Koulussa ruuan maistamispakko - mitä sillä on tarkoitus saavuttaa?

pitää ei tarvitse, mutta syödä täytyy, ihan vain hyvin tapojen ja sivistyksenkin vuoksi jo.



Eli hyvien tapojen takia on syytä totuttaa syömään lapsi ihan kaikkea, se kuuluu myös hyvää kasvatukseen ja koulun tehtävä on tarjota hyvää kasvatusta niillekin jotka eivät sitä kotoaan saa. tutkimusten mukaan 50 maistamiskertaa on keskimäärin se määrä jonka myötä outoa ruokaa oppii sietämään, vaikkei välttämättä pitämään siitä.



Minä toimin opettajana siten että pieni määrä pitää jokaisen maistaa kaikkea, myös kaikki salaatteja jne. Jos joku oppilas ei juurikaan ota ruokaa maistammismäärää enempää, on syötävä kaksi näkkileipää, että pärjää iltapäivään asti.

korostaa sitäkin, että meillä kotona kyllä opetetaan syömään kaikenlaista ruokaa, mutta tämä yksi ei ole vielä EHTINYT oppia syömään kaikkea, koska hänellä tuo oppiminen käy poikkeuksellusen hitaasti. Ettei opettaja ota elämäntehtäväkseen meidän lapsen opettamista kuvitellen, että kotona tarjoillaan vain nakkeja ja ranskalaisia.



ap

tutkimusten mukaan 50 maistamiskertaa on keskimäärin se määrä jonka myötä outoa ruokaa oppii sietämään,

niin vastaavasti joillain voi mennä 500 maistamiskertaa, ennen kuin oppii sietämään. Mietipä kuinka monta vuotta menee, ennen kuin kaikissa ruuissa on kertynyt tuo 500 maistamiskertaa, kun ruokia tarjotaan normaalin vaihtelevasti eikä joka päivä samaa.

Juttelin juuri allergialääkärin kanssa siitä, että lapsella on lieviä allergioita, joihin paras toimintamalli on se, että lapsi itse päättää mitä maistaa ja miten paljon sitä syö. Kyse on juurikin näistä tomaateista, omenoista, porkkanoista yms. jotka aiheuttavat siitepölyaikaan oireita, mutta mitä voi talvella syödä. Viimeksi lapsi sanoi, että tykkää omenasta mutta että se kutittaa kurkussa.



Lääkärin mukaan nykykoulussa ei ole enää mitään maistamis- tai syömispakkoja, tms. mutta tämän ketjun kommentit ovat pistäneet arvelemaan, että jotkut opettajat elävät vielä 50-lukua.



Muutenkin minua ihmetyttää tähän ketjuun kirjoittaneiden opettajien asenne. Lapsen ravitsemus on vanhempien vastuulla ja jos vanhemmat selkeästi ja yksikäsitteisesti kieltävät pakkomaistatuksen, niin ei siihen pitäisi opettajalla pitäisi olla mitään sanomista. Itse olisin opettajana lähinnä helpottunut siitä, ettei tarvitse työaikaa käyttää tähän, vaan senkin voi käyttää hyödyllisemmin.

korostaa sitäkin, että meillä kotona kyllä opetetaan syömään kaikenlaista ruokaa, mutta tämä yksi ei ole vielä EHTINYT oppia syömään kaikkea, koska hänellä tuo oppiminen käy poikkeuksellusen hitaasti. Ettei opettaja ota elämäntehtäväkseen meidän lapsen opettamista kuvitellen, että kotona tarjoillaan vain nakkeja ja ranskalaisia.

ap

Korostat opelle et kyse on jopa diagnoosiin johtavasta herkkyydestä.Mäkin saattasin luulla et joku curling-vanhempi se tulee sanomaan et meidän herkän Pekan ei tartte syödä kun koulun jälkeen mennään kuiteskin heseen.

mielipiteet vahvistaa sitä mielikuvaa lisää.

Se on tosiaan niin tuurista kiinni, millaisen ala-asteen open lapset saa.

pitää ei tarvitse, mutta syödä täytyy, ihan vain hyvin tapojen ja sivistyksenkin vuoksi jo.

Eli hyvien tapojen takia on syytä totuttaa syömään lapsi ihan kaikkea, se kuuluu myös hyvää kasvatukseen ja koulun tehtävä on tarjota hyvää kasvatusta niillekin jotka eivät sitä kotoaan saa. tutkimusten mukaan 50 maistamiskertaa on keskimäärin se määrä jonka myötä outoa ruokaa oppii sietämään, vaikkei välttämättä pitämään siitä.

