Poikien äidit

koska on kiltti, hiljainen ja aurinkoinen. Tyttö saa negatiivista huomiota, koska on villi, vahvatahtoinen ja mielenilmauksiin taipuvainen eli ei käyttäydy välttämättä kovin hyvin ihmisten ilmoilla. On kuitenkin myös ihana, älykäs ja hauska tyttö silloin kun tilanne on tarpeeksi seesteinen.



Juuri eilen oltiin bileissä joissa oli kaksi pelkkien tyttöjen perhettä, ja poikani sai paljon paremman vastaanoton kuin tyttöni. Enkä ihmettele, itsekin olin ihan kypsänä tyttäreni käytökseen. Häntä pitää rakastaa jotta sietää... :/ Onneksi minä rakastan.

Koetteko te muut poikien äidit, että lapsianne ei hyväksytä ja pidetä yhtälailla ihanina kuin tyttöjä? Itselläni kaksi poikaa ja yksi tyttö ja tyttö saa aina eniten ihailua osakseen. Hän ei ole nuorin, joten sekään ei voi olla syy. Muutenkin tuntuu että poikia pidetään rasittavina ja sottaisina,joista lähtee vain kova ääni. Ystävistänä suurimmalaa osalla on vain tyttöjä ja tuntuu että nämä äidit varsinkaan eivät siedä poikia. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia, vai onko minulle vain sattunut ystäväpiiriin poikien vieroksujia?

Minulla on yksi pieni poika, enkä ole kiinnittänyt huomiota tuollaiseen. Itse en juurikaan pidä naisista ja se valitettavasti heijastuu myös siihen, mitä ajattelen tyttölapsista. Aivan pienet tytöt vielä menettelevät, mutta erityisesti esimurrosikäiset tytöt ovat mielestäni hyvin vastenmielisiä. Enkä ymmärrä kun jotkut puhuvat, että pienten tyttövauvojen vaatteet ovat NIIIIIIIIN suloisia. Omissa silmissäni ne vaaleanpunaiset, äitelät vauvahameet ovat yliampuvuudessaan lähinnä iljettäviä. Poikavauvat ovat niin paljon hellyyttävämpiä pienissä potkuhousuissaan.

Tytär lähestyy vieraita luontevammin, seurustelee ja juttelee esim omien kavereideni kanssa joten kyllä, saa huomiota ja ihastelua enemmän. Toisaalta saan kuulla sieltä täältä keskustelujen lomassa kuinka poikiani kehutaan aina niin ahkeriksi ja huomaavaisiksi, jota ovatkin.

Itsellä paaaljon helpompaa poikien kanssa, joiden kanssa mietin ja toteutan sisutuksesta puutarhanhoitoon kaikkea, jokainen on ollut mitä parhainta matkaseuraa, jaksavat ravata museot ja rauniot mutta tyttö, yhtä valitusta siitä, että pitää raahautua mukaan kun mikään muu ei kiinnosta kun oma ulkonäkö ja omat kaverit, huoh.

Meillä 2 tyttöä ja kuopus selvästi nuorempi poika. Esikoistyttö ollut aina vilkas ja ehtivä, mutta hyväntuulinen. Keskimmäinen tyttö ylirauhallinen (myös laiska,) mutta söpöin. Kuopus on tyttöjä selkeästi nuorempi reipas ja mukava poika. Touhua riittää, muttei ole ollenkaan riiviö.



Mä olen kokenut, että kaikki lapset ovat saaneet yhtälaista huomiota. Jos joku olisi jäänyt vähemmälle, niin keskimmäinen tyttö. Hän oli koliikkivauva ja tuntui, ettei kukaan "jaksanut" häntä, vaan kaikki ihailivat hauskaa esikoista.

Mutta nykyään luulen, että tuo nuorimmainen saa varmaan eniten huomiota ja on kyllä myös siskojensa mielestä todella hurmaava veijari.

