Nyt on päässyt sattumaan pieni vahinko, sivusuhteeni

2. Kerrot vaimolle.

3. Jos tahdot jatkaa vaimon kanssa ja hän huolii sinut vielä, niin jatkatte elämäänne, käytte terapiasta ja sovit elarit ja tapaamiset sivusuhteen lapsesta. Jos vaimo ei huoli sinua, niin eroatte.

4. Jos vaimo heittää sinut pihalle, niin olisi todella raukkamaista karata rakastajattaren syliin, jos hän on kakkosvaihtoehto vain. Jos rakastajatar on ykkösvaihtoehto, niin muutatte yhteen, eroat vaimostasi ja sovit elareista ja tapaamisista sen ex-vaimon kanssa.

Uusi raskaana oleva tyttöystäväkö ei ole aikuinen? Ap sori vaan mutta sua on kusetettu. Aina MUKA ehkäsy pettää. Ei se mitään petä, tiedän monta jotka tätä tekosyytä ovat käyttäneet. Kaikilla fakta on ollut se että ovat halunneet lapsen miehen kanssa, mies ei ole halunnut ja sitten on turvauduttu huijaukseen.

Onnea vaan! Ala taas se sama vaipanvaihtoruletti uuden eukkosi kanssa. Kohta sekin jännä suhde on menneitään yövalvomisten ja koliikkien säestämänä. Sitä saa mitä tilaa...

Minustakin uusi nainen tulevine vauvoineen tarvitsee ap:tä enemmän. Vaimo on aikuinen nainen ja pärjää kyllä.

tai kutsutaan häntä nyt vaikka kliseisesti "salarakkaaksi" on tullut raskaaksi.

Aikoo kuuleman mukaan ehdottomasti pitää lapsen, olen minä asiasta mitä mieltä tahansa.

Olen 39-vuotias perheenisä, lapsia kolme, 6-, 8- ja 10 vuotiaat, naimisissa olemme olleet vaimoni kanssa lähes 15 vuotta.

Voisitteko ilmaista mielipiteenne, miten minun nyt tulisi toimia, pitäisikö avoimesti tunnustaa kaikki ja ottaa lapsi nimilleni ja todennäköiseti sillä tavoin menettäisin perheeni vai yritänkö sopia rakastajattareni kanssa jotain muunlaista järjestelyä?

Yksi vaihtoehto tietenkin on erota nykyisestä vaimostani heti ja avioitua nopeasti tämän rakkaani kanssa, mutta haluaisin myös lapsilleni aikaa totuttautua ajatukseen, enkä pidä suin päin "uuteen" suhteeseen ryntäämistä lasten kannalta hyvänä ideana.

M-72

Mietipä ap, että sun lapset joutuu kertaheitolla hyväksymään 1) isän pois lähtemisen 2) uuden äitipuolen 3) sen, että saavat sisaruksen (jolla on eri äiti)

Aika paljon järkytystä tuon ikäisille lapsille!

Tähän päälle vedät maton alta vaimolta, joka on ollut 15-vuoden ajan kanssasi myötä ja vastoinkäymisissä!

Sen sijaan salarakas on nuori, ilmeisesti vauvakuumeessa ja halusi itse pitää vauvan. Vauva ei järkyty vaikkei taloudessa ole isää. Todennäköisesti vain tottuu tilanteeseen paremmin kuin kolme isään tottunutta lasta, jotka elää vaimosi kotona.

Salarakas myös tietää mihin ryhtyy, on tietoisesti itse valinnut olla vaikka yksinhuoltaja: hänen mielenterveys ei tulisi kärsimään, vaikka jäisit perheesi luokse.

Oletko ajatellut, että saatat tuhota lastesi lapsuuden, vaimosi mielenterveyden? Eikö salarakkaassa ole jo aika paljon kestettävää? Miksi pitäisi vielä jättää hyvin toimiva perhe? Miksi et antaisi vaimosi päättää kuinka teette? Olettehan tilanteessa molemmat? Voisit viedä lapset äidillesi hoitoon ja keskustella vaimosi kanssa kunnolla. Kertoa mitä on tapahtunut, että et halunnut vauvaa, mutta näin kävi. Että suhteesta on puuttunut jotain jota hait sitten muista pedeistä ja nyt (kai?) kaduttaa. Sitten antaisit vaimon päättää. Vaimo ehkä tarvitsee aikaa miettimiseen.

