Lue keskustelun säännöt.
Koulussa ruuan maistamispakko - mitä sillä on tarkoitus saavuttaa?
23.07.2011 |
Minä oon yrittänyt ymmärtää tuota, että koulussa on ruuan suhteen maistamispakko. Se on varmaankin ryhmän ohjaamisen kannalta yksinkertaisin keino välttää ongelmia ruokailutilanteissa.
Mutta mitä sillä pakolla on tarkoitus saavuttaa yksilön kannalta? Vai ei mitään? Onko se vain keino ohjata ryhmää? Minä kun en ymmärrä mitä sillä pakolla haetaan. Meidän lapsi on sitä pakkoa kiltisti yrittänyt noudattaa parhaansa mukaan. Yhden yhtä ruoka-ainetta lapsi ei sillä ole oppinut syömään. Sen sijaan hän on oppinut salailemaan syömistään ja hämäämään opettajaa. Kotona syömiskiukku on vain lisääntynyt ja lapsi on lopettanut syömästä esim. kalaa, jota ennen kyllä söi ihan hyvin.
Olen huolissani siitä, että kouluruokailu aiheuttaa lapsen syömisessä vain taantumaa ja pelkään sen kehittyvän jopa jonkinlaiseksi syömishäiriöksi myöhemmin. Ei toki välttämättä niin käy, mutta lienee jonkinlainen riski siihen syntyy, kun pidetään pakkoja syömisessä.
Ennen koulun alkua haluaisin taas kerran yrittää ymmärtää miksi koulussa on tuo maistamispakko. Osaako joku auttaa minua ymmärtämisessä.
Kommentit (127)
tunnut ihan suht järkevältä ihmiseltä, että etkohän ymmärrä itsekin. monta eri syytä maistamiseen. kylllä ainakin osalla tapahtuu tuo ruuan makuun tottuminen monen maistamiskerran myötä. toki myös ryhmädynamiikan vuoksi... mutta ihan kunnioituksesta ruokaa ja ruuan valmistajia kohtaan ja ennakkoluulottomuuden opettelun vuoksi, eikö vain? ei voi olla niin kauheaa, jos maistaminen riittää, kyllä nyt on äiti ja lapsi aika hakoteillä. olen itse opettaja (juu, en jaksa kirjoittaa isoja alkukirjaimia:) ja ehdottomasti haluan "pakottaa" lapset maistamaan kaikkea. MUTTA siis maistamaan. mieluumminkin isompi ongelma on se, että esim koulussa jossa viime vuoden toimin, muut opet olivat sitä mieltä, että lautanen on syötävä tyhjäksi. ja siitä en itse pidä. :( ettei lapselle tule ruokailusta tai eri ruokalajeista peikkoa, sitä ei saa mielestäni käydä. tämän vuoksi omalla luokallani oli sitten vähän eri säännöt. siltikin, vaikka luokallani oli pari oppilasta, joille ei maistunut oikein mikään, kotiin annoin ohjeeksi sitten, ett käskevät lapsensa syödä edes leipää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotonakin pitää aina maistaa. ei lapsi siitä kärsi. meillä ei sanota, kiitos ei en syö. vaikka olisi uutta, maistaa täytyy.
Itseasiassa kaikki kolme lasta ovat täysin erilaisia ruokailujen ja maistamisien suhteen, ovat olleet jo vauvasta saakka.
Esikoinen ei oksentaa, jos suussa on jotain hänen mielestään epäilyttävää. Yrittää taistella oksennusrefleksia vastaan, mutta ei pysty nielemään mitään "kummallista". Jo vauvana pienikin klimpin murunen sai aikaan vatsan tyhjentymisen paineella pitkin keittiötä. Ihanaa. : / Moooonta kertaa jouduttiin ruokailu aloittamaan ihan alusta, kun siinä viimeisessä lusikallisessa sattui olemaan jokin murunen.
Aistiyliherkkyyttä ei ole diagnosoitu, mutta pojalla on muutenkin vaikea sietää esim. villavaatteita ihollaan, kireitä kauluksia tai lappuja niskassa. Tuntuu, että hän ikäänkuin haistaa, maistaa ja tuntee kaiken jotenkin herkemmin kuin keskivertolapsi.
