Kuka teillä hoitaa lasten nukuttamiset?

Lapsi on 1 v 9 kk.



Puuron, pesun jne jälkeen paijallaan yleensä aikuisten sängyssä ja luetaan kirjaa, sitten muksu menee omaan sänkyyn ja nukahtaa itsekseen melko nopeasti. Olen huomannut, että lasta ei kannata laittaa omaan petiin ennenkuin hän on selvästi rauhoittunut ja valmis nukkumaan.

Joka toinen viikko vuorotellen, joka toinen viikko minä nukutan kaikki illat kun mies on myöhään töissä.

mies nukuttaa pääsääntöisesti iltaisin. Minä hoidan sitten päiväunet.



Täällä on ollutkin muutama hyvä pointti lasten nukkumisesta. Kaikki lapset eivät tosiaan nuku hyvin tai nukahda helposti eikä se tosiaankaan siitä johdu, että vanhemmat olisivat opettaneet lapset vaatimaan jotain temppuja. Meidän lapsi ollut aina tosi huono nukkumaan ja nukahtamaan ja unikoulutettu on ammattilaisia myöten. Mutta siinä vaiheessa, kun ammattilainenkin nostaa kädet pystyyn, niin on todettava, että jotkut lapset vaan ovat sellaisia. Ja siihen täytyy vanhempien sopeutua. Eikä siihen auta huutelut, että kuinka meillä aina on nukuttu niin hyvin jne. Lapset erilaisia, perheet erilaisia. Sitä paitsi, nämä huonot nukahtajat saattavat sitten taas toimia jossain toisessa asiassa esimerkillisen hyvin, jota taas ei näissä hyvin nukkujien perheissä handlata. Eikä siinäkään ole kysymys siitä, että kuinka hyvin vanhemmat ovat onnistuneet kasvatustyössään vaan siitä, että lapset erilaisia, perheet erilaisia :)

1,5-vuotias kyseessä, ja olemme lopen kyllästyneitä nukutusrumbaan. Lapsi ei jää yksin sänkyyn, vaan kiljuu ja huutaa aivan kauhuissaan kyyneleet poskilla, jos hänet jättää yksin. Välillä vaikka on jo melkein unessa, niin havahtuu tarkistamaan, että onko joku huoneessa, ja jos ei ole tai ei heti huomaa, niin heti kimpoaa ylös ja kauhea paniikkihuuto :( Tämä alkoi, kun imetys loppui jokin aika sitten. Joku uusi siirtymärutiini pitäisi nyt keksiä, tämä on todella kypsää. Onneksi mies ei edes yritä esittää mitään niin ääliötä, ettei hänen pitäisi ikinä osallistua nukutukseen - miksi ihmeessä ei pitäisi??? Yhteinen lapsi, yhteinen vastuu.

istutte tuolilla sängyn vieressä kunnes nukahtaa. ei juttelua tai aktsekontaktia, vain istumista. ilta illalta siirrytte kauemmas sängystä, siinä tahdissa kun lapselle sopii (eli siirrytte vaikka 5cm tai metrin kerrallaan kauemmas, ja vaikka muutama ilta siirtymättä, kunnes lapsi tottuu). lopulta istutte oven ulkopuolella pois näköetäisyydeltä ja sitten kun lapsi on tähän tottunut, onkin ihan sama istutteko eri kerroksessakin. pitäisi toimia! tsemppiä!

ja ap.n avaukseen. molemmat nukuttaa, minä tällä hetkellä pääasiassa vauvan ja mies isomman. joskus minä molemmat, mutta ne ovat lähinnä poikkeuksia! ja esikoinen kyllä piti opettaa nukahtamaan itsekseen vuoden iässä, ei siitä ihan huudoitta selvitty, toisen opetin nelikuisena ja pääasiassa nukahtaa ilman suurta show'ta. mutta 2,5-vuotias vaatii kyllä noin tunnin illassa "nukuttamista", ei pysy sängyssä vaan pitää sinne kiikuttaa takaisin uudestaan ja uudestaan... sitten kun vihdoin rauhoittuu sänkyynsä, nukahtaa sinne kyllä itse ilman mitään. vaiheita on monenlaisia ja kyllä ne helpottavat ajan kanssa!

