Mies ilmoitti aamulla, että nyt lähdetään Linnanmäelle

ensimmäiseksi "ei" miehen ehdotukselle? Ennen lapsia siis.



Jos sanoi, niin sitten kaikki voi ollakkin ap:n syytä. Lapset helposti kieltäytyvät myös helposti, jos päähuoltaja niin tekee.



Tämä myös lisää lapsien negatiivistä ajattelua isää kohtaan. Jos ei äitiäkään kiinnosta isän ehdotukset, niin miksi lapsia sitten kiinnostaisi. Nuorimmainen lapsi vielä arvostaa isäänsä, mutta tuskin kauan.

omasta itsestäsi on kiinni, miten asiaan suhtaudut: jätätkö miehen, pidätkö mykkäkoulua pari viikkoa, yritätkö kouluttaa miestä olemaan pitkäkatseisempi tulevaisuudessa vai muutatko jopa omaa reagointiasi. Viimeisin tuntuu minusta olevan helpoin, kun se koskee vain sinua.

Kerropa mullekin.

Kysyit, miten pitäisi muuttaa reagointia. En väittänyt, että pitäisi vaan että VOISI. Jos ap haluaa olla suuttunut, saa olla - siihen on varmaan ihan hyvät syyt. Minä taas en tiedä, miksi mies on seurannut ap:ta kodinhoitohuoneeseen asti ja ilmeisesti ehdoin tahdoin lietsonut häntä.

Mutta jos haluaa muuttaa omaa reagointiaan, voi vaikka _olla suuttumatta_ ja ottaa miehen viat sellaisina kuin ne vastaan tulevat, ihan neutraalisti vaan. Mielestäni ap sanoi, että tämä ei ollut mieheltä suinkaan ensimmäinen kerta, kun tällaisiin tempauksiin ryhtyy.

Muita ratkaisuvaihtoehtoja tuossa yllä jo tulikin: riitely, miehen jättäminen jne.

t. Lutukka

emme inisisi vastaan. Kamala miten itsekäs perhe ap:n miehellä on.

Olen itsekin extempore ihminen, joskus muilla on vaikea pysyä matkassa.

Sinun näkemyksesi on, että muut eivät pysy matkassa käänteissäsi. Muiden näkemys on, että he suunnittelevat elämäänsä pitemmällä tähtäimellä, harrastavat pitkäjänteisesti, suunnittelevat yhteisiä menoja yhdessä toisensa huomioon ottaen jne. ja sinä tempoileva ex tempore -ihminen et pysy matkassa.

Ei vaan olen extepore ihminen. En suunnittele elämää kovinkaan pitkälle, elän hetkessä. Mutta perheellisenä ihmisenä en tietenkään voi kaikkia päähänpistojani toteuttaa juuri sillä hetkellä. Osaan joustaa kyllä vaikka se monesti tuntuukin mälsältä kun haluttaisi nyt kaikki heti.

Hän kertoo, että MIES tuossa lähinnä oli se, joka suuttui. Toki se varmaan nyt jo vaimoakin harmittaa, kun mies alkaa sättiä häntä jostain, joka oli ihan hänen oma mokansa.



Minusta sellaista sättimistä ei pidä kenenkään sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Vaan loukkaantuminen on syytä AINA ilmaista ja kertoa, mikä siinä loukkasi.



Näin neuvon omasta kokemuksestani. Kirjoitin tuolla aiemmin (olikohan 44 tai 45), että oma mieheni on ap:n miehen tavoin kovin herkkä LUULEMAAN, että muut lukevat hänen ajatuksensa ja elävät hänen mielialojensa mukaan.



Kun meillä on vuosien mittaan ollut kiistoja ja ristiriitoja, aluksi reagoin juuri kuten sinä nyt neuvot, eli yritin niellä mielenharmini ja olla suuttumatta. Jos ässähdin, mies suuttui kahta hirmuisemin, paiskoi esineitä ja mökötti monta päivää.



Mutta kun ihminen on ihminen eikä robotti! Minullakin on tunteet, ja jos minua mopataan ja haukutaan, se loukkaa. LOukkaantumisesta on aina hyvä sanoa, joskin tietysti itse lähtemättä vastavittuilun tielle - koska MUUTEN SE JÄÄ KAIVELEMAAN ja purskahtaa esille kumminkin jossakin tilanteessa, usein täysin irrationaalisessa ja epäloogisessa yhteydessä - mikä on taas uuden riidan aihe ja oikeasti aika epäreilua taas sitä miestä kohtaan.