Mutta salarakas on jo päättänyt. Mun mielestä salarakas on toiminut todella väärin. Jos hän tiesi, että sinulla on perhe. On jo tarpeeksi paha osallistua pettämään kuin tulla vielä semmoisesta suhteesta raskaaksi ja pitää lapsi. Aivan sairasta!

ja hoitaisin asian siten että lapset ovat asiassa etusijalla, unhtaisin hetkeksi itsekään oman itseni ja kantaisin kerrankin vastuun tekemisistäni koska lapset ovat tässä viattomia, eivätkä ole millään tavalla syyllisiä sinun ja sen naisen vastuuttomaan käytökseen.



Tuollaiset asiat eivät ole koskaan vahinkoja!!!!

Itshän munasi tökkäsit siihen vosuun.



OLE MIES edes kerran elämässäsi ja kanna vastuu.

sairastua masennukseen, kun hänet jätetään, ja olla ainakin jonkin aikaa mieluummin vain itsesseen, tai osa lapsista päättää jostain syystä itse, että haluaakin mieluummin sun mukaasi.

Eli salarakas ei taida olla vielä ollenkaan varautunut, että kohta hänellä onkin neljä lasta, ja ainakin osan ajasta näin varmasti on joka tapauksessa.

Aika haastavaa arkea tulossa... Ei käy sua kateeksi. ensin juokset vapaana kahden naisen välillä ja sitten ootkin seuraavat vuodet tiukasti jumissa kotiin.

Mun serkun isä lähti 25-vuotiaan tytön matkaan, kun serkukset oli "jo" teinejä. Tunnollinen, kunnollinen, akateeminen ja ahkera äiti joka oli pitänyt huolta perheen tarpeista koko ikänsä romahti aivan täysin. Muistan edelleen sen helvetin. Serkukset joutui aikuistumaan kertaheitolla, kun äiti vuoroin itki vuorokausia yhteenmenoon, vuoroin joi itseltään tajun pois, soitteli ex miehelle ja vuoroin haukku tän ihan maanrakoon ja vuoroin taas rukoili, et palaa takaisin kotiin. Äiti lakkasi syömästä ja tytöt joutui ruokkimaan häntä lusikka kerrallaan. Siivoamaan kotia. Isästä ei saanut puhua, sillä äiti romahti joka kerta, kun kuuli hänestä. Harrastukset ja ystävät jäivät, sillä piti muuttaa uudelle paikkakunnalle, koska äiti pelkäsi tapaavansa ex miehen ja tämän uuden vaimon.

Tilanne oli kauhea. Toipuminen vei äidiltä suunnilleen viisi vuotta jonka jälkeen hän masennuslääkkeiden, terapian ja lastensa avulla lopulta palasi työelämään ja raataa vielä tänäkin päivänä hullun lailla 24/7. Tytöiltä meni luottamus parisuhteeseen. tapaavat edelleen isää ja ovat pidättyväisiä ja ystävällisiä, mutta oikeasti vihaavat sisarustaan ja etenkin uutta äitipuoltaan. Toinen tytöistä meni juuri naimisiin ja palvelee miestään kuin orja. Pelkää hullun lailla, että jos lihoo/ ei värjää tukkaa /ei siivoa kotona, niin mies jättää. Ei kuulemma aio toistaa äitinsä virheitä. Siksi ei uskalla hankkia lapsiakaan, kun pelkää, että rupsahtaa ja mies jättää.

Sairasta sanon minä.

sairastua masennukseen, kun hänet jätetään, ja olla ainakin jonkin aikaa mieluummin vain itsesseen, tai osa lapsista päättää jostain syystä itse, että haluaakin mieluummin sun mukaasi.

Eli salarakas ei taida olla vielä ollenkaan varautunut, että kohta hänellä onkin neljä lasta, ja ainakin osan ajasta näin varmasti on joka tapauksessa.

Aika haastavaa arkea tulossa... Ei käy sua kateeksi. ensin juokset vapaana kahden naisen välillä ja sitten ootkin seuraavat vuodet tiukasti jumissa kotiin.