Minä nukutan suunnilleen 2 iltaa seitsemästä ja mies siis loput. Lapsi menee mieluummin isän kanssa nukkumaan ja koska nukahtaminen on ihan riittävän hankalaa muutenkin, ollaan päädytty tällaiseen ratkaisuun. Se on niin helppo sanoa, että ei meillä mitään nukuteta, vaan lapsi on opetettu nukahtamaan itsekseen, ja väittää toisten vain itse opettaneen lapsensa huonoille tavoille. On lapsia jotka eivät opi, vaikka miten opetettaisiin. On perheitä joissa on kokeiltu kaikki mahdolliset unikoulut ja menetelmät ilman tulosta. On haettu apua oppaista ja asiantuntijoilta, mutta kun ei niin ei. Vasta aika ja lapsen kehittynyt ymmärrys ovat auttaneet.



Mutta siis alkuperäiseen kysymykseen. Mun tuttavapiirissä on yleisempää että miehet nukuttavat lapset, kuin naiset.

jälkeen ovat ihan itte nukahtaneet päikkäreille ja yöunille, eli ei nukuta ketään ellei tule joku en nuku ilta. Muuut minähä ,eli äiti, ne nukuttaisin, koska isä ei ole iltaisin kotona.

ja tästä syystä lapsille ei meinaa isä enää kelvata nukuttajaksi. missään nimessä se ei ole pelkästään äitien homma. miehesi yrittää luistaa tuolla asiasta niinkuin oma mieheni on luistanut.

Iltaunille lapset vie yleensä isä, jos on kotona. Halataan ja peitellään lapset sänkyyn ja sinne nukahtavat. Joskus pienempänä kuopus tuli sängystä pois ja silloin vietiin lapsi miljoona kertaa illassa takaisin, vuorotellen. Edes vauvavaiheessa meidän lapset eivät itkeneet juuri koskaan sänkyyn vietäessä.



Päiväunille olen kuopusta pienenä nukuttanut, mutta aivan sen takia, että sain itsekin nukkua samalla.

jälkeen ovat ihan itte nukahtaneet päikkäreille ja yöunille, eli ei nukuta ketään ellei tule joku en nuku ilta. Muuut minähä ,eli äiti, ne nukuttaisin, koska isä ei ole iltaisin kotona.

Ja kyllä meillä isä nukuttaa oikein mielelläänkin lapsen, jos sattuu hänen harvinaisena vapaapäivänään tulemaan ongelmia nukkumaan menemisessä. Miehesi ei vaan jaksaisi, ja yrittää nyt vedota typerään tekosyyhyn

eli mies pääasiassa laittaa lapset nukkumaan. Nykyisin kyllä tehdään aika pitkälle iltapuuhat yhteistyössä. Lapsia ei varsinaisesti tarvitse nukuttaa.

Nukahti itse omaan sänkyynsä 1v7kk asti, jolloin tutti jäi pois. Sen jälkeen ei ole onnistunut ilman nukuttamista. Sängyn vieressä istun ja lapsi haluaa pitää kädestä kiinni. Nukahtamiseen menee yleensä maksimissaan 15 minuttia. Minä hoidan nukutukset, koska jonkin sortin äiti-vaihe menosssa ja isä ei oikein kelpaa mihinkään.



Olen kanssa tullut siihen tulokseen, että lapset ovat erilaisia ja teen nukutushommat niin kuin helpoimmalla itse pääsen. En ota stressiä siitä, että jotkut toiset edellyttävät 1-vuotiaalta suunnilleen 7-vuotiaan käytöstä.

Meillä ei ole koskaan lapsia nukutettu muualla kuin sairaalassa. Eikä eläimiä kuin eläinlääkärin toimesta.



Jos on pakko joskus saada lapset petiin, niin kyllä se on ilman erityisiä manööverejä onnistunut. Sairaan lapsen vieressä on kyllä valvottu.

sääliksi niitä lapsia, joita ei nukuteta, eivät saa läheisyyttä tai huomiota vanhemmiltaan ennen nukkumista...tokkopa saavat sitä muutenkaan, tulee väkisinkin mieleen. Eikä lapsi osaa sitä vaatia, mitä jää vaille.

sääliksi niitä lapsia, joita ei nukuteta, eivät saa läheisyyttä tai huomiota vanhemmiltaan ennen nukkumista...tokkopa saavat sitä muutenkaan, tulee väkisinkin mieleen. Eikä lapsi osaa sitä vaatia, mitä jää vaille.

Siis lapsi ei saa läheisyyttä, jos sitä ei nukuteta syliin? Mietipä tilannetta, että sinulla on kaksoset ja olet JOKA ilta yksin kotona. Eiköhän ole helpompaa kaikille, että opitaan nukkumaan itsekseen sinne sänkyyn? Läheisyyttä saa hereillä ollessa ja halitaan ja pusutellaan ennen, kun nukutaan. Ja vielä mitä erityishuomiota lapsi vaatii ennen nukkumista? Ymmärtäisin, jos nukahtaminen pelottaa, mutta....

