Mitä lelua et koskaan saanut lapsena? Vaikka kovasti halusit.

lasten mankan missä oli nauhoitusmahdollisuus ja mikrofoni johon pystyi itse laulaa ja nauhoittaa sen. Niin kovasti halusin, mutta en koskaan saanut. Äiti olisi varmaan halunnut sellaisen mulle ostaa kun on itsekin innokas lauleskelemaan, mutta siihen aikaan oli rahat tosi tiukilla ja ne maksoi aika paljon muistaakseni silloin.

ja siinä oli tanssiva balleriina! Sain tavallisen korurasian, jossa ei ollut musiikkia, eikä balleriinaa :(

minä taas olisin halunnut Fisher Pricen kassakoneen ja sellaiset lasten kangaspuut :)



omalle esikoiselle ostin aikanaan tuon kassakoneen, mutta kun lapset ovat poikia, niin kangaspuita ei tullut hankittua vieläkään.

Ja nukkekodin! No, tyttäreni saa nukkekodin kunhan vähän vielä kasvaa.

ja olen tytto. Ostin omille tytoille sitten sellaisen :+)

Skeittilautaa, mopoa, jalkapalloa...



Pitikin mennä sitten tytöksi syntymään - olin poikatyttö ja römysin menemään pitkin nurmea ja jorpakkoa...



Porukat vain ostelivat kaiken maailman prinsessavaatetta ja lelua ja sen semmoista, mikä ei voinut vähempää kiinnostaa!



Itkien menin ylä-asteen juhliin helkutin prinsessamekossa, vanhemmat pakottivat ja minä häpesin...

Kymmeniä leluja tuli eräskin joulu mutta se tärkein puuttui =(

"koska sinä olet tyttö". Valitin tästä vanhemmilleni, kun olin 18 v. Sain sitten kauko-ohjattavan auton 19-vuotislahjaksi .-)

lopulta ostin ensimmäisen pyöräni 19-vuotiaana omilla palkkarahoilla. Nykyään kuljen työmatkat pyörällä ja harrastan pyöräilyä myös vapaa-aikana ja lomilla.

Kaikki taskurahat olisi vanhempien mielestä pitänyt käyttää rumiin ja kalliisiin Lundby-nukkekodin kalusteisiin ja nukkeihin. My little ponyn ostin sitten itse, kun olin jotain 11-vuotias.... hiukan vanha niillä leikkimään kai jo silloin!

sain vain pahvisen yksikerroksisen.

-Sellanen polkutraktori. Tykkäsin ajella tuollaisella yhdessä maatalousliikkeessä ja vanhempani meinasivat ostaakkin sen, mutta tulivat siihen johtopäätökseen, että olisin siihen jo liian vanha (ikää tuolloin n. 4v), siitä huolimatta ajoin kyseisellä traktorilla vielä parisen vuotta ja aina toivoin sitä omaksi..

-My little pony (aikuis)pegasosta, yksisarvista ja POIKAPONIA. Vauvaponin sain joskus joululahjaksi ja se oli mun suosikki, yhtenä kesänä sain ihan itse valata lelukaupassa synttärilahjan (ja mamma antoi siihen rahat) ja valitsin tuon Sundace ja Megan pakkauksen, lisäksi löytyi kolmaskin poni. Ja lisäksi yksi kämänen feikki poni. Kavereillakaan ei ollut poikaponeja joten serkun kanssa leikittäessä se karsea "kasari värinen tuulipukumainen purjevene poni" oli aina poika.

-MLP nurserya (eli siis sitä lastenhuonetta). Tätä toivoin ties kuinka monta kertaa synttäri- ja joululahjaksi. En saanut ;( Olikohan suo sit liian kallis? En tiedä.

-Nes kasibiittistä. Kavereilla oli ja pelasin parhaan kaverin ja sen pikkuveljen kanssa Bubble Bobblea ja Mariota. Olisin saanut serkkujen lasten vanhan kasibiittisen ja siihen kasan pelejä halvalla, kun olin 9v. Isäni mietti pitkään ja hartaasti ja melkein jo myöntyi, mutta meillä asunut mamma sitten lyttäsi ostoaikeet kokonaan..

-Postimerkkikansiota. Toivoin tätä kahtena jouluna todella kovasti (olin yläasteella tuolloin). EN saanut, syytä en tiedä..



Ja tästä olin pitkään loukkaantunut ja katkera (mutta nyt olen jo päässyt yli ;D):

-Pekingin mysteerit peli. Toivoin sitä todella kovasti yhtenä jouluna ja siskoni LUPASI ostaa sen. Jouluna sitten avasin innoissani yhden laatikon mallisen lahjan ja voi hitto mikä pettymys. Meinasi lentää loota seinään! Paketista löytyi Muuttuva labyrintti peli, hyvähän tuo oli, mutta eihän se pettymystä hälventänyt. Varsinkin, kun sisko oli luvannut sen ostaa.. Ei sitten ollutkaan saanut sitä (tai raaskinut ostaa, en muista kumpi). Olin suunnilleen 10v.



Mulla oli Ken barbi (vanhemmat toivat tuliaisiksi sellaisen Ranta Barbie ja Ken pakkauksen Kanarialta, samoin oli pari siskojen vanhaa Barbia ja niillä oli paljon itse tehtyjä vaatteita.



