Miltä tuntuu abortin jälkeen?

Helpottunut ja iloinen olo oli oman aborttini jälkeen. Miksi ihmeessä katuisin aborttia, kun tein päätöksen harkiten ja ihan itse? Ehkäisyn pettäminen ei ollut minun syyni, vaan kyse oli huonosta tuurista.

Tein abortin 19-vuotiaana (nyt 28), enkä ole katunut hetkeäkään. Lapsi ei kuulunut elämääni niin nuorena, joten asia oli selvä. Toki silloin hieman itkeskelin, koska abortti oli niin pelottavaa ja uutta, mutta muuten ei kyllä ole negatiivisia tuntemuksia. Vauvasta tiedän, että saan sen sitten siellä ikuisessa elämässä.

Abortti on aina tappo, jos menee miehen kanssa sänkyyn, ottaa aina vastuun siitä, että seurauksena voi olla lapsi. Mitään 100 % varmaa ehkäisykeinoa ei ole olemassa. Abortti on ratkaisu silloin, jos vauva on niin vaikeasti vammainen, että menehtyy odotusaikana tai äidin henki on vaarassa. Nämä pitäisi olla ihan itsestään selviä asioita!

Abortti on aina tappo, jos menee miehen kanssa sänkyyn, ottaa aina vastuun siitä, että seurauksena voi olla lapsi. Mitään 100 % varmaa ehkäisykeinoa ei ole olemassa. Abortti on ratkaisu silloin, jos vauva on niin vaikeasti vammainen, että menehtyy odotusaikana tai äidin henki on vaarassa. Nämä pitäisi olla ihan itsestään selviä asioita!

Abortti on aina tappo, jos menee miehen kanssa sänkyyn, ottaa aina vastuun siitä, että seurauksena voi olla lapsi. Mitään 100 % varmaa ehkäisykeinoa ei ole olemassa. Abortti on ratkaisu silloin, jos vauva on niin vaikeasti vammainen, että menehtyy odotusaikana tai äidin henki on vaarassa. Nämä pitäisi olla ihan itsestään selviä asioita!

Aika kivalta, ottaen huomioon, ettei sairaala ole maailman kivoin paikka. Hyvä hoito. Tiesin tietysti myös jälkeenpäin, etten olisi mitenkään pystynyt jatkamaan raskautta.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 23:51"]

Abortti on ratkaisu silloin, jos vauva on niin vaikeasti vammainen, että menehtyy odotusaikana tai äidin henki on vaarassa

[/quote]

tai jos ei muusta syystä halua jatkaa raskautta pidemmälle. Päätösvalta asiassa kuuluu naiselle, ei jollekin nettipalstan hurmosuskikselle. Jos abortti on mielestäsi väärin, voit aivan vapaasti olla tekemättä aborttia.

Mun aborttini oli lääkkeellinen keskeytys rv 5+2. 

Keskeytys itsessään oli tavattoman kivulias pari päivää, onneksi sain lääkäriltä kunnollisen kivunlievitysreseptin.

Kun kivut olivat ohi, tuntui vain ja ainoastaan helpottuneelle. Ja tuntuu yhä, eli ei kaduta.

Tein päätökseni itse, aviomieheni tuki. Hän ei painostanut kumpaankaan suuntaan, eikä myöskään tuominnut missään vaiheessa.

Ihan kauhealta tuntui: sekavalta ja yksinäiseltä. Syyllinen olo. Hormonit sekaisin. 

Kaikista eniten kadun vahinkoraskautta ja soimaan itseäni siitä. Kunpa sitä ei olisi tapahtunut. 

nosto

Vierailija kirjoitti:

Tein 3 aborttia. Ei tuntenut mitään,enkä tunne. Olen realisti ja hyvin tiesin jos synnyttäsin nuo kaikki niin elämämme olisi helvettin köyhä ja päinpersetta.

En ole tunnekylmä ihminen, vain tiesin mitä tein enkä kadu siitä.

Nyky hetkellä minulla on 2 lasta, ammatti, aviomies.

Hyvä. Vastuuta on myös se, että tietää pystyykö elättämään ja ottamaan vastuun toisesta ihmisestä. 

Myös omassa tilanteessani lapsen tekeminen olisi ollut täysin vastuutonta. Elämässäni oli kuitenkin tahoja, joille oli äärimmäisen tärkeää että tuntisin pahaa oloa abortista. Ja niin he saivatkin minut tuntemaan. Meni useampi vuosi, että toivuin henkisesti siitä pahaan oloon painostamisesta. Mitään hyötyä siitä ei ollut, enkä ymmärrä miksi minun piti se henkinen taakka kokea, koska abortti oli ainoa vaihtoehtoni.