Parempi siis AINA käsitellä asiat silloin, kun ne tulevat esiin heti, niin eivät jää muhimaan ja mädättämään keskinäistä suhdetta ja luottamusta.



Toki niitä riitelytaitoja voi kehittää rakentavammiksi.



Mutta kyllä: ap:n oli syytä olla loukkaantunut ja jopa sanoa siitä miehellekin.

Tän alla olevan tekstin kirjoittajan kanssa.

Ja minusta miehen käytös vaikuttaa itsekkäältä ja narsistiselta. Aivan kuin koko perhe toimisi hänen ympärillään ja ehdoillaan.

Ehkä joskus lomalla voisin kuvitella, että lähdettäisi jonnekin huvipuistoon ihan extempore, mutta vain silloin jos olisi tiedossa, että kenelläkään perheenjäsenellä ei ole mitään silloin samana päivänä.

Mun mies on ehkä vähän samanlainen. Loukkaantuu kuin pikkulapsi, jos esim. poika 7vee ei halua/pääse miehen vapaa-iltana lähteä potkimaan palloa iskän kanssa. Ja syynä esim. että on aiemmin luvannut jollekin kaverille jotain tai että haluaa mennä katsomaan edustusjoukkueen jalispeliä. (Joka ei taas isää kiinnosta.)

Miksi ihmeessä ap:n olisi pitänyt peruuttaa kampaaja? Eikös se nyt yleensä mene niin että ensin sovitut menot hoidetaan ja jos joku tulee siihen päälle niin vain tärkeän menon vuoksi voidaan muita menoja perua. Lintsille meno voidaan tehdä jonain muuna päivänä mutta kampaajalle oli varattu aika tänään, yksinkertaista.

Ja minusta sekin on ihan ymmärrettävää että 15-vuotias ei enää halua lähteä perheen kanssa Lintsille. En minäkään tuossa iässä enää halunnut. Eli ei varmasti halunnut jättää harkkoja väliin.

Ei tietenkään ole hyvä ettei pysty mihinkään spontaaniin mutta ei spontaanin ihmisenkään tarvitse suuttua jos ihmiset eivät taivu hänen päähänpistoihinsa.

minulla on vähän samantapaisia ongelmia, mutta ehkä mieheni ei kuitenkaan ole ihan samanlainen. Hänestä pitäisi mennä aina perheenä joka paikkaan, sovituista menoista pitää kiinni ja olla spontaani. Hän ei halua suunnitella kovin tarkasti mitään menoja, vaan aina tuumii, että katsotaan sitten. Usein minä saan järjestää kaikki puuhat ja miehelle ei silti käy, kun on jotain muuta.



No, nykyisin minä vaan menen ja teen kaikkea ja ilmoitan miehelleni, mitä me meinaamme lasten kanssa tehdä ja mies tulee tai ei tule mukaan. Mihinkään hän ei halua mennä pelkästään lasten kanssa vaikka miten yrittäisin patistaa.



Vastaavassa tilanteessa, kun ap oli, olisin varmasti sanonut että hyvä idea, menkää vaan, minulla on kampaaja, jolloin mies olisi sanonut että no, ei sitten jos sulle ei sovi. Ja myöhemmin sitten sanonut että en hyväksy hänen suunnitelmiaan, joten turha hänen yrittää mitään tehdäkään.. teillä sentään mies lähti kuopuksen kanssa kahdestaan johonkin.

Miten voisi olla?



Ei perheissä voida mennä aina yhden ehdoilla. Jos miehelle ei käynyt mikään päivä alkukesästä, kun oli omia menoja, on todellakin röyhkeää ja itsekästä olettaa, että muulle perheelle sopii se ainoa päivä, jolloin hän suvaitsee asiaa ehdottaa. Missä ovat ihan normaalit neuvottelutaidot ja aikataulujen tarkistukset? Missä se, että pohditaan asiaa hyvissä ajoin tai ainakin nyt edellisenä iltana?



