Koulussa ruuan maistamispakko - mitä sillä on tarkoitus saavuttaa?

Siis kyllähän nyt lapsen pitää maistaa ruokia, samojakin, vaikkei pitäisi. Eri asia se, että syökö koko lautasellisen tyhjäksi. Mutta ei se yhden lusikallisen "pahaa" ruokaa luulisi lapsen maailmaa järkyttävän, ennemminkin tottuttavan makuaistia ja opettamaan elämän realiteetteja turvallisesti, ikäviäkin asioita pitää tehdä.



Ja jos on noita ristiallergioita niin herranpieksut ottakaa yhteyttä kouluun älkääkä koulua syyllistäkö. Eivät he voi tietää mitä teidän Pirkkopetriinat tekevät ihan vain mielenosoituksena. Lapsi ei toimi koulussa kuten kotona, eikä lapsen sana ole se 100% tosi, vaikka monet vanhemmat ehkä näin haluaisivatkin. Tai muutenhan kiusaamista ei kukaan edes harjoittaisi...

joka päivä kaikkia ruokia työpaikoilla. Meillä aikuiset työpaikkaruokaloissa sanovat ihan suoraan, että tuota en suostu syömään, en vain tykkää siitä ja tästä.



Miksi lapsia pitää pakkosyötättää ja yökityttää, mutta aikuiset voivat valita itse, mitä laittavat lautaselleen?



Suomessa on paljon syömishäiriöisiä lapsia, samoin masentuneita. Enpä ihmettele lasten mielenterveysongelmia jos asenne on tämä pakottaminen ja aikuisten julmuus, että syöt tai syöt ja itket perkele.



Enpä olisi uskonut, että vielä 2000-luvulla on tällaisia vanhempia ja kasvatusalan työntekijöitä, jotka pakkosyötättää lapsille, vaikka he oksentavat aina määrätyt ruoat ulos.



Lastenpsykiatreilla tulee riittämään töitä tulevaisuudessa...



Toivoisin, että jokainen näistä opettajista kokisi saman, että syöt ja yökit ja itket ja taas on pakko vain syödä ja yökkiä ja vieressä vain huudetaan, että sulta otetaan luulot pois perkele, täällä ei lellityt aikuiset hypi silmille.

komppaus nro 118 viestille. Hyvin kirjoitettu

En ymmärrä minäkään.

40 mies ei syö mitään merestä eikä mitään sipulia kun isänsä ei niitä syönyt niin äiti ei koskaan ruuaksi tarjoillut ja näin lapsista tuli "ruokavammaisia". kyllä normaaleille lapsille kannattaa kokata kaikkea ja maistattaa, jos perheessä on joku kronkeli, niin saa mallia siinä sivussa. paljon pahempi on kronkeli-vanhempi joka ei siis pyri edes maistatuttamaan uusia makuja ja syöttää lapselleen vain suosikkiruokia.

kyllä vieraana ollessa kohteliaat syövät ja ainakin maistavat vaikka ei mieli tekisikään, eli se siitä ettei vanhemmille ole pakko maistella. monet ihan rakastavat uusia kokemuksia. ruokailu voi olla myös positiivinen tilanne.

Ei kukaan vahdi koululaisia.



Esikoulussa oli kyllä tuo sääntö.

Lapsella on yksinkertaisesti erilainen maku- ja hajuaisti ja pieni lapsi jos joku osaa vielä kuunnella omaa kehoaan sen suhteen paljonko ja mitä pitää syödä.



Kaikenlaisella pakolla saadaan vain aikaan syömishäiriöitä ja pelkotiloja.



Katsotaan vaikka meidän ikäpolveamme. Koskaan ei ole ollut niin syömisongelmaista ikäryhmää kuin me pakkosyötetyt ja pakkomaistatetut, joita on syyllistetty sota-ajan ruokapulasta ja afrikkalaisten nälänhädästä ja vannotettu, että nyt syöt tai itket ja syöt.



