Isojen /aikuisten lasten vanhemmat (rahasta)

Päin vastoin olen oikein onnellinen poikani puolesta, että on löytänyt itselleen kumppanin. Ja ei, ei ärsytä antaa/lainata rahaa omalle aikuiselle lapselle jos elämäntilanne niin vaatii, esim autosta on tullut muutaman kerran yllättäen isoja kuluja.

mulla on alusta asti ollut pitkän tähtäimen suunnitelma siitä, miten ja miten paljon tuen lapsiani. TOki siis tarpeen mukaan ja soveltaen, mutta on varauduttu hyvissä ajoin. Samoin omat vanhempani ovat tukeneet minua ja mieheni vanhemmat häntä. Ja me nyt omia lapsiamme heidän muutettuaan ensin opiskelemaan ja sitten heidän alettuaan rakentaa omia taloja ja tehtyä lapsia ja tarvitessa lapsenhoitajia ja lapsille aikuista kasvatusapua. On tuettu sekä taloudellisesti että henkisesti.



Ja ei ole tullut mieleen, että voisin vaatia jotain tilinpitoa siitä, paljonko lapseni puolisot osallistuvat perheen talouteen. En näe sen kuuluvan minulle. Mutta luulen voivani luottaa siihen, että lapseni ovat valinneet puolisonsa oikein, niin että heistä on enemmän iloa ja kunniaa kuin menoja (vaikkei niitä ehkä samalla mitta-asteikolla mitatakaan) paitsi lapsilleni, myös välillisesti meille.

Meillä avopuolison vanhemmat ovat auttaneet erittäin paljon rahallisesti lähiaikoina ja majottivatkin meidän, kun uutta asuntoa etsimme. Välillä tulee pisto sydämeen, kun miettii mitä he ajattelevat, mutta toisaalta ymmärrän että oma äitini kahden lapsen yksinhuoltajana ei voi meitä rahallisesti auttaa samalla lailla kuin puolisoni vanhemmat. Ja ei meillä anoppi tai appi katso minua pahasti vaikka joka päivä täällä hillun, koitan tehdä osani perheen arkihommista (pyykit, tiskit, koiravahti ym), jotka tietysti kuuluvatkin samassa taloudessa asuville. Viikonloput pyrimme viettämään maalla oman äidin seurana (ja ehkä vähän ruokittavana). Kamalia me opiskelijanuoret...... :D Ollaan kuitenkin tehty selväksi, että apu mitä me nyt saadaan, korvataan kyllä.