Miten saada loppumaan 5v:n kiroilu?

tutuillani oli sellainen keino kuopuksensa kanssa, että ihan hyvällä koittivat saada rumien puhumisen loppumaan. Olin käymässä heillä ja äiti sanoi sanan "paska" jonka jälkeen totesi minulle, että toivottavasti tyttö ei kuullut, kun hän joutuu muuten hieromaan tytön niskoja. Tyttö oli siis myös 5-v. Heillä siis huumorin kautta kitkettiin epäsuotavaa kielenkäyttöä.



Omasta mielestäni ei ole kamalaa jos lapsi sanoo välillä kirosanoja, kunhan ne tulevat ns. oikeassa paikassa! Mikäli se siis vanhemmillekaan ei ole mikään vakava asia. Jos kuitenkin kotona vanhemmat käyttävät kirosanoja oikeissa paikoissa, niin lapsikin esimerkin oppii. Jos vanhemmat viljelevät kirosanoja, niin lapsikin oppii niitä viljelemään, ja huomaa millaisissa hetkissä niitä kannattaa viljellä. 5-vuotias hakee jo kovastikin rajojaan ja itsenäistyy ja erillistyy minänä vanhemmistaan, ja käyttää tähän keinoja, joiden on huomannut kiinnittävän vanhempien huomion negatiivisessakin merkityksessä.

Ensinnäkin lapselle pitää kertoa, miksi niitä sanoja ei saa sanoa, mikä on niiden merkitys, ja missä niitä varsinkaan ei saa sanoa. Jos kotona vanhemmille on tietyissä tilanteissa oikeutettua kiroilla, voi lapsellekin kertoa, mitkä ovat hänelle oikeutettuja tilanteita.

Jos lapselle haluaa antaa vaihtoehtoisia noitumissanoja, kannattaa ne ottaa käyttöön myös itse!



Yksi keino voisi tähän rinnalle myös se, että lapselle määrätään viikkoraha, jokaisesta väärässä tilanteessa kiroillusta sanasta menee vaikka 20cnt. Rahalle voi keksiä jonkin lahjoituskohteen, joko kodin johonkin juttuun, josta lapsi ei varsinaisesti hyödy, tai sitten johonkin ulkoiseen kohteeseen. Viikon lopulla kiroilemattomat rahat jäävät lapsen omaan käyttöön. En tiedä, onko tämä ihan oikeiden kasvatustieteilijöiden suosittelema keino, mutta tuli mieleen.



Sen tiedän kuitenkin, että vanhemman käytös on aina lapselle esimerkki, ja esimerkki on paras tapa kasvattaa lasta! Sekä myös sen, että positiivisella palautteella saa paljon enemmän aikaan, kuin vihalla ja negatiivisella palautteella.

että niiden tuttavaperheideni lapset, joiden vanhemmat kiroilevat lasten kuullen, eivät kiroile ollenkaan, joten aina ei ole esimerkistä kiinni.

sori, en voi auttaa.



Itse en ole koskaan kiroillut lapsen aikana. Ennen sitä ikää kun lapsi alkoi altistua kirosanoille (eli ennen eskari-ikää), kerroin hänellä eri kirosanojen etymologiasta sitä mukaa kun lapsi niitä sanoja oli jossain kuullut tai jos joku niitä julkisella paikalla päräytteli. Kun lapsi tietää, mikä on sanojen historia ja merkitys, hän tajuaa että ei ole älykästä käyttää puheessaan sellaisia turhakkeita. Olemme opettaneet lasta, miten tunteet voi ilmaista verbaalisesti kiukuttelun ja nyrkkien heiluttelun sijasta. Tämä vaatii vanhemmilta skarppia käytöstä itseltään. Pitää itse elää niinkuin opettaa.

(3 lasta), mutta joskus 4v tietämillä jokainen on kokeillut ärräpäitten surauttelua. Meillä niitä saa ihan vapaasti päästellä - vain ja ainoastaan vessassa.



Hohto näistä sanoista on rapissut melko nopeasti. Kuka nyt haluaa yksin vessassa kiroilla? Noloa...

vaan erittäin olennainen osa ihmisten affektista kielenkäyttöä! Monesti afaatikotkin muistavat kirosanoja ja muita tabuilmaisuja, ja monet dementikot ovat todella härskejä suustaan, etenkin semmoiset, jotka ovat tiukan uskovaisia.