Kertokaa pahimpia curling(vanhemmuus) kokemuksia tai mitä olette nähneet?

Marketissa nähtyä:

Äiti ja teinipoika kaupassa kenkäostoksilla. Poika pelaa luurilla lakkaamatta.

Mamma yrittää esitellä kenkiä ja viedä projektia eteenpäin piipitipiipiti.

Saa maaniteltua plösön jälkeläisensä istumaan jakkaralle, urpo kakara ei irrota katsetta kännykästä.

JA MAMMA PUKEE NE V...TUN LENKKARIT SEN JÄTKÄN JALKOIHIN.

Sukulaispiiristä löytyy kohta 50v eukko jolle on tasoiteltu ja siloiteltu tietä läpi elämän. 5 lasta,amiksen sai jotenkin punnerrettua läpi. Ei ole koskaan ollut kiinnostusta koulutukseen tai muuhun itsensä kehittämiseen. Oli kotiäitinä vuosia ja motoksi muodostui "porukoilla on kyllä rahaa kun ei ole enää velkaa". Mies kävi töissä ja muu pummattiin vanhemmilta. Nyt on isä ja äiti menehtynyt ja siitä miehestäkin haluttiin avioero. Mimmi on täysin omillaan elämänsä ensimmäistä kertaa. Lopputulos: mielenterveys ongelmainen,epätasapainossa oleva tyyppi joka ei osaa käsitellä pettymyksiä,ei osaa käsitellä rahaa,ei minkäänlaista elämänhallinta. Laskut perinnässä,tekee osa-aika duunia ja on niiiiiin rankkaa. No,on varmaan rankkaa kun ihan itse pitäisi vastata omasta elämästään. Drinksua lipitetään joka ilta jne. Jokainen vanhempi varmasti haluaa hyvää lapsilleen mutta tuollainen loputon hyysääminen ja perässä kulkeminen maksaen kaikki on iso virhe ja karhunpalvelus.

Maaseudulla on peräkamarin poikia jotka ovat jääneet äidin helmoihin. Äiti on kasvattanut siten että ilman äitiä ei pärjää ja maailma on julma ja pelottava paikka.

Omituisin itsekohtaamani tapaus on ollut se kun 11-vuotias poikani ystävystyi toiselta paikkakunnalta muuttaneen pojan kanssa. Poikani oli heillä kutsuttuna yökylässä ja ajattelin sitten vähän myöhemmin vastavuoroisesti kutsua pojan meille yökylään. No tuo sopi ja poika tuli. Äitinsä kanssa. Aluksi luulin että äiti oli tullut vain saattamaan poikaa, mutta tuli oman kassinsa kanssa ja parkkeerasi kamansa vierashuoneeseen. Itse oli niin hämmästynyt että tavallaan sopeuduin tilanteeseen ja ajattelin että olkoot nyt sen yhden yön. Ei ollut kyllä ollut mistään tuollaisesta puhe.

No päivä meni tilanteen huomioonottaen suht normaalisti, mutta illalla poikien käydessä iltapuulle poikani huoneeseen äiti alkoi ravaamaan pojan huoneessa vähän väliä kysellen että tiedätkö että voit tulla äidin kanssa nukkumaan,pelottaako vieraassa paikassa ja etkö haluaisi tulla äidin viereen nukkumaan. 

Poika itse käyttäytyi ihan normaalisti. Kikattelivat hetken aikaa huoneessa ennen kuin nukahtivat. Kuulin kun äiti kävi vielä poikien ja meidän käytyä sänkyyn kurkkimassa huoneeseen.

En sitten uskaltanut enää päästää omaa poikaa tuonne kylään, tuli niin oudot vibat koko jutusta. En tiedä oliko taustalla jotain mielenterveysongelmia tai muuta.

Serkkupoika, kohta 15v, ei ole ikinä tehnyt näitä asioita ilman aikuisen apua/valvontaa:

-Voidellut leipää

-Pukeutunut (osaa kyllä laittaa vaatteet päälle, mutta hänelle on vähintään katsottava säähän sopivat kuteet valmiiksi)

-Käynyt kotipihansa ulkopuolella. Kauppareissuista, koulumatkoista ja kaveritreffeistä en siis edes mainitse

-Siivonnut huonettaan (puhumattakaan muista huoneista)

-Ollut lääkärin/terkan jne vastaanotolla. 

-Kaatanut itselleen juotavaa

-Jutellut vieraalle aikuiselle

-Selvitellyt välejä ikätoverin kanssa

Poika ei siis ole erityislapsi, vaikka tuon passaamisen myötä onkin jäänyt ikäistään lapsellisemmaksi. Olen hänen asioistaan hyvin kartalla siksi, että pikkusiskoni tienaa taskurahaa hoitamalla häntä pari kertaa kuussa

Kerran yhdet tokaluokkalaisen vanhemmat tulivat koululle henkilökohtaisesti reklamoimaan siitä, etten ollut antanut heidän tyttärelleen pääroolia kevätjuhlanäytelmässä. Tytölle oli kuulemma tullut kauhean paha mieli siitä. Tyttö tosin oli sellainen perseilijä, että roolin harjoittelemksesta ei olisi mitä todennäköisimmin tullut yhtään mitään.

Toinen tapaus oli, kun 6. luokka esitti pienen englanninkielisen näytelmän. Yksi poika alkoi vähän takellella vuorosanojaan, jolloin pojan äiti huusi yleisöstä seuraavan tarvittavan lauseen. Oli siis ilmeisesti opetellut koko roolin ulkoa tukiakseen poikaansa hödän hetkellä. T.Ope

Vierailija kirjoitti:

Kerran yhdet tokaluokkalaisen vanhemmat tulivat koululle henkilökohtaisesti reklamoimaan siitä, etten ollut antanut heidän tyttärelleen pääroolia kevätjuhlanäytelmässä. Tytölle oli kuulemma tullut kauhean paha mieli siitä. Tyttö tosin oli sellainen perseilijä, että roolin harjoittelemksesta ei olisi mitä todennäköisimmin tullut yhtään mitään.

Toinen tapaus oli, kun 6. luokka esitti pienen englanninkielisen näytelmän. Yksi poika alkoi vähän takellella vuorosanojaan, jolloin pojan äiti huusi yleisöstä seuraavan tarvittavan lauseen. Oli siis ilmeisesti opetellut koko roolin ulkoa tukiakseen poikaansa hödän hetkellä. T.Ope

Minusta on ihan normaalia että alakoululaisen vanhempi auttaa valmistautumaan vaikkapa kokeeseen tai esitykseen, se on sitä lasten asioista kiinnostumista, ja siinä voi itselle joku vuosiluku tai vuorosana jäädä mieleen ihan vahingossa kun toiselta kyselee. Omalleni en olisi voinut lavalle huudella koska hän olisi mennyt vain enemmän kipsiin, mutta jonkun toisenlaisen lapsen kohdalla en nyt osaa pitää kovin pahana helikopteritouhuna jos (yrittää) auttaa välttämään julkisen nöyryytyksen ja esiintymiskammon syntymisen. Ja tunnistaanhan teatterimaailmassakin kuiskaajat.

Jos itse olisit muistanut vuorosanat, kauanko lapsen olisi pitänyt änkyttää lavalla korvat punaisena ennen kuin olisit auttanut askeleen eteenpäin?

15-vuotias ei voi tulla treeneistä bussilla kun alkuillasta ”voi olla liikkeellä vaikka minkälaista porukkaa”. Isin täytyy hakea autolla.

Tuttavan poika on aina saanut päättää kaikesta. Mitä syö ja milloin, miten paljon pelaa, milloin menee nukkumaan. Haluaako vai ei mennä yökylään (kun vanhemmilla olisi menoa, joka perutaan jos lapsi niin haluaa). Ostettu kaikki mahdollinen, ettei vain puuttuisi mitään mitä muilla on. Yhden joulun alla äitinsä jopa kysyi mitä meidän lapsi saa lahjaksi, että voisi ostaa samanlaisen omalleen - ettei vain tule kateus tai paha mieli.

Lapsi on kauhea, raivoaa jos ei saa mitä haluaa, koulussa jatkuvasti vaikeuksissa, pompottaa ja käskyttää kaikkia ja suuttuu jos se ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

15-vuotias ei voi tulla treeneistä bussilla kun alkuillasta ”voi olla liikkeellä vaikka minkälaista porukkaa”. Isin täytyy hakea autolla.

