Lue keskustelun säännöt.
Koulussa ruuan maistamispakko - mitä sillä on tarkoitus saavuttaa?
23.07.2011 |
Minä oon yrittänyt ymmärtää tuota, että koulussa on ruuan suhteen maistamispakko. Se on varmaankin ryhmän ohjaamisen kannalta yksinkertaisin keino välttää ongelmia ruokailutilanteissa.
Mutta mitä sillä pakolla on tarkoitus saavuttaa yksilön kannalta? Vai ei mitään? Onko se vain keino ohjata ryhmää? Minä kun en ymmärrä mitä sillä pakolla haetaan. Meidän lapsi on sitä pakkoa kiltisti yrittänyt noudattaa parhaansa mukaan. Yhden yhtä ruoka-ainetta lapsi ei sillä ole oppinut syömään. Sen sijaan hän on oppinut salailemaan syömistään ja hämäämään opettajaa. Kotona syömiskiukku on vain lisääntynyt ja lapsi on lopettanut syömästä esim. kalaa, jota ennen kyllä söi ihan hyvin.
Olen huolissani siitä, että kouluruokailu aiheuttaa lapsen syömisessä vain taantumaa ja pelkään sen kehittyvän jopa jonkinlaiseksi syömishäiriöksi myöhemmin. Ei toki välttämättä niin käy, mutta lienee jonkinlainen riski siihen syntyy, kun pidetään pakkoja syömisessä.
Ennen koulun alkua haluaisin taas kerran yrittää ymmärtää miksi koulussa on tuo maistamispakko. Osaako joku auttaa minua ymmärtämisessä.
Kommentit (127)
81/127
|
23.07.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Minusta 72 kirjoitti hyvin. Jos opettaja maistamispakolla, tms. järjestää lapselle aversion johonkin ruoka-aineeseen, niin ei hän ole se, joka tilanteesta kärsii ja joka tilannetta joutuu korjaamaan. Seuraukset kantaa lapsi ja lapsen anhemmat. Siksi Minusta 72 kirjoitti hyvin. Jos opettaja maistamispakolla, tms. järjestää lapselle aversion johonkin ruoka-aineeseen, niin ei hän ole se, joka tilanteesta kärsii ja joka tilannetta joutuu korjaamaan. Seuraukset kantaa lapsi ja lapsen vanhemmat.
Päätösvallan pitää olla sillä, jolla on päävastuu lapsen kasvatuksesta on. Vaikka jotkut muuta yrittävätkin esittää, niin kyllä se vastuu vain on vanhemmilla. Se, että opettaja alkaa tällaisessa asiassa sooloilla on vain vastuutonta vallankäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei päiväkodissa, peruskoulussa, vaikka lukiossa, yliopistoruokalassa, työpaikkaruokailussa... menee helposti sellainen 63 vuotta omilla eväillä.
Tällaisiakin ihmisiä on. Näillä on usein myös esimerkiksi Asperger-diagnoosi. Onneksi oma erityiseni on jokseenkin kaikkiruokainen, mutta hänenkin ruokailuissaan on omat kommervenkkinsä, joista ns. tavallisten lasten vanhemmat eivät tiedä mitään.
no onhan se elämä kieltämättä aika hankalaa, jos ei opi mistään tavallisesta ruoasta pitämään ei päiväkodissa, peruskoulussa, vaikka lukiossa, yliopistoruokalassa, työpaikkaruokailussa... menee helposti sellainen 63 vuotta omilla eväillä.
Siinä saa harmaita hiuksia sekä lapsi että vanhempi. Eikä siinä hankaluudessa tuollaiset kettuilut ole lainkaan tarpeellisia.
Miten se tehdään ilman pakkoa, kiristämistä, parkua? Jos lapsi ei kehotuksella maista, niin miten se edellyttäminen käytännössä tapahtuu? Miten vastustava lapsi saadaan maistamaan?
Tästä vinkistä olisi suunnattomasti hyötyä meille huonommille kasvattajille ja opettajille.
Meillä kotona edellytetään että kaikki maistavat kaikkea, mutta siltikään ruuasta ei tapella, ei kiristetä pakoteta itketetä. Eikä ruokailutilanteet ole millään tavalla ahdistavia.
tulee niistä, joita pakotetaan maistamaan tai syömään. Tapellaan ruuasta, kiristetään maistamaan, pakotetaan istumaan pöydässä ja maistamaan vaikka itku tulisi. Sairasta.
Tuskin kukaan enää jaksaa lukea tätä pitkäksi venynyttä ketjua. Mutta minä koin tämän keskustelun erittäin kiehtovaksi ja hyödylliseksi. Huomasin tästä hyvin ne virheet, joita tein asian esille tuomisessa, ja toivon mukaan osaan välttää samat virheet sitten tosielämässä.
Ja aloituksen kritisoijat toivat hyvin esille sen miten vaikea asiaa on ymmärtää, jos siitä ei ole omaa kokemusta. Tämän jälkeen en toivon mukaan hämmennyt liikaa siitä vastustuksesta, jota asiasta keskustellessa varmasti kohtaan.
Kiitos ihan jokaiselle keskusteluun osallistuneelle avusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut kotonakin maistamispakko. Koska lapset pitää maistaa uutta makua noin 10 kertaa ennen kuin tottuu siihen. Tästä ei kotona hirveästi ole hyötyä koska niitä ruokia mitä lapset eivät syö , ei tule kovin usein laitettua.
Koulussa ja eskarissa on myös maistamispakko. Opettaja erikseen tuli kysymään minulta että voiko laittaa lapsen maistamaan kaikkea vaikka se tuntuu hänelle niin vaikealta. Lapselle siis. Sovittiin että voi pienen pienen palan. Ja lapsen kanssakin juteltiin asiasta ja lupasi näin tehdä.
Muutaman kuukauden maisteli ruokia vain olemattoman suupalan. Sen jälkeen alkoi syömään. Kiitinkin opettajaa. Kotonakin helpompaa kunsyö useampia ruokia. Niitäkin joista ei tykkää syö nykyään muutaman lusikallisen, sitten saa leipää lisäksi.
Minä ainakin olen maistamispakkoon tyytyväinen.
Olisitko ollut tyytyväinen maistamispakkoon jos lapsi oksentaa ja yökkii ruokaa. Silti on pakko aina uudestaan ja uudestaan maistaa.
Joskus kannattaisi lukea ketjua eteen päin ennen kuin tulee omaa kruunuaan kiillottamaan.
Ja ap.lle. Kun tosiana luen näiden mammojen ja opettajien mielipiteitä, ymmärrän tuskasi. On todella hankalaa olla taatusti aspergerlapsen tms. äiti ja itse lapsi, koska vielä tänäkin päivänä asenteet on tällaisia. Kyllä se paranoo kun vaan pakotetaan maistamaan ja olemaan sillai kun muut. Tehdään vaikka äidiltä salaa, sillä ei äiti ja lääkärit voi tietää, miten ne asiat pitää hoidella. Kun täällä on pakkomaistatettu 50 vuotta niin sitä pakkomaistatetaan edelleen, vaikka olis mimmonen lappu mukalääkäriltä ja mukaterapeutilta tuotu. Höpöhommia tommoset, ei niitä ennenkään tommosia outoja kakaroita ollut.
Piiskaa ne vaan tarvii niin loppuu nuo aspergeerit ja aadeehoodeet ja muut, mitä nykyaikana muka on.
Meillä on ollut kotonakin maistamispakko. Koska lapset pitää maistaa uutta makua noin 10 kertaa ennen kuin tottuu siihen. Tästä ei kotona hirveästi ole hyötyä koska niitä ruokia mitä lapset eivät syö , ei tule kovin usein laitettua.
Koulussa ja eskarissa on myös maistamispakko. Opettaja erikseen tuli kysymään minulta että voiko laittaa lapsen maistamaan kaikkea vaikka se tuntuu hänelle niin vaikealta. Lapselle siis. Sovittiin että voi pienen pienen palan. Ja lapsen kanssakin juteltiin asiasta ja lupasi näin tehdä.
Muutaman kuukauden maisteli ruokia vain olemattoman suupalan. Sen jälkeen alkoi syömään. Kiitinkin opettajaa. Kotonakin helpompaa kunsyö useampia ruokia. Niitäkin joista ei tykkää syö nykyään muutaman lusikallisen, sitten saa leipää lisäksi.
Minä ainakin olen maistamispakkoon tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maistamatta ei tosiaankaan voi sanoa, ettei tykkää. Jos maistamatta sanoo ettei tykkää, on kyse vain ennakkoluulosta. Maistettuaan voi päättää syökö vai eikö.
Lakkasin käymästä kouluruokailussa 10-vuotiaana, opiskellessa tai työelämässä ei ole ollut ongelmia.
