova melu, tungos ja sekava ympäristö. Siellä menee pasmat sekaisin herkästi normaalilapseltakin.
SEN vuoksi siellä voi olla erityisvapauksia, koska muuten voi olla, että monelta erityislapselta jää se reissu pysyvästi tekemättä.
Älä luulekaan, että muualla saisi erityisoikeuksia, tai ettei sitä ei muuten harjoiteltaisi.
Turhaa kadehtia, siis.
"etuilla" lintsillä on väärin. Ei ko. diagnoosilla saa etuilla muuallakaan. Pitää odottaa pankissa, kaupassa, muissa huvipuistoissa, linja-autopysäkillä, leffalippujonossa jna. Erityislapset tarvitsevat normaalia enemmän harjoitusta. Hyvä harjoitella sitä jonottamista paljon. Lapselle tulee helposti epäselväksi, miksi lintsillä saa etuilla ja muualla ei. Miten selität lapselle sen, että "kun sulla on toi ADHD, niin lintsillä voit etuilla, kun on vaikeaa osottaa, mutta mäkkärissä/leffassa/kaupassa, et voi etuilla vaikka siellä on vaikea odottaa"? Lisäksi tämä lisää muiden ihmisten paheksuntaa. Moni ADHD ihmisistä voi kyllä oikeasti odottaa. Kummasti olen nähnyt tietämieni ADHD-ihmisten odottavan mm. kaupassa kassajonossa.
on kova melu, tungos ja sekava ympäristö. Siellä menee pasmat sekaisin herkästi normaalilapseltakin. SEN vuoksi siellä voi olla erityisvapauksia, koska muuten voi olla, että monelta erityislapselta jää se reissu pysyvästi tekemättä. Älä luulekaan, että muualla saisi erityisoikeuksia, tai ettei sitä ei muuten harjoiteltaisi. Turhaa kadehtia, siis.
Onko vaarallista, että erityislapselta, jolla on TOSI stressaavaa olla kovassa melussa, tungoksessa ja sekavassa ympäristössä, jää huvipuistoreissu tekemättä? Tai huvipuistoilu aloitetaan myöhemmällä iällä, ettei se ole enää niiin stressavaa lapselle? En mäkään haluaisi, että minua vietäisiin paikkaan, jossa minulla on todella hankala olla.
Sanoin kirjoittavani hieman OT enkä maininnut Linnanmäkeä kirjoituksessa. En käyttänyt häntä niin suurissa paikoissa pienenä. Osallistui mm. jokiristeilyihin ja kävi pienemmässä "puuhamaassa" kuten Visulahti. Ymmärrän taatusti, että terveetkin lapset karkailevat ja kiukuttelevat pankin lattialla, mutta kyse on nyt ihan muusta. En ala vääntämään rautakankea, ehkä sen ymmärtää helpommin, jos on itsellä lähipiirissä samanlaisia lapsia.
Joo ymmärrän kyllä, millaisia nuo ongelmat ovat ja ne ovat ihan todellisia. En minä sitä. Vaan sitä, että onko esim ADHD-lapsen itsensä kannalta järkevää/ mukavaa mennä kaikkein pahimpaan hälyyn vai riittäisikö vähän vähempikin. Kuten te olette ilmeisesti tehneet. Että harjoittelee lapsen kehitystason mukaisesti sopivassa ympäristössä olemaan ihmisjoukoissa, hälinässä jne. En vähättele ollenkaan sairautta ja sen vaikutuksia perheen elämään, mutta voi vähän miettiä, meneekö sinne pahimpaan ihmisvilinään ja meluun.
ja meillä on aistiyliherkän assin kanssa aivan samanlaisia ongelmia kuin adhd-lapsen vanhemmilla.
Lasta stressaa hälinä ja se, että vieraat ihmiset tönivät ja tuuppivat tungoksessa. Hän ei nauti siitä, se on meillä ainakin selvää.
MUTTA toisaalta hän nauttii siitä vimpaimessa olosta ja on ylpeä siitä, että tekee asioita joita muutkin luokan pojat tekevät. "Että mä olin reipas, kun uskalsin!"
JA kannattaa muistaa, että erityislapsilla on sisaruksia. Koko katrasta ei voi kieltää Lintsinreissusta, kun yksi siellä ei oikein viihdy. Kun meillä ei ole ketään, joka sitä assia vahtisi kotona, kun muut menevät päiväksi Lintsille, on sen yhdenkin tultava mukaan.
Ja kolmas peruste: lapsen on opittava kestämään lievää epämukavuutta ja pärjäämään myös hälyisissä paikoissa. Ok, Lintsille ei isompana ole pakko mennä, mutta noin laajemmin ottaen ihmisten ilmoille on.
Jos sitä stressiä haluaa joku lieventää jollakin poikkeusluvalla, niin minusta se on aivan ok, eikä sitä hetkeäkään kannata normaalilasten vanhempien kadehtia.
Kysehän on samankaltaisesta asiasta kuin että pyörätuolilla pääsee teatterissa invapaikalle, joka joskus on lähellä näyttämöä (joskus taas kauimmaisessa kulmassa...).
Jokainen varmaan ymmärtää, että tuo pienenpieni etu ei ole sellainen, että se edes promillen verran kompensoisi kaikkia niitä vaikeuksia ja rasitteita, joita erityisongelmista lapsille itselleen ja heidän vanhemmilleen koituu.
-as-lapsen surullinen äiti-
Perheen on elettävä elämää, emme voi linnoittautua kotiin erityislapsen takia. Ja juu: muut lapset haluavat kumma kyllä välillä jopa huvipuistoonkin. Ja haluaisin sen heille suoda, ettei IHAN koko lapsuus mene sen yhden sisaruksen ehdoilla.
-as-lapsen surullinen äiti-
Joo, ei käyty niin paljon Lintsillä => ei ollut jonoja, mutta ei ollut myöskään yhtä yleisesti ADHD-diagnooseja. Oli vain levottomia, hankalia ja vammaisia lapsia, joiden kanssa joko oltiin kotona tai lähdettiin liikkeelle vaihtelevalla menestyksellä.