uusperheellisiltä vertaistukea

että NELJÄ LASTA on raskasta, vaikka kuinka siinä olisi mitä viritelmiä.



Eli olisiko kannattanut vähän harrastaa perhesuunnittelua...

Joten se vika on siellä ap:n päänupissa.

Normaali nainen jaksaa kyllä hoitaa yhden vauvan ja yhden koululaisen (joka tämäkin on joka toisen viikonlopun poissa).

Ja kuten sanottu, ei se päävastuu ole ap:lla, hän on ip-kerho-ohjaajan vastine. Tai vaikka kuten naapurintäti. 8-vuotias ei vaadi mitään sellaista "hoitoa", jota sinä kuvittelet.

Ja mitä helvetin lapsivapaata pitää olla vielä erikseen? Missä normaalissa perheessä on jotain lapsivapaata? Johan se ap on saanut maksimaalisesti lapsivapaasta kahdesta lapsestaan!!!

Onko siis niin, että jokaiselle uupunelle, masentuneelle äidille vaan sanotaan, että "sulla on päänupissa vikaa!"

Kyllä ne ydinperheidenkin äidit uupuvat, masentuvat, romahtavat , vaikka olisi vain ne itse tehdyt ja omat lapset hoidettavana, vaikka olisi vain se yksi vauva?! Miksi uusperheessä äidin ja naisen - ja nimenomaan sen naisen!? - täytyy vaan jaksaa ja jaksaa!

Jos on jo kertaalleen uupunut, eikö mies voisi tulla vastaan ja auttaa? MOLEMMAT LAPSET OVAT KUITENKIN SEN MIEHEN LAPSIA,hän on isä sekä vauvalle että 8 v:lle, joten hänen pitäisi myös ottaa vastuuta, tukea ja auttaa vaimoaan!

"Missä normaalissa perheessä on lapsivapaata"?

Ihan normaalissa perheessä.

Vaimo saa vapaata, käy harrastamassa, kaverilla, kaupassa tms. ja mies ottaa vastuuta lapsista. Tai lapset menee kaverille tai mummolaan yökylään.

Me olemme yhdinperhe-uusperhe. Meillä on yhteiset pienet lapset, ja miehen entisen liiton lapset on jo teini-ikäisiä mutta käyvät meillä harvoin. Esim. tänään mies vastasi yksin ja kokonaan lapsista ja arjesta, ruuasta, nukkumaanmenoista ym. Iltapalan aikaan meinasin hölsätä pöytää kaikenlaista miehen kaverina, kunnes totesin, että laitapa vaan sinä, kaikkihan on sinun lapsiasi.

Ihan ruokituksi tulivat.

Joten minulla on tänään ollut lapsivapaata hetkeä, vaikka kotona olenkin ollut, koska mies hoitanut lapsiin liittyvät arjen rutiinit.

Tähän tilanteeseen on kuitenkin kuljettu pitkä ja kivinen tie, jossa ulospäin näyttäytyi selkeä tilanne: MINUN pitäisi huolehtia miehen lapsista samalla kun pitäisi hoitaa vauva ja omat (yhteiset). Mies, isä, taas keskittyi työssä käyntiin. Lopputulos oli minun uupuminen ja monen mutkan, riidan ja keskustelun ja oman asennemuutoksen jälkeen olemme saavuttaneet tilanteen, jossa minun ensinsijainen tehtävä on huolehtia omista lapsistani, olla jaksava äiti omille lapsilleni, ja mies ottaa päävastuun omasta teinistään ja minä otan miehen lapsersta vastuuta tasan sen verran kuin katson haluavani ja jaksavani.

Teistä julmaa, mutta meillä tämä toimii ja tämän myötä minulla on ihan ok-välit miehen lapsiin. Aiemmin ne oli melko huonot.

Kun vaimo, äiti, nainen, voi hyvin ja jaksaa, koko perhe voi hyvin ja jaksaa. Se vaikuttaa myös niihin puolison lapsiin ja heidänkin hyvinvointiin.

Mutta turha meidän on täällä riidellä ja nimitellä toisiamme, kyse on ap.n elämästä ja hänen pitäsi keskustella asiasta miehensä kanssa.

Miesten kanssa pitää vaan erottaa tunnetilat, omat ajatukset, omat toiveet ja suunnitelmat ym. höttö ihan siitä konkreettisesta. Eli ap.n pitäisi puhua miehelle ihan konkreettisia asioista ensin, ja vasta sitten tuo höttö. Nimimerkillä kokemusta on.

etteikö mies hoitaisi vauvaa tai sitä omaa 8-vuotiastaan...



Ja jos itse tietää kuuluvansa riskiryhmään, niin IHAN PAKKOKO on tehdä NELJÄS LAPSI?

Kai tiesit, että poika asuu teillä?



T: Äitipuoli, joka on hoitanut lapsipuoltaan paljon, mikä ei tullut yllätyksenä