Helpottuneelta. Henkisesti ja fyysisesti.

Vielä kahdeksan vuoden jälkeen ajattelen että se oli elämäni paras päätös.

Kumma juttu. Heräämössä nämä, joille on tehty abortti alkavat kysellä lapsensa perään, "Missä mun lapsi on" jne. Tekisi mieli sanoa, että missä helvetissä sä kuvittelet sen olevan, kun kerran tulit aborttia tekemään?

Siinä sitten todetaan jotain ympäripyöreää "hän on poissa" lässynlässyn.

t. hoitsu

Kadehdin teitä, jotka olette selvinneet hyvin. Minä tunnen pahaa oloa ja huonoa omatuntoa joka ikinen päivä. Viime aikoina on tuntunut erityisen vaikealta. Kunpa en olisi ikinä tullut raskaaksi, niin en joutuisi tätä miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu. Heräämössä nämä, joille on tehty abortti alkavat kysellä lapsensa perään, "Missä mun lapsi on" jne. Tekisi mieli sanoa, että missä helvetissä sä kuvittelet sen olevan, kun kerran tulit aborttia tekemään?

Siinä sitten todetaan jotain ympäripyöreää "hän on poissa" lässynlässyn.

t. hoitsu

Suurin osa keskeytyksistä tehdään lääkkeellisesti, siinä ei mitään heräämöä tarvita. Oletko muka oikeasti hoitaja?

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauhealta tuntui: sekavalta ja yksinäiseltä. Syyllinen olo. Hormonit sekaisin. 

Kaikista eniten kadun vahinkoraskautta ja soimaan itseäni siitä. Kunpa sitä ei olisi tapahtunut. 

Miksi soimaat itseäsi? Ethän sinä yksin saanut itseäsi raskaaksi.

Paha mieli oli, tunsin että olin murhannut lapseni. En kuitenkaan katunut aborttia, siihen oli syynsä.

Minä tein lääkkeellisen keskeytyksen 2015 jossain raskausviikolla 6-7. Sain siis klinikalla suun kautta otettavaksi ekat pillerit ja kotona seuraavana päivänä käytin sen kohdun supistelun aloittavan lääkkeen. Ei tarvinnut jäädä minnekään vuodeosastolle pyörimään.

Ulos ei tullut mitään verta ihmeellisempää ja olin huolissani siitä että onnistuiko toimenpide oikeasti. Kipuja ei juuri kuukautiskipuja enempää ollut.

Olin äärimmäisen helpottunut kun pääsin ei-toivotusta raskaudesta, joka oli alkanut kumista ja jälkiehkäisystä huolimatta, eroon. En ole ajatellut tai katunut aborttia ollenkaan. Tiedän että ratkaisu oli oikea ja tekisin saman päätöksen uudelleen jos samaan tilanteeseen joutuisin.

Käyttäjä29749 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauhealta tuntui: sekavalta ja yksinäiseltä. Syyllinen olo. Hormonit sekaisin. 

Kaikista eniten kadun vahinkoraskautta ja soimaan itseäni siitä. Kunpa sitä ei olisi tapahtunut. 

Miksi soimaat itseäsi? Ethän sinä yksin saanut itseäsi raskaaksi.

Niin, en ollut yksin. Silti on syyllinen olo. Olisi pitänyt olla varovaisempi ja tarkempi.

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu. Heräämössä nämä, joille on tehty abortti alkavat kysellä lapsensa perään, "Missä mun lapsi on" jne. Tekisi mieli sanoa, että missä helvetissä sä kuvittelet sen olevan, kun kerran tulit aborttia tekemään?

Siinä sitten todetaan jotain ympäripyöreää "hän on poissa" lässynlässyn.

t. hoitsu

Kun minä olin abortissa, meitä oli samassa huoneessa vieri vieressä heräilemässä nukutuksen jälkeen. Herättyäni olin samassa huoneessa seuraavaan päivään, ja kuulin vaikka kuinka monen nukutuksesta heräävän ensimmäiset sanat. Ne olivat useimmiten suurin piirtein "onhan se poissa, onhan". Sä olet varmaan vähän käsittänyt väärin millä tavalla ihmiset "kyselevät lapsensa perään".