Mielestäni tuohon spontaaniin ehdotukseen oli todellakin hyvät syyt kieltäytyä. En minäkään vaihtaisi kampaaja-aikaa, vaikka meillä ei mene sakkoakaan perumisesta. Aika vain siirtyisi hamaan tulevaisuuteen monen viikon päähän. Entä sitten lapsen treenit? Miksi hänen pitäisi jättää treenit välistä, vaikka isä ei voinut minään muuna päivänä jättää omia menojaan? Miksi perheen pitäisi joustaa tilanteessa, jossa isä ei anna mitään mahdollisuutta harkintaan ja suunnitteluun vaan vain "tiputtaa pommin" ja ottaa sitten nokkiinsa?



Inhoan tällaisia itsekeskeisiä ihmisiä, jotka kutsuvat itseään spontaaneiksi. Minäkin keksi tuollaisia ideoita, mutta en oleta, että ne toteutetaan samana päivänä enkä vaadi, että kaikki muut menot pitää perua.



Mitä tulee taas perheen kommunikointiin, niin tuossakin mies tekee väärin. Jos isä unohtaa esikoisen treenit, voi syyn saada toisen niskoille lukuisilla tavoilla:

1) Isä toteaa vaimolleen, että miksi et muistuttanut, jolloin lapsille tulee mielikuva, että kumpikaan vanhemmista ei muistanut treenejä, äiti ei edes muistuttanut. Kenen syy? Äidin.

2) KUn isä toteaa vaimolleen, että et muistuttanut, ja vaimo toteaakin, että en niin, kun ajattelin, että itse osaat katsoa jääkaapin ovesta, kenen on syy. Äidin.

3) Isä toteaa vailla perusteita, että äiti aina pilaa hänen suunnitelmansa. Lapset tosiaan saavat kuvan, että äiti on ilonpilaaja, vaikka ne treenit on tosiasia eivätkä äidistä riippuvainen juttu.



Mitä jos se isä kerrankin vain toteaisi, että enpä muistanut, oma vika, ja mennään toinen kerta. Mutta ei. Eihän mies voi noin sanoa. Lapsesta saakka miesparkaa on paapottu äidin taholta ja nyt vaimon taholta, muistutettu puhelimitse tärkeistä tapahtumista, kirjoitettu jääkaapin oveen, vaikka mies ei muista sieltä lukeakaan ja joka kerta nähdessä muistutetaan asioista. Eihän sen miesraukan tarvitse tietää mitään perheensä menoista, koska jos ei muista, on se vaimon vika, eikä mistään tarvitse ottaa vastuuta.



Ällöttää tällaiset palstailijat, joiden myötätunto on aina näiden saamattomien ja unohtelevien miesraukkojen puolella, kun eihän ne nyt voi ja osaa ja kyllä vaimon pitää muistuttaa ja voida ja osata miehenkin puolesta...



Naurettavinta ikinä oli sekin ehdotus, että vaimon pitäisi ajaa 100 km perheensä perässä, kun kampaaja-aika on ohi ja esikoisen pitää unohtaa treeninsä. Vain koska mies sai spontaanin idean! MItä jos vaimo saa spontaanin idean ja miehellä on samana päivänä saunailta? Joutuuko mieskin sen perumaan vaimon spontaanin idean takia? Ei. Ei täällä av:llä, kun täällä sympatiaa saa aina ne miesraukat.

Meillä on samanlainen kalenteri jääkaapin ovessa, johon mies ei vilkuile eikä kirjota mitään, koska "kalenteri ei ole hänen!" Että mitä? Kalenteri on koko perheen yhteinen, johon merkitään kaikkien menot, jotta tiedetään esim. koska auton pitää olla kenelläkin. (meillä vain yksi auto, joten lasten kuskaamiset pitää miettiä tarkkaan)



Ymmärrän, ettei 13v halua lähteä kuukautisten aikaan mihinkään. Itselläni on aina olleet runsaat kuukautiset, joten jos jonkun menon voi tehdä muulloin kuin menkka-aikana, niin takuulla niin teen.



Itse käyn kolme kertaa vuodessa kampaajalla ja varaan ajan hyvissä ajoin. En peruuta aikaa, ellei kyseessä ole jotain todella merkittävää, koska peruutetusta ajasta joutuu maksamaan (ellei peruuta kahta päivää aikaisemmin).