Minä toimin opettajana siten että pieni määrä pitää jokaisen maistaa kaikkea, myös kaikki salaatteja jne. Jos joku oppilas ei juurikaan ota ruokaa maistammismäärää enempää, on syötävä kaksi näkkileipää, että pärjää iltapäivään asti.

ja kun luin näitä mielipiteitä opettajien pakkomaistattamisesta, en arvosta sitä vähääkään.

Juuri nämä ristiallergiat ja muut ruoka-aineallergiat on hankalia. Siihen sitten näitä opettajia, jotka pakolla maistattaa 50 kertaa, vaikka lapsi kokee suussa turvotusta ja pistelyä. Sääliksi käy nykyajan lapsia.

Juttelin juuri allergialääkärin kanssa siitä, että lapsella on lieviä allergioita, joihin paras toimintamalli on se, että lapsi itse päättää mitä maistaa ja miten paljon sitä syö. Kyse on juurikin näistä tomaateista, omenoista, porkkanoista yms. jotka aiheuttavat siitepölyaikaan oireita, mutta mitä voi talvella syödä. Viimeksi lapsi sanoi, että tykkää omenasta mutta että se kutittaa kurkussa.

Lääkärin mukaan nykykoulussa ei ole enää mitään maistamis- tai syömispakkoja, tms. mutta tämän ketjun kommentit ovat pistäneet arvelemaan, että jotkut opettajat elävät vielä 50-lukua.

Muutenkin minua ihmetyttää tähän ketjuun kirjoittaneiden opettajien asenne. Lapsen ravitsemus on vanhempien vastuulla ja jos vanhemmat selkeästi ja yksikäsitteisesti kieltävät pakkomaistatuksen, niin ei siihen pitäisi opettajalla pitäisi olla mitään sanomista. Itse olisin opettajana lähinnä helpottunut siitä, ettei tarvitse työaikaa käyttää tähän, vaan senkin voi käyttää hyödyllisemmin.

Mistä ihmeen pakkomaistamisesta täällä vouhkataan? Eiköhän se kouluruoka ole sitä varten, että kun ihmisten on aina välillä syötävä jaksaakseen, eikä se koululainenkaan jaksa olla koko päivää ilman ruokaa. Kouluruokaa joka päivä lukuvuoden aikana syövänä ihmettelen, mitä teillä kotona oikein syödään, jos koette tavallisen kouluruoan, mikä on tyyliin riisiä ja kanakastiketta, perunoita ja lihapullia, makaronilaatikkoa, niin kummalliseksi, että lasta sillä kidutetaan. Minä taas ajattelen, että jotain on vialla, jos lapsi ei kykene syömään tavallista ruokaa. Sitä tismalleen samaa, mitä syödään päiväkodissa, useimpien kotona, kylässä kaverilla, leireillä jne.

kaikkea mahdollista, mikä hankaloittaa juuri ristiallergikon syömistä. Sinne pannaan vanhat omenat palasina ja salaattiin eiliset porkkanaraasteet yms. kaikki mahdollinen.

Näitä sitten pakkomaistatetaan ja haukutaan lapsia kun ne ovat niin nirsoja, etteivät suostu syömään, vaikka suussa pistelee ja polttelee.

Mistä ihmeen pakkomaistamisesta täällä vouhkataan? Eiköhän se kouluruoka ole sitä varten, että kun ihmisten on aina välillä syötävä jaksaakseen, eikä se koululainenkaan jaksa olla koko päivää ilman ruokaa. Kouluruokaa joka päivä lukuvuoden aikana syövänä ihmettelen, mitä teillä kotona oikein syödään, jos koette tavallisen kouluruoan, mikä on tyyliin riisiä ja kanakastiketta, perunoita ja lihapullia, makaronilaatikkoa, niin kummalliseksi, että lasta sillä kidutetaan. Minä taas ajattelen, että jotain on vialla, jos lapsi ei kykene syömään tavallista ruokaa. Sitä tismalleen samaa, mitä syödään päiväkodissa, useimpien kotona, kylässä kaverilla, leireillä jne.

Lapsi ei aina voi syödä vain sitä mistä tykkää. Ja koulussa on yksinkertaisesti jaksettava pitkä päivä, eikä lapsi tätä välttämättä ymmärrä. Jos ruokana on pinaattikeittoa ja lapsi ei sitä suostu syömään niin minkä opettaja sille voi? Lapsen on päivän aikana syötävä ja alakoulun yksi tehtävä on opettaa ruokailukäyttäytymistä. Kukin opettaja toteuttaa tahollaan. Allergiat ja vakaumukset ovat tietenkin eri juttu, mutta jos kouluruokailu kävisi vain lapsen ehdoilla niin eihän kouluissä syötäisi kuin makaronilaatikkoa.