Minusta tuo ei mene liian pitkälle. Olen aikuinen ja silti arka kulkemaan iltaisin yksin julkisilla, muutaman ikävän kokemuksen jälkeen. Järjestän nykyään aina niin, että joko minulla on seuraa tai tulen taksilla tai saan kyydin. Ja siellä todellakin on vaikka minkälaista porukkaa liikkeellä, hävyttömyyksiä huudellaan ja seuraan tuppaudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran yhdet tokaluokkalaisen vanhemmat tulivat koululle henkilökohtaisesti reklamoimaan siitä, etten ollut antanut heidän tyttärelleen pääroolia kevätjuhlanäytelmässä. Tytölle oli kuulemma tullut kauhean paha mieli siitä. Tyttö tosin oli sellainen perseilijä, että roolin harjoittelemksesta ei olisi mitä todennäköisimmin tullut yhtään mitään.

Toinen tapaus oli, kun 6. luokka esitti pienen englanninkielisen näytelmän. Yksi poika alkoi vähän takellella vuorosanojaan, jolloin pojan äiti huusi yleisöstä seuraavan tarvittavan lauseen. Oli siis ilmeisesti opetellut koko roolin ulkoa tukiakseen poikaansa hödän hetkellä. T.Ope

Minusta on ihan normaalia että alakoululaisen vanhempi auttaa valmistautumaan vaikkapa kokeeseen tai esitykseen, se on sitä lasten asioista kiinnostumista, ja siinä voi itselle joku vuosiluku tai vuorosana jäädä mieleen ihan vahingossa kun toiselta kyselee. Omalleni en olisi voinut lavalle huudella koska hän olisi mennyt vain enemmän kipsiin, mutta jonkun toisenlaisen lapsen kohdalla en nyt osaa pitää kovin pahana helikopteritouhuna jos (yrittää) auttaa välttämään julkisen nöyryytyksen ja esiintymiskammon syntymisen. Ja tunnistaanhan teatterimaailmassakin kuiskaajat.

Jos itse olisit muistanut vuorosanat, kauanko lapsen olisi pitänyt änkyttää lavalla korvat punaisena ennen kuin olisit auttanut askeleen eteenpäin?

Opettaja kylläkin toimi kuiskaajana siinä näytelmässä joten sen suhteen ei olisi ollut mitään hätää. Julkinen nöyryytys pojalle kavereiden silmissä oli lähinnä se, että äitinsä huusimkovaan ääneen yleisön keskeltä sen seuraavan lauseen.

Ja ihan samaa mieltä olen kyllä siitä että on hyvä jos vanhemmat auttavat valmistautumaan kokeeseen tai esitykseen.

Mieheni 12-vuotias lapsi ei ole ikinä tehnyt mitään kotitöitä. Kaikki mitä hän pyytää niin saa. Ruoka kannetaan pilkottuna hänen eteen. Ulkovaatteet hän jättää eteisen lattialle kun tulee kotiin. Hänen kanssaan ei voi edes keskustella kun isi vastaa kaikkeen hänen puolestaan. Yksinäinen hän valitettavasti on ja veikkaan että yksi syy on kun hänen puolestaan tehdään kaikki. Jos lähdemme miehen kanssa lenkille kysytään lapselta tähän lupa. Onko normaalia? Itse olen siis lapseton ja ihmettelen kovasti tätä kasvatustyyliä.

Alakouluikäiset lapset rikkovat puhelimensa muutaman kerran vuodessa, ja aina tulee liukuhihnalta uudet. Jos ei äiti osta uutta, niin mummi tai vaari sitten ainakin. Lapsia on kolme. Puhelinten menekki on aikamoinen. Näillä kaikilla lapsilla on ollu varmaan 15 puhelinta jo elämänsä aikana. Aina tulee uusi, ei tarvitse opetella pitämään omista tavaroista huolta. 

11-vuotias ei jaksa kävellä kouluun (matkaa n.1,5km) niin soittaa isoisälleen joka vie hänet autolla. Tai harrastuksiinkaan ei jaksa mennä pyörällä (5km). Sinnekin sitten joku aina vie ja käy hakemassa autolla.

Vierailija kirjoitti:

Eksäni vanhemmat (eksä nyt siis melkein 40v) olivat -ja ovat edelleen!- varmaankin tällaisia curling vanhempia. Lapsena ei ilmeisesti ollut minkäänlaisia rajoja, ja eksä ja hänen sisarensa saivat kaiken, mitä vaan vanhemmat pystyivät antamaan. Vielä tänäkin päivänä, vanhemmat yli 70v, he paapovat lapsiaan tavalla, joka saa kovaa myötähäpeää aikaiseksi. Suojaavat silmiä auringolta ja hyysäävät pieniä pipejä. Lapset ovat siis nelikymppisiä. Mutta lopputuloksesta sen verran, että toinen ei eläessään ole kuulema töitä tehnyt, vaan hankkinut reppana puolison elättämään itsensä. Ja toinen taas on narsisti tai psykopaatti ja kuluttanut vanhempiensa omaisuuden ja huijannut lukemattomien ihmisten rahoja bisnestensä ja parisuhteiden varjossa. Eli ei mikään herkullinen lopputulos, varsinkin tuo narsisti on ihan pahinta ihmiskuraa mitä maa päällä kantaa. Mutta luulen, että vanhemmat ovat olleet pahimmasta päästä. Itse en muita vastaavia ole ikinä tavannut.

