Unelmiemme vuokra-asunto olis 1700 euroa kuussa. Muuttaisitko?

Tosin ei asuta suomessa ja emme saa ostaa taloa tässä maassa

Me muutettiin unelmiemme asuntoon unelma-alueelle, vuokra on 2500 e/kk. Asunto miljoonan arvoinen, ei kaduta, emme olisi itse pystyneet maksamaan tuollaista summaa.

joten mahdottomuus olis mulle

Minä haluan elää enkä maksaa vuokraa. 1700 EUR on jo niin paljon että monet muut unelmat voi unohtaa. Ainakin normaali tuloilla olisi vaikeaa.

Me asutaan uudessa omakotitalossa Helsingissä ja lainanlyhennys + korot on tällä hetkellä 1300 €/kk. Asuinneliöitä 180 ja sijainti erinomainen (tässä voi tietysti olla mielipide-eroja). Itse rakennuttamalla talo tuli noin puolet halvemmaksi kuin vastaava rakennusliikkeen myymä uusi asunto.



Toisaalta ymmärrän jos haluaa välttämättä keskustaan, niin silloin on joko pakko ostaa rakennusliikkeiltä kiskurihintaan tai maksaa ryöstövuokraa.

Mitä järkeä antaa 1700e/kk pois toiselle, kun sen voi sijoittaa tulevaan omaan.



Lyhyellä tähtäimellä ehkä tulee halvemmaksi, mutta pidemmällä aikavälillä omistusasunto on halvempi.

Pihit suomalaiset vaan unohtavat, ettei käärinliinoissa ole taskuja...;)



Jos asunto on unelmatapaus ja teillä on varaa siihen, miksi ei? Nämä "osta halpa murju"-ihmiset kituuttavat puolet elämästään vetoisissa rotanloukuissa ja laittavat lapsensa huonoihin lähiökouluihin, koska ahneus sokaisee. Kaikesta revitään irti maksimaalinen hyöty; kaikki pitää omistaa. Minä vaan kysyn, että kuinka monta vuotta sillä samalla summalla voisi elää mukavasti vuokralla..? Harva ostaa omalla rahalla asuntoa, pankin se asunto yleensä on. Ja joo, "rahat saa takaisin jos myy"- mutta ne pitää taas sijoittaa kiinni uuteen asuntoon, koska jossain pitää kuitenkin elää...



Me maksamme hyvätasoisesta kerrostaloasunnosta 1100€/kk. Tämä asunto olisi uutena lähemmäs 400 000€ ja siihen meillä ei tule olemaan varaa- lainaa emme saa, koska minä en käy sairauden vuoksi töissä eikä miehen palkka riitä lyhentämään tuollaista summaa yksin. Palkka sen sijaan riittää mukavasti vuokraan, ja tähän saa vähän asumistukeakin. Moni "minä en ainakaan muuttaisi vuokralle"-ihminen on tätä käynyt pällistelemässä ja ilmeistä + kommenteista päätellen kateus puhuu heillä ;). Meidän uusi, huippulaatuisilla kodinkoneilla varustettu kotimme aiheuttaa tuhinaa ja puhinaa juuri niissä, jotka itse asuvat 70-luvun homeloukuissa!

toki me kaikki omistusasujat asumme 70-luvun homeloukuissa lähiökoulujen liepeillä. Sehän on selvä.



Mikäs siinä, vuokralla asumisessa, mutta tuollaista vuokraa en maksais ikinä.



Ja tuo, että "ne rahat on taas sijoitettava uuteen asuntoon" - hmm, pääomaa on siinä välissä varmaan lainaa lyhentämällä karttunut ja se seuraava asunto voi olla vaikkapa velaton, jos esim. muuttaa pienempään kun lapset muuttaa kotoa...

Sinne alueelle ei rakenneta mitään halpatönöjä.



ap

Jos se on unelma, niin miksei! Sehän on vain valinta, haluaako säästää tulevaisuutta varten ja säästäessään asua ja elää vähemmän unelmaansa, vai haluaako elää hyvin juuri nyt. Ei omaisuus onnea tee!



Minun ratkaisuuni vaikuttaisi lähinnä se, kuinka varmasti tuossa saa asua niin pitkään kuin haluan, tai niin pitkään kuin minun tarvitsee. En lähtisi kalliiseen unelmataloon esimerkiksi vain kahdeksi vuodeksi, tulisi liian paha mieli muuttaa sieltä heti pois!

Asumme puolen miljoonan kämpässä ja maksamme siitä vuokraa x summan kuukausittain. Asunto on kaunis kuin koru, keskeisellä paikalla ja puistojen ympäröimä.



Asumme Suomessa joitakin vuosia, joten en halua sitoutua massiiviseen pankkilainaan. Tosin aina välillä pohdimme, jospa ostaisimme sijoitusasunnon tältä alueelta (yksiö tai pieni kaksio).



Jos olisimme Suomessa pysyvästi, pyrkisin löytämään perheomistusasunnon, mutta siihenkin menisi helposti parikin vuotta, kun keräämme säästöjä ja pääomaa. En siis pidä velasta.