Kolmikymppisten treffailu

Heippa, halusin vain kirjoittaa, että kuvailet tunteitasi ja ajatuksiasi rehellisen oloisesti ja tarkkanäköisesti. Olet minun mielestäni hyvä ilmaisemaan itseäsi kirjallisesti. Vaikutat siltä, että haluat suunnitella asiat ja tilanteet kaikessa rauhassa; se ei ole sinussa mikään yksioikoisesti huono ominaisuus. Ymmärrän, että deittailu jännittää, etenkin jos kokemusta saralla on vielä vähän. Isosta asiasta onkin kyse! Mutta no panic... maailmalla on paljon (ajattelevia ja lämminhenkisiä) naisia, jotka haluavat juoda illalla kahvia sohvalla :).

Haluaisin rohkaista, mietin itsekin omia deittailukuvioitani ja eksyin lukemaan tätä ketjua.

Kiitos rohkaisusta. Tykkään tosiaan suunnitella ja varautua. Ehkä vähän liikaakin, mutta en halua olla sellainen treffikumppani, jonka tapaamista nainen katuu.

Niin, kyllä suunnittelu on parempi kuin ei suunnittelua :)

Miten kukaan voi olla noin täysin pihalla?



Oletko ap asunut tähänastisen elämäsi kokonaan isän ja äidin luona....?

En jaksa lukea kaikkia viestejä loppuun, mutta tässä pari ajatusta:



Ensinnäkin se yksi joka hermostui kun ap ilmoitti ettei halua deittailla perheellisiä miehiä. Mulla on lapsia enkä ikinä voisi kuvitella tapailevani miestä, jolla on edes potentiaalisesti mielessä, ettei halua naista, jolla on lapsia. Kenen etu olisi edes harkita, jos on mielessä ajatus, että haluaa lapsettoman? Ei kenenkään! Lapset siitä kärsii, jos äiti haluaa välttämättä tapailla äijää joka ei niin kauheesti halua perheellistä naista!



Toisekseen ap mitä jos vain koittaisit olla oma itsesi. Ei tuollainen laskelmointi kannata tai ei se ainakaan edesauta oikean naisen löytymisessä! Millainen pitäisi olla, mistä puhua jne? No anna tilanteiden kulkea rauhassa ja katso mistä alatte juttelemaan. Mistä SINÄ haluaisit jutella? Mitä haluaisit tietää naisesta jne? Aloita niistä äläkä koita laskelmoida.

Miten kukaan voi olla noin täysin pihalla?

Oletko ap asunut tähänastisen elämäsi kokonaan isän ja äidin luona....?

En ole, olen aikaisemmin asunut opiskelukaupungissani ja nyt ihan omassa talossani. Miksi kyselyni suututtavat sinua? En yritä vedättää palstalaisia kysymyksilläni. Vai luuletko, ettei minulla ole muuta tekemistä kuin kysellä täällä?

Minä en vain ole ikinä treffaillut, eikä minulla ole moneen vuoteen ollut naispuolisia kavereita. En kuitenkaan ole täysin sosiaalisesti avuton henkilö tai täysi pässinpää. Kaipaan vain vähän vinkkejä. Sitten kun saan vastauksia, niin mieleeni tulee niistä toisinaan uusia kysymyksiä. Tiedän, että sitten treffitilanteessa asiat menevät omalla painollaan ja toimitaan tilanteen mukaan.

Toisekseen ap mitä jos vain koittaisit olla oma itsesi. Ei tuollainen laskelmointi kannata tai ei se ainakaan edesauta oikean naisen löytymisessä! Millainen pitäisi olla, mistä puhua jne? No anna tilanteiden kulkea rauhassa ja katso mistä alatte juttelemaan. Mistä SINÄ haluaisit jutella? Mitä haluaisit tietää naisesta jne? Aloita niistä äläkä koita laskelmoida.

Yritän kyllä olla oma itseni treffeillä. Olen vain joskus uusia ihmisiä tavatessani hieman varautunut, joten haluan selvittää näitä mahdollisia puheenaiheita. Tietysti voin aina hoitaa tapaamisen vitsailulla ja huumorilla, mutta eikö tarkoitus ole tutustua paremmin.