T: ylilihava kasvissyöjä

tottumista ja sitä kautta siitä pitämistä.



Aikuisen tulee maistaa keskimäärin 5 kertaa uutta makua, jonka jälkeen vasta se alkaa miellyttämään. Lapsella saman on todettu vievän 10 kertaa.



Eli syömispakkoa ei meidän lasten tarhassa ollut, vaan maistamispakko. Ne ovat kaksi eri asiaa ja mielestäni on vaan hyvä juttu jos lapsista ei kasva muutaman ruokalajin ronkeleita, vaan monipuolisia syöjiä jotka eivät narise etteivät tykkää siitä ja tästä.

En kyllä tiedä mille luokille asti sitä vahditaan. Enkä tietysti sitä kuinka tiukka lapsen opettaja on asian kanssa, sillä nyt tulee uusi opettaja.



Mutta sen tiedän, että asia ahdistaa minua, sillä lapsi tekee syömisen kanssa kyllä parhaansa, mutta se ei tunnu riittävän.



Meidän lapselle sattuu tämä maistaminen olemaan hyvin vaikeaa, salaatit karkeampina aiheuttavat hänelle jopa oksennusreaktion, kun yrittää niitä niellä. Siksi sitä ihmettelenkin, että mitä hyvää tuolla pakolla on tarkoitus saavuttaa.



ap

ja jopa pitämään sen pakkomaistelun jälkeen?



Meillä ei ole ollut pakkomaistelua,muksut ovat itse kiinnostuneet vuosien mittaan uusista mauista ja viimeistään 10-14-vuotiaana salaateista on tullut herkkua ja eksoottisemmat maut ovat alkaneet houkuttaa. Silti tiedän menevän aikaa ennen kuin keitetty kukkakaali tai sieniruuat alkavat olla hyviä tai aikuisiällä siideri tekee mieli vaihtaa kuivaan kuohuviiniin.

että kun tuolla maistamispakolla ei todellakaan saavuteta sitä, että lapsi oppisi syömään. Niin edelleen ihmettelen, että mikä funktio sillä on.

Ja tuo kymmenen kerran totuttautuminen on ihan hölynpölyä. Eihän meilläkään olisi syöminen lainkaan vaikeaa, jos lapsi niin helposti oppisi tottumaan uuteen makuun.

ap

tottumista ja sitä kautta siitä pitämistä. Aikuisen tulee maistaa keskimäärin 5 kertaa uutta makua, jonka jälkeen vasta se alkaa miellyttämään. Lapsella saman on todettu vievän 10 kertaa. Eli syömispakkoa ei meidän lasten tarhassa ollut, vaan maistamispakko. Ne ovat kaksi eri asiaa ja mielestäni on vaan hyvä juttu jos lapsista ei kasva muutaman ruokalajin ronkeleita, vaan monipuolisia syöjiä jotka eivät narise etteivät tykkää siitä ja tästä.

tuskin olisivatkaan oppineet uusia makuja kuin vähän, meillä ruuasta puhutaan neutraalisti ja ollaan vaan aina sanottu, jos on uutta, että nyt kokeillaan, miltäs tämä maistuu.



Lapseni syövät paremmin kuin minä itse aikanaan, mutta on heilläkin inhokkiruokansa.

toinen ei. Hän haluaa myös ruokansa erilleen, ei tykkää karkeasta ruoasta jne. jne. jne.



Eli ei siinä ole kyse mistään vanhempien retoriikasta, vaan siitä, miten kunkin lapsen aistit kehittyvät.

Menee pavut, vihreät pavut, kukkakaali, purjo, porkkana, tomaatit, kurkku, linssit, sienet, salaatin lehdet, oliivit, erilaiset juustot.



