Miten reagoit jos kadulla tai puistossa vieras lapsi tulee iloisesti selittämään sulle jotain?

Ei kiinnosta vittu pätkääkään.

ja saa halatakin, kunhan ei työnnä naamaansa lähelle omaani, mutta eiköhän tuon haluava lapsi ole sen verran pieni, että , ei ylety kuin vyötärölle:)

Kysyisin hänen nimeään ja mitä hänelle kuuluu.

jos kysyy voin vastata, mutta syliini ei tungeta !

Ja jos liikaa alkaa kyselemään käsken mennä pois ja näytän kieltäni ;) Mielestäni on törkeää miten jotkut vanhemmat antaa lastensa tunkea vieraiden ihmisten reviirille ihan miten vaan.

Lapsi voi olla sottainen tai vanhemmat voivat olla pedofiilivauhkoja.

Kiusaannun ja ehkä käskisin lasta etsimään äitinsä tai muun ulkoiluttajan.

mahdollisimman etäinen. Sanon varmaan etunimeni, mutta väistän halausta.



En tykkää, että tuntematon ihminen tulee iholle, iästä riippumatta.

On 10v kehitysvammainen poika, ulkonäöltään normaali. On hirveän soliaalinen ja ottaa kontaktia tuttuihin ja tuntemattomiin yhtä luonnikkaasti. Toki yritän vähän estellä ette käy ihmisten kimppuun, mutta vaikka olisin metrin päässä en aina voi estää häntä juttelemasta vieressä seisoville ihmisille. Osa suhtautuu luontevasti, osa on kuin ei huomaiskaan, tai sitten on kuin myrkyn nielleitä ja vastaa jotain hampaita kiristellen =)

ap.

Ei minulla käsivarret halaamisesta kulu ;-)



Ok, minusta se on kasvatuksellinen puute, jos vanhemmat eivät opeta lapselleen, että vieraita ei halailla, eikä seuraan sovi tuppautua. Kuulostaa ehkä karulta, mutta kun se nyt ei vaan ole suomalaisten tapana, niin sen käyttäytymissäännön voisi lapselleen opettaakin.

Kuten muidenkin ihmisten kanssa yleensä.

Huomasin vasta vastattuani, että kyse on kehitysvammaisesta kymmenvuotiaasta. Ymmärrän hyvin, että ap on yrittänytkin opettaa lapselleen, ettei halailu ja kysely kuulu asiaan. Voimia, joudut jankkaamaan varmasti asiasta vielä pitkään.



Mutta jankkaathan silti. Lapsesi tulee saamaan aika ikävää kohtelua, jos ei pian ala oppia tuota sääntöä.



-11, itse as-lapsen äiti-

siis juttelee mielellään, mutta on tosi tarkka että kukaan ei tule iholle, muuten tulee nyrkistä, myös tytöille.



Päiväkodissa tytöt välillä "kiusaa" häntä ja yrittää halata.



Tällainen 6 v aistiyliherkkä tapaus. Hipaisu tai lyönti ei nää eroa.

mutta koska en tahdo olla epäkohtelias ainakaan lapselle, morjenstan myös, kerron nimeni, kysyn ehkä lapsen nimeä ja kyl mä sit vähän halaan takaisinkin, jos lapsi mua halaa.



Koska oon muutenkin vähän kosketuskammoinen ja reviiriherkkä, yritän mahdollisimman pian eroon halauksesta yrittäen kiinnittää lapsen huomion johonkin muuhun.

Mulle vieras lapsi (noin 7v) tuli eräällä "tilalla" tuolla tavalla juttelemaan ja tuli syliinkin ja kaipasi hellyyttä. Paikka oli melkoinen sikolätti ja lapsetkin kuin pellossa eläneitä. Tuli mieleeni, että eikö saa tarpeeksi läheisyyttä kotona, kun täytyy turvautua ventovieraiden sylittelyyn, noinkin iso lapsi.

Oikeasti täytyy kyllä olla aikuisessa ihmisessä jotain vikaa jos ei pysty vieraalle lapselle sanomaan mitään.

Tälläistä vain ei koskaan tapahdu Suomessa. Aikuisetkin möllöttävät naamat vakavina, jos yrittää aloittaa keskustelun. Toivoisinkin, että Suomessakin jo päästäisiin tästä kummallisesta mettäläisyydestä, jossa ei uskalleta puhua, saati silmiin katsoa. Hienoa, jos lapset olisivat meilläkin tuollaisia. Aikuiset myös!! Oikein hävettää, kun kesäisin tulemme Suomeen Espanjasta. Tälläinen huonokäytöksisyys on vielä jotenkin yleisesti hyväksyttävää.

Tälläistä vain ei koskaan tapahdu Suomessa. Aikuisetkin möllöttävät naamat vakavina, jos yrittää aloittaa keskustelun. Toivoisinkin, että Suomessakin jo päästäisiin tästä kummallisesta mettäläisyydestä, jossa ei uskalleta puhua, saati silmiin katsoa. Hienoa, jos lapset olisivat meilläkin tuollaisia. Aikuiset myös!! Oikein hävettää, kun kesäisin tulemme Suomeen Espanjasta. Tälläinen huonokäytöksisyys on vielä jotenkin yleisesti hyväksyttävää.

Maassa maan tavalla kuten kai tiedät.

mutta en ole aina kovin innostunut "tungettelusta" ja yritän livahtaa tilanteesta. Tylyyttä yritän kyllä välttää. Tällaisia lapsia on aika paljon ja mua aina vähän ihmetyttää, kun nämä lapset lähtisi vaikka puistosta mukaan, siis vanhemmat ja kaikki leikit jää sivurooliin, kauheasti hakevat vaan kontaktia toisiin aikuisiin. Enkä usko, että kaikilla on kehitysvamma.

ja silitän tukkaa.



Jotkut tietty ärähtää ja kääntyy pois, se on niiden menetys.

Ajattelen, että kiintymyssuhteessa on jotain pahasti vialla, sillä terve lapsi ei näin toimisi. Lastenkotilapsen tunnistaa yleensä siitä, että siinä missä tavallinen lapsi mittailee vierasta ihmistä kauempaa ennenkuin uskaltaa edes juttusille, kiintymyssuhteen olemattomuudesta kärsinyt lastenkotilapsi pelmahtaa paikalle ja on valmis lähtemään aikuisen mukaankin sillä sekunnilla, esittelee lelunsa ja kertoo kaiken itsestään kysymättä.