Ja siis mietin sitäkin, että pitääkö näin kolmikymppisenä jo olla vakavampi ja kypsempi, eikä vain vääntää vitsiä? Ajattelin, että tässä iässä naiset etsivät sellaista vakavampaa miestä.

En lukenut kaikkia viestejä, joten saattaa tulla toistoa, mutta älä anna sen häiritä. Tässä siis minun kokemuksia, näkemyksiä ja vinkkejä!



Omasta taustasta sen verran, että mulla oli suomi24:sella profiili pariin otteeseen 29-30-vuotiaana ja kävin useilla treffeillä. Mä halusin tavata suhteellisen nopeasti juuri väärien mielikuvien takia. Kokemuksia on laidasta laitaan; suurin osa ihan tavallisia, muutama ihan kamala kokemus ja viimeisillä treffeillä rakastuin nykyiseen mieheeni ja pienen tyttäreni isään.



Ole profiilissasi rehellinen ja yritä keksiä esittelysi itse. Jos alat katselemaan muiden miesten profiileja, päädyt kopioimaan ja olemaan taas yksi samanlainen, joka ei erotu massasta.



Ja laita se valokuva, ellet ole ihan kamalan pelottavan näköinen. Älä yritä saada itsestäsi liian hyvää valokuvaa, ettei treffikumppani sitten kohdatessa pety, mutta näe toki vähän vaivaa. Mä en myöskään tykännyt niistä auton/veneen/moottoripyörän kanssa poseerauksista. (Mä meinasin jättää vastaamatta nykyisen mieheni viestiin, koska ajattelin,että hän on liian komea.)



Sinuna mä laittaisin otsikoksi tuon "Etsin tylsää naista" ja jatkaisin vapaavalintaiseen esittelyyn:

[/quote]

Minulle kyllä sopisi paremmin kuin hyvin sellainen kiltti ja hissukka nainen, jonka kanssa voisi juoda iltaisin kahvia sohvalla. Olisin varmasti hyvä mies sellaiselle. Ja haluaisin olla.

[/quote]

Ja jos et tuolla otsikolla saa viestejä/vastauksia, niin sen voi muuttaa todella helposti.



Mä halusin sopia ensimmäiset treffit usein lauantaille ja alkuiltaan. Tapaamisen sovin useimmiten johonkin kivaan kahvilaan tai istumispaikkaan. Jos treffikumppani ei herättänyt kiinnostusta, niin tilanteesta pääsi helposti pois kertomalla, että olin sopinut tapaavani illalla kavereita. Mieheni kanssa me tavattiin terassilla joskus viiden aikaan ja otettiin yhdet, jonka jälkeen mentiin pelaan minigolfia (mies ehdotti sitä niiden yksien jälkeen) ja sitten me käveltiin tovi ympäri kaupunkia, jonka jäljeen me mentiin vielä ravintolaan iltapalalle ja sitten kotiin joskus yhden aikaan yöllä.



Ja puheenaiheista... Ole rehellinen, äläkä yritä peitellä mitään. Silloin olet varmasti rennompi. Liika salaileminen ja kertomatta jättäminen saa epäilemään luurankoja kaapissa. Joten jos seurustelemattomuus on suurin heikkoutesi, niin ole rauhassa. Ei siitä toitottaa tarvitse, muttei sitä hävetäkään tarvitse.



Täällä joku jakoi aikaisemmin kauhukokemuksia nettitreffeistä. Yksi mies oli kysynyt toisena kysymyksenä, että saako neitiä panna perseeseen. Ensimmäinen kysymys oli kahvilan ulkopuolella ollut, että "Pirkkoko" se nimi oli. Ekoilla treffeillä on myös kysytty sopisiko miehen tehdä neitiin polttomerkkejä kotinsa alakerrassa olevassa kidutuskammiossa. Nainen, jonka sinä tapaat, on voinut tavata samanlaisia ehdottelijoita, joten yritä ymmärtää heidän epäluuloisuutensa.



