NYT oikeasti joku järki niihin lasten nimiin!!

Ihmiset ajattelevat olevansa kovinkin nykyaikaisia ja kaupungistuneita, mutta tämäkin keskustelu taas osoitti, kuinka henkisesti suomalaiset edelleen elää 1800-luvun maaseudulla körttiläishenkeen.

AV:lla taas kylän akat pelmahtaa pellon laidan orrelle juoruilemaan, kuinka "se antoi lapselleen hienostelunimen -mitä se itsestään oikein kuvittelee?"

Ulkomailla on vaikea selittää suomalaista mentaliteettia. Ja kuinka esimerkiksi nimi "Jessica" herättää varsin voimakkaita reaktioita. Muille se on vain nimi muiden joukossa, suomalaisille se on jotain aivan muuta. Se antaa oikeuden arvosteluun, irvailuun, sosiaalisen statuksen määrittelyyn ja saa jopa mammat viipymään koneen ääressä sen sijaan, että leikkisivät lastensa kanssa.

Ugh, onneksi elämä on vienyt ulkomaille.

Miksei kaikki voi antaa sen nimien josta pitää, olkoot kirjoitusasu minkälainen tahansa?



Miksi se häiritsee että on erilaisia kirjoitusasuja? Ei teidän arvostelijoiden sitä nimeä tarvitse tavata vai pelkäättekö että jos jossain jouduttekin ettekä tajua tavaamisista huolimatta miten nimi kirjoitetaan teette itsenne tyhmäksi?



Maailma on kauniita nimiä täynnä. Kukaan ei käytä koko kahden tai kolmen nimen rimpsua lapsiestaan missään. Harvoin jopa sukunimeä tulee käytettyä.



Eli Luca Möttönen on vain se Luca 99% päiväkotiajastaan. Tällöin on aivan sama Lucan ja muidenkin kannalta, onko hänen sukunimensä suomalainen vai ulkomaalainen. Silloinhan Luca olisi hyväksyttävä nimi jos sukunimi olisi Italialainen.



Meillä on Luca ja sukunimi perus"virtanen". Mammojen mielestä hirveää! Kukaan ei tosin tiedä että Lucan isä on Italialainen jonka kanssa on tullut ero ja nykyinen mieheni on ottanut Lucan nimelleen. Kiusataanko MAMMOJEN toimesta nyt Lucaa vai ei???



Täällä on niin suppeita ihmisiä ja hirviö äitejä jotka kiusaavat ja haukkuvat pienten ja isompienkin lasten nimiä...



Suuresti toivon että mammat pääsisivät nyt tämän nimiasian yli ja eivät ainakaan siirrä asenteitaan omiin lapsiinsa. Ne jotka näitä nimiä haukkuvat koittavat selvästi korostaa omaa itseään ja piilotella omia ongelmiaan " vaikka meillä onkin tämä alkoholiongelma ja mies pettää niin onnekis lasten nimet ovat kuitnekin Matti ja Maija ja näillä voinkin päteä av:llä" :D

tuttuni lapsen nimi on Johannes Lauri Matias ja musta se on niin ihana suomalaisen miehen nimi:)



Itselläni on c-tyttö ja olen sitä katunut... Mutta se tuntui silloin hyvältä ja halusimme kovin erikoisen nimen niin erityislaatuiselle tyttärellemme... Ihan kuin jokaisen lapsi ei olisi erityislaatuinen. Jotenkin sitä oli niin hurmassa kaikesta että muutimme tosiaan 2 K:ta 2:ksi C:ksi ihan viime tipassa:/ Olen jotenkin samaa mieltä ap:n kanssa vaikka nyt sitten itse kuulun tähän haukuttujen ryhmään:)

Miksi se häiritsee että on erilaisia kirjoitusasuja? Ei teidän arvostelijoiden sitä nimeä tarvitse tavata vai pelkäättekö että jos jossain jouduttekin ettekä tajua tavaamisista huolimatta miten nimi kirjoitetaan teette itsenne tyhmäksi?

kun suomenkielessä perinteisesti kirjoitusasu ja ääntäminen menevät yksi yhteen. Miksi pitää sotkea kaunista suomea?

