Akateemisesti koulutetut

Ilmeisesti provosoiva aihe kuitenkin.

t.ap

minusta tuntuu, että minusta ei pidetä, mutta ehkäpä se ei liity mitenkään koulutukseeni.Koen myös erittäin usein tulleeni väärinymmärretyksi. Koen jotenkin tulleeni halveksituksi lastemme harrastuksiin(aivan tavallisia harrastuksia, en ymmärrä miksi)monenlaisiin valintoihin liittyen. En itse koskaan yritä olla parempi, kuin toinen missään asiassa, mutta tällaista omituista kilpailuhenkisyyttä on ilmassa. Itse en mielestäni provosoi sellaiseen. Se voi liittyä kait sitten johonkin muuhun,kuin koulutukseen.

Olla ehkäpä jotain kummallista, naisten välistä. En tiedä. Itselläni on myös ystäväpiirissä akateemisia ja amk-tutkinnon suorittaneita, enkä heissä ole mitään huomannut, vaan eräiden mieheni ystävien taholta vain.



ap

ehkä ainoastaan jos kyse olisi tilanteesta, jossa kaikki muut ovat samalta alalta, niin sen tietyn alan juttujen kanssa olisi vaikeaa, mutta tuohan nyt pätisi mihin tahansa koulutusasteeseen.



Ei se akateemisuus niin ihmeellinen asia ole, joillekin merkitsee enemmän kuin toisille, mutta käytännön elämässä ei yleensä mitään.

Juuri ei-akateemisille, jostakin syystä. Ehkä se on juuri tuo itsetuntoasia, joka saa näitä miettimään, en tiedä. Minulla tosiaan on ystäviä jokaiselta koulutusasteelta (jopa yksi peruskouluun lopettanut ja sitten siivoamaan ryhtynyt henkilö), mutta en minä koskaan heidän koulutuksiaan mieti, olen ystävä ihmisen, en koulutuksen kanssa.

Ja tuo oman paremmuuden mainostaminen amk-laiselta tarkoittaa käytännössä mm. oman työmarkkina-arvon älytöntä korostamista ja muiden mollaamista. Yksi amk:sta valmistunut tuttavani korostaa koko ajan ”hillitöntä” palkkaansa, sitä, miten korvaamaton hän olevinaan työpaikallaan on (ei muka olisi päästetty edes äitiyslomalle kuin kahdeksi kuukaudeksi), miten hän opettaa esimiehiäänkin jne. Hän on mielestään parempi matikassa kuin mieheni, matemaattisen alan tohtori, ja hän kovasti aina koettaa kumota kaiken, mitä mieheni sanoo. Hänelle naureskellaan niin töissä kuin tuttavapiirissäkin, mutta sekin johtuu enemmän tuosta älyttömästä itsekorostuksesta kuin siitä, että hän sattuu olemaan amk-tasoa, joka luulee olevansa vähintään dosentti.

-2-

Juuri ei-akateemisille, jostakin syystä. Ehkä se on juuri tuo itsetuntoasia, joka saa näitä miettimään, en tiedä. Minulla tosiaan on ystäviä jokaiselta koulutusasteelta (jopa yksi peruskouluun lopettanut ja sitten siivoamaan ryhtynyt henkilö), mutta en minä koskaan heidän koulutuksiaan mieti, olen ystävä ihmisen, en koulutuksen kanssa.

Ja tuo oman paremmuuden mainostaminen amk-laiselta tarkoittaa käytännössä mm. oman työmarkkina-arvon älytöntä korostamista ja muiden mollaamista. Yksi amk:sta valmistunut tuttavani korostaa koko ajan ”hillitöntä” palkkaansa, sitä, miten korvaamaton hän olevinaan työpaikallaan on (ei muka olisi päästetty edes äitiyslomalle kuin kahdeksi kuukaudeksi), miten hän opettaa esimiehiäänkin jne. Hän on mielestään parempi matikassa kuin mieheni, matemaattisen alan tohtori, ja hän kovasti aina koettaa kumota kaiken, mitä mieheni sanoo. Hänelle naureskellaan niin töissä kuin tuttavapiirissäkin, mutta sekin johtuu enemmän tuosta älyttömästä itsekorostuksesta kuin siitä, että hän sattuu olemaan amk-tasoa, joka luulee olevansa vähintään dosentti.

-2-

Tuollainen itsekorostus ei kyllä tulisi mieleenikään. Kuulostaa huvittavalta!