Mulla oli profiilissa kasvokuva ja kerroin viimeisessä viestissä treffejä sopiessa etunimeni. Ensimmäisten treffien jälkeen annoin puhelinnumeron (jolla selvisi muuten osoitteeni parin vuoden takaa, kun muutosilmoitus ei jostain syystä useista pyynnöistä huolimatta mennyt läpi).



Tsemppiä!

Ja siis mietin sitäkin, että pitääkö näin kolmikymppisenä jo olla vakavampi ja kypsempi, eikä vain vääntää vitsiä? Ajattelin, että tässä iässä naiset etsivät sellaista vakavampaa miestä.

Eiko sulla yhtaan omat aivot raksuta, vai miksi kysyt jokaisen nippelitiedon muilta?

Onko sulla asperger tms?

Mika on sellainen elamantilanne (tyota lukuunottamatta) ettet voisi muuttaa toiselle paikkakunnalle?

Ma uskoisin etta olet perakammarin poika, jonka vanhemmat ovat nyt vanhustenkodissa ja uskalsit lahtea etsimaan seuralaista?

Mutta ei siis normaalia missaan nimessa! Niin uskomattomia juttuja kyselet ja oudosti kirjoitat...

Toivottavasti kukaan sun kaltanen ei vastaa ikinä treffi-ilmoitukseeni! Siis ei voi olla noin vaikeeta! Elämä on riskejä, elämä on epäonnistumisia, kokeiluja, yllätyksiä! Elämää oppii elämällä! Ei kaikkeen ole vastausta, ihmiset ovat erilaisia ja tykkäävät eri asioista. Rentoudu! Tutustumisen ja treffailun on tarkoitus olla kivaa! Ole toisesta kiinnostunut ja keskity häneen, unohda ittesi ja toimi tilanteen mukaan! Reilua on kyllä tehdä deitti-ilmoituksessa selväksi, että olet kokematon ja ilmeisesti ujo ja jotenkin rajoittunut, että seuralaisesi osaa varautua. Mä en kestäis! Mutta ehkä joku ujo, harmaa hiirulainen kirjastonhoitaja vois tykätäkin...

No voi apua, ihmiset on erilaisia ja jotkut haluaa kysellä asioita tällä palstalla.

etsimässä itselleen juuri tiettyyn kohtaan sopivaa miestä.

Ja sitten on niitä naisia joihin itsekin kuulun, eli etsin miestä jonka kanssa itse sopii olemaan, joka vain sujahtaa elämääni ilman sen ihmeellisempiä säätämisiä ja miettimisiä.

Mutten missään nimessä halua miestä "joka ei ikinä muutu" jos se tarkoittaa miestä, joka ei halua kehittää itseään. Jokainen ihminen muuttuu vuosien varrella ja itse erosin miehestäni juuri sen takia ettei hän halunnut mitenkään muuttua, kaiken piti olla juuri niin kuin 14 vuotta aiemminkin.

Mutta kolmikymppisillä naisilla on jo aika usein perhettä, silloin sun on oltava valmis sijoittumaan lasten jälkeen ja myöhemmin rinnalle. Koska olettaisin jokaisen terveen miehen haluavan naisen, joka välittää lapsistaan ja toisaalta jokainen tervepäinen mies haluaa mun mielestäni ajatella myös niitä mahdollisia huomioonotettavia lapsia.

Mutta jos sulla ei ole _mitään_ suunnitelmia elämääsi ajatellen, ei sekään ole hyvä. Jotain pysyvyyttä kuitenkin on hyvä olla, viisivuotissuunnitelma ;) Ja se, että teet joskus niitä asioita joista haaveilet ääneen, se on plussaa. Ettet leimaudu ikuiseksi taivaanrannan maalariksi.

Ei me naisetkaan nyt niin itsevarmoja olla kuin viesteistäsi saa kuvan.

Jotkut ovat vaan viettäneet sen nuoruutensa vääränlaisen miehen kanssa, joka ei sitten olekaan halunnut sitoutua. Tai sitten sitä oikeaa miestä ei olekaan löytynyt vielä. Toisaalta moni lapseton ja puolisoton kolmekymppinen nainen alkaa olla jo tiedostanut kiireen löytää se turvallinen mies ja isä tuleville lapsilleen, että ihan hyvää saumaa voipi olla.

en jaksanut lukea kaikkea mutta itse olen tämän treffi-ajanjakson käynyt läpi muutamia vuosia takaperin..

nettitreffailua ei tartte hävetä, kaukana on jo ne ajat kun peräkammarin pojat ilmoittelivat lehdissä.. nykyän ihan normaali menestyvä mies ja nainen etsivät useinkin sitä kautta sitä oikeaa. eli vaikka joku kuvasi näkee ja tunnistaa niin loppujen lopuksi hänhän on samalla asialla itsekkin..

TÄRKEIN asia on olla oma itsesi, et yritä antaa itsestäsi toisenlaista kuvaa kuin olet, sen kerrot ilmoituksessasikin mikä olet, älä kuitenkaan sorru "mitättömyyteen" säälipisteitä kun ei jaeta.. Ole se mikä olet selkäranka suorana.

Jos et kerta ole aiemmin seurustellut, se on kysymys joka sinun tulee kohdata, koska se askarruttaa varmasti treffikumpppaniasi, kukaan sua ei hylkää sen takia, mutta asiassa kannattaa olla rehellinen, koska tälläiset asiat saavat treffikumppanin pelkäävän pahinta jos totuus kierrellään kertomatta mitään.. jokaista yksityiskohtaa ei tartte kertoa kuhan kertoo kuitenkin jotakin..rehelisesti..



Se kuva on myösö loppujen lopuksi aika tärkeä.. se kertoo ihmisestä paljon, sen kuvankaan ei tartte olla pilkuntarkka kuva itsestään vaan enemmänkin sellainen joka kertoo sinusta.. nähnyt kyllä miten moni poseeraa kuvassa kaljapullo kourassa kännissä ja ei tartte olla kovin einstein arvatakseen miten nainen suhtautuu tuollaiseen kuvaan ja sen henkilön illanviettotapoihin.. eli kuvassa ei tartte olla mister finland, riittää kun siitä saa hahmotelman minkälainen ihminen on vastassa.. kuitenkin treffeilläkin tuo todentuu kuka on vastassa.

pääpaino on siinä ilmoituksessa, kuka olet mitä haluat mitä etsit.. Ei kannata yrittääkkään luoda mitään profiilia johon kaikki naiset joukolla tarraavat vaan huomatakseen treffeillä että ei oo mun juttu vaan tähtää siihen että se yksi ja oikea huomaa että tämä vois olla se mun juttu.



eli enemmänkin se ilmoitus olla sellanen joka karsii ne kymmenen väärää ja jättää yhden oikean..



Tosiasia on sekin että varmasti sen oikeankin löytäminen vaatii useamman treffailun.. varmasti tulee niitä treffejä jossa puolin toisin on se tunne ettei tää nyt oo mun juttu.. eikä se oo kamalaa, meitä on vaan niin moneksi että tarttee sieltä heinäsuovasta se neula kaivaa esiin löytääkseen sen oikean..

tuohon nettitreffeillä sorrutaan liiaksi että kehutaan itsensä maasta taivaaseen mister finlandiksi vaan treffeillä huomatakseen että eihän tää oo ollenkaan sellanen..



se joka suhun ihastuu ihastuu siihen ihmiseen mikä olet sisältä joka hakee pelkkää mister finlandia on itsekkin aika pinnallinen ihminen, ehkä nekin silloin oikeat toisilleen..



itse treffit taas kannattaa miettiä niin että alussa vain hetki tutustumiseen.. sen oikean huomaa kyllä kun jutttu alkaa luistamaan ihan itsestäänkin.. kolmekymppiset on siinä mielessä vaikeitakin treffattavia että ne kun on ihmisiä jotka jo jonkin verran tietävät mitä haluavat. mutta eipä tartte kymmenen vuoden seurustelun jälkeen huomata että tuohan haluaa aivan toisenlaista elämää kuin minä



puhu itsestäsi, ole kiinnostunut toisesta.. ole huomaavainen, esim tarjoa kahvit mutta ylenmääräinen imelyyskin on huono, ellet halua itsellesi loppuelämän passattavaa prinsessaa koska vain sellainen siitä tykkää..



Älä ota paineita, ole oma itsesi, toki helpommin sanottu kuin tehty :-)

jos treffit ei suju olette vain väärät henkilöt siihen pöytään.. se että se vastapuoli ei olekkaan kiinnostunut sinusta ei tarkoita sitä että olisit huono ja vaan silloin se vastapuoli on sulle väärä..



Mieti mitä itse haluat sen naisen olevan mutta ole myös valmis tinkimään vaatimuksistasi.. täydellistä kun ei koskaan löydy vain niitä jotka ovat virheineenkin sinulle täydellisiä..

toki joitakin perusperiaatteita saa olla ja pitääkin pitää kiinni niistä, kuten tuo mainitsemasi lapsettomuus, jos se on kynnyskysymys niin silloin se on, se vain karsii niitä vääriä valintoja pois treffiseuralaisiksi..



vielä kerran ole oma itsesi.. jos se nainen rakastuu siihen niin silloin se on se oikea.. jos taas yrität olla jotain muuta kuin mitä olet todennäköisesti se nainenkaan ei ole se oikea ja totuus tulee kyllä ilmi.

Mä halusin sopia ensimmäiset treffit usein lauantaille ja alkuiltaan.

Itse ajattelin, että jos sopisi ne ensimmäiset, vähän epävirallisemmat, treffit jollekin arki-illalle. Siitä voisi sitten sopia pitemmät treffit viikonlopulle, jos kaikki menee hyvin.

Eikä kannata olla huolestuneut. En aio kysellä typeryyksiä seuralaiseltani. Tässähän alkaa ihan uskoa omiin mahdollisuuksiinsa, jos joudun kilpailemaan tuollaisten tolvanoiden kanssa.

Jos et kerta ole aiemmin seurustellut, se on kysymys joka sinun tulee kohdata, koska se askarruttaa varmasti treffikumpppaniasi, kukaan sua ei hylkää sen takia, mutta asiassa kannattaa olla rehellinen, koska tälläiset asiat saavat treffikumppanin pelkäävän pahinta jos totuus kierrellään kertomatta mitään.. jokaista yksityiskohtaa ei tartte kertoa kuhan kertoo kuitenkin jotakin..rehelisesti..

Seurustelemattomuuden selittämisestä tuleekin mielenkiintoista. En oikein itsekään tiedä miksi. Ehkä kypsyn vain muita hitaammin. Naiset eivät oikein koskaan ole olleet minusta kiinnostuneita, vaan olen ollut heille aika näkymätön, joten kai sitten lakkasin yrittämästä ja vuodet vierivät eteenpäin. En ole koskaan oikein viihtynyt baareissa, enkä liikkunut missään harrastusporukoissa. Asun pienellä paikkakunnalla, jossa on varsin rajalliset pariutumismarkkinat. Tietysti voidaan ajatella, että jos minulla olisi ollut kauhea kumppanin tarve, niin olisinhan minä sellaisen hommannut ajat sitten vaikka mikä olisi. En ole varmaan sitten osannut sellaista niin kaivata, mutta nyt olen alkanut ajattelemaan, että olisi kiva kokeilla toisenlaistakin elämää ja saada seuraa pitkiksi illoiksi. Siinäpä niitä selityksiä.

itse treffit taas kannattaa miettiä niin että alussa vain hetki tutustumiseen.. sen oikean huomaa kyllä kun jutttu alkaa luistamaan ihan itsestäänkin.. kolmekymppiset on siinä mielessä vaikeitakin treffattavia että ne kun on ihmisiä jotka jo jonkin verran tietävät mitä haluavat. mutta eipä tartte kymmenen vuoden seurustelun jälkeen huomata että tuohan haluaa aivan toisenlaista elämää kuin minä

Tuossa on taas ongelmani, kun en ole aikaisemmin seurustellut, niin en oikein tiedä sitten mitä haluan. Varsinkin, jos vastapuolelle sattuu joku ammattitreffailija, niin... Toivottavasti saan karsittua noita tapauksia sen treffi-ilmoituksen avulla.

Minua tosiaan kiinnostaa hahmottaa mikä on erona kaksikymppisten ja kolmekymppisten treffailussa ja odotuksissa. Haluaisin pystyä vastaamaan myös toiveisiin ja odotuksiin, joita ei välttämättä sanota ääneen, ainakaan alussa, mutta joita kuitenkin siihen potentiaaliseen seurustelukumppaniin kohdistetaan. Itselläni ei tällaisia oikein ole tai en niitä ainakaan tunnista, aikaisemmasta seurustelemattomuudestani johtuen, mutta kokeneemmilla henkilöillä sellaisia toiveita ja odotuksia varmasti on.

Kiitos muuten kaikille neuvojille. Asiat ovat selkiytyneet avullanne todella paljon. Minulla ei tosiaan ole ollut moneen vuoteen naispuolisia kavereita, joilta olisin saanut naisnäkökulmaa näihin asioihin, joten neuvonne ovat minulle kullan arvoisia.

Minulla ei tosiaan ole ollut moneen vuoteen naispuolisia kavereita, joilta olisin saanut naisnäkökulmaa näihin asioihin, joten neuvonne ovat minulle kullan arvoisia.

Minne ne ystävätkin ovat elämästäsi kadonneet?

Mielenkiintoinen keskustelu! Ei minusta sinulla ole mitään hävettävää sen suhteen, että kyselet treffivinkkejä täältä tai ettet ole seurustellut. Ihmisten elämä menee niin eri tavalla ja mistä sitä tietää, milloin tärähtää.



Varsinaisia treffivinkkejä minulla ei ole jakaa, koska en ole itse juurikaan treffaillut, mutta saamasi vinkit voin hyvin allekirjoittaa. Helpommalla taidat päästä, kun vastailet nettipalstoilla naisten ilmoituksiin, niitä kun on paljon enemmän. Verbaalinen ilmaisu ainakin sujuu. :)



Oikeastaan se, mitä halusin sanoa on, että kannattaa vähän miettiä mitä elämältä tahtoo. Ei kiveen hakattuja suunnitelmia, mutta jotain. Voithan kokeilla myös pikadeittitapahtumia, jos ne sinusta kuulostavat sopivilta? Niitä on nykyään monissa kaupungeissa.

Minne ne ystävätkin ovat elämästäsi kadonneet?

Naispuoliset kaverit jäivät muutettuani opiskelukaupungistani pois. Kai hekin lähtivät omille teilleen. Miespuolisia kavereita minulla on montakin. Toinen tavoitteeni treffailussa sen seurustelukumppanin löytämisen ohella onkin saada näitä naispuolisia kavereita ja tuttuja. Ehkä heidän avullaan se seurustelukumppanikin löytyisi paremmin, koska ihmiset tuntevat toisia ihmisiä ja osaavat vähän arvioida kuka sopisi kenellekin ja kannattaisi tutustuttaa toisiinsa.

Helpommalla taidat päästä, kun vastailet nettipalstoilla naisten ilmoituksiin, niitä kun on paljon enemmän. Verbaalinen ilmaisu ainakin sujuu. :)

Ajattelinkin aluksi vain vastailla ilmoituksiin.

Oikeastaan se, mitä halusin sanoa on, että kannattaa vähän miettiä mitä elämältä tahtoo. Ei kiveen hakattuja suunnitelmia, mutta jotain. Voithan kokeilla myös pikadeittitapahtumia, jos ne sinusta kuulostavat sopivilta? Niitä on nykyään monissa kaupungeissa.

Minulla ei ole elämältä mitään hirveän suuria odotuksia. Haluan elää rauhallista tavallista elämää, jossa voin kuitenkin hyödyntää eteeni osuvat kiinnostavat asiat.

Mitä teet työksesi?



Etkö tapaa työssäsi naisia?