Ainoat ongelmat ovat olleet appivanhempien kanssa, jotka saarnaavat noita Afrikassa nähdään nälkää -saarnoja. Sanoin sitten vain tiukasti apelle kerran, että anna laatikko, lähetän tämän annokseni nyt lentorahtina Afrikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena niitä piti ala-asteella syödä aina väkisin. Pelotti ne ruokatunnit joskus.
Kuinka näppärästi asiat ovat sitten lutviintuneet aikuisena. Muistan sairaanhoito-oppilaitoksessakin kun oli aina maanantaisin joko maksa-tai munuaiskastike niin aina löytyi muuta syötävää. Samoin työpaikkaruokalassa kukaan ei pakota minua syömään inhoamiani ruokia.
Sen takia minusta on hassua, kuinka aikuiset saavat kicsejä siitä, että pakottavat lapsen itku kurkussa syömään inhoamaansa ruokaa. Tästä pakosta vapaudut sitten aikuisena.
Kai siitä aina joku ala-asteen ope jonkun orkun saa kun saa kokea valtaa ja hallita lapsia.
niin voisiko joku antaa esimerkin siitä, mitä teidän lapset ei sitten syö?
Huomaan että meillä ja meidän ystäväpiirissä on päästy kai aika helpolla. Kukaan lapsista ei ole koskaan heittätynyt mihinkään kirkumaan, vaikka on salaatteja tarjottu ja ruokaakin vieraille. Omia lapsiakin on koulussa jo ollut viisi, ja pääsääntöisesti syövät kaikkea ruokaa. Toki kaikesta eivät pidä, esim. yksi ei voi sietää hernekeittoa, mutta ottavat sitten sitä koulussa ihan vähän, ja leipää, maitoa yms. siihen lisäksi. En ole edes tajunnut, että joillakin on lapsia, jotka saavat kohtauksia vielä maistettuaan vaikka porkkanaa jo sadannen kerran. Voimia teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukenut ketjua? Pari vuotta koulua käynyt lapsi on maistanut niitä koulun ruokia jo kymmeniä kertoja, joten miksi pitää edelleen maistaa jos ei ole kertaakaan niistä tykännyt?
maistamatta ei tosiaankaan voi sanoa, ettei tykkää. Jos maistamatta sanoo ettei tykkää, on kyse vain ennakkoluulosta. Maistettuaan voi päättää syökö vai eikö.
Oma ei syö mitään vähänkään eksoottista esim oliivi, katkarapu, feta. Kurkku tuottaa hankaluuksi amutta saa menemään. Punajuuri ei uppoa lainkaan eikä suolakurkku. Kala on haastava. Kalapuikot ja uunikalat vielä menee mutta kalakeitto tms jää syömättä. Keitetyt vihannekste (porkkana, herne ym), tuoreena kelpaavat. Muutamia mainitakseni. Syö kyllä koulussa ruokaa, aina löytyy jotain. Yksi opettaja oli nihkeä ja silloin joinakin päivinä lapsi pelkäsi kouluun menemistä! Muilta on onneksi riittänyt ymmärystä.
niin voisiko joku antaa esimerkin siitä, mitä teidän lapset ei sitten syö?
Huomaan että meillä ja meidän ystäväpiirissä on päästy kai aika helpolla. Kukaan lapsista ei ole koskaan heittätynyt mihinkään kirkumaan, vaikka on salaatteja tarjottu ja ruokaakin vieraille. Omia lapsiakin on koulussa jo ollut viisi, ja pääsääntöisesti syövät kaikkea ruokaa. Toki kaikesta eivät pidä, esim. yksi ei voi sietää hernekeittoa, mutta ottavat sitten sitä koulussa ihan vähän, ja leipää, maitoa yms. siihen lisäksi. En ole edes tajunnut, että joillakin on lapsia, jotka saavat kohtauksia vielä maistettuaan vaikka porkkanaa jo sadannen kerran. Voimia teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kypsennetty kaali (kaalilaatikko, kaalikeitto yms.) ei käy, oksennus lentää jos pakottaa syömään. Tuoretta kaalia kyllä syö salaateissa. Toinen on sienet, ruoan seassa ei saa olla yhtään sieniä tai pian on taas pukluvaara käsillä.
niin voisiko joku antaa esimerkin siitä, mitä teidän lapset ei sitten syö?