Keskimmäinen taas syö ja maistaa ihan mitä vaan. Kaikki kelpaa, kunhan se on ruokaa. Ennakkoluuloja ei ole.
Kuopus on sitten jostain tuosta välistä. Vihannekset tökkivät pahasti, hedelmät menevät hyvin alas, samoin suurin osa lämpimistä ruuista, paitsi lihan kanssa on usein ongelmia. Kana maistuu, onneksi.
Itse syön aivan mitä vaan, rakastan erilaisia makuja, joten esimerkin puutteesta ei ainakaan ole kysymys. Mutta. Äitini kertoi naureskellen, että olin kuulemma pienenä aivan samanlainen kuin esikoiseni. En syönyt juuri mitään, moni ruioka oksetti, kaikki hedelmät piti kuoria minulle. Niin sitä ihminen muuttuu vuosien myötä... : ) Eli ei paineita, luonnostaan nirsojen äidit. Elämä usein opettaa kyllä.
Jos ei tykkää niin ei tartte syödä enempää mutta aina pitää vähän maistaa.
Ja kyllä vaan - monet ruuat/ruoka-aineet on alkaneet maistua kun riittävän monta kertaa on maistettu. Että en oikein ymmärrä tuota sun väitettä ettei tuo toimisi? Ehkkei sun lapsen kohdalla mutta suurin osa lapsista kyllä tottuu erilaisiin makuihin kun totuttelee. Koulussa ei vcarmaankaan voi antaa yhdelle erivapautta tästä maistamissäännöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee niistä, joita pakotetaan maistamaan tai syömään. Tapellaan ruuasta, kiristetään maistamaan, pakotetaan istumaan pöydässä ja maistamaan vaikka itku tulisi. Sairasta.
Ne, jotka saavat kasvaa ilmapiirissä, jossa ruokaan ja syömiseen ei liity mitään pakotteita suhtautuvat asiaan terveesti ja alkavat aikanaan vapautuneemmin kokeilla ja maistella.
tottumista ja sitä kautta siitä pitämistä.
Aikuisen tulee maistaa keskimäärin 5 kertaa uutta makua, jonka jälkeen vasta se alkaa miellyttämään. Lapsella saman on todettu vievän 10 kertaa.
Eli syömispakkoa ei meidän lasten tarhassa ollut, vaan maistamispakko. Ne ovat kaksi eri asiaa ja mielestäni on vaan hyvä juttu jos lapsista ei kasva muutaman ruokalajin ronkeleita, vaan monipuolisia syöjiä jotka eivät narise etteivät tykkää siitä ja tästä.
tapella, lapset maistavat vaikka kielen päällään ruokaa, jos ei ruoka maistu ei muutakaan tule.
samalla tavalla on meidät kasvatettu ja ei ole juurikaan mitään häiriöitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta nirsoin lapsistamme jää välillä vähälle ruualle. Söisi vain raejuustoa, perunaa, porkkaraastetta ja makkaraa. Emme rupea joka ruokailulla hälle vain näitä tarjoamaan. Saa siis tyytyä leipään ja maitoon/veteen aina välillä. Tietenkin herkut sitten kelpaisivat jälkkäriksi mutta niitä ei saa jollei ruoka maistu.
ketjussa aiemmin kuvailtiin. En kestä kiristäviä vaatteita, saumoja, villaa, nyppyjä. Olen niin tuskissani hiuksesta puseron alla, että mies joutuu kaivamaan sellaisen selästäni vaikka keskellä toria. Haistan tarkasti, huomaan vieraan ihmisen käyneen talossa tai homeen hajun rakennuksesta, jonka ohi ajan. Havahdun poikkeaviin tuoksuihin valpastuen kuin vainukoira. Herään hajuihin myös syvästä unesta.