Itse koen tulleeni lähinnä jotenkin arvostelluksi erilaisten valintojeni suhteen.Sellaista outoa kilpailuhenkisyyttä valintojen suhteen, mikä on lapselle parempi jne. Tosiaan muiden kanssa koskaan ei tällaisia tilanteita ole tullut eteen. Jotenkin noloa, itse en mielestäni ollenkaan korosta itseäni, en ainakaan tarkoituksellisesti, vaan jotenkin koen tulleeni väärinymmärretyksi.

t.ap

jossa toinen alkaa selitellä omia valintojaan/puolustella, vaikka itse et koskaan ole tarkoittanut korostaa omiasi mitenkään. Vaikeaa selittää. t.ap

AMK-väki olettaa, että vain he osaavat käytännöllisiä asioita, ja kun sitten poistan kätevästi tikit itse enkä turvaa terveydenhuoltohenkilökuntaan, saan kovasti ihmettelyä osakseni. Tai kun tiedän, miten sulake vaihdetaan. Sitä osaavat hämmästellä!

AMK-väki olettaa, että vain he osaavat käytännöllisiä asioita, ja kun sitten poistan kätevästi tikit itse enkä turvaa terveydenhuoltohenkilökuntaan, saan kovasti ihmettelyä osakseni. Tai kun tiedän, miten sulake vaihdetaan. Sitä osaavat hämmästellä!

Itselläni ei ainakaan mitään tuollaisia ennakko-olettamuksia ole, vaikka tuntuu, että toisilla on niin päin, että minulla heitä kohtaan olisi, heidän lastensa asioihin liittyen. t.ap

Ikävää, jos kaveripiirissä on kilpailuhenkisyyttä tai sellaista asennetta, että juuri ne omat valinnat ovat jotenkin hienompia. Luulen, että sellainen on aika yleistä kaikilla. Luomutuotteiden käyttö, matkailukohteet, lasten harrastukset tai ihan mikä vain kulutukseen tai arkielämään kuuluva asia nostetaan jotenkin esille. Täällä av:llakin sen näkee: jonkun valinnan tehneet ovat muiden yläpuolella ja kaikkein kauheinta on olla nolo, juntti tai wt. Peruskoululaisten touhuilta kuulostaa, jos suvaitsevaisuus ei ole kehittynyt iän myötä.



Humanistimiestäni muuten ärsyttää se, että hänen oletetaan olevan epäkäytännöllinen kun todellisuus on aivan toista. Ihminen voi olla sellaisia taitoja ja kiinnostuksenkohteita, jotka eivät liity mitenkään työhön ja koulutukseen. En tunne yhtään sellaista täysin epäkäytännöllistä akateemisesti koulutettua, joillaisiksi kaikki akateemiset välillä leimataan.

AMK-väki olettaa, että vain he osaavat käytännöllisiä asioita, ja kun sitten poistan kätevästi tikit itse enkä turvaa terveydenhuoltohenkilökuntaan, saan kovasti ihmettelyä osakseni. Tai kun tiedän, miten sulake vaihdetaan. Sitä osaavat hämmästellä!

Jostain syystä oletetaan, ettei akateeminen voi osata mitään käytännönläheistä.

Olen ollut työssä amk-ympäristössä ja siellä kyllä törmää myös tuohon itsensä korostamiseen ja akateemisuuden vähättelyyn. Just korostetaan omaa työmarkkina-arvoa ja vähätellään "pilipalimaistereita".Suurin osa esimerkiksi humanisteista tietää, että alalla on suppeat työmarkkinat mutta ovat hakeutuneet muun kuin rahan perässä alalle. Toinen yleinen itsensä korostaminen näyttäytyy siinä, että amk-tutkinnon suorittanut ei voi myöntää, että akateeminen voi oikeasti tietää jostain asiasta enemmän. Esimerkiksi itse olen opiskellut valtio-oppia ja mieheni insinöörikaverit yrittävät jatkuvasti vähätellä mun osaamista. Ovat sitä mieltä, että he iltasanomien politiikan juttujen perusteella tajuavat politiikkaa ja yhteiskuntaa yhtä hyvin ja syvällisesti kuin VTM...

ettei ihmisten koulutus pyöri ainakaan minun mielessäni vähääkään normaalissa kanssakäymisessä. Useiden ihmisten koulutusta en edes tiedä, enkä tod enää nykyään hengaile jatkuvasti opiskelukavereideni kanssa. Ihminen itsessään on se, mikä merkitsee, mutta tokihan sitä huomaa jossain määrin sosioekonomisia eroja vaikkapa sen suhteen millaisessa työtehtävässä ja ammatissa ihmiset ovat tai miten ja missä he asuvat - ja millaisista asioista he ovat kiinnostuneita, millä tyylillä elävät ja miten käyttäytyvät jne.

Kuvitteleeko joku tosissaan,että koulutuksen taso olisi niin tärkeää? Minä olen se akateeminen, mutta en minä edes tiedä, millainen koulutus kavereilla on eikä sillä ole mitään merkitystä arkielämässä.



Emme me suinkaan kaveripiireissä keskustele niin "akateemisista" aiheista, että niihin ei voi osallistua ihan kuka tahansa.



Toiseksi: mitä ihmeen väliä sillä olisi, mitä muut ajattelevat, "nauravat salaa ja säälivät"?



Aloittajan itsetunto on ilmeisesti aika heikko, tuskin se edes akateemisella tutkinnolla korjaantuisi.