G: Olisitteko sinä ja vauva todennäköisesti selvinneet kotisynnytyksestä?

synnytys olis varmaan mennyt kotonakin ok. Toinen ei. Vauva olis selvinnyt, minä ehkä en. Istukka ei irronnut, verenhukka yli 3litraa. Olisko kotoa ehditty ajoissa leikkaussaliin?

tehtiin perätilasektio ja vauva oli 4,5kg

Myös minun tulehdukseni johtui ilmeisesti pitkälti huonosta hygieniasta. Haavaani ommellut (sama) kätilö käsitteli ompeluvälineitä todella epähygieenisesti, ja poimi esim. pudonneita välineitä lattialta.

onko sairaala tietoinen että kätilö toimi noin?

synnytykset olleet ongelmattomia, hyvin olisi pärjätty kotonakin. Keskimmäisen napanuoran olen leikannut itse ihan sairaalassakin. Onhan suunnitellussa kotisynnytyksessäkin kätilö paikalla ja monia toimenpiteitä voidaan tehdä kotonakin. Ja tuskin kotisynnytystä yrittääkään kukaan sellainen, jolla on jo jokin todettu riskitekijä. Tai ei ainakaan kukaan järkevä sellainen...



Itse tunnen oloni turvallisemmaksi sairaalassa, mutta ymmärrän kyllä, että monissa maissa tavallinen kotisynnytys on varsin riskitön vaihtoehto, kunhan todettuja ongelmia ei ole ja valmistelut on hoidettu asianmukaisesti. Ja sairaalaan pääsee yleensä pian, jos synnytys vaikka jumittuu eikä etene luonnollisesti. Eihän noissa tilanteissa jäädä kotiin odottamaan ongelmia vaan kotisynnytys muuttuu sairaalasynnytykseksi.



Toista on tietysti kehitysmaissa ym. missä lääketieteellistä apua ei ole välttämättä saatavilla.

Myös minun tulehdukseni johtui ilmeisesti pitkälti huonosta hygieniasta. Haavaani ommellut (sama) kätilö käsitteli ompeluvälineitä todella epähygieenisesti, ja poimi esim. pudonneita välineitä lattialta.

onko sairaala tietoinen että kätilö toimi noin?

Olin synnytyksen ja tulehduksen jälkeen aivan yliväsynyt, ja lapsi huusi 24/7. En vaan jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Aikomuksena oli kyllä tehdä valitus, mutta se vaan jäi koliikkivauvan kanssa. Ja sitten jo alkoi tuntua siltä, että tyhmä valittaa kuukausitolkulla synnytyksen jälkeen.

Ajattelin myös sitä, että siinä on minun sanani kätilön sanaa vastaan (paikalla ei ollut muita, joten tuskinpa olisi mitään myöntänyt).

Olen itse biologi, joten tiedän varsin hyvin, mikä kuuluu steriiliin työskentelyyn ja mikä ei. Eihän se naisen alapää tietenkään steriili ole, mutta tiettyä hygieniaa voisi kuitenkin odottaa.

Olen joka tapauksessa ajatellut ottaa asian puheeksi, kun olen menossa nyt toisen raskauden aikana pelkopolille (synnytys oli muutenkin vaikea, ja pelkään aika lailla uutta synnytystä). Ehkä sieltä menee tieto eteenpäin...

mutta toisessa ja kolmannessa olisi voinut hyvin todennäköisesti käydä huonosti lapsille.

Ei oltaisi, ei olisi tullut mitään synnytystä. Vauva ei laskeutunut ja oli vielä kaikenlisäksi virheasennossa. Kätilö + lääkäri sanoivat, että alakautta tätä ei saada millään ulos---kiireinen sektio.

kolmena kertana.



Ei mulla muutenkaan ole ollut kuin ilokaasu kivunlievityksenä, eikä mitään tippoja tms. ole laitettu. SYnnytykset ovat edenneet ihan normaalisti ja lapset saaneet 10 pistettä jokainen heti synnyttyään.

hapenpuute, kun en osannut hengittää. Kivuissa panttasin hengitystä, mutta epiduraalin ansiosta rupesi happi kulkemaan vauvalla ja minulla.



Toka olikin iso vauva ja väärässä tarjonnassa, ei mahtunut syntymään alakautta, joten leikattiin. Huonosti olisi käynyt kotisynnytyksissä.



Kavereistani puolella on ollut ongelmia synnytyksissä ja puolella taas ei.

Istukka olis ollu pakko käyä irottamassa sairaalassa. Koska se ei lähtenyt irti vasta kuin kolme tuntia synnytyksestä käsin irrottamalla. Ja minä vuosin kuin pistetty härkä koko ajan. Mihin lie oli tarttunu kiini.



Ja esikoinen onki sitten ihan eri tarina. Viikkoja 29+ ja vauva poikittain mahassa.

helpon ja ongelmattoman raskauden päätteeksi normaalissa alatiesynnytyksessä repesi iso suoni ja sain massiivisen sisäisen verenvuoden. Jos en olisi päässyt synnytyssalista niin nopeasti leikkaussaliin niin se olisi ollut siinä. Nytkin oli jo liian lähellä, etten jäänyt sinne leikkauspöydälle.



Ennen synnytystä suhtauduin kotisynnytykseen positiivisesti, varsinkin kun oma raskaus oli helppo, ongelmaton jne. Tuo synnytys laittoi minut kuitenkin tajuamaan, ettei koskaan voi tietää mitä tapahtuu. Jos sairaalasynnytyksellä pystyn pelastamaan itseni ja vauvani niin se on ainoa vaihtoehto.

Kotisynnytykseen sisältyy aina riski - sitä riskiä en olisi valmis ottamaan.

Molemmat lapset saatiin ulos imukupilla; eka 1,5 tunnin ja toka tunnin ponnistamisen jälkeen.

synnytyksessa vauva ei olisi selviytynyt, jos ei oltaisi oltu sairaalassa. Jälkeenpäin kätilö sanoikin että onneksi täällä (sairaalassa) oli apu lähellä. Vauva syntyi aivan yllättäen huonokuntoisena, sykkeet laski vasta juuri ennen syntymää. Kätilöt (monta tuli äkkiä saliin) painoivat jotenkin vauvan ulos, imukupissa olisi mennyt enemmän aikaa kun ei ollut edes lääkäriäkään salissa. Vauva virvoteltiin, ei hengittänyt itse. Hapetusarvo napaverestä? kuitenkin hyvä , joten ei jälkiseuraamuksia.

Toka ja kolmas olisivat selviytyneet hienosti. Tosin tokan kohdalla puhkaistiin kalvot joka varmaan nopeutti synnytystä ja kolmannen kohdalla istukkan kanssa noin 10min ongelma, ei meinannut irrota. Mutta 9 ja 10 pisteen vauvoja olivat.

Itse en olisi henkisesti selviytynyt (olisin pelännyt ja ollut varmaan ihan "lukossa") ilman sairaalan sydänäänikonetta, oli se eka synnytys ja eloton vauva, niin pelottava kokemus.

kumpikaan ei olisi selvinnyt. Lapsivedet nimittäin menivät mutta sitten ei tullutkaan supistuksia 39 tuntiin, kunnes käynnistettiin oksitosiinitipalla. Muuten kyllä synnytys sujui hyvin (oksitosiinia kyllä lisättiin vähän väliä) enkä revennyt edes. Vauvakin oli ihan ok. Sain varmaan synnytyksen aikana antibioottia suoneen. Ehkä sen olisin saanut kotonakin?



Toisessa synnytyksessä olisi vauva kuollut ja varmaan minäkin. Vauva oli virhetarjonnassa, napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri ja parin tunnin ponnistusvaiheen jälkeen päädyttiin sektioon. Lapsivesi oli vihreää ja puuromaista, vauvalla lievä synnytysasfyksia ja lastenteholla laitteissa vuorokauden.

synnytyksessä mua ei olisi päästetty synnyttämään kotona, koska lapsivesi meni mutta synnytys ei silti alkanut. Jouduin siis sairaalaan käynnistykseen sekä antibioottitippaan, oksitosiinin määrää jouduttiin nostamaan ja nostamaan jotta supistukset saatiin vihdoin alkamaan. Aika lähellä oli sektioon joutuminen kun vauva ei meinannut tulla ajoissa ulos (siinä oli joku takaraja mihin mennessä vesien menosta vauvan pitää olla ulkona).



Toinen synnyts olikin sitten helppo, ei mitään ongelmia ja paljon kivuttomampi kuin ensimmäinen, kestikin vain kuusi tuntia. Olisi sujunut aivan loistavasti kotonakin.

synnytys sinänsä meni ihan hyvin, mutta ilman lapsen päähän asennettua anturia ei olisi selvinnyt, että sydänäänet romahtivat ponnistusvaiheessa. Kätilö ilmoitti minulle aika tiukkaan sävyyn, että lapsi on saatava ulos heti, mistä sain lisäpuhtia ponnistukseen ja tyttö syntyi seuraavalla supistuksella. Lapsi sai 9 pistettä (väri vähän huono), mutta ilman noita raivokkaita viimeisiä ponnistuksia tilanne olisi voinut olla aivan toinen.

mutta neljästä synnytksestä kolme on käynnistetty sairauteni takia, joten ne tiedä mitä olisi tapahtunut, jos synnytyksen kännistymistä olis odotettu.

Neljästä yhdellä oli synnytyksen jälkeen verensokerit alhaalla => sokeritippaan ja toisella sydämessä häikkää ja kolmannella vapinaa. Kotona en varmaankaan olisi osannut tehdä mitään ja tuota alhaista sokeria en olisi osannut edes huomata.

huomattu myös kotisynnytyksessä, lapsen sydänääniä seuravaan toki kotisynnytyksessäkin. Siellä se vain hoidetaan ulkoisella doplerilla, loppuvaiheessa joka supistuksen aikaan.

Kuopus tuli niin nopsaan että syntyi kylppäriin. Meillä kummallakin kaikki hyvin :)

Kaikki lapseni (3 kpl) ovat syntyneet virhetarjonnassa, jonka vuoksi ponnistusvaiheet ovat pitkittyneet. Pitkän ponnistuksen jälkeen ovat kuitenkin syntyneet normaalisti ilman extratoimenpiteitä.