Ja ehkä tässä on vielä sekin, etten kovin korkealle arvosta Lintsille menoa. Tämä taas johtuu siitä, että asun pääkaupunkiseudulla, joten Lintsille meno ei välttämättä ole koko kesän kohokohta, koska sinne voi piipahtaa vaikka vain illaksi.



Mutta: ymmärrän turhautumisesi, ap.

Ikävää, ettei perheen isä tajunnut, miksi ehdotus Lintsille lähdöstä ei saanut hurraa-huutoja aikaiseksi.

Isommat jääkotiin ja isä ja kuopus menee lintsille.

minä kuopuksen kanssa leffaan.

Aina ei tarvi mennä yhdessä, vaan henkilökohtaista aikaakin on kiva antaa lapsille.

T.Edellinen.

hänelle ei ole sopinut yhteinen reissu milloin autokisojen ja milloin kaverin mökkitalkoiden takia. Ai niin, miestenhän ei tarvitse perua menojaan perheen takia

eroaa kampajareissusta, miksi miehen olisi pitänyt perua omat reissut, jos ei ap:kan sitä halua tehdä.

Toki tajuan et nyt mies on ollut ajattelematon, mut ap sen sijaan et heittäydyt marttyyriksi, merkkaa se lintsireissu sinne jääkaapin kalenteriin seuraavana vuonna ja pyydä miestä merkkaamaan ne autokisat, et ei menis päällekkäin.

tuntea "monien perheiden asetelmat" niin tarkkaan, että tiedät puolisojen keskinäiset arkiset keskustelut, aikataulut jne.?

Ja näille "muuta reagointiasi tai eroako haluat" -vastaajille kenties ap kirjoitti viestin purkaakseen täysin ymmärrettävää harmistustaan. Eli sama motiivi kuin 85% viesteissä täällä.

Monissa perheissä on sellainen kumma asetelma, että toinen vanhemmista todella kääntää lapsia sitä toista vanhempaa vastaan. Ja se ei välttämättä tapahdu suoraan vain hienovaraisesti.

Sellaista pientä kiusaa, tyyliin mies sanoo perjantaina vaimolle "ensi viikolla voitaisiin mennä sinne Linnanmäelle joku päivä, ei maanantaina kuitenkaan" ja vaimo joka TIETÄÄ että kampaajan tai lasten menojen vuoksi ainoa sopiva päivä on tiistai tai perjantai EI SITÄ SANO vaan tahallaan pimittää tietoa.

Sama juttu voi toistua muussakin: lapsi pyytänyt että isä hakee treeneistä ja isä soittaa äidille vaikka "mitä kaupasta" ja äiti ei TAHALLAAN muistuta että hae Matti ensin treeneistä, koska saa sitten luotua miehelle "huono isä fiilistä" ja pojalle samaa "iskä on ihan paska" fiilistä ja ah miten se äidin kruunu sitten kimaltaa --> saa olla se "kiva vanhempi".

Ja samalla perheen spontaani. En loukkaanu, jos jotakin ei tapahdu. Vastasin vain omalta kohdaltani. Miehen on sellainen, jolla elämä lipuu oikeasti ohi. Jos oli se auto päätetty vahata kahden viikon päästä, niin se vahataan. Jos oli tänään ajatellut syövänsä karjalanpaistia, niin syödään, vaikka liha säilysi jääkaapissa seuraavaan päivään ja tuttavaperhe kutsuisi yhtäkkiä hyvälle illalliselle. Tai toisaalta jos tulisi yllätysvieraita, niin mies suuttuu, koska sitä karjalanpaistia olisi pitänyt miehen mielessä jäädä seuraavaksi päiväksi. Sori ruokaesimerkit, mutta sopii meidän perheeseen, koska olen hyvä ja ahkera kokki ja kotona on aina raaka-aineita sekä valmista ruokaa sekä pakastimessa että jääkapissa. Mutta kun ei voi joustaa.