Kannattaisikohan miettiä sitäkin, millaisessa maailmassa nämä nyt nimettävät lapset tulevat elämäään. Väistämäti kansainvälisessä kaiketi, ja silloin myös muilla kielillä lausuttava/muistettava nimi on kätevä.



Itselläni on feminana (yli 60vee) o-päätteinen etunimi, ja arvatkaapa vain, miten monta kertaa työelämässä olen saanut esim. Saksasta postia osoitettuna Herrn XXX:lle. O-päätteiset nimet kun siinä maassa ovat aina (???) miesten nimiä.



Niinpä aloinkin kansainvälisissä yhteyksissä käyttää nimeni nelikirjaimista lyhennettä; se on englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi (esim.) helppo sekä lausua että ymmärtää feminiiniseksi.

Minun siskon lapsien nimet:

Vadelma Pulmu Mansikka

Varpu Kirsikka Suvi

Kielo Kaino Unelma

Ja odottavat nyt neljättä lastaan.

Omien tyttärieni nimet:

Sofia Isabella

Amanda Carla Serafiina

Daniel Aku Johannes

ja tää on niin selvä provo, ei kukaan, ees wt, vihaan lapsiaan niin paljon että antaa tollasia hillonimiä. Vadelma pulmu mansikka, ahhahhaa!!

Ja monet sitä ihmettelevät, että miten minulla tuollanen nimi ja miksi en ole vaihtanut sitä pois. Mutta itse siitä olen tykännyt ja sopii minulle. Siis aina kun sanon nimen, niin moni kysyy, että 'onko se oikea nimesi' ja 'mikä se olikaa ja kun toistan niin sanovat, 'ai jaa, no kuulin mä sitten oikein'

No mitä olen oppinut. Olen antanut ja haluan antaa lapsilleni erikoisia nimiä, nimiä jota ei ole joka ikisellä vastaantulijalla. Vanhoja suomalaisia nimiä, jotka ovat jonkun mielestä ulkomaalaisten nimiä.

28 vuotta C kirjaimella alkava sukunimi ja TOTTA olin niin kyllästynyt joka kerta tavaamaan sen missä nyt pitikään nimi kertoa.

Nyt onnellisesti naimisissa ja tuiki tavallinen suomalainen sukunimi :)

Mikä jäi hiukan harmittamaan, oli se, että entistä sukunimeäni ei ole suomessa kun alta 20 ihmisellä. Mutta en jaksanut enää sitä tavaamista kirjain kerrallaan.

Minua oksettaa nuo vanhat suomalalaiset nimet, joita lapsille nykyään annetaan. Ihan kamalia, tulee mieleen sellainen hampaaton vanha ryppyinen ja räkivä ukko tai vanha kyttyräselkäinen, väkäleukainen ja koriseva ämmä.



Onneksi jotkut keksivät uusia nimiä!

Jos mulle tulee joku sanomaan että sen poika on Niko, niin mulle on ihan yks ja sama kuinka se kirjoitetaan, en mä rupea miettimään että onko se nyt sitten tosiaan Niko vai ehkä Nico?



Omilla lapsilla on hyvin tavalliset nimet, ei ole täällä vihattuja c-nimiä, mutta annoinpa silti kuopukselle nimeksi j-kirjaimella alkavan nimen vaikka niitä täällä kuinka parjataan rumiksi ja lähiönimiksi. Mun mielestä se on kiva nimi josta tykkään ja epäilen että ei lapsikaan tule siitä kärsimään mitenkään.

Sinun Liisa ja Pirkko ja Maija ja Eino ja Tauno ja Ville ovatkin niin saatanan kauniita perussuomalaisen ruman lapsen nimiä. Ammu ittes tai hanki elämä äläkä istu koneella miettimässä miksi joku haluaa satsata lapsensa nimeen ja miettiä jotain erikoista ihanimmalle asialleen maailmassa!

Mitä se sinun ja ap:n kaltaisten ääliöiden persettä kaivaa niin hirveästi, millaisia nimiä ihmiset lapsilleen laittaa. Älkää jaksako. Ihan varmasti ne teidän lastenne nimet ovat niitä tyylihuippuja, miksette toki laita niitä tähän ketjuun niin päästään arvostelemaan.

