anteeksi, että kysyn, mutta miten ADHD-lasten kanssa jonotettiin esim 80-luvulla lintsillä?

Sanoin kirjoittavani hieman OT enkä maininnut Linnanmäkeä kirjoituksessa. En käyttänyt häntä niin suurissa paikoissa pienenä. Osallistui mm. jokiristeilyihin ja kävi pienemmässä "puuhamaassa" kuten Visulahti. Ymmärrän taatusti, että terveetkin lapset karkailevat ja kiukuttelevat pankin lattialla, mutta kyse on nyt ihan muusta. En ala vääntämään rautakankea, ehkä sen ymmärtää helpommin, jos on itsellä lähipiirissä samanlaisia lapsia.

Joo ymmärrän kyllä, millaisia nuo ongelmat ovat ja ne ovat ihan todellisia. En minä sitä. Vaan sitä, että onko esim ADHD-lapsen itsensä kannalta järkevää/ mukavaa mennä kaikkein pahimpaan hälyyn vai riittäisikö vähän vähempikin. Kuten te olette ilmeisesti tehneet. Että harjoittelee lapsen kehitystason mukaisesti sopivassa ympäristössä olemaan ihmisjoukoissa, hälinässä jne. En vähättele ollenkaan sairautta ja sen vaikutuksia perheen elämään, mutta voi vähän miettiä, meneekö sinne pahimpaan ihmisvilinään ja meluun.

ja meillä on aistiyliherkän assin kanssa aivan samanlaisia ongelmia kuin adhd-lapsen vanhemmilla. Lasta stressaa hälinä ja se, että vieraat ihmiset tönivät ja tuuppivat tungoksessa. Hän ei nauti siitä, se on meillä ainakin selvää. MUTTA toisaalta hän nauttii siitä vimpaimessa olosta ja on ylpeä siitä, että tekee asioita joita muutkin luokan pojat tekevät. "Että mä olin reipas, kun uskalsin!" JA kannattaa muistaa, että erityislapsilla on sisaruksia. Koko katrasta ei voi kieltää Lintsinreissusta, kun yksi siellä ei oikein viihdy. Kun meillä ei ole ketään, joka sitä assia vahtisi kotona, kun muut menevät päiväksi Lintsille, on sen yhdenkin tultava mukaan. Ja kolmas peruste: lapsen on opittava kestämään lievää epämukavuutta ja pärjäämään myös hälyisissä paikoissa. Ok, Lintsille ei isompana ole pakko mennä, mutta noin laajemmin ottaen ihmisten ilmoille on. Jos sitä stressiä haluaa joku lieventää jollakin poikkeusluvalla, niin minusta se on aivan ok, eikä sitä hetkeäkään kannata normaalilasten vanhempien kadehtia. Kysehän on samankaltaisesta asiasta kuin että pyörätuolilla pääsee teatterissa invapaikalle, joka joskus on lähellä näyttämöä (joskus taas kauimmaisessa kulmassa...). Jokainen varmaan ymmärtää, että tuo pienenpieni etu ei ole sellainen, että se edes promillen verran kompensoisi kaikkia niitä vaikeuksia ja rasitteita, joita erityisongelmista lapsille itselleen ja heidän vanhemmilleen koituu. -as-lapsen surullinen äiti-

"Jos sitä stressiä haluaa joku lieventää jollakin poikkeusluvalla, niin minusta se on aivan ok, eikä sitä hetkeäkään kannata normaalilasten vanhempien kadehtia."

Minä en ole oikeastaan poikkeuslupaa vastustanut tai ainakaan kadehtinut sellaista. Kyseenalaistin vain, että onko se lapsen omasta näkövinkkelistä _oikeasti_ kivaa olla siellä, missä ahdistaa ihan hemmetisti ja päänuppi menee ihan sekaisin hälinästä. Mutta ilmeisesti plussat voittavat miinukset. Sen ymmärrän, että ihmisten ilmoille joka tapauksessa pitää on tervettäkin mennä. Mutta onko se sitten huvipuistoon vai mihin. Kiitos vastauksestasi!

"Siellä menee pasmat sekaisin herkästi normaalilapseltakin. SEN vuoksi siellä voi olla erityisvapauksia, koska muuten voi olla, että monelta erityislapselta jää se reissu pysyvästi tekemättä. Älä luulekaan, että muualla saisi erityisoikeuksia, tai ettei sitä ei muuten harjoiteltaisi. Turhaa kadehtia, siis."



Ei tässä kateudesta ole kysymys. Mistä tällainen ajatus, että kateutta olisi? Omatkin lapset pääsisivät lintsillä jonon ohi (toisella as, toisella adhd + vaikea dysfasia). Kummastelen vain käytäntöä. Ei ole lintsillä käyty, vaan valittu helpompia paikkoja (esim. Visulahti, Hoplop), ja jonottamista harjoitellaan vaikka koville ottaa. Meillä esim. kaikki jonottaa ensin, sitten toinen vanhempi siirtyy sivummalle sen lapsen kanssa, joka ei kykene jonottamaan ja palaa taas jonoon, kun lapsi on rauhoittunut. Toinen on koko ajan jonossa "pitämässä" paikkaa. Lapselle kuitenkin tehdään näin selväksi se, että tarkoitus on kaikkien jonottaa.

Ei meillä assiakaan väkisin huvipuistossa käytetä, jos vaan on muut muksut käännettävissä haluamaan jotakin muuta TAI on hoidettavissa asia niin, että siippa jää kotiin assin kanssa (tai minä) ja toinen menee muiden lasten kanssa Lintsille.



Nämä on hyvin, hyvin perhe- ja lapsikohtaisia juttuja. Voi olla, että osa erityislapsista oikein hinkuaakin Lintsille, mutta käytännössä se pitkä jonotus sitten menee hörvellykseksi.



-as-lapsen surullinen äiti-

Kesän ainoa lintsireissu menee jopa etelän matkan edelle.

"Siellä menee pasmat sekaisin herkästi normaalilapseltakin. SEN vuoksi siellä voi olla erityisvapauksia, koska muuten voi olla, että monelta erityislapselta jää se reissu pysyvästi tekemättä. Älä luulekaan, että muualla saisi erityisoikeuksia, tai ettei sitä ei muuten harjoiteltaisi. Turhaa kadehtia, siis." Ei tässä kateudesta ole kysymys. Mistä tällainen ajatus, että kateutta olisi? Omatkin lapset pääsisivät lintsillä jonon ohi (toisella as, toisella adhd + vaikea dysfasia). Kummastelen vain käytäntöä. Ei ole lintsillä käyty, vaan valittu helpompia paikkoja (esim. Visulahti, Hoplop), ja jonottamista harjoitellaan vaikka koville ottaa. Meillä esim. kaikki jonottaa ensin, sitten toinen vanhempi siirtyy sivummalle sen lapsen kanssa, joka ei kykene jonottamaan ja palaa taas jonoon, kun lapsi on rauhoittunut. Toinen on koko ajan jonossa "pitämässä" paikkaa. Lapselle kuitenkin tehdään näin selväksi se, että tarkoitus on kaikkien jonottaa.

tähän ketjuun nimimerkittömänä kirjoittanut, mutta kyllä: enemmistön kiukku kumpuaa selvästikin kateudesta. Että "mitä nekin luulee olevansa ja perkele meitä etuilee".

Ja toki mukana on tietämättömyyttä ja erilaisuuden pelkoakin.

Osa kysyy ihan vain uteliaisuudesta ja toivottavasti vastaukset ovat asiaa nyt heille valaisseet. On ihan ymmärrettävää, että kun ei itsellä tai lähipiirissä ole neurologisesti epätyypillisia lapsia, on asia aika outo.

Tuo teidän metodinne on meillekin tuttu ja ihan ok - tosin sellainen sivusta jonoon tulo voi herättää aggressioita takana olevissa sekin.

Meillä käydään paljonkin Huimalassa, mutta onneksi pääsemme sinne vuorotyöni ansiosta arkisin päivällä. On meteli paljon vähäisempi. Mutta esim. Visulahti voi olla ihan karmea paikka, erehdyttiin sinne pari kesää sitten heinäkuisena päivänä, ja pidempiä jonoja en ole nähnyt missään...

PS: kaikilla ei ole läsnä toista vanhempaa, joka voisi koulia sitä adhd-lasta sivummalla.

-as-lapsen surullinen äiti-

Eikö muka tartte jonottaa jos lapsella ADHD? O_O Kyllä me ainakin jonotettais, jos lintsille mentäis. Lapsi tietää että hällä on ADHD, mutta että häneltä siitä huolimatta odotetaan hyvää käytöstä. Lääkitykset kuntoon niille lapsille niin pärjää paremmin!! En tunne yhtään ADHD-lasta jotka hyvästä lääkityksestä huolimatta ei halutessaan kykenisi siihen!!! Ikävä kyllä monet aikuiset ei lapselleen sitä lääkitystä halua, vaikka se parantaa ennen kaikkea LAPSEN elämänlaatua.

Eikö muka tartte jonottaa jos lapsella ADHD? O_O Kyllä me ainakin jonotettais, jos lintsille mentäis. Lapsi tietää että hällä on ADHD, mutta että häneltä siitä huolimatta odotetaan hyvää käytöstä. Lääkitykset kuntoon niille lapsille niin pärjää paremmin!! En tunne yhtään ADHD-lasta jotka hyvästä lääkityksestä huolimatta ei halutessaan kykenisi siihen!!! Ikävä kyllä monet aikuiset ei lapselleen sitä lääkitystä halua, vaikka se parantaa ennen kaikkea LAPSEN elämänlaatua.

ja juurikin kesäisin, koska syksyllä koulussa sitä lääkitystä on pakko taas käyttää, ettei mene koulunkäynti ihan perunoille.

Ei tuo nyt ole mikään kasvatuskysymys, kun se lapsi ei ole levoton siksi, että hän ei tietäisi, miten PITÄISI olla tai mitä häneltä odotetaan. Hän on levoton, koska ei saa oltua paikoillaan. Luehan tämä ketju, siellä on jo hyvä kuvaus siitä, miten adhd-lapsi käyttäytyy.

on periaatteessa ihan tavikset lapset, mutta etenkin esikoinen oli pienenä aika arka, ei olisi laitteisiin uskaltanut, inhosi hälinää yms. Enkä kyllä häntä huvipuistoon vienytkään. Joskus ulkomailla kävimme huvipuistoissa, kun isommat lapset (miehen) viihtyivät, mutta me etsittiin aina vaan joku rauhallinen nurkkaus. Nyt on 8-v. ja oikeastaan toivon, etteivät koulusta mihinkään Lintsille tai Särkänniemeen menisikään, kun ei edelleenkään pidä kieputuksesta. Kuopuskaan ei ole moisesta innostunut. Enkä minä :)



Jos erityislapsi oikeasti viihtyy huvipuistossa, hyvä, mutta halusin vain tuoda esiin ajatuksen, että ihan tavallisetkin lapset voivat luonteeltaan olla sellaisia, että hälinä ym. voi mennä yli, ja silloin voi pysyä näistä paikoista pois. Itse ainakin ihan turruin kyselyihin, että onko me jo tänä kesänä käyty siellä sun täällä mölymenomaassa, ihan kuin se olisi joku sosiaalinen pakko.



Hyvää kesää kaikille joko huvipuistossa tai ei :)

"Lintsillä oikeesti sääntö että adhd:t jonon ohi?"



Linnanmäen nettisivuilta kohdasta yksilöllistä tukea tarvitsevat: "Ylivilkkaiden lasten, jotka eivät välttämättä jaksa jonottaa laitteisiin, vanhemmat voivat noutaa vierailupäivänä Infosta Erityisvierailija lipukkeen, jota näyttämällä pääsee jonottamatta laitteisiin. Erityisvierailija -lipuke ei oikeuta ilmaisiin laiteajoihin."



Löysin tämän tiedon "vahingossa", kun selvitin pääseekö avustaja ilmaiseksi lapsen kanssa.

T: se as-lapsen ja adhd+dysfasia-lapsen äiti

Veljelläni on ADHD (80-luvulla puhuttiin MBD:stä), eikä hänen kanssaan jonotettu.

Kaupassa käytiin niin, että lapset jätettiin autoon odottamaan.



Huvipuistossa kun käytiin, niin päästiin pariin laitteeseen (semmoisiin mihin ei tarvinnut jonottaa) ja sitten lähdettiin pois. Eipä siinä mitään jonottamisongelmia tullut.



Koulussa opettaja motkotti veljeni käytöksestä minullekin. Huusi mm., että "miksi niitä lapsia pitää tehdä kun ei osata kasvattaa". Minä olin muutenkin tapettiin piiloutuva lapsi, joka pelkäsi näkyä tai kuulua. Ja minulle sitten huudettiin veljeni käytöshäiriön takia.

Harva lapsi siellä nyt jonossa seisoo kuin tinasotilas. eikä niillä silti kaikilla ole adhd.

Miten?? Mun pojalla on adhd, eikä ole tuosta ollut tietoa! Tosin poika ei ole pahimmasta päästä, ja jaksaa kyllä odottaa. Vartin odotus saa hänet korkeintaan kiehnäämään levottomana ja älämölöilemään, ehkä ärsyttämään rauhallista pikkuveljeä tökkimällä ja kutittelemalla, mutta ei hän kuitenkaan "halkea" :) Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, mistä adhd-lasten etuiluoikeudesta on kyse??

Minulla tai lapsillani ei ole adhd-diagnoosia. Ihmisten ymmärtämättömyyten olen törmännyt kuitenkin oman sairauteni kanssa. Minulla on ms-tauti, jonka yksi oire on fatiikki (todella voimakas uupumus joka ei mene lepäämällä ohi). Todella moni toteaa fatiikista; "kyllähän kaikkia joskus väsyttää".

Sitä ymmärrystä ei näille ihmisille tule, ennen kuin itse pääsevät saman kokemaan.

Ehkäpä näidenkin vastaajien olisi terveellistä (tai vähintäänkin avartavaa) lähteä käymään siellä lintsillä jonkun adhd-lapsen kanssa.