Miltä tuntuu abortin jälkeen?

Minulle tehtiin keskeytys viikolla 5. Aikaisempia lapsia on kaksi ja parisuhde on onnellinen, molemmat meistä töissä ja eletään hyvää elämää yhdessä lasten kanssa. Nuorimmaisen lapseni jälkeen minulle laitettiin kuparikierukka. Se kesti hyvin kolme vuotta, ennen kuin yhtäkkiä tulin raskaaksi. Olihan se shