Miten reagoit jos kadulla tai puistossa vieras lapsi tulee iloisesti selittämään sulle jotain?

Kyselen ja halaankin.



Lapset ovat ihania - avoimia.

ja sit haluaa tulla meille suunnilleen asumaan ja lopulta saakin jo hoitaa kaikki kylän kakarat niin leikkipuistossa kuin omassa pihassakin. kotona kun ei kukaan välitä saavat juoda rauhassa kebbanaa kun on pihalla ilmainen lastenvahti no thanks!. tykkään kyllä lapsista (joistakin) mut haluun puistossa käydä rauhassa ilman et on heti kauhee kakaralauma ympärillä. ahdistaa!

on olla vastaamatta puhutteluun ja kääntää selkä, enkä voi ymmärtää, että kukaan aikuinen tahallaan kohtelee toista - varsinkaan lasta! - näin.



ymmärrän kyllä, että koskettamista ja halaamista vieraan kanssa vältetään, mutta ei se ole mikään syy olla muuten epäkohtelias.



minulla on 2-vuotias poika, joka on iloinen ja seurallinen ja leikkipuistossa saatta usein jutella toisten lasten vanhemmille tyyliin "hei täti/setä, kato mä tein hiekkakakun!". mikään ei ole minusta ikävämpää, kuin se, että tämä aikuinen kääntyy pois, eikä millään lailla reagoi poikani puheeseen, ja näiin on muutaman kerran käynyt. kyse kuitenkin leikipuistossa lasten kanssa olevista aikuisista, luulisi että osaisivat sen verran toimia lasten kanssa, että voi pari sanaa sanoa! tai edes vastata hymyllä, sen ei luulisi vaativan liikaa...



todella ikävää toimintamallia tällaiset aikuiset opettavat lapsilleen, en todellakaan halua, että se tarttuu lapseeni. toivon hänen säilyttävän iloisen sosiaalisuutensa jatkossakin, eikä muuttuvat möllöttäväksi huonokäytöksiseksi aikuiseki, joka ei osaa ottaa edes pieniä lapsia huomioon.

Noin siksi, että lapsen vanhemmat eivät välttämättä pitäisi siitä, jos alkaisin jutella jotain tai halaisin. No nimeni voisin sentään ehkä kertoa.

muutat kelkkasi ja opetat lapsellesi, ettei vieraisiin saa käydä kiinni? Fyysinen koskemattomuus on kumminkin tärkeä asia, ja sen sinunkin pitää omalle lapsellesi jossakin vaiheessa opettaa.



Samoin se, että kunnioitetaan ihmisten rauhaa. Et sinäkään mene häiritsemään kadulla ventovieraiden puhelua tai keskusteluja. Missä vaiheessa aiot lapsellesi opettaa, että muilla on oikeus omaan rauhaansa ja ajatuksiinsa?



Tietenkin sinusta on äitinä ikävää, että kaikki eivät ilahdu pilttisi lähentymisyrityksistä.



Minäkin ilman muuta aina vastaan niihin, mutta sisimmässäni ajattelen, että nyt ois äidillä hyvä paikka opettaa lapselleen jotain.



Se on sinun vastuullasi opettaa suomalaisten tapakulttuuri lapsellesi. Tiedän, ja ymmärrän, että suomalaisella tapakulttuurilla on omat puutteensa ja ihmisten lähestyttävyyden soisi kohenevan. Mutta sitä et sinä yksin voi muuttaa, ja jos lapsesi ei hallitse tapoja, häntä tullaan isompana varsinkin kohtelemaan huonosti.



LOGIIKAN vuoksi voisi olla järkevää pienestä pitäen opettaa lapselle, että läheisiä ja tuttuja ihmisiä halitaan, mutta vieraille voi hymyillä nätisti...



-11-

oma lapsenikin saa jutella ihan niin paljon ihmislle kun sielu sietää. Koskea ei toiseen saa. Sehän on se aikuisen typeryyttä jos ei voi mitään vastata. kyllä hyviin tapoihin kuuluu vastata toiselle jotain jos toinen puhuu (oli puhuja sitten aikuinen tai lapsi)

kevyttä taputtelua olalle takaisin..?

Olen ihan suomalainen ja kyllä minulle on opetettu, että ystävällinen jutustelu on hyviä tapoja. Selän kääntäminen, vastaamattomuus yms. taas erittäin huonoja tapoja. Jos lapsi avoimesti juttelee ja saa osakseen tuollaista töykeää juntti kohtelua, ei ole ihme, että hyvät tavat hiipuvat. Kyllä keskustelutaito ja hyväkäytöksisyys ovat nyky Suomea. Entisen Neuvostoliiton maissa saataa vielä moukkia olla (ja valitettavasti myös meillä).

Muualle suomeen se ei istu. Turussa käydessäni aina hetken hämmentää se, miten ihmiset ovat niin umpimielisiä. Mutta se taitaa olla heille normaalia?