2 poikaa ja 1 tyttö, tyttö keskimmäinen. Mun pojat on rauhallisia ja tyttö taas kovinkin temperamenttinen. Ei mun poikia ole kukaan syrjinyt tai pitänyt huonompana kuin tyttöä. Tosin likkaa monet kehuvat kun tuolla pitkin kyliä viipottaa, hoitelee muiden pienempiä lapsia jne. Tietäisivät vaan millainen ärripurri se osaa kotona olla =D

Hoksaavatkohan, että heidän tyttäriltään se yäk pojat -vaihe menee jossain vaiheessa ohi... ;)



Yksi tällainen äiti tivasi ja tivasi minulta tulevan vauvan sukupuolta, ja kun sanoin että poika näyttäisi olevan tulossa, oli kommentti tasoa "osanottoni" ja yäk yäk ei kyllä ikinä meille :( Käsittämätöntä aikuiselta naiselta.



Myös mieheni sisko on vähän samanlainen. Prinsessavaiheessa elävien tyttöjen äitinä antautuu turhan paljon tuohon yäk pojat -juttuun. Se harmittaa, kun olemme pienen poikamme kanssa kylässä.

Koetteko te muut poikien äidit, että lapsianne ei hyväksytä ja pidetä yhtälailla ihanina kuin tyttöjä? Itselläni kaksi poikaa ja yksi tyttö ja tyttö saa aina eniten ihailua osakseen. Hän ei ole nuorin, joten sekään ei voi olla syy. Muutenkin tuntuu että poikia pidetään rasittavina ja sottaisina,joista lähtee vain kova ääni.

Ystävistänä suurimmalaa osalla on vain tyttöjä ja tuntuu että nämä äidit varsinkaan eivät siedä poikia.

Onko muilla samanlaisia tuntemuksia, vai onko minulle vain sattunut ystäväpiiriin poikien vieroksujia?

ihan samanlaisia tunteita! mulla 3 poikaa ja 1 tyttö.

koska on kiltti, hiljainen ja aurinkoinen. Tyttö saa negatiivista huomiota, koska on villi, vahvatahtoinen ja mielenilmauksiin taipuvainen eli ei käyttäydy välttämättä kovin hyvin ihmisten ilmoilla. On kuitenkin myös ihana, älykäs ja hauska tyttö silloin kun tilanne on tarpeeksi seesteinen.

Juuri eilen oltiin bileissä joissa oli kaksi pelkkien tyttöjen perhettä, ja poikani sai paljon paremman vastaanoton kuin tyttöni. Enkä ihmettele, itsekin olin ihan kypsänä tyttäreni käytökseen. Häntä pitää rakastaa jotta sietää... :/ Onneksi minä rakastan.

sanoitpa ihanasti tytöstäsi! Opettajana ja kiltin pojan äitinä sanon, että tyttö voi joskus olla villiäkin poikaa hermostuttavampi.

Mutta avainsanoja ovat hyväksyntä ja rakkaus. Silloin se sietämätönkin muuttuu mukavaksi!

Hoksaavatkohan, että heidän tyttäriltään se yäk pojat -vaihe menee jossain vaiheessa ohi... ;) Yksi tällainen äiti tivasi ja tivasi minulta tulevan vauvan sukupuolta, ja kun sanoin että poika näyttäisi olevan tulossa, oli kommentti tasoa "osanottoni" ja yäk yäk ei kyllä ikinä meille :( Käsittämätöntä aikuiselta naiselta. Myös mieheni sisko on vähän samanlainen. Prinsessavaiheessa elävien tyttöjen äitinä antautuu turhan paljon tuohon yäk pojat -juttuun. Se harmittaa, kun olemme pienen poikamme kanssa kylässä.

saatuaan kuulla vatsassa olevan lapsen sukupulen kertoi tyttärelleen 8v : "tiedän, ja sinäkin arvaat, kun en hihku". "Siis poika!" Käsittämätöntä eikö olekin?

