Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Koulussa ruuan maistamispakko - mitä sillä on tarkoitus saavuttaa?

Vierailija
23.07.2011 |

Minä oon yrittänyt ymmärtää tuota, että koulussa on ruuan suhteen maistamispakko. Se on varmaankin ryhmän ohjaamisen kannalta yksinkertaisin keino välttää ongelmia ruokailutilanteissa.



Mutta mitä sillä pakolla on tarkoitus saavuttaa yksilön kannalta? Vai ei mitään? Onko se vain keino ohjata ryhmää? Minä kun en ymmärrä mitä sillä pakolla haetaan. Meidän lapsi on sitä pakkoa kiltisti yrittänyt noudattaa parhaansa mukaan. Yhden yhtä ruoka-ainetta lapsi ei sillä ole oppinut syömään. Sen sijaan hän on oppinut salailemaan syömistään ja hämäämään opettajaa. Kotona syömiskiukku on vain lisääntynyt ja lapsi on lopettanut syömästä esim. kalaa, jota ennen kyllä söi ihan hyvin.



Olen huolissani siitä, että kouluruokailu aiheuttaa lapsen syömisessä vain taantumaa ja pelkään sen kehittyvän jopa jonkinlaiseksi syömishäiriöksi myöhemmin. Ei toki välttämättä niin käy, mutta lienee jonkinlainen riski siihen syntyy, kun pidetään pakkoja syömisessä.



Ennen koulun alkua haluaisin taas kerran yrittää ymmärtää miksi koulussa on tuo maistamispakko. Osaako joku auttaa minua ymmärtämisessä.

Kommentit (127)

Vierailija
101/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei lapsi ole koskaan kokenut tuota pakoksi. Johtunee ehkä siitä, että hän syö aikalailla mitä tahansa. No maksalaatikosta ei tykkää, mutta ei ole silti koskaan tuntenut, että tuo maistamispakko olisi kauheaa. Minusta se on erittäin hyvä asia, koska ihan kauheesti on "ruokavammaisia" lapsia. Tytöllä on sellaisia kavereita, jotka eivät syö oikeastaan juuri mitään muuta kuin kuin jauhelihaa, ketsuppia ja makaroonia. Esim. yksi ei ole koskaan maistanut mitään kokolihatuotetta ei edes kanaa.... tämä samainen ei "tykkää" mistään kasviksesta.... siis niin karmeeta minusta....Ja muuta ei todellakaan syödä.



On todella hyvä, että heidät pistetään edes jossain maistamaan jotain muutakin. Kotona kun ei asiaan satsata pätkääkään. En ymmärrä miten lapsen annetaan kasvaa tuollaiseksi.

Vierailija
102/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mielestä kaikki poikkeava on vain lellimistä kun HEIDÄN lapsistaan kukaan ei ole sillai käyttäytynyt ja heillä on niin suuri kokemus kaikista lapsista kun tällä yhdelläkin on jopa 5 lasta.

No minulla ei ole kuin 4 lasta, mutta en ole koskaan ajatellut, että tietäisin paremmin kaikkien lasten jutut kun minulla on näitä pari enemmän kuin keskivertoperheessä on.

jos kyseessä on ihan tavalliset ja terveet lapset niin voisiko joku antaa esimerkin siitä, mitä teidän lapset ei sitten syö?


Silti ne on ihan oikeita lapsia, jotka ovat vanhemmilleen rakkaita. Ja jotka näistä oudoista ominaisuuksistaan huolimatta ansaitsevat ihmismäisen kohtelun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja oksentamaan ja taas maistamaan ja oksentamaan. Mutta jos olet muslimi niin opet nöyränä selkä vääränä kyselevät, mitä arvon mamu haluaisi syödä, me järjestämme kaiken, ettei vain herkän islaminuskoisen tarvitse kokea pahaa oloa possunlihasta.

enää en ole moisesta kuullut! Lapsia meillä 3kpl, 2 koulussa, yksi tarhassa. Syövät ihan kaikkea vaikkei ole pakotettu. Itse en syö sikaa, eikä kukaan voisi minua pakottaa edes maistamaan sitä. Niin oksettavaa se on. Miksi lapsia pitäis pakottaa??

Vierailija
104/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että mistä ap:lle on tämä tilanne tullut. Ap siis tässä taas, ehdinkin aiemmin näköjään vain piipahtamaan ja nyt uudelleen.



Mutta kuten siis aiemmin on jo ketjussa selvinnyt, niin meillä syödään ihan tavallista kotiruokaa kotona: keittoja, laatikoita, erilaisia lihakastikkeita, jauheliharuokia, lisukkeena perunaa eri muodoissa, riisiä / ohraa, pastaa eri muodoissa. Ruuan kanssa on salaatteja, vihanneksia, punajuurta, suolakurkkua, kurpitsaa - ei kaikkea kerralla, mutta milloin mitäkin. Herkkuruokiakin on välillä: lettuja, lasagnea, jne. Ulkona käydään syömässä pari kertaa kuussa, kutakuinkin vuorotellen hampparipaikoissa ja ravintoloissa.



Kotona satsataan ruokaan "pätkääkään", vaikka joku suuressa viisaudessaan taas toisin väittää. Kahdesti päivässä on lämmin ruoka tarjolla ja lisäksi normaalit aamiainen, välipala ja iltapala.



Lasta ei siis ole kasvatettu ronkeliksi. Hänellä on ollut syntymästään asti epänormaalisti reagoivat aistit. Siksi ruoka tuntuu hänen suussaan aivan toiselta kuin meillä muilla. Ja jotkut ruuat tuntuvat niin epämiellyttäviltä, ettei lapsi pysty pidättelemään oksennusreaktiotaan.



Lapsi haluaa kyllä koko ajan parantaa ruuansietoaan. Työ vain käy hitaasti, kuten olen senkin edellä jo maininnut. Pakottamalla kehitystä ei tapahdu, sillä aisteja ei voi pakottaa reagoimaan muulla tavalla kuin mihin ne siihen mennessä ovat valmiit. Harjoitteita tehdään, jotta aistit oppivat sietämään enemmän. Mutta homma ei käy hetkessä.

Vierailija
105/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihanko oikeasti jossain koulussa pakkomaistatetaan ruokia lapsilla, joilla on jokin diagnoosi?

Vierailija
106/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja hyvin menee. Lapset syö erilaisia ruokia joskin lapsilla on erilaiset lempparit ja inhokit. Niinkuin minulla ja miehellä, joten taloudessa on 6 henkilöä joille jokaselle tulee välillä lautaselle ruokaa joka "ei kelpaa", silti sitä vähän syödään.



Oksennusreaktiosta ei ole kokemusta mutta ymmärtääkseni se on väkivaltaa jos lapsi nielee kertaalleen syödyn ruuan, siis oksentaa ja nielee.

Tästä taisi olla ihan viime vuodelta joku tarhauutinen.

Se on silloin POLIISI-ASIA! Jos minun lapsi nielisi oksennusta niin se on eri kuin kakoo koska ei haluu syödä. Minusta tuollanen on lähinnä lapselta valtataistelua mutta jos lapsella on oikeasti joku herkkyys ja lapsi kertomasi mukaan NIELEE OKSENNUSTA niin miten sä hyvä ihminen voit lastasi sinne kouluruokailuun laittaa päivästä toiseen?

Mikä sinua vaivaa? Onko tämä joku häiriintynyt provo koska tämä on oikeasti vakava asia, väkivaltaa ja haluan uskoa että vanhemmat puuttuu jos tietää että lapsi nielee oksennuksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

koulussa on kuitenkin massaopetusta ja myös massaruokailu. Miten siellä kukaan söisi mitään, jos yksi ei syö perunaa, toinen ei syö lihaa, kolmas ei syö näkkileipää ja neljäs ei juo vettäkään. Ja kaikki pitäisi sallia. Ja jokaisen pitäisi kuitenkin saada energiaa koko loppupäivän koulussa jaksamiseen. Ja varsinkin kun koulussa ei tule eteen mitään sellaista ruokaa, mihin ei sitä ennen elämässä lapsi olisi törmännyt jo lukuisia kertoja. Ihan erikseen ovat sitten allergiat ja jotkut muut yliherkkyysjutut. Jos niistä opettajan tai keittiöhenkilökunnan kanssa juttelee, tuskin niistä mitään ongelmia muodostuu.

Vierailija
108/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja jos se ei opettajalle sovi, olen kehottanut ottamaan yhteyttä rehtoriin, jotta lapsi saa 2 viikon koulusta erottamisen. Vielä tuota ei ole tullut, vaikka lapset eivät välttämättä syö koko päivänä mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

koulussa on kuitenkin massaopetusta ja myös massaruokailu. Miten siellä kukaan söisi mitään, jos yksi ei syö perunaa, toinen ei syö lihaa, kolmas ei syö näkkileipää ja neljäs ei juo vettäkään. Ja kaikki pitäisi sallia. Ja jokaisen pitäisi kuitenkin saada energiaa koko loppupäivän koulussa jaksamiseen. Ja varsinkin kun koulussa ei tule eteen mitään sellaista ruokaa, mihin ei sitä ennen elämässä lapsi olisi törmännyt jo lukuisia kertoja. Ihan erikseen ovat sitten allergiat ja jotkut muut yliherkkyysjutut. Jos niistä opettajan tai keittiöhenkilökunnan kanssa juttelee, tuskin niistä mitään ongelmia muodostuu.

Vierailija
110/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

koulussa on kuitenkin massaopetusta ja myös massaruokailu. Miten siellä kukaan söisi mitään, jos yksi ei syö perunaa, toinen ei syö lihaa, kolmas ei syö näkkileipää ja neljäs ei juo vettäkään. Ja kaikki pitäisi sallia. Ja jokaisen pitäisi kuitenkin saada energiaa koko loppupäivän koulussa jaksamiseen. Ja varsinkin kun koulussa ei tule eteen mitään sellaista ruokaa, mihin ei sitä ennen elämässä lapsi olisi törmännyt jo lukuisia kertoja. Ihan erikseen ovat sitten allergiat ja jotkut muut yliherkkyysjutut. Jos niistä opettajan tai keittiöhenkilökunnan kanssa juttelee, tuskin niistä mitään ongelmia muodostuu.


joten massasuokailusta ei voi seurata massasyöminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
111/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eri kouluissa ja eri kaupungeissa. Enpä ole vielä mihinkään kanannahkoihin ja sianikeniin törmännyt. Samaa ruokaa siellä syödään kuin meillä kotonakin usein. Sillä erotuksella tosin, että meillä kotona törmää joskus kanannahkaan, kun syödään kanaa. En tosin sitä nahkaa itse syö, mutta mies popsii ne mielellään.

Vierailija
112/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

aistiherkät tai aspergerin piirteitä omaavat lapset eivät saa diagnoosia, tai sitä ei edes haeta.

ihanko oikeasti jossain koulussa pakkomaistatetaan ruokia lapsilla, joilla on jokin diagnoosi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
113/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sanoa, että minä en todellakaan laita kotona sellaista ruokaa mistä en minä eikä mies tykkää. Joskus laitan itselleni sellaista mitä mies ei syö ja miehelle jotain muuta jos syö silloin kotona.

Enkä rupea lapsiakaan pakottamaan syömään sellaisia ruokia, jotka eivät sen 20 maistelukerran jälkeen maistu tippaakaan vaan itku tulee jos joutuvat syömään. Maistakoon niitä ruokia sitten vähän isompana uudestaan, mutta pakossa ei ole mitään järkeä.

Miksi ihmeessä kukaan kotonaan söisi ruokaa josta ei tykkää? Ei tarvitse ehdon tahdoin tehdä elämästä ikävää.

Ja hyvin menee. Lapset syö erilaisia ruokia joskin lapsilla on erilaiset lempparit ja inhokit. Niinkuin minulla ja miehellä, joten taloudessa on 6 henkilöä joille jokaselle tulee välillä lautaselle ruokaa joka "ei kelpaa", silti sitä vähän syödään.

Oksennusreaktiosta ei ole kokemusta mutta ymmärtääkseni se on väkivaltaa jos lapsi nielee kertaalleen syödyn ruuan, siis oksentaa ja nielee.

Tästä taisi olla ihan viime vuodelta joku tarhauutinen.

Se on silloin POLIISI-ASIA! Jos minun lapsi nielisi oksennusta niin se on eri kuin kakoo koska ei haluu syödä. Minusta tuollanen on lähinnä lapselta valtataistelua mutta jos lapsella on oikeasti joku herkkyys ja lapsi kertomasi mukaan NIELEE OKSENNUSTA niin miten sä hyvä ihminen voit lastasi sinne kouluruokailuun laittaa päivästä toiseen?

Mikä sinua vaivaa? Onko tämä joku häiriintynyt provo koska tämä on oikeasti vakava asia, väkivaltaa ja haluan uskoa että vanhemmat puuttuu jos tietää että lapsi nielee oksennuksen.

Vierailija
114/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotka ovat sitä mieltä, että kaikki maistaa, vaikka olisi mitä keskusteltu. Koska jos ei pysty kaikkea syömään niin on vain Nico-Petteri, joka on syönyt hampurilaisia kotona.

t. äiti, kenellä on ollut hankaluuksia ala-asteen opettajien kanssa kun kyseessä on koivuallerginen lapsi, joka kärsii keväisin ruoka-aineiden ristiallergioista. Onneksi yläasteen opettajat ovat olleet sen verran lukeneita aiheesta, että siellä ei tarvinnut pakkosyödä pakkosyömisen jälkeen.

koulussa on kuitenkin massaopetusta ja myös massaruokailu. Miten siellä kukaan söisi mitään, jos yksi ei syö perunaa, toinen ei syö lihaa, kolmas ei syö näkkileipää ja neljäs ei juo vettäkään. Ja kaikki pitäisi sallia. Ja jokaisen pitäisi kuitenkin saada energiaa koko loppupäivän koulussa jaksamiseen. Ja varsinkin kun koulussa ei tule eteen mitään sellaista ruokaa, mihin ei sitä ennen elämässä lapsi olisi törmännyt jo lukuisia kertoja. Ihan erikseen ovat sitten allergiat ja jotkut muut yliherkkyysjutut. Jos niistä opettajan tai keittiöhenkilökunnan kanssa juttelee, tuskin niistä mitään ongelmia muodostuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
115/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulla on neurologisen diagnoosin saanut erkkalapsi, jolla on pienestä pitäen ollut yliherkkyyksiä suun alueella ja ymmärrettävästi syöminen ei aina ole helppoa. Hänelle on aina ollut vaikeaa syödä kaikkea mikä on "sotkettu": vaikkapa risotto on mahdoton, kun taas liha sellaisenaan menee, riisi sellaisenaan menee, heneet sellaisenaan menevät jne.



Meillä on aina ollut sellainen tapa, että ensin pitää maistaa, sitten vasta voi sanoa tykkäsikö vai ei. Ja sillä jatkuvalla siedättämisellä ja maistattamisella (mutta niin, ettei urakka ole koskaan ylitsepääsemätön) olemme saaneet lapsen totutettua niin, että on käytännössä kaikkiruokainen (no sienet ei uppoa vieläkään ja sen hänelle suomme) ja koulussakin pysty syömään niitä "sotkujakin" joissa kaikki ainesosat eivät ole tunnistettavissa, ottaa vain silloin vasin pienen annoksen ja syö reilummin näkkäriä.



Niin että voi siitä maistattamisesta olla hyötyäkin.

Vierailija
116/127 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

koulussa on kuuden viikon ruokalista, eli sama ruoka toistuu kuuden viikon välein.

Vierailija
117/127 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja olen vieläkin tarkka ruoasta. Äiti on kertonut että olen ollut jo vauvana nirso soseille ja puuroille, vaikka muut sisarukset söi niitä mukisematta.



Ei meillä ollut kotona mitään maistelupakkoa. Perunamuusia tehdessä äiti jätti muutaman keitetyn potun minulle, ennenkuin teki lopuista muusia, koska minä en voinut syödä sitä. Kyse ei ollut siitä ettenkö olisi halunnut, vaan en voinut. Se koostumuksen ja maun yhdistelmä ei vain mennyt kurkusta alas.



Ala-asteella oli maistelupakko. Ensimmäisenä hernekeittopäivänä istuin seuraavan tunnin alkuun asti lautanen edessäni ja opettaja vieressä, tyrkyttämässä ruokaa. Olisi pitänyt syödä lautanen tyhjäksi, jonka opettaja oli annostellut, että pääsi välitunnille. Kun muut tulivat takaisin luokkaan, minun piti viedä lautaseni keittiöön ja kertoa miksi se tuli myöhemmin kuin muiden lautaset. Enkä siis ollut syönyt keittoa. Maistanut olin, mutta en pystynyt syömään enempää.



Tuon tapauksen jälkeen isäni soitti opettajalleni ja selitti, että minulla on muutamia ruokia ja ruoka-aineita, joita en yksinkertaisesti pysty syömään ja sitten tuo pakottaminen kohdallani loppui. Maistaa minun silti piti aina, mutta ei syödä lautasta tyhjäksi, kun en sitä kerta itse saanut annostellakaan.



Minusta on hyvä että lasten pitää maistaa, mutta muu pakottaminen on huono juttu. Se ahdistaa ja saattaa olla todella vaikea asia lapselle. Maistaessa saattaa huomata ennakkoluulojen olevan vääriä, kun pahaksi ajateltu ruoka onkin hyvää. Pakottaessa kaikki ruokailu menee pakkopullaksi, mikä vie hyvästäkin ruoasta sen ilon.

Vierailija
118/127 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaikkea mahdollista, mikä hankaloittaa juuri ristiallergikon syömistä. Sinne pannaan vanhat omenat palasina ja salaattiin eiliset porkkanaraasteet yms. kaikki mahdollinen.

Näitä sitten pakkomaistatetaan ja haukutaan lapsia kun ne ovat niin nirsoja, etteivät suostu syömään, vaikka suussa pistelee ja polttelee.

Eikö koulu tiedä lapsen allergiasta? Eihän sellaista tarvitse syödä, mitä ei allergian vuoksi pysty, silloin pitää saada korvaava ruoka tilalle.

Vierailija
119/127 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Useimmat lapset oppivat 10-15 maistamiskerralla mutta toiset eivät opi vielä 500 kerrankaan jälkeen. Tätä on ihan tutkittu (mm Aamulehdessä oli juttu pari vuotta sitten, tämä linkkiä huuteleville tiedoksi). Näillä lapsilla ei välttämättä ole mitään allergiaa tai aistiyliherkkyyttäkään, ovat vain nirsoja luonteeltaan. Pakottaminen johtaa siihen, etteivät pysty syömään aikuisenakaan joitakin ruokia.



En vastusta maistamista mutta siinä on pakko vetää jotain rajaa. Yksi lapsistani sai maistamispakon seurauksena (oksensi lautaselle) erittäin pahan inhon perusruoka-aineeseen ja tätä satoa korjattiin sitten vuosikausia. Jopa opettaja myönsi virheensä, tilanne meni niin hankalaksi.



Ymmärrään myös tuon "me ei syödä tätä ruokaa" ilmiön ongelmallisuuden. Peräänkuuluttaisin alakoulujen opettajilta herkkyyttä erottaa nämä tilanteet toisiltaan. Oikeasti ruokaa pelkäävät yrittävät yleensä olla mahdollisimman huomaamattomia.



Ja sille joka vaati että kaikkea on syötävä kohteliaisuudesta: kai syöt heinäsirkkoja, apinan aivoja ja lehmän mahalaukkuja, jossain päin maailmaa nämä ovat suurta herkkua...

Vierailija
120/127 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistan omilta kouluajoilta miten jokaista ruokaa oli pakko maistaa. Kerran viikossa oli kalaa, ja se oli ainakin kerran kuussa kalakeittoa ellei useamminkin. Vielä kuudennella luokalla piti sitä kalakeittoa maistaa, vaikka pelkkä haju oksetti enkä ollut vielä kertaakaan siitä tykännyt.



Olin siis maistanut sitä jo kymmeniä ja kymmeniä kertoja, samoin kuin muita kalaruokia. Vaan kun on "pakko maistaa kun ei muuten voi tietää ettei tykkää, eikä voi oppia tykkäämään"



Montako tuhatta kertaa sitä pitää maistaa ennen kuin voidaan uskoa ettei joku ruoka maistu hyvälle?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi viisi