-82 syntynyt.

En koskaan saanut nukkea, vaikka halusin sellaista kovasti. Vanhempien mukaan pojat eivät leiki nukeilla. Näin jälkeenpäin ajateltuna lapsuudessani 1980-luvulla pojan nukkeleikit olivat ilmeisesti jonkinlainen tabu, koska kun yritin päiväkodissa leikkiä nukeilla, niin hoitajat estivät leikkini sanoen samoin kun vanhemat eli pojat eivät nukeilla leiki ja muut lapset kiusasivat minua koska halusin leikkiä nukella. Nyt kun itse olen isä, niin poikani saavat leikkiä nukeilla ja tyttäreni autoilla, mitään tyttöjen leluja tai poikien leluja meillä ei erikseen ole. T: Mies 30v.

En koskaan saanut nukkea, vaikka halusin sellaista kovasti. Vanhempien mukaan pojat eivät leiki nukeilla. Näin jälkeenpäin ajateltuna lapsuudessani 1980-luvulla pojan nukkeleikit olivat ilmeisesti jonkinlainen tabu, koska kun yritin päiväkodissa leikkiä nukeilla, niin hoitajat estivät leikkini sanoen samoin kun vanhemat eli pojat eivät nukeilla leiki ja muut lapset kiusasivat minua koska halusin leikkiä nukella. Nyt kun itse olen isä, niin poikani saavat leikkiä nukeilla ja tyttäreni autoilla, mitään tyttöjen leluja tai poikien leluja meillä ei erikseen ole. T: Mies 30v.

Ihan oikein vanhempasi tekivät, kun eivät sinulle nukkea hankkineet! Myös siellä päiväkodissa toimitiin oikein, kun aikuiset estivät nukkeleikkisi ja muut lapset kiusasivat sinua! He taisivat tietää jo silloin asian, mitä sinä et ole tajunnut vieläkään, eli että nukkea haluavasta posta tulee homo. Eli ei sinulla itselläsi mitään lapsia ole, koska homot eivät pysty saamaan lapsia, koska eivät harrasta seksiä naisten kanssa :-)

En saanut mitään My Little Ponyn taloa, tanssistudiota tai ties mitä huoneita niille nyt olikaan. Olivat vissiin liian kalliita ja äitini tuumaili, etten leikkisi sellaisella sitten kuitenkaan. Olin jonkun kaverin luona joskus sellaisen nähnyt ja tuumannut, että typerä, kun huonekalut ovat vain tarrakuvana seinällä, eikä niitä voi oikeasti käyttää. No, halusin juuri jotain tanssistudiota silti, siinä olisi voinut ponin asettaa jollekin alustalle ja vissiin patterin voimalla se olisi pyörinyt ja poni tanssinut. Äiti lupasi, että saisin jonkin ponitalon sitten, kunhan asuntolaina on maksettu. Sitten hän rupesi laskeskelemaan ja totesi, että olisin siinä vaiheessa 18, enkä sitten enää varmaan sellaista edes haluaisi :-)



Tästä tuli mieleen, että jonain uudenvuodenaattona kitistiin naapurintytön kanssa, kun ei koskaan oltu päästy katsomaan kaupungin isoja ilotulituksia, vaan aina vain ammuttiin omia raketteja yksi kerrallaan kännisten isiemme kanssa omassa tai naapurin pihassa. Uhottiin, että sitten kun vaihtuu vuosi 2000, niin ainakin mennään kaupungin ilotulituksia katsomaan. Äidit taas laski, että ollaan silloin 17 ja 18, ehkä voidaan ihan ite mennäkin :-D

ja sen olenkin nyt ostanut omalle tyttärelleni - ja myönnän, että itsekin on tullut sitä nyt näprättyä :-)

Olisin halunnut sellaista muovikalvoa johon voi piirtää ja sitten paistaa sen uunissa niin että muovi kutistuu ja jäljelle jää paljon pienempi ja paksumpi muovinpalanen siitä tekemästäsi piirustuksesta.



Halusin sellaista ihan hirveästi, mutta en enää mitenkään pysty muistamaan että mitä olisin ajatellut tekeväni niillä muovinpalasilla paistamisen jälkeen.

mutta mulla oli aina kolme harrasta toivetta, joita toivon joka synttäreillä ja jouluna: Pikkusisarus, hammasraudat ja silmälasit :D



Nykyään on raudat ja silmälasit mutta se tärkein eli pikkusisarus jäi puuttumaan (eikä noita silmälaseja ja rautojakaan oikein osaa pitää arvossa enää)

Meillä kun oli vain sellainen pieni perussetti...

Vähän sama juttu legojen kanssa. Olisin halunnut niitä paljon lisää, meillä kun oli vain hallitusti peruspaloja ja sitten muutama ukko...



Ja arvatkaa vaan, onko meidän pojilla laatikkotolkulla junarataa ja legoja? ON!

Siskoni ei saanut sellaista 5 kpl ilmapallopakkausta vaan se otettiin häneltä pois ja siitäkös mekkala syntyi.



Oli nimittäin kaverinsa kanssa löytänyt tämmöisen pakkauksen pihan pusikosta ja pari palloa oli jo puhallettukin ja niitä tulivatkin sisälle intoa puhkuen esittelemään. Ainoa vaan että se oli kortsupakkaus.