Ja kun vauva/taapero oli yleismittapuuttallikin todella söötti; sain parin ensimmäisen vuoden ajan kuulla heiltäkin kuinka harvinaista; että poika on noin noin kaunis/söpö/ihana....

Ja on edelleen, ja olemme ystäviä edelleen jne.; mutta kylä nuo kommentit ovat syöpyneet muistiini ja aina koen, ettei tuo perhe (jossa 2 tyttöä) tai ainakaan perheen äiti, koe poikaa samanarvoiseksi (tai siis heille poika ei olisi ollut mitään, mutta toki ystävänsä poikaa arvostavat kaikesta huolimatta...)

Luonteet menee niin että toinen tytöistä ja toinen pojista ovat rauhallisia, joustavia ja ns. helppoja lapsia, varsinkin poika vielä hiljainen ja rauhallinen. Toinen pari on räiskähtelevä, voimakastahtoinen ja helposti ärtyvä.



Voin kertoa että minulla on kolme lasta jotka saavat kiitosta ja yhtä lasta moititaan jatkuvasti. äänekäs ja vativa poika on "ei-hyväksytty", hankala tyttö koetaan hyväksi, koska hän-tulee-pärjäämään. Kiltit ja rauhalliset lapset ovat tietysti jees, ja varsinkin se poika joka viihtyy itsekseen ihmettelemässä ja jaksaa odottaa vuoroaan maailman tappiin.

Ja tyttö no äänekkäin, ihan karseeta kirkumista.

Tänäänki pelattiin palloa niin likka kirkuu kun sillä ei ole kokoajan pallo.



Pojat meillä on kaikki tosi hurmaavia ja sosiaalisia. Ilosia, nauraa paljon. Saa huomiota ja heistä on paljon kehuttu miten on mukavia.

On tyttökin samaa sarjaa mutta pojat on jotenkin nostettu esiin kun ne vallottaa ihmisiä vaikka bussissa.

Anoppini on sanonut suoraan, että pitää enemmän tytöistä. Tyttärellään on siis tyttöjä ja pojallaan poikia.



Anopin tytär myös aina huokailee, miten kamalaa on varmaan olla poikien äiti ja miten hän on kyllä niin onnekas, kun on tyttöjen äiti. Hän kertoilee myös samalla tavalla ajattelevista ystävistään.



Minä en tällaisia ihmisiä ymmärrä. Minusta he ovat uppoutuneet johonkin lapselliseen maailmaan, johon ovat jääneet jumiin, ikään kuin 5-vuotiaiksi pikkutytöiksi lopuksi ikäänsä.

Poikani ei ole rasittava, sottainen eikä kovaääninen, joten häntä on helppo ihailla... muidenkin kuin oman äidin ;)

Vaikka tyttäremme on rakastettava ja ihana usein, niin se tuittuilu ja huutaminen on rasittavaa! Välillä, keskellä sitä tytön jalan polkemista ja käskytystä mietin, miksi toiset haluaa vain niitä tyttöjä??

Meillä on 3 poikaa ja tyttö Ja tyttö no äänekkäin, ihan karseeta kirkumista. Tänäänki pelattiin palloa niin likka kirkuu kun sillä ei ole kokoajan pallo. Pojat meillä on kaikki tosi hurmaavia ja sosiaalisia. Ilosia, nauraa paljon. Saa huomiota ja heistä on paljon kehuttu miten on mukavia. On tyttökin samaa sarjaa mutta pojat on jotenkin nostettu esiin kun ne vallottaa ihmisiä vaikka bussissa.

Kai vastaat napakasti että ei ole ollenkaan kamalaa olla poikien äiti ja että pidät tuollaista ajattelua kummallisena. En kuuntelisi keltään tuollaista etenkään lasteni kuullen.

Anoppini on sanonut suoraan, että pitää enemmän tytöistä. Tyttärellään on siis tyttöjä ja pojallaan poikia.

