Mitä lelua et koskaan saanut lapsena? Vaikka kovasti halusit.

Ehken sitten vain pyytänyt tarpeeksi painokkaasti, eivät nuo olisi maksaneet sen enempää kuin muutkaan lelut, jotka sain...



Niin ja sitten uimalasit, niitä en kyllä varsinaisesti joululahjaksi pyytänyt, mutta muuten.

Kavereiden kanssa toivoimme aina ken-nukkeja, jotta ei olisi tarvinnut lainata pikkuveljiltä action-figuureja miehiksi leikkeihin. Sitä en koskaan saanut enkä myöskään tummahiuksista barbia. Silloin niitä oli kaupoissa paljon vähemmän kuin nykyisin. Lopulta värjäsin barbin hiukset peiteväreillä punertavan ruskeiksi.

minäkään en saanut Ken nukkea. Kerran muistaakseni uskaltauduin pyytämään, mutta äiti vain katsoi mua hyvin pitkään ja hitaasti. ei jäänyt epäselväksi mitä mieltä se asiasta oli..

Sellaista barbia, jonka vaaleanpunaisen rimpsumekon tähdet loistavat pimeässä; kengurupalloa; Karvis-pussilakanaa; barbin autoa tai taloa; my little pony -linnaa...

Vanhempani olivat melko huonotuloisia, yhdessä vaiheessa jopa työttömiä, ja ihan hämmästyin, miten hyvin olivat onnistuneet ostamaan joitakin tavaroita (tai valjastamaan sukulaiset asialle), kun tätä ketjua luin.



Minulla siis oli

- Lundbyn nukkekoti (kummitäti osti ja muut sukulaiset siihen huonekaluja)

- Monchichi tosin ilman vaatteita

- Ratsastava Daisy (kummitäti osti), jolle toinen kummitäti oli itse tehnyt juhlavaatteet

- Balettitanssija Cindy (meniköhän nämä Cindyt ja Daisyt oikein päin?)

- Se meikkauspää

- Sellainen soiva pikkupiano, josta sai valita erilaisia rytmejä ja säveliä tai sitten soittaa ihan itse minikoskettimilla. Se oli ihana!



Nuket olivat tavallisia enkä saanut nukenvaunuja, vaikka niitä aina kinusin. Joka joulu sain kuitenkin joitain kivoja pelejä, joita pelailtiin illalla ja ihania kirjoja, joita luettiin pitkin joululomaa. Aina myös löytyi se suklaarasia, jonka saattoi avata kirjoja lukiessa.



Ei ollut mitään barbiautoja tai barbitaloja, kun ei ollut barbejakaan kuin yksi halpis, mutta aika kivoja jouluja silti. :)

Meikkejäkin oli mukana.

kaalimaan kakaraa. SNIF!

ja siihen niitä kiekkoja

Ensimmäisenä tulee mieleen brion puupalikat. Olisin halunnut rakentaa linnoja.



Minäkään en saanut koskaan uimapatjaa. Ei olisi varmaankaan ollut iso sijoitus.



Barbeja ja poneja sain, mutta en mitään niihin liittyviä oheistuotteita, kuten autoja tai taloja.



Puuttuviksi jääneet lelut eivät enää kaivele, mutta harrastaa olisin halunnut. Omat lapsemme harrastavat, vaikka tulotasomme ei ole korkea.

_Kaikilla_ muilla oli elektroniikkapeli, jokin sellainen gorillajuttu.

Mutta ei herunu, "barbeja" tuli kyllä parikin kertaa, mutta ne oli sellaisia tönkkökoipia. Ja harmitti kerran niin, että leikkasin siltä barbilta jalat ja hiukset katki poikki. Sain kyllä selkääni, risulla pyllylle.

Ei vaan herunut, ei sitten millään.

Onneks mulla on se nyt :)

Sellainen upea, jolla sai valtavan vesisuihkun, kun pumppasi ensin kunnolla painetta. Useimmissa semmoisissa oli myös useampi vesisäiliö, ettei tarvinnut heti mennä tankkaamaan.



Naapurin pojat pääsivät aina leikkimään vesisotaa pyssyillään. Minulle, naapuruston ainoalle tytölle vanhemmat suostuivat lopulta ostamaan pienen, vaaleanpunaisen vettä jotenkuten ruikkivan vähän pistoolia muistuttavan lelun, jolla ei kuitenkaan voinut sitten osallistua niihin leikkeihin.

Piti sitten ostaa tyttärelle sellainen. Oli nyt nimeltään Kaalitarhan tenava : )

Halusin sitä ihan hirveästi enkä koskaan saanut ja se jäi kaivertamaan sieluun lopuksi ikää.

Nyt aikuisena käytän kaiken energiani etsiäkseni sitä "lundby kotia" olemassa olevista asunnoista ja olen onneton kun en sitä yrityksistä huolimatta löydä.

Äitini mielestä ne olivat rumia.

Piti sitten ostaa tyttärelle sellainen. Oli nyt nimeltään Kaalitarhan tenava : )

Parkkitaloa vaille jäin minäkin ;). Samoin nukenvaunut jäi saamatta (rattaat kyllä sain mutta ei ollut sama...).

Kaalimaan kakaraa en saanut enkä myöskään koiravaljakko-barbieta valjakkoineen. Ja tästä jälkimmäisestä olin aivan vakuuttunut, että saan sen joululahjaksi.. voih!

Halulaisin sellaisen vieläkin.