Aistiherkkyys on varmaan suurin syy siihenkin miksi ruokavalioni on niin rajallinen. Inhoan vääränlaisia tuntemuksia suussa ja kaikki liha menee siihen joukkoon. En syö myöskään soijasta valmistettuja ruokia, jotka jäljittelevät lihan rakennetta. Halloumi menee niillä rajoilla.
Ymmärrän hyvin miten toisella tavall maailmaa voi kokea eikä minulla ole mitään autistista piirretta. Normaalin vaihtelun rajoissa on varmasti enemmän ja vähemmän herkkiä aistijoita.
Olen kärsinyt pakottamisesta pal-jon, enkä siksi ole vaatinut lapsilta niin paljon sietämistä esim. ruuan suhteen. Pääasia, että eivät ole nälässä ja saavat jotakin kautta tarpeelliset ravintoaineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja koskaan ei ole tarvinnut pakolla syödä tai maistaa.
Ja hups, hyvin kelpaa sekä perinteinen suomalainen kotiruoka että eksoottisemmat jutut. Sushi on herkkua, tilaavat annoksensa aina ekstra-wasabilla, toinen herkku on fetasalaatti, menee oliivit, homejuusto, vihannekset, hedelmät, superfoodismoothiet, kiinalainen, thaikkuruoka, intialainen, meksikolainen, luonnonjugurtti, chili, kasvisruuat, liharuuat, pizzat, pastat, aurinkokuivatut tomaatit, yrtit jne jne.
Toki jokaisella on omat erityiset suosikkinsa ja jokaiselle löytyy myös jotakin josta eivät pidä. No problem. Niinhän se on meillä aikuisillakin.
Lapset ovat nyt kymmenen ikävuoden molemmin puolin, mutta siis alusta alkaen ollaan maisteltu kaikkea. Ihan huomaamatta. Mutta pakko ei ole koskaan ikinä ollut!
Meillä kotona edellytetään että kaikki maistavat kaikkea, mutta siltikään ruuasta ei tapella, ei kiristetä pakoteta itketetä. Eikä ruokailutilanteet ole millään tavalla ahdistavia.
tulee niistä, joita pakotetaan maistamaan tai syömään. Tapellaan ruuasta, kiristetään maistamaan, pakotetaan istumaan pöydässä ja maistamaan vaikka itku tulisi. Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kotona edellytetään että kaikki maistavat kaikkea, mutta siltikään ruuasta ei tapella, ei kiristetä pakoteta itketetä. Eikä ruokailutilanteet ole millään tavalla ahdistavia.
tulee niistä, joita pakotetaan maistamaan tai syömään. Tapellaan ruuasta, kiristetään maistamaan, pakotetaan istumaan pöydässä ja maistamaan vaikka itku tulisi. Sairasta.
Meilläkin maistetaa kaikkea eikä huudeta eikä itketä.
Itse opin syömään paistettuja silakoita ja kaalisoppaa ja homejuustoa. Nuo ovatkin oikeastaa ainoita mistä en ole tykännyt alusta asti.
Silakat eivöt kuulu edelleenkään herkkuihin mutta mieluummin syön niitä kuin olen syömättä (jos muuta ei ole tarjolla).
Kaalisopasta ja erityisesti homejuustosta on tullut lempiruokia.
kuin syön niitä. Yökin ne vain ulos vieläkin, kuten lapsena ja jos niitä olisi pakko syödä, maha kiertyisi niin ympäri, ettei olisi todellakaan enää nälkä. Miten voi nälkä enää olla jos määrättyjen ruokien syömisyritys herättää oksennusrefleksin.
Meillä kotona edellytetään että kaikki maistavat kaikkea, mutta siltikään ruuasta ei tapella, ei kiristetä pakoteta itketetä. Eikä ruokailutilanteet ole millään tavalla ahdistavia.
tulee niistä, joita pakotetaan maistamaan tai syömään. Tapellaan ruuasta, kiristetään maistamaan, pakotetaan istumaan pöydässä ja maistamaan vaikka itku tulisi. Sairasta.
Meilläkin maistetaa kaikkea eikä huudeta eikä itketä.Itse opin syömään paistettuja silakoita ja kaalisoppaa ja homejuustoa. Nuo ovatkin oikeastaa ainoita mistä en ole tykännyt alusta asti.