Huomaan että meillä ja meidän ystäväpiirissä on päästy kai aika helpolla. Kukaan lapsista ei ole koskaan heittätynyt mihinkään kirkumaan, vaikka on salaatteja tarjottu ja ruokaakin vieraille. Omia lapsiakin on koulussa jo ollut viisi, ja pääsääntöisesti syövät kaikkea ruokaa. Toki kaikesta eivät pidä, esim. yksi ei voi sietää hernekeittoa, mutta ottavat sitten sitä koulussa ihan vähän, ja leipää, maitoa yms. siihen lisäksi. En ole edes tajunnut, että joillakin on lapsia, jotka saavat kohtauksia vielä maistettuaan vaikka porkkanaa jo sadannen kerran. Voimia teille!
meidän päiväkodin maistamispakko. Kotona meillä ei pakoteta eikä syödä kiisseleitä oikeastaan koskaan, vaan marjat syödään marjoina. Niin pk:ssa 2-vuotiaamme pitää maistaa välipalalla kiisseliä, mehukeittoa, viiliä jne ennenkuin saa leipää. Mitä järkeä on pakottaa lapsi syömään pelkkää sokeria sisältävää mehukeittoa/kiisseliä, jos lapsi syö välipalaksi mielummin leipää (hedelmiä, vihanneksia, kasviksia...)? No en ole tästä jaksanut nostaa haloota, mutta mielipiteeni olen kyllä kertonut.
luin, että osa oksentaa ja osalle tulee kirvelyö suuhun.
Mistä sinä keksit tuon kirkumisen?
Meillä on ollut esim kaikki tomaatti. Syytä ei ole löytynyt, mutta jälkeen päin on ajateltu, että ehkä oli allerginen sille. Bric-testien perusteella allergioita oli vehnä, kananmuna ja kurkku. Tomaatille ei reagoinut, mutta on nähtävästi ollut pienenä sille allerginen ja se on jättänyt epämiellyttävän muiston alitajuntaan ja tomaattia ei syö vieläkään nyt 14 vuotiaana.
Mutta ei, ei todellakaan ole kertaakaan kirkunut salaattikulhon äärellä. Minun tuttavapiirissä on paljon allergisia ja heistäkään ei kukaan ole kirkunut.
Lisäksi työni kautta tiedän esim. autisteja, joille täytyy tarkkaan eritellä jokainen ruokalaji erikseen ja mitään ei saa sekoittaa. Ja kas, hekään eivät heittädy kirkumaan jos joku outo työntekijä on mössöttänyt ruoat sekaisin.
niin voisiko joku antaa esimerkin siitä, mitä teidän lapset ei sitten syö?
Huomaan että meillä ja meidän ystäväpiirissä on päästy kai aika helpolla. Kukaan lapsista ei ole koskaan heittätynyt mihinkään kirkumaan, vaikka on salaatteja tarjottu ja ruokaakin vieraille. Omia lapsiakin on koulussa jo ollut viisi, ja pääsääntöisesti syövät kaikkea ruokaa. Toki kaikesta eivät pidä, esim. yksi ei voi sietää hernekeittoa, mutta ottavat sitten sitä koulussa ihan vähän, ja leipää, maitoa yms. siihen lisäksi. En ole edes tajunnut, että joillakin on lapsia, jotka saavat kohtauksia vielä maistettuaan vaikka porkkanaa jo sadannen kerran. Voimia teille!
maistamatta ei tosiaankaan voi sanoa, ettei tykkää. Jos maistamatta sanoo ettei tykkää, on kyse vain ennakkoluulosta. Maistettuaan voi päättää syökö vai eikö.
Minä en sanoisi tuotakaan asiaa ihan noin varmaksi. Tuolla aiemmin oli jo puhetta, kuinka joku haistaa talon hometilanteen ohi mennessään. Eli hajuaisti voi olla poikkeuksellisen herkkä joillakin. Ja minä väitän, että sellainen, joka haistaa paljon enemmän hajuja kuin tavallinen ihminen, pystyy jo hajun perusteella sanomaan hyvin paljon ruuan mausta.
jos kyseessä on ihan tavalliset ja terveet lapset niin voisiko joku antaa esimerkin siitä, mitä teidän lapset ei sitten syö?
Silti ne on ihan oikeita lapsia, jotka ovat vanhemmilleen rakkaita. Ja jotka näistä oudoista ominaisuuksistaan huolimatta ansaitsevat ihmismäisen kohtelun.
enää en ole moisesta kuullut! Lapsia meillä 3kpl, 2 koulussa, yksi tarhassa. Syövät ihan kaikkea vaikkei ole pakotettu. Itse en syö sikaa, eikä kukaan voisi minua pakottaa edes maistamaan sitä. Niin oksettavaa se on. Miksi lapsia pitäis pakottaa??