Ja tämä nimenomaan on tullut ennakkoluulottoman maistamisen seurauksena. Ehkä myös mallioppimisen. Mitää numeroa tai sanaa PAKKO meillä ei ole käytetty,, vaan huomaamatta ja spontaanisti maisteltu erilaisia ruoka-aineita muun perheen mukana.

Samoin terveydenhoitajan. Ja vaikka kuinka yritän selvittää juurta jaksain, että joidenkin ruokien syöminen on lapselle poikkeuksellisen vaikeaa (meillä on muitakin lapsia ja kotona normaali terveellinen monipuolinen kotiruokatarjonta), niin vastaani saan vain sen saman mantran toistamista, että meillä koulussa on sellainen sääntö, että kaikkea maistetaan. Ja kyllähän minä sen ymmärrän, että sääntö on sääntö. Kuitenkin toivoisin saavani edes jonkinlaista sen tyyppistä reaktiota, että puheeni on edes kuultu, jotta voitaisi miettiä miten sääntöä voitaisi meidän lapseen soveltaa niin, ettei lasta ahdisteltaisi syömisen suhteen.



ap

pitääkö hän myös erilaisista liharuuista tai tulisista mauista? Onko sinulla muita lapsia, joilla on erilaiset mieltymykset?



Meillä lapsista 2 on maistellut ja tykännyt pienestä pitäen kaikenlaisista yllättävistäkin jutuista, kolme taas on ollut varsin mietojen makujen ystäviä.



Meillä siis ei maistamispakkoa

Eivät kyllä syö kovin monipuolisesti mutta perusruokia ihan kiitettävästi. Oliivit, fetat yms. ovat heistä outoja eivätkä suostu maistamaan (tai fetaa vähän). En pakota.



Olen ollut töissä alakoulun puolella, ja meillä tilanne meni siihen, että pari nirsoa tyttöä eivät esim. viikon aikana suostuneet syömään yhtään mitään ruokailussa. Valitettavasti näiden tyttöjen lakko levisi muihinkin luokan tyttöihin. Näiden nirsoilija-tyttöjen vanhemmat olivat sitä mieltä, että lasten ei tarvitse sitten syödä, jos eivät halua. Muiden lasten vanhemmat taas olivat sitä mieltä, että lasten pitää syödä ainakin jotain. Rehtorin kanssa asiaa puitiin ja tultiin tulokseen, että kouluateriasta on pakko löytyä 10-vuotiaalle jotain, mitä pystyy syömään. Niinpä lautaselle piti ottaa siis reilu lusikallinen jotain, joko perunaa/pastaa, kastiketta/lihaa/kalaa, salaattia tai näkkileipää. Jotainhan nyt normaalin lapsen pitää kyetä syömään. Pahin nirsoilijatyttö ei tähänkään suostunut (eikä äitinsäkään mielestä ollut tarpeellista), ja tämä tyttö saattoi sitten levittää esim. perunamuusikauhasta tahraa lautaselle ja väittää, että siinä on hänen syömisensä.



Minä en rehellisesti ymmärrä, miksi tuollaiseen käytökseen kannustetaan. Lapsella ei ollut ruoka-aineallergioita, hän kykeni syömään näitä ruokia mutta häntä ei huvittanut ja äiti kannusti epäilemällä, että koulun ruoka on niin pahanhajuista ja makuista, että siksi lapsi ei syö. Mitään oksennusrefleksejä lapsella ei ollut vaan pelkkä varmuus, että äiti on hänen oikkujensa takana.



Minusta jokaisen kypsän vanhemman on opetettava lapselleen, että ruokailussa otetaan sitä ruokaa, mikä tuntuu itseltä hyvältä ja se sitten syödään. Jos mikään ei ole aivan herkkuruokaa, niin otetaan se pienin paha, vaikka sitten se näkkileipä.



Mitään maistelupakkoja tai jokaisen lajin ottamispakkoa en hyväksy. Ei aikuisetkaan pidä kaikesta ruoasta. Jos opettaja vaatii, että lapsi syö jokaista lajia, olisi syytä ehkä opettajalta kysäistä, miksi ruoasta tehdään kontrollin keino. Eikö parempi olisi, että lapsi saisi itse valita, mitä syö tarjolla olevista vaihtoehdoista ja sitten söisi sen?



Lapsi, joka ei kykene syömään mitään tarjotusta (eikä siis kyseessä allergiaa), on huonosti kasvatettu ja on jo aika, että joku sen lapsen kasvattaa.

En minä lastani pelottele pakko-sanoilla enkä muutenkaan uhkaile syömisten kanssa. Koulusta päin tuo maistamispakko on tullut.



Ja meillä tosiaan kanssa ei tällaista ole kuin tuon yhden lapsen kanssa. Ongelmaahan ei ole, jos lapsi on kykenevä ennakkoluulottomasti maistelemaan. Mutta tämä lapsi ei siihen kykene, vaan on erittäin ennakkoluuloinen. Johtuu varmasti siitä, että joidenkin ruokien suutuntuma tai haju saa hänelle oksennuksen nousemaan suuhun.



Edelleen toivoisin enemmän perusteluja siihen, että mikä tuo koulussa olevan maistamispakon tarkoitus on. Onko se enemmän ryhmädynamiikkaa kuin yksilön tarpeita huomioivaa? Tuota olen miettinyt, sillä koulussahan eletään aika lailla laumassa eikä niinkään olla yksilöitä.



ap

Meillä on ollut ruokia vapaasti maistettavana ja ovatkin maistelleet. Selkeästi erottuu yksi, jonka ruokavalio on rajoittuneempi kuin muiden. Syyksi on selvinnyt sitten se, että osa ruoista on aiheuttanut allergian takia epämiellyttäviä tuntemuksia. Mutta koska kyseessä on ristiallergia, kaikkia näitä ruoka-aineita ei voitu testata.

Ruoka-aineallergiat on taaksejäänyttä elämää, mutta nuori edelleen välttää osaa aineista, koska lapsena tuntemukset olivat ikäviä.

2 lapsista on aivan innoissaan mitä exoottisimmista ruoista ja ei ole vielä löytynyt ruokaa, mitä eivät söisi.

1 lapsista taas ei ole koskaan välittänyt lihasta ja makkarasta ja makaroonista. Syö kun ei ole muuta tarjolla, mutta todella vähän nakertaa. Proteiinintarpeensa tyydytetään sitten muilla keinoin.

Kaikilla ollut sama mahdollisuus maistella ja on maistatettu ja tarjottu ja on syöty paljon ravintoloissa yms.

Silti lapsilla ihan selkeästi omat makumieltymykset. Kuten vanhemmillaankin.

pitääkö hän myös erilaisista liharuuista tai tulisista mauista? Onko sinulla muita lapsia, joilla on erilaiset mieltymykset?

Meillä lapsista 2 on maistellut ja tykännyt pienestä pitäen kaikenlaisista yllättävistäkin jutuista, kolme taas on ollut varsin mietojen makujen ystäviä.

Meillä siis ei maistamispakkoa

meillä ei ongelma ole edes siinä, että lapsi jäisi ilman ruokaa, jos ei pakoteta, sillä hän kyllä syö lämpimiä ruokia ihan kohtuullisen hyvin. Hän ei siis myöskään levittäisi sellaista muotia ryhmässä, että ei syödä mitään, sillä tokihan hänellä nälkä on ruoka-aikaan. Vaan hyvin usein tarjolla on jotain sellaista, minkä syömisen hän kokee hyvin vaikeaksi, ja sitä en sitten ymmärrä, että miksi jotain yhtä lajia ei voi jättää väliin.



Kunpa se, mitä lapsi ei pysty syömään, olisi näkkileipä. Sillä sitä ei pakoteta syömään, vaikka sitä tarjolla onkin!



ap