Ymmärrän edelleen AP:tä. Ei tuollaisesta miehen loukkaantumista jaksa katsella, en jaksa itsekään omaani katsoa. Lopulta tajusin, etten minä voi toista muuttaa. En enää välitä. Siinäpähän murjottaa, minä teen omat suunnitelmani. En voi olla vastuussa toisen loukkaantumisista kun itse puhun nätisti ja otan vastuuni sanomistani. Ja pyydän anteeksi kun sen aika on.

hänelle ei ole sopinut yhteinen reissu milloin autokisojen ja milloin kaverin mökkitalkoiden takia. Ai niin, miestenhän ei tarvitse perua menojaan perheen takia

eroaa kampajareissusta, miksi miehen olisi pitänyt perua omat reissut, jos ei ap:kan sitä halua tehdä. Toki tajuan et nyt mies on ollut ajattelematon, mut ap sen sijaan et heittäydyt marttyyriksi, merkkaa se lintsireissu sinne jääkaapin kalenteriin seuraavana vuonna ja pyydä miestä merkkaamaan ne autokisat, et ei menis päällekkäin.

kun mies ei aikanaan perunut omia menojaan?

Mies ei piittaa muiden tunteista. Osoitus tahallisesta piittaamattomuudesta. Ulkoruokintaan tuollainen

Muuten oli ollut kivaa, mutta mies oli unohtanut lompakkonsa kotiin. Kuopus kysyikin, miksi en pitänyt huolta siitä, että isikin ottaisi rahaa mukaan. Aamulla kun olin tajunnut huolehtia vain kuopuksen rahavarojen riittävyydestä. Taskunpohjalta kaiveltua rahaa oli riittänyt rannekkeisiin, mutta ei kunnon syömisiin.



Pitäisikö minun nyt kuopuksen kysymyksestä ymmärtää, että olen tahallani jättänyt tarkistamatta, ottiko aikuinen mies lompakon mukaansa eli siis manipuloinut lapset isää vastaan?



ap

Muuten oli ollut kivaa, mutta mies oli unohtanut lompakkonsa kotiin. Kuopus kysyikin, miksi en pitänyt huolta siitä, että isikin ottaisi rahaa mukaan. Aamulla kun olin tajunnut huolehtia vain kuopuksen rahavarojen riittävyydestä. Taskunpohjalta kaiveltua rahaa oli riittänyt rannekkeisiin, mutta ei kunnon syömisiin.

Pitäisikö minun nyt kuopuksen kysymyksestä ymmärtää, että olen tahallani jättänyt tarkistamatta, ottiko aikuinen mies lompakon mukaansa eli siis manipuloinut lapset isää vastaan?

ap

Voitko sanoa kuopukselle, isi on aikuinen ihminen ja sinä et ole hänen äitinsä.

Tooosi hyvin suunniteltu reissu siis kaikenkaikkiaan mieheltäsi, täydet pointsit. Tuon siitä saa kun elää spontaanisti :D

Pitäisikö minun nyt kuopuksen kysymyksestä ymmärtää, että olen tahallani jättänyt tarkistamatta, ottiko aikuinen mies lompakon mukaansa eli siis manipuloinut lapset isää vastaan?

ap

Nyt on jo pakko kommentoida. Onko AP todellakin aikuinen ihminen? Ihan uskomatonta tekstiä.

En voi kuin sanoa, koitahan edes pikkaisen kehittää itseäsi. Kaikilla, varmasti myös itselläsi olisi helpompaa.

Muuten oli ollut kivaa, mutta mies oli unohtanut lompakkonsa kotiin. Kuopus kysyikin, miksi en pitänyt huolta siitä, että isikin ottaisi rahaa mukaan.

ap

Nyt repesin! Tuo kertoo paljon! Ja Ap, olen kyllä sun puolellasi näissä jutuissa.

Meilläkin aikanaan mies piti jotenkin itsestään selvyytenä että se olen aina minä joka joustan tarvitaessa. Hänen harrastuksensa ja menonsa olivat niitä tärkeitä, ei NIITÄ voi siirtää.

Tajusin lopulta, että jos haluan itsekin saada asioita tehtyä tai vaikka harrastaa jotain, on pakko pitää päänsä. Molemmat joutuvat joustamaan, ja jotain jää joskus tekemättäkin, mutta ei voi mitään. Mieheni ei ole kovin spontaani, mutta joskus niitä yllättäviä tilanteita tulee niiden tärkeiden harrastusten toimesta...