Lapsi on 1 v 9 kk.

Puuron, pesun jne jälkeen paijallaan yleensä aikuisten sängyssä ja luetaan kirjaa, sitten muksu menee omaan sänkyyn ja nukahtaa itsekseen melko nopeasti. Olen huomannut, että lasta ei kannata laittaa omaan petiin ennenkuin hän on selvästi rauhoittunut ja valmis nukkumaan.

Kun muistelen vauva-aikoja, niin noin se meilläkin meni, eli ensin samassa sängyssä iltasatu, sitten omaan sänkyyn nukkumaan ja siinä se oli. Siinä sitten joko nukahtivat tai "lukivat" vielä itsekseen jonkun aikaa.

Ehkä onnistumisen salaisuus oli se, että vanhempi jäi myös yleensä jo samaan aikaan omaan sänkyynsä nukkumaan tai ainakin lukemaan.

Siis lapsi ei saa läheisyyttä, jos sitä ei nukuteta syliin? Mietipä tilannetta, että sinulla on kaksoset ja olet JOKA ilta yksin kotona. Eiköhän ole helpompaa kaikille, että opitaan nukkumaan itsekseen sinne sänkyyn? Läheisyyttä saa hereillä ollessa ja halitaan ja pusutellaan ennen, kun nukutaan. Ja vielä mitä erityishuomiota lapsi vaatii ennen nukkumista? Ymmärtäisin, jos nukahtaminen pelottaa, mutta....

[/quote]

Minusta on luonnollista, että nukahtamista ennen halitellaan, ollaan lähekkäin, jutellaan, rentoudutaan. Totta kai se on pakon sanelema tilanne, jos olet yksin, mutta minusta nukuttaminen on läheisyyden antamista lapselle samalla ja turvallisuuden tuottamista ennen nukkumista. Kyllä minusta tietynlainen erityishuomion antaminen on mukavaa nimenomaan ennen nukahtamista. Lapseni ovatkin aina olleet hyviä nukkumaan, meidän perheessämme ei ole yöheräilyistä juuri kärsitty.

Tosin tää toisiks nuorimmainen 3v höpöttelee ja nousee poiskin sängystä, mutta se vaan komennetaan takaisin nukkumaan ja olemaan hiljaa. Siellä huoneessaan se sitten jossain vaiheessa nukahtaa.

4v ja 1,5 v nukahtavat itse sadun ja laulun jälkeen.

eikä meillä myöskään kukaan nouse koskaan pois sängystä, vaan nukuttaminen on tietynlainen rutiini meille, jonka jälkeen lapseni nukahtavat. Vuorotellen hoidetaan isän kanssa. Pienemmän vieressä olen, silittelen, isompi nukkuu yläsängyssä. Itse pidän nukuttamiseen liittyvinä rituaaleina myös laulamista, satua jne.

Siis lapsi ei saa läheisyyttä, jos sitä ei nukuteta syliin? Mietipä tilannetta, että sinulla on kaksoset ja olet JOKA ilta yksin kotona. Eiköhän ole helpompaa kaikille, että opitaan nukkumaan itsekseen sinne sänkyyn? Läheisyyttä saa hereillä ollessa ja halitaan ja pusutellaan ennen, kun nukutaan. Ja vielä mitä erityishuomiota lapsi vaatii ennen nukkumista? Ymmärtäisin, jos nukahtaminen pelottaa, mutta....

Minusta on luonnollista, että nukahtamista ennen halitellaan, ollaan lähekkäin, jutellaan, rentoudutaan. Totta kai se on pakon sanelema tilanne, jos olet yksin, mutta minusta nukuttaminen on läheisyyden antamista lapselle samalla ja turvallisuuden tuottamista ennen nukkumista. Kyllä minusta tietynlainen erityishuomion antaminen on mukavaa nimenomaan ennen nukahtamista. Lapseni ovatkin aina olleet hyviä nukkumaan, meidän perheessämme ei ole yöheräilyistä juuri kärsitty.

Miksi valitsit sanan pakottaminen? Toisen lapseni kohdalla minä valitsen sanan pakottaminen, jos nukuttaisin viereen. Katos se tuntuu tykkäävän nukahtaa ihan itsekseen sänkyyn, eikä viereen/syliin. Ja ei meilläkään yöheräilyjä ole ollut, kuin silloin, kun tuli hampaita.