Minäkin tunnen erään nelikymppisen, jonka vanhemmat ovat curling-vanhempia pahimmasta päästä. Tämän kyllä huomaa rouvan käytöksestä. Nyt sujuvasti siirtää näitä curling-oppejaan omille lapsilleen. Mikään ei koskaan ole hänen syytää, joku muu aina maksaa kaiken, kaikki on vaan ihan tyhmää ja mitään ikävää ei tarvitse tehdä. Lapsensa elävät niinkuin villieläimet. Valittavat kaikesta, lyövät toisiaan ja muita, saavat olla rajattomasti puhelimella yö-myöhään. Ihan karseeta.

Tiedän 8-vuotiaan joka ei siedä minkäänlaisia pettymyksiä. On todella ahdistavaa katsoa kun joku asia ei mene niinkuin tuo kyseinen lapsi haluaisi, niin alkaa kurkku suorana huuto + huutoitku punaisena. Tätä voi kestää vaikka tunnin. Tällaisen kohtauksen voi saada vaikka siitä, että piirtäessä kynästä katkeaa terä, puurossa on liikaa marjoja tai itse sitoo kengännauhansa jotenkin "väärin".

Miettikääpäs "aikuiset" hetken. Kirjoitatte tänne tunnistettavasti lapsista, alaikäistä. Jos ette pidä lapsen vanhemmasta purkakaa ärtymys häneen. Jos on todella kyse lapsesta tehkää jotakin oikeassa elämässä. Mutta suojelkaa lasta juoruilutarpeeltanne ja ilkeiltä kirjoituksiltanne, "anonyymissa" nettikeskustelussakin.

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpäs "aikuiset" hetken. Kirjoitatte tänne tunnistettavasti lapsista, alaikäistä. Jos ette pidä lapsen vanhemmasta purkakaa ärtymys häneen. Jos on todella kyse lapsesta tehkää jotakin oikeassa elämässä. Mutta suojelkaa lasta juoruilutarpeeltanne ja ilkeiltä kirjoituksiltanne, "anonyymissa" nettikeskustelussakin.

Anteeksi mitä? Tunnistettavasti? Miten ihmeessä näistä mistään voisi kenetkään tunnistaa? En ymmärrä.

Serkkuni, 45v mies. Tätini jäi leskeksi serkun ollessa taapero ja ehkä siitä johtuen lelli ainokaistaan. Kuori perunat, paloitteli pihvit, voiteli leivät, solmi kengännauhat, osti joka ikisen tavaran mitä keksi pyytää,  ei antanut harrastaa jääkiekkoa koska on liian vaarallista... Nyt tätini on kuollut ja serkkuni masentunut, onneton ihmisraunio jolla ei onnistu ihmissuhteet eikä työelämä koska on tottunut olemaan passattava ja saamaan tahtonsa läpi.

Ei ole varsinaisia esimerkkejä. Mutta kun omat lapset oli pieniä 90-luvun lopulla, kuin kaksplussasta jutun vaistovanhemmuudesta tms.

Lapsen pitää saada kokeilla kaikkea. Jos menet kylään ja lapsi haluaa pistää sakset pistorasiaan, kylässä otetaan sähköt pois siksi aikaa, että lapsi saa kokeilla. Jos lapsi haluaa purkaa kaukosäätimen, niin kyläpaikan emäntä ottaa patterit pois, ettei lapsi niitä vahingossa imeskele.

En enää muista niitä kaikkia esimerkkejä, mutta jutussa oli ringissä mammoja, jotka hymistellen kertoivat, että kuinka heidän lapset saa kokeilla maailmaa ja heillä on siihen oikeus ja kyläpaikoissa he odottavat, että lapsi saa tutkia kaiken ja kyläpaikassa laitetaan sähköt pois ja turvataan lapsen turvallisuus, jos lapsi haluaa kaivaa laatikot ja kaapit ja sähkölaitteet.