Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit
27.07.2011 |
Koetteko te muut poikien äidit, että lapsianne ei hyväksytä ja pidetä yhtälailla ihanina kuin tyttöjä? Itselläni kaksi poikaa ja yksi tyttö ja tyttö saa aina eniten ihailua osakseen. Hän ei ole nuorin, joten sekään ei voi olla syy. Muutenkin tuntuu että poikia pidetään rasittavina ja sottaisina,joista lähtee vain kova ääni.
Ystävistänä suurimmalaa osalla on vain tyttöjä ja tuntuu että nämä äidit varsinkaan eivät siedä poikia.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia, vai onko minulle vain sattunut ystäväpiiriin poikien vieroksujia?
Kommentit (70)
meillä pojat ja tytöt on samanarvoisia ja yhtä rakkaita. Eikä ystäväpiirissäkään muunlaista ilmapiiriä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole erityisemmin huomannut, että heitä ei ihaltaisi, päinvastoin. Ainakin ulkomailla (Etelässä) saavat runsaasti ihailua osakseen niin pojat kuin äitikin.
Ulkomailla minulle tullaan aina sanomaan: "You are so blessed!" Kun on siis kolme(!) poikaa, niin sepä on hienoa. Tyttöjä ei siellä sillä tavalla arvosteta.
Itse henk.koht. toivoisin kuitenkin, että tämä neljäs lapsi, jota odotan parasta aikaa, olisi tyttö. Ja mieskin taitaa toivoa hieman enemmän tyttöä kuin poikaa. Mutta jos meille tulee neljäs poika, niin tulkoon. Kunhan vauva vain olisi terve! Meidän kolmas poikamme ei ollut syntyessään täysin terve, ja se oli tosi rankkaa.
Meillä kaksi tyttöä ja yksi poika. Poika on keskimmäinen. Meidän suvussa on hyvin pitkälti tuo asenne, että pojat ovat hankalia, tyhmempiä kuin tytöt, rasittavia jne.....eli kyllä huomaan tuollaista suhtautumista. Itse emme siihen kyllä kotona syyllisty. Samaten huomaan, että kaverit, joilla on vain tyttöjä (usein 1-2) suhtautuvat hyvin kielteisesti poikiin. Poikien luonnostaan villimpi käytös on absoluuttisesti huonoa ja heikon kasvatuksen tulosta....
Samaten huomaan, että kaverit, joilla on vain tyttöjä (usein 1-2) suhtautuvat hyvin kielteisesti poikiin. Poikien luonnostaan villimpi käytös on absoluuttisesti huonoa ja heikon kasvatuksen tulosta....
No tässä taas on tämä "luonnostaan villimpi käytös". Uskokoon ken tahtoo, mutta minä en usko. Olen työssänikin nähnyt, että lapset ovat sellaisia, millaisiksi heidät kasvatetaan. Ihmiset ovat kummallisen sokeita sille, että tyttöjenkin pitäisi saada riehua, että kaikelle riehumiselle pitäisi olla aikansa ja paikkansa, että lasta ei saisi kasvattaa sukupuolen mukaan, että pojatkin tarvitsevat rauhoittumista ja ihmissuhdetaitoja, että tyttöjenkin pitäisi saada olla itsekkäitä, että pojille pitäisi opettaa myös sitä hellyyttä ja epäitsekkyyttä.
Mutta kun halutaan vain ylläpitää ikiaikaisia sukupuolieroja.
Sama se. Ette te usko kuitenkaan.
Sanon silti, että monia poikia estetään (kielletään) olemasta "tyttömäisiä" ja rohkaistaan "poikamaiseen" säheltämiseen. Tyttöjä taas liki poikkeuksetta pakotetaan tyttömäiseen muottiin.
suhtautuminen aika monilla iästä riippumatta.
mutta ei kyllä täällä etelä-Suomessa ole tuollainen ajattelu valloillaan. Päin vastoin - lapset ovat "lemmikkejä", ja lemmikeiksi sopivat sievät ja suloiset tytöt, eivät häiriötekijät, kuten pojat...
Ihan tässä etelässä asustellaan, isohkossa kaupngissa, mutta ei kuitenkn ihan kehäkolmosen sisäpuolella - olisiko siinä ratkaiseva ero ;).
No, kyllä se poikien ihannointi ainakin vanhemman polven ajattelussa siis näkyy. Ja "lemmikkiajattelu" taas tuntuu kieltämättä olevan pinnalla itse nuorissa (pk-seudun) vanhemmissa. Sitten sitä kriisiä pukkaa, kun lapselle kehittyy oma tahto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät kestä kun lapsesta lähtee ääntä, lapsi ei istu paikallaan ja ujostele äitinsä helmoissa...
Lapsen tempperamentti ei ehkä välttämättä riipu sukupuolesta, mutta tiedän, että jotkut ihanoivat tosiaan enempi hiljaisia ujoja tyttöjä jotka eivät näy eikä kuulu.
Olen ollut itse hiljainen ujo kiltti tyttö ja kärsinyt siitä kovasti esim. koulukiusaamisen uhrina. Omat lapseni sattuvat olemaan poikia, reippaita sellaisia ja mielestäni se on hyvä asia, vaikka kaikki eivät sitä sulatakaan. Kaikki eivät tykkää lapsista ollenkaan. Rakastan reippaita poikiani ja rakastaisin kyllä hiljaista ujoa lasta myös tyttöäkin, jos sellainen olisi.
Mulla on niin hulvattoman hauskoja pikku-ukkoja että niistä pidetään kaikkialla. Niin vieraat kuin tututkin.
Itse sorrun kyllä suosimaan poikia tyttöjen yli, minusta tytöt ovat usein sellaisia narisioita ja lahkeessa roikkujia.
Mulla on varmaan vaan huonoja kokemuksia, saattaahan joku tyttökin olla sanavalmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä muuten olikin vaivaantunut ja kiusallinen olo, kun joku mummo tms. tuli siihen illistelemään ja kehumaan söpöksi, ihanaksi ja fiksuksi. Ts. kaikkea sitä, mitä ei halunnut olla. Ällöä. Puistattaa vieläkin yli 30 v myöhemmin.
:D ristinsä kullakin.
ja ihan yhtä paljon heitä kehutaan ja huomioidaan. Mielestäni meidän pojat ovat suht rauhallisia ja hyväkäytöksisiä perusluonteeltaan, joten kunnon rasavilleistä pojista ei ole kokemusta.
Joskus kyllä meilläkin on ollut kylässä lapsia, jotka vain riehuvat, rikkovat kaikki leikit ja suorastaan hyppivät seinille. Mutta ei ne aina poikia ole...
Eli onko kyse oikeasti sukupuolesta vai lapsen luonteesta ja käytöksestä?
Itseäni joskus ärsyttää, kun pojilta hyväksytään sellaista käytöstä, jota tytöiltä ei koskaan (esim. ruokapöydässä sotkeminen/sikailu), ja sitten perustellaan sitä sillä, että ne ovat poikia. Tai jos pojat sotkee vaatteesna, niin se kuuluu asiaan, mutta jos tyttö tekee saman, niin "eikö se ole jo niin iso, että osaa leikkiä sotkematta". pah, sanon minä.
Mulla on poika ja tyttö. Poika on se rauhallinen ja huomioonottava. Tyttö on se kovaääninen draama queen, joka huutaa heti, jos oma tahto ei mene läpi. Mun pojasta kaikki on tykänneet, on luonteeltaan mukava ja rauhallinen, ei mikään räyhääjä/kiusaaja.