Silakat eivöt kuulu edelleenkään herkkuihin mutta mieluummin syön niitä kuin olen syömättä (jos muuta ei ole tarjolla).
Kaalisopasta ja erityisesti homejuustosta on tullut lempiruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin syön niitä. Yökin ne vain ulos vieläkin, kuten lapsena ja jos niitä olisi pakko syödä, maha kiertyisi niin ympäri, ettei olisi todellakaan enää nälkä. Miten voi nälkä enää olla jos määrättyjen ruokien syömisyritys herättää oksennusrefleksin.
No teen reisu hommia eikä niistä tulisi mitään jos ronklaisi. Tehdas ruuat esim. Venäjän perähikiöillä ei varsinaisesti ole mitään gourmet ruokaa =)
Kyllä siitä ruuasta alkaa tykkäämään kun riittävästi syö.
vaiva - esim. aistiyliherkkyys, jolta tuo vahan kuulostaa - joka tekee maistamisesta hanen kohdallaan mahdottomuuden, niin eiko helpoin tapa lahestya asiaa olisi hankkia lapselle diagnoosi ja laakarin paperi asiasta? Ymmarran kylla kouluakin, koska suurimmalle osalle lapsista maistaminen ei liene ylivoimaista, joten saantoa ei heidan osaltaa ole tarvis muuttaa.
Mutta nähtävästi emme pääse tässä asiassa yhteisymmärräykseen, joten keskustelua asiasta on turha jatkaa.
Itse kuitenkin ymmärrän sen, että lapsilla saattaa olla ruoka-aineita, jotka aiheuttavat esim. oksennusrefleksin. Eikä kyse ole aistiyliherkkyydestä tai allergioista. Pakotettuna näistä jää sellainen tilanne, että ne eivät mene edes aikuisena, kuten minulla on. Yökin edelleen, koska olen joutunut lapsena syömään ja oksentamaan ja syömään.
Eli en kannata mitään pakkoa ruoan suhteen. Lapsia on erilaisia, kuten meitä aikuisiakin ja samoin kasvattajiakin. Kaikille lapsille soisin sellaiset vanhemmat, jotka kykenevät aidosti kuuntelemaan lasta, eiväktä hoe vain silmät kiinni, että näin tehdään kun minäkin jouduin näin tekemään lapsena, perkele.
kuin syön niitä. Yökin ne vain ulos vieläkin, kuten lapsena ja jos niitä olisi pakko syödä, maha kiertyisi niin ympäri, ettei olisi todellakaan enää nälkä. Miten voi nälkä enää olla jos määrättyjen ruokien syömisyritys herättää oksennusrefleksin.
No teen reisu hommia eikä niistä tulisi mitään jos ronklaisi. Tehdas ruuat esim. Venäjän perähikiöillä ei varsinaisesti ole mitään gourmet ruokaa =)
Kyllä siitä ruuasta alkaa tykkäämään kun riittävästi syö.
Meidät pakotettiin ala-asteella syömään koko ruoka-annos. Vähän eriasia kun se että teijän pilalle lellityt kakarat joutuu maistamaan ruokaa. Siinä maistamisessa on kyse totuttamisessa. Antakaa tekin lapsillenne muuta kuin jauhelihaa ja makkaraa niin ei tartte itkeä täällä
Helpompaan ruuanlaittoon, lapsen ravinnonsaantiin, sosiaaliseen hyväksymiseen?
taitava jos pystyy haistamaan homeen hajun talosta jonka ohi ajaa???????
Tuliset maut sen sijaan eivät kovin hyvin uppoa, liian tulinen ruoka esimerkiksi. Myöskään tasaiset maut kuten pasta, riisi, peruna eivät ole tämän 3v:n suosikkiruokaa.
Minulla on myös toinen lapsi joka kyllä syö hänkin ennakkoluulottomasti uusia makuja sekä salaatteja, kasviksia jne, mutta jonka lempiruokaa on ehdottomasti ne tasaiset maut kuten makaroonilaatikko!