Mitä lelua et koskaan saanut lapsena? Vaikka kovasti halusit.

Sit mulla oli vain punasia ja valkosia legoja, olisin halunnut muitakin värejä, mutta en saanut. Tämä 60-luvulla.

miksette saanut barbeja? Oliko ne liian kalliita vai vastustettiinko niitä jotenkin? Mulla niitä oli vaikka kuin paljon, sekä halpiksia että aitoja, ja tallessa ovat vielä jos joku päivä vielä tulisi uusi leikkijä..



Mutta sitä semmoista monihuoneista barbitaloa en saanut, koska olin jo 12 kun se tuli markkinoille ja äitin mielestä leikkisin sillä enää niin vähän aikaa.

Itselläni on omani vielä tallessa. Tosin siltä on irronnut toinen silmä, ja tyhjä silmäkuoppa on maalattu tussilla mustaksi... :)

En tiedä nimeä, mutta ruskea apina, jonka peukun sai suuhun. Niille oli vaikka miten paljon vaatteitakin.

Mikä lelumuisto on jäänyt kaivelemaan?

Terv. se joka ei saanut apinaa

Osaatte varmaan eläytyä fiiliksiini kun 10 vuotta nuorempi pikkuveljeni sai sitten polkuauton.

Baby bornia. Aloin kyllä olla jo liian iso nukkeleikkeihin, mutta aina vaan se houkutti eikä mulle niin kallista nukkea koskaan ostettu. Eikä oikeaa barbietaloa.

miksette saanut barbeja? Oliko ne liian kalliita vai vastustettiinko niitä jotenkin? Mulla niitä oli vaikka kuin paljon, sekä halpiksia että aitoja, ja tallessa ovat vielä jos joku päivä vielä tulisi uusi leikkijä.. Mutta sitä semmoista monihuoneista barbitaloa en saanut, koska olin jo 12 kun se tuli markkinoille ja äitin mielestä leikkisin sillä enää niin vähän aikaa.

pyöreäkasvoista nukkea, joka oli 80-luvuin alussa pop tytöillä. Se oli vanhammistani liian kallis (maksoi 100mk, hui!). Parhaalla kaverillani ja parilla muulla talon tytöllä oli sellainen, minäkin olisin halunnut.

Melodikaa. Se on puhallettava soitin, jossa pianon koskettimet, jos nuoremmat eivät tiedä. Sain sen sijaan kellopelin (lyömäsoitin metallisilla levyillä, pallopäiset puukepit). Petymys oli tosi kova. Tein polkuompelukoneeseen koulusta varastetulla taululiidulla pianon koskettimet ja "soitin" sillä. 45-vuotiaana ostin itselleni vanhan pianon, jota olen opetellut pikkuhiljaa soittamaan. Se on rakkain aarteeni. Aikuisille lapsilleni olen sanonut, että musiikkiin liittyviin asioihin (keikat, konsertit, soittimet ym. saa ja pitää laittaa rahaa ilman huonoa omaatuntoa). Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Yhtenä jouluna olin varma, että yhdessä paketissa on se. Mikä pettymys olikaan, kun siellä olikin jotain kampaamosta ostettuja hiustenhoitotuotteita :(



Barbia toivoin itselleni, mutta en jostain syystä kehdannyt pyytää ja ostin sitten 12 v. itse.



Vanhempani olivat tehneet minut vanhoilla päivillään iltatähdeksi ja aina sain kuulla miten turhaa kaikki on :(



Omalle lapselle lupaan edes jonkun oikean toiveen joskus toteuttaa :)

ei meillä saanut puhuakaan, ne olivat iäkkään äitini mielestä ihan hirveitä. No, paperinuket olivat ihan kivoja.

Menin ja ostin sen sitten kielloista huolimatta. Maksoi muistaakseni n. 75 markkaa. Tyhjensin tilini ja ostin vaalean lilan baby ponyn. Ikää taisi olla noin 10.



Arvatkaa tuliko vanhemmilta kiitosta? (;

Eikä tullut edes itselleni tyttöjä, joille olis sen voinut ostaa.



Ehkä eläkeharrastukseksi ostan sen itselleni?? ;)

70-luvulla ja 80-luvun vaihteessa.

Olen -70 syntynyt. Eikä meillä leluja paljoa ollut, mutta eipä ollut tarjontaakaan, saati tullut mainoksia kotiin tai televisiossa pyörinyt mainokset. Kun ei tiennyt leluista, niin ei niitä osannut vaatia.



Lelujen sijaan olisin halunnut harrastaa urheilua, tanssia ja karatea.

niinpä fiksuna likkana tuunasin ite cindystä miehen,kun perkele en saanut mies barbia sit tehtiin yhestä barbista mies ja ne harrasti seksiä yms,nyt jälkeenpäin mietin ne taiskin olla lesboja :D

Aina oli pettymys kun sai lahjan.

19- vuotiaana tapasin mieheni ja olin heidän joulua seuraamassa ekaa kertaa, heidän perheen nuorimmmat 2 lasta oli aloittamassa koulua ja iloitsivat villasukista ja muista peruslahjastakin, enkä voinut käsittää tätä mutta he saivat MYÖS niitä toivomiaan lahjoja.

Sen jälkeen on vasta nähnyt mitä lahjan antamisen ilo tarkoittaa, siitä tulee hyvä mieli kun lapsi saa mieleisensä lahjan.

Voi olla että olen aina saanut myös väärän lajhan, asian joka ei minua niin kiinnosta kuin etten saanut juuri sitä toivomaani kaalimaan kakaraa tai nukkekotia, barbiautoa mutta aina lahjana oli jotain joka ei ollut minulle mieleinen.

Mutta minulle ei tule yhtään mitään mieleen, mitä en olisi saanut. Olin ainoa lapsi 10-vuotiaaksi saakka ja lisäksi vielä mummoni lellikki :)



Kaikki tuli mitä pyysin, Lundbyta, melodikaa, barbeja, myös Ken, Barbien tarvikkeet, legot,kaikki. Emme me mitään rikkaita oltu, mutta jotenkin onnistuivat toiveeni täyttämään.



Ja suurin toive oli sisarus :) Olin saamassa veljen 6-vuotiaana, mutta hän ei sitten sairaalasta tullutkaan kotiin. Onneksi sain ihanan pikkuveljen 10-vuotiaana. Sekin haave sitten toteutui, vaikka ei tähän ketjuun kuulukaan :)

Nykyinen kyvytömyys meikata johtuu varmaan tuosta puutteesta :D