Anopin tytär myös aina huokailee, miten kamalaa on varmaan olla poikien äiti ja miten hän on kyllä niin onnekas, kun on tyttöjen äiti. Hän kertoilee myös samalla tavalla ajattelevista ystävistään.

Minä en tällaisia ihmisiä ymmärrä. Minusta he ovat uppoutuneet johonkin lapselliseen maailmaan, johon ovat jääneet jumiin, ikään kuin 5-vuotiaiksi pikkutytöiksi lopuksi ikäänsä.

Pojat ovat usein huonommin käyttäytyviä, likaisia, rikkovat, tönivät, painivat. Lapset ovat osittain tähän syyttömiä ja minusta tuntuu, että osalta pojista ei vaadita toisten huomioimista ja hyvää käytöstä.



Itselläni on kumpaakin sukupuolta ja kaikki lapset ovat temperementikkaita, mutta osaavat kyllä käyttäytyä myös hyvin.



Kokemukseni mukaan tytöt myös saavat usein enemmän huomiota, koska heidän vaatteisiinsa ja hiuksiinsa panostetaan. Pojat kynitään syöpätukkaisiksi ja sitten kevättä kohti tukka kasvaa mikrofoniksi - ei minun tyyliini.



Useimmiten lasten käytös ja ulkoasu heijastelee vanhempiaan. Kaikkia vieraiden lapsia pyrin huomioimaan samalla tavalla, mutta ymmärrettävästi kivoja keskusteluja tai puuhasteluja ei synny sellaisten lasten kanssa, jotka koko ajan riehuvat tai rikkovat asioita.

Anoppini on sanonut suoraan, että pitää enemmän tytöistä. Tyttärellään on siis tyttöjä ja pojallaan poikia. Anopin tytär myös aina huokailee, miten kamalaa on varmaan olla poikien äiti ja miten hän on kyllä niin onnekas, kun on tyttöjen äiti. Hän kertoilee myös samalla tavalla ajattelevista ystävistään. Minä en tällaisia ihmisiä ymmärrä. Minusta he ovat uppoutuneet johonkin lapselliseen maailmaan, johon ovat jääneet jumiin, ikään kuin 5-vuotiaiksi pikkutytöiksi lopuksi ikäänsä.

Tyttöjen äidit jatkavat niitä lapsuudenleikkejään eivätkä koskaan opi poikien maalmaaa. Ja siksi ovat anoppeina todella hankalia ;)

Kokemukseni mukaan tytöt myös saavat usein enemmän huomiota, koska heidän vaatteisiinsa ja hiuksiinsa panostetaan. Pojat kynitään syöpätukkaisiksi ja sitten kevättä kohti tukka kasvaa mikrofoniksi - ei minun tyyliini. Useimmiten lasten käytös ja ulkoasu heijastelee vanhempiaan.

Ei vaan, meilä kivasti puettu ja ei lyhyeksi kynitty poika saakin sitä "ulkonäköihailua" ihan tyttöjenkin edestä. Mutta se tuskin oli ap:n pointti. Jos ulkoasu on tärkein, en ymmärrä - ja käytös pitää kai ollahyvä niin tytöillä kuin pojilla?

Sanontoihin "Kyllä tytöt ja pojat ovat erilaisia." ja "Pojat on poikia." kyllä yhtenään, mutta kukaan ei ole verrannut, että tytöt olisi söpömpiä, kivempia tms.



Tuttavapiirissä on tosin paljon poikalapsia, mutta pienet pojathan ovat parhaita. ;-)

kyllä muuten olikin vaivaantunut ja kiusallinen olo, kun joku mummo tms. tuli siihen illistelemään ja kehumaan söpöksi, ihanaksi ja fiksuksi. Ts. kaikkea sitä, mitä ei halunnut olla. Ällöä. Puistattaa vieläkin yli 30 v myöhemmin.