Mutta miten opettajan pitäisi toimia, jos lapsi ei halua syödä ruualla yhtään mitään tai ottaa liikaa ruokaa niin ettei jaksa syödä? Entä jos sovelletaan samaa vaikka matematiikkaan; lapsi ei halua tehdä tehtäviä, vaan haluaa pelata pikkuautoilla. Ei opettajat mitään ihmeidentekijöitä ole, vaikka kasvatuksen ammattlaisia ovatkin.

maistaa/syödä vapaaehtoisesti jotakin mistä ei tykkää, kun pakotettuna väkisin nieleskellä jotain kuvottavaa.

Minulla on näin aikuisenakin muutama ruoka, joita en voi syödä kylässäkään vaikka kuinka epäkohteliasta olisi. Oksettaa jo niiden ruokien hajukin joten jätän maistamisetkin väliin.

40 mies ei syö mitään merestä eikä mitään sipulia kun isänsä ei niitä syönyt niin äiti ei koskaan ruuaksi tarjoillut ja näin lapsista tuli "ruokavammaisia". kyllä normaaleille lapsille kannattaa kokata kaikkea ja maistattaa, jos perheessä on joku kronkeli, niin saa mallia siinä sivussa. paljon pahempi on kronkeli-vanhempi joka ei siis pyri edes maistatuttamaan uusia makuja ja syöttää lapselleen vain suosikkiruokia.

kyllä vieraana ollessa kohteliaat syövät ja ainakin maistavat vaikka ei mieli tekisikään, eli se siitä ettei vanhemmille ole pakko maistella. monet ihan rakastavat uusia kokemuksia. ruokailu voi olla myös positiivinen tilanne.

Siis eihän ihminen voi muuten tietää ruuan makua jos sitä ei koskaan maista.



Ja jos ei maista, ei voi sanoa perusteluksi että ku mä en tykkää...



So simple!

Katsos kun lapset ovat maistaneet tiettyjä ruokia kymmeniä ja kymmeniä kertoja jo ennen kouluikää, ja koulussa sama maistaminen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Edelleen kuudennella luokalla pitää vaan maistaa sitä hernekeittoa/kaalilaatikkoa/tms. vaikka se on ollut pahaa kaikki 1078 edellistä maistamiskertaa!!!

Siis eihän ihminen voi muuten tietää ruuan makua jos sitä ei koskaan maista.

Ja jos ei maista, ei voi sanoa perusteluksi että ku mä en tykkää...

So simple!

jos pelkkä ruoan haju saa jo oksennuksen kirjaimellisesti nousemaan kurkkuun? Onko silloinkin pakko maistaa? Makuaisti kun on pääasiassa hajuaistia...

Siis eihän ihminen voi muuten tietää ruuan makua jos sitä ei koskaan maista.

Ja jos ei maista, ei voi sanoa perusteluksi että ku mä en tykkää...

So simple!

vaikka niitä on tarjottu kotona ja maistatettu maistattamisen jälkeen ja yritetty kätkeä ruokiin yms.

Ja silti en ole oppinut niistä pitämään, enkä saata syödä näitä ruoka-aineita. Ja ikää minulla on 47v.

40 mies ei syö mitään merestä eikä mitään sipulia kun isänsä ei niitä syönyt niin äiti ei koskaan ruuaksi tarjoillut ja näin lapsista tuli "ruokavammaisia". kyllä normaaleille lapsille kannattaa kokata kaikkea ja maistattaa, jos perheessä on joku kronkeli, niin saa mallia siinä sivussa. paljon pahempi on kronkeli-vanhempi joka ei siis pyri edes maistatuttamaan uusia makuja ja syöttää lapselleen vain suosikkiruokia.

kyllä vieraana ollessa kohteliaat syövät ja ainakin maistavat vaikka ei mieli tekisikään, eli se siitä ettei vanhemmille ole pakko maistella. monet ihan rakastavat uusia kokemuksia. ruokailu voi olla myös positiivinen tilanne.

Katsos kun lapset ovat maistaneet tiettyjä ruokia kymmeniä ja kymmeniä kertoja jo ennen kouluikää, ja koulussa sama maistaminen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Edelleen kuudennella luokalla pitää vaan maistaa sitä hernekeittoa/kaalilaatikkoa/tms. vaikka se on ollut pahaa kaikki 1078 edellistä maistamiskertaa!!!

Ihan tulee mieleen, miten jo pienestä saakka olen pitänyt nimenomaan hernekeitosta, jossa kelluu lihan- ja läskinpaloja. Samoin maksalaatikosta ja -kastikkeesta olen aina pitänyt ja pidän edelleen.

Toisaalta tulee mieleen, että ensimmäiset karmeat pakkomaistamiskokemukseni liittyvät lehtisalaattiin. Tuli todellakin oksennusrefleksi, kun sattui iso salaatinlehti suuhun. Mutta söin sen väkisin enkä laatoittanut. Nykyään lehtisalaatti kyllä maistuu.

Niin ne ajat ja makutottumukset muuttuvat ja kehittyvät, vaikka tietyt asiat ovat pysyviä eivätkä muutu vuosien saatossa miksikään.

Mun mielestä on itsestään selvää, että jos on aistiherkkyysdiagnoosi ja jos todella oksennus pyörii suussa niin on aivan turha pakkomaistattaa, pakkosyömisestä puhumattakaan. Kyseessä alkaa olla väkivalta! Eli en ymmärrä kyllä ap:n lapsen tapauksessa koulun toimintaa.



Eri asia ovat terveet lapset, kuten omanikin, jonka kohdalla voi vaatia uusien ruoka-aineiden MAISTAMISTA. Kuitenkin jos kerta toisensa jälkeen joku ruoka tai ruoka-aine ei maistu niin mitä saavutetaan sen pakkomaistattamisella kerta toisensa jälkeen?



Aikuisillakin on ruokia, jota he eivät syö, mutta jostakin syystä lapsilla tällaisia ei saisi olla, vai? Olen ottanut periaatteeksi, että pari ruokaa saa olla jokaisella, jota ei tarvitse syödä - siis sen jälkeen, kun on useamman kerran maistanut ja ei edelleenkään tykkää.



Aikuisethan ne vasta nirsoja ovat: osa ei syö mitään hiilihydraattista, osa on kasvissyöjiä, osa ei muuten vaan tykkää jostakin. Miksi tämä on ok, mutta lapsia pakotetaan syömään, vaikka oksennus pyörisi suussa? Itse olen kyllästyneempi aikuisten nirsoiluun ruuan kanssa - lapset syövät yllättävän hyvin mitä tarjotaan.



t. kasvatustieteiden tohtori, jonka perheessä kaikki syövät hyvin, mutta joka ei luule sen olevan omaa ansiotaan ja joka ymmärtää myös muunlaisia syöjiä

Meidän perheellä oli yksi ruoka, josta tykkäsivät vanhemmat ja esikoinen, mutta ei kuopus. Me emme kuitenkaan halunneet jättää tämän ruoan syöntiä ja pari vuotta siihen meni ennen kuin kuopuskin suostui syömään sitä enemmän kuin lusikallisen. Nykyään tykkää kyseisestä ruoasta :)



Mutta muuten edelleen todella ronkeli tapaus ja ennakkoluuloinen. Ei syö edes mansikoita...

Toinen oksensi syliinsä, toinen takaisin lautaselle. Jos jo haju kuvottaa, niin maku ei voi miellyttää.



Meillä aikuiset syövät usein jotain, mitä lasten ei ole pakko ottaa, esim lisäkkeenä tai kastikkeena. Monia ovat kuitenkin oma-aloitteisesti halunneet jossain vaiheessa halunnet maistaa, ja joskus ovatkin tykänneet.



Minäkin ihmettelen, että monet aikuiset vaativat lapsia maistamaan ja jopa syömään ruokia, joista selvästi ahdistuvat. Kuitenkin voivat itse nauresekellen kertoa, että MINÄ en sitten syö mitään mereneläviä, ja MINÄ en kyllä tuollaisia kiinalaisia sotkuja ala syömään jne.

veljelläni (nyt 20v) diagnosoitiin asperger 5-vuotiaana. on ollut erittäin, erittäin valikoiva ruoan suhteen 2-vuotiaasta lähtien.



Päiväkodissa häntä yritettiin kerran pakkomaistattaa,meni hysteeriseksi ja kävi kaatamassa ruoat roskiin. kouluaikana hänen piti istua ruokalassa, muttei syödä mitään. hän on siis erittäin rajoittunut mitä ruokaan tulee, lapsuudesta asti suostunut syömään muutamaa ruoka-ainetta: leipää ilman mitään päällisiä, makaronia, kalapuikkoja ja banaanijogurttia.



yhä edelleen voileipä, kurkku ja juusto saavat hänellä aikaan kakomista, eikä hän aikuisenakaan suostu olemaan samassa tilassa jossa näitä syödään, pelkkä niiden haju on kuulemma niin vastenmielinen.



Hänelle olisi ollut erittäin, erittäin traumatisoivaa elleivät opettajat olisi ottaneet aspergerista johtuvia rajoitteita tosissaan.