Jessica Odessa Christina Heikkinen. Toista ääripäätä edustaa sisarusparvi Kaisla, Kiela, Riemu, Sateenkaari Sinilumpeenkukka Saviaurinko Pihkatanssi.

Hyi että.

Ihan naurettavaa keksiä noita "erikoisia" ja "hienoja" nimiä lapsille, kyllä ihminen voi olla jotain ja elää muutenkin kuin lasten kautta! Ja yleensä nuo nimet ovat just sellasia, että joku sanoo: onpa erikoinen!! Ja samalla ajattelee mielessään, että voi v?*tu, ei voi olla totta...

Huvitti, kun yks tuttu, joka on tyyliin vähän yli 20v., kertoi juuri lapsilleen suunnittelemiaan nimiä: oli Vanessaa, Janessaa, Jasperia ja ties mitä, joita olen jotenkin oppinut pitämään täällä WT-niminä... :)

Ei sille mitään kai voi. Siksi omilla lapsillani on vähän epäsuomalaisemmat nimet vaikka sukunimi on suomalainen. Paino sanalla vähän, sillä vain sen verran epäsuomalaiset että oma nimimakuni kestää.

Inhoan tyypillisiä suomalaisia nimiä kuten Maija, Pekka, Jaakko, Paavo, Liisa, Kirsi, Leena, Olli, Kaisa jne.

Onhan noissakin tasoeroja. Siis sen huvittavuuden/hienostelun yms. suhteen.



Ihan normaalia on, että Caritalta kysytään, kirjoitetaanko C:llä vai K.:lla. Tai Miialta, montako i:tä nimessä on. Ja perusasussaan joku Elisbeth tai Danie on ihan ok, vaikka sitten nen-nimen edessä.



SItten ihan eri tasoa ovat nämä Anckeligat ja Chrystopherit, jotka ovat ihmeellisiä väännöksiä. Samaa muuten esiintyy englanninkielisissä maissakin ja kyllä se leimallisesti on vähän koulutetun duunariluokan (ja jenkeissä afrikkalaisperäisten perheiden) juttu.

Löytyy nimet Sylvester, Alexander, August, Israel (????), Amanda jne. Ja kaikilla on ollut todella tavallinen suomalainen sukunimi. Että on sitä ennen vanhaankin osattu antaa komeita nimiä:D

Jo ihan sen takia, että makunsa kullakin, ja kaikki nimet ovat tietyllä tavalla ajateltuina kauniita. Jokaisella meillä on inhokkimme, ja ihan säälittää, miten täällä kirjoitetaan Nico-Pettereistä ja Janica-Jessicoista käsitteinä, vaikka kyseessä on ihan kelpo nimiä! Opettajana olen tavannut kyseisten nimien edustajia, ja tunnen suoranaista kiukkua, miten näiden lasten (ja nykyään nuorten aikuisten nimiä) kehdataan täällä riepottaa. Itse inhoan syvästi näitä 40- ja 50-luvun nimiä, mutta en pidä näistä vanhoista, hyvistä suomalaisistakaan nimistä. Omien isovanhempieni ja sisarustensa nimiä ovat esimerkiksi Urho, Kyllikki, Hilda, Tyyne, Fanny, Gustav, Erland, Nikolai, Vendla, Amanda. Kaikki supisuomalaisista, suht varattomista perheistä. Rikkaimmasta perheestä oli Tyyne. Ei siis ruotsinkielisten nimien antamien ole mitenkään harvinaista ollut ennenkään. Sukunimet kaikilla ihan perussuomenkieliset -la ja -nen-päätteiset. En pidä näistä isovanhempieni nimistä, enkä pidä vanhempieni nimistä. JOku toinen taas pitää ja antaa innolla lastensa nimiksi Urho ja Tyyne. Kukin tavallaan. Hyvän ystäväni nimi on Jaana Elisabeth ja perään nen-päätteinen sukunimi. Eihän se nyt minun korvaani kuulosta kauniilta yhdistelmältä, mutta jos vanhemmat ovat siitä pitäneet, niin hyvä niin. Kiva ystäväni on joka tapauksessa - ihan sama vaikka nimensä olisi ollut Jana tai Zaana. Koirien ja kissojen nimistä höpöttävät ovat kyllä säälittäviä. Jos lapsen nimi ei ole Mirri, Pepi tai Tepsu, niin ei voi puhua varsinaisesti koirien ja kissojen nimistä. Lemmikkien nimet ovat usein ihmisten nimistä mukailtuja, lempinimiä tai ihan varsinaisia nimiä suosikkisukulaisten mukaan. Tunnen koiran nimeltä Taavi ja kissan nimeltä Janne. Sisu-nimi on vakiintunut nimeksi 1940-luvulta lähtien. Vuonna 1937 nimettiin jäänmurtaja Sisuksi, ja tämä laiva myös sota-aikana oli ratkaisevassa roolissa. Suomalainen sisu vakiintui jo talvisodan aikana käsitteeksi suomalaisten sitkeydestä, joten ei ole ihme, että nimi on saanut alkunsa tuolloin. Sissi-nimi tulee Itävallan keisarinna Elisabethistä, jota kutsuttiin Sissiksi ja josta on tehty kuuluisat Siss-elokuvat 1950-luvulla. Nimeä löytyy suomalaisten keskuudessa 1800-luvulta lähtien, elihän keisarinna Sissi juuri 1800-luvulla ja oli kuuluisa kauneudestaan ja hiuksistaan. Jos joku on nimittänyt koiransa keisarinna Sissin mukaan, sitä tuskin voi nimittää sen takia koiran nimeksi. Menkääpä nimihaukkujat pikaisesti itseenne. Jos te ette pidä jostain nimestä, on se vain mielipide, ei yleismaailmallinen totuus, ja jos teidän koiranne nimi on Tatu, ei se merkitse, että se olisi yllättäen koiran nimi. T. Jonnin, Nooan ja Meten äiti

on tosi vanha suomalaisen miehen nimi. On nykyään erittäin harvinainen. En ole katunut kertaakaan sitä, että annoin lapselle sellaisen nimen. Lapsen nimeä on luultu myös ei suomalaiseksi nimeksi. Pojan nimessä on g kirjain, joka joskus pitää jollekkin sano, mutta yleensä ei tarvi edes tavata.

Ja perusasussaan joku Elisbeth tai Danie on ihan ok, vaikka sitten nen-nimen edessä.

yleensä en typojani korjaa, mutta nyt on pakko. Siis Elisabeth ja Daniel piti kirjoittamani...

Sinun Liisa ja Pirkko ja Maija ja Eino ja Tauno ja Ville ovatkin niin saatanan kauniita perussuomalaisen ruman lapsen nimiä. Ammu ittes tai hanki elämä äläkä istu koneella miettimässä miksi joku haluaa satsata lapsensa nimeen ja miettiä jotain erikoista ihanimmalle asialleen maailmassa!

Tai jos on, opetatko heitä ampumaan itsensä, jos eivät tykkää nimistään?

:'(

tulevaisuudessa Suomessakin on enemmän sääntö kuin poikkeus joutua tavaamaan omaa nimeään, kun maahanmuutto on lisääntynyt. Vrt esim. Mohamud - Mohamed.



Asutaan USAssa ja siellä tämä on arkipäivää, juuri kenenkään nimeä ei voisi kuvitellakaan kirjoittavansa sanojan sitä tavaamatta. Eikä se ole mikään ongelma kun siitä ei ongelmaa tee itselleen.



Tällaiset aloitukset kertovat vain aloittajan (Suomi-)junttiudesta.

Olisin halunnut hänelle suomalaisen nimen, mutta se ei rimmanut sukunimeen (jota joutuu joka tapauksessa tavaamaan jokaiselle kysyjälle). Laitettiin sitten miehen toiveesta vähän hankalampi etunimikin, joka tosin on mulla vääntynyt jo lempinimeksi kotioloissa.



Kelpaako tämä ap:lle ja kumppaneille?