Mun serkun isä lähti 25-vuotiaan tytön matkaan, kun serkukset oli "jo" teinejä. Tunnollinen, kunnollinen, akateeminen ja ahkera äiti joka oli pitänyt huolta perheen tarpeista koko ikänsä romahti aivan täysin. Muistan edelleen sen helvetin. Serkukset joutui aikuistumaan kertaheitolla, kun äiti vuoroin itki vuorokausia yhteenmenoon, vuoroin joi itseltään tajun pois, soitteli ex miehelle ja vuoroin haukku tän ihan maanrakoon ja vuoroin taas rukoili, et palaa takaisin kotiin. Äiti lakkasi syömästä ja tytöt joutui ruokkimaan häntä lusikka kerrallaan. Siivoamaan kotia. Isästä ei saanut puhua, sillä äiti romahti joka kerta, kun kuuli hänestä. Harrastukset ja ystävät jäivät, sillä piti muuttaa uudelle paikkakunnalle, koska äiti pelkäsi tapaavansa ex miehen ja tämän uuden vaimon.

Tilanne oli kauhea. Toipuminen vei äidiltä suunnilleen viisi vuotta jonka jälkeen hän masennuslääkkeiden, terapian ja lastensa avulla lopulta palasi työelämään ja raataa vielä tänäkin päivänä hullun lailla 24/7. Tytöiltä meni luottamus parisuhteeseen. tapaavat edelleen isää ja ovat pidättyväisiä ja ystävällisiä, mutta oikeasti vihaavat sisarustaan ja etenkin uutta äitipuoltaan. Toinen tytöistä meni juuri naimisiin ja palvelee miestään kuin orja. Pelkää hullun lailla, että jos lihoo/ ei värjää tukkaa /ei siivoa kotona, niin mies jättää. Ei kuulemma aio toistaa äitinsä virheitä. Siksi ei uskalla hankkia lapsiakaan, kun pelkää, että rupsahtaa ja mies jättää.

Sairasta sanon minä.

Ei kukaan vanhempi ole velvollinen roikkumaan toisessa, koska pelkää toisen sairastumista. Mutta vastuu siitä, miten asiat esittää ja miten toimii on aina sillä jättäjällä.

Jos parisuhde ei toimi, asiasta pitää keskustella puolison kanssa ja yrittää saada hommaa toimimaan. Sen jälkeen on puoliso jo tietoinen ongelmista ja osaa ainakin jollakin tasolla varautua siihen avioeroon.

Erokin pitäisi laittaa vireille ja kodista muuttaa pois, ennen kuin aletaan suhteeseen muiden ihmisten kanssa. Lapsille pitää asia kertoa kaikessa rauhassa ja näiden pitää tottua ajatukseen vanhemmistaan erillään ja toisesta kodista, jossa käydään säännöllisesti.

Kun erosta on vähintään puoli vuotta tai ainakin sen verran, että lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen ja pahimmat oirehdinnat ovat ohi, voidaan heidät esitellä vanhemman uudelle suhteelle. Ei tietenkään suoraan äiti/isäpuolena eikä asuinkumppanina vaan ihan seurustelusuhteena.

Mikään ei takaa, etteikö se ex sekoisi, katkeroituisi jne. mutta tällä tavalla toimimalla jokainen voi varmistaa, että se vika ei ole omassa toiminnassa ja että lapset kärsisivät mahdollisimman vähän. On törkeää tuntea niin vähän vastuuta omien lastensa hyvinvoinnista, että oma hyvinvointi menisi edelle.

Tiedän tapauksen, jossa isä lähti naapurinnaisen matkaan eräänä päivänä. Uutinen pamahti perheen tietoiseen aivan puskista. Isä konkreettisesti pakkasi laukkunsa ja ilmoitti tilanteesta perheelleen samana iltana. Tietenkin äiti romahti. On aina melko rankkaa kuulla, että puoliso häipyi ja lisäksi lähti lenkkikaveri ja ystävä sen puolison mukana.

Perheen teinit olivat tähän saakka pärjäilleet murrosikänsä kanssa ihan hyvin, mutta äidin romahtaminen ja isän poissaolo saivat tilanteen muuttumaan: tilalle tuli pelaaminen, alkoholi, valvominen öisin jne. Isä muisti puolen vuoden jälkeen vastuunsa lapsista ja lupasi tavata nyt jo ongelmallisia nuoria kerran kuussa. Kun teinit olivat isällään, isä ja naapurintäti harrastivat villiä seksiä ja teinit nököttivät olohuoneessa sitä kuuntelemassa...

Kiva tarina ei tämäkään. Isä ei tajunnut, että edes tuona viikonloppuna hänen olisi pitänyt olla lapsiaan varten. Mitään eivät tehneet yhdessä, teineille saarnattiin koulun tärkeydestä ja lähetettiin korvat seksiähinöistä punaisina takaisin äidin luo. Äiti söi masennuslääkkeitä, käytti liikaa alkoholia ja ripustautui lapsiinsa. Mitä näistä teineistä tuli aikuisina? Toistaiseksi ei mitään. Työpaikat vaihtuvat, opiskelupaikkaa ei löydetä, toimeentulotuella eletään.

Miksi näin? Kun isä ei tunne vastuuta.

en ole itse täällä ollut 15.7 jälkeen, nuo muut ovat huijausta.



Palasin vain kertomaan, että tilanteelleni löytyi pitkällisten neuvottelujen jälkeen onnellinen ratkaisu, rakastajattareni suostuu tekemään abortin ja jatkamme sen jälkeen elämäämme kuten tähänkin asti.



Koskaan ei kannata näköjään vaipua synkkyyteen ja epätoivoon, vaan kyllä se ratkaisu sieltä jostain aina putkahtaa esiin.



M-72

"Yksi vaihtoehto tietenkin on erota nykyisestä vaimostani heti ja avioitua nopeasti tämän rakkaani kanssa, mutta haluaisin myös lapsilleni aikaa totuttautua ajatukseen, enkä pidä suin päin "uuteen" suhteeseen ryntäämistä lasten kannalta hyvänä ideana."



Eli syöksyminen suhteeseen avioliiton aikana on aivan ookoo, mutta sen päätyttyä se ei olisi reilua vaimoa ja lasta kohtaan?



Saitte siis abortin aikaan. Salarakkaasi varmasti kiittää sinua tästä elämänkokemuksesta.



Olen mykistynyt ihmisyyden raadollisuuden edessä.

en ole itse täällä ollut 15.7 jälkeen, nuo muut ovat huijausta. Palasin vain kertomaan, että tilanteelleni löytyi pitkällisten neuvottelujen jälkeen onnellinen ratkaisu, rakastajattareni suostuu tekemään abortin ja jatkamme sen jälkeen elämäämme kuten tähänkin asti. Koskaan ei kannata näköjään vaipua synkkyyteen ja epätoivoon, vaan kyllä se ratkaisu sieltä jostain aina putkahtaa esiin. M-72

Kuten sanoit, aina se ratkaisu sieltä "putkahtaa esiin". Voimahalit hei teille, teillä on ollut tosi rankkaan. Ja halaa myös vanhaa vaimoasi, hänelle iso voimahali. Koittakaa jaksella.

pitää valita? Jatkat vaan kuten tähänkin asti. Synnytyksen ajaksi hommaat duunimatkan tms., pääset siihenkin mukaan. Sitten vaan suhaat kahden perheen väliä. Ehkä hommaat vielä yhden rakastajattaren, nykyisen kanssa kun homma muuttuu pikkuvauvan ollessa talossa. Kiirettä pitää, mutta kiirehän on menestyvän miehen merkki.

pitää valita? Jatkat vaan kuten tähänkin asti. Synnytyksen ajaksi hommaat duunimatkan tms., pääset siihenkin mukaan. Sitten vaan suhaat kahden perheen väliä. Ehkä hommaat vielä yhden rakastajattaren, jolla ei ole lapsia talossa rasitteena vaan pystyy täysillä huomioimaan sinua. Kiirettä pitää, mutta kiirehän on menestyvän miehen merkki.

Pidä perheesi, jos voit ja lopeta pettäminen.

Todella kohtuutonta synnyttää lapsi perheelliselle miehelle.

Mene yhteen salarakkaasi kanssa ja muuta mahdollisimman nopeasti pois vaimosi luota. Muuton venyminen on raskasta raskaana olevalle rakkaallesi.



Lapsillesi ei tarvitse kertoa uudesta sisaruksesta eikä heidän tarvi tutustua rakkaaseesi vielä. Anna heille aikaa tottua eroon ennen uutta vaimoa ja sisarusta. Ehdit kertomaan vaikka vasta puolen vuoden päästä. Jos siis raskaus on vasta alussa.



Vaimollesi kerrot heti ainakin sen, että sinulla on toinen. Ja mielestäni myös raskaudesta pitäisi kertoa heti. Meidän tapuksessa raskaudesta ei kerrottu heti, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt kertoa. On kaikki kriisit vanhan vaimon kanssa kerralla käsitelty eikä tarvi palata asiaan myöhemmin.



Tsemppiä! Raskaita aikoja edessä, mutta kyllä te selviätte. Sinun on vaan valittava puolesi. Joko vaimosia tai rakkaasi. Molempia et voi tuossa tilanteessa miellyttää, joten turha edes yrittää!



t. Raskaaksi tullut salarakas, joka onnellisessa parisuhteessa rakkaansa kanssa



ps. Saatte kivittää. Ei kiinnosta eikä satu.

kirjoittelemaan sydänverellä pitkiä sepustuksia, koko juttuhan on ihan pelkkää satua ja provoa...? Uskotteko te ihan oikeasti vai tiedättekö asian ja teistä vaan on kiva kirjoitella? Mitä tuhlausta!

Mitä aiot tehdä, jos ei muistutakaan lainkaan sinua?



Kertoisin vaimolle ja antaisin hänen päättää. Jos heittää pihalle, lähdet, jos antaa uuden mahdollisuuden, niin mietit, mitä haluat ja mihin kykenet.

Sinun on vaan valittava puolesi. Joko vaimosia tai rakkaasi.

että vaimo saattaa kuitenkin olla rakkaampi? Teidän tapauksessa ei selvästi ollut, mutta ei se mitään itsestäänselvyys ole.

Sinun on vaan valittava puolesi. Joko vaimosia tai rakkaasi.

että vaimo saattaa kuitenkin olla rakkaampi? Teidän tapauksessa ei selvästi ollut, mutta ei se mitään itsestäänselvyys ole.

Sivusuhteen oletetaan olevan rakas, sen naisen jonka kanssa on mennyt vihille ei. Vaikka tämä juttu olisikin provo niin vastaajien asenne ihmetyttää. Aloittaja kirjoittaa jo otsikossaan "sivusuhteeni". Ja te oletatte kyseessä olevan vuosisadan rakkaustarinan joss rakastavaiset löytävät toisensa pahasta vaimosta huolimatta? Todella monella miehellä ja naisella on erilaisia petturuussuhteita jotka tavoittelevat korkeintaan ihastumista. Syvä rakkaus ja yhteenkuuluvuus taitavat olla harvinaisempia. Miksi siis jos tämä sivusuhde tulee raskaaksi niin hänen oletetaan olevan yhtäkkiä parasta maailmassa? Ei se raskaus tee meistä naisista niin pyhiä ja vastustamattomia. (Muutenhan kukaan ei edes jättäisi lastensa äitiä)

Jos tarina olisi ollut tosi, niin ap varmasti päättyisi "valitsemaan" sivusuhteensa. Miettikäähän millä todennäköisyydellä vaimo antaisin tuollaisen anteeksi? Ja voisi olla ettei sivusuhde sietäisi sitä että ap yrittäisi vaimoaan vaan antaisi potkut hänkin. Ainoa ratkaisu jossa mies turvaa varman vaimokkeen kotiin on valita tuo sivusuhde. Miksi valita vaimoa vaikka tämän haluaisikin jos tietää ettei tätä ei voi enää saada?

on se, että menetät lapsesi henkisesti joka tapauksessa. Olemme sisarusteni kanssa kokeneet vastaavan eikä isäni ole edelleenkään, kahdessakymmenessä vuodessa, ole saanut kunnioitustamme takaisin. Myöskään uutta sisarusta he eivät tule täysin hyväksymään, vaikka eivät hänelle suoranaisesti ilkeitä olisi. Luultavasti vain etäisiä ja kylmiä kuten hänen äidilleenkin. Tästä tulet maksamaan vielä heidän saadessaan omikin lapsia, koska tuskin olet enää heille kovin läheinen. Heti, kun voivat ottavat sinuun etäisyyttä, jottei tarvitse teeskennellä. Lapsethan eivät halua pahoittaa mieltäsi, joten eivät puhu näistä ääneen. Paitsi ehkä äidilleen... Lapset taas saa maksaa isänsä laskun tässäkin tapauksessa!

Tod.näk. halusi vain sen lapsen.

Ap kirjoittaa tuolla edempänä, että uusi nainen haluaa hänet. Ja lapsen. Siksihän hän sen lapsen teki, että sai miehen koukutettua.



Ja provohuutelijoille. Ihan sama, onko tämä jonkun tylsistyneen kotimamman sairasta huvia. Minä olen tällä palstalla vastaamassa kaikkiin aloituksiin siltä pohjalta, että niissä puhutaan totta. Jos ei puhuta, olenpahan ainakin vastannut ja miettinyt itse asiaa ja suhtautumistani. En voi siis kuin vain voittaa.



Mutta te provohuutelijat joudutte miettimään, josko sittenkin se aloittaja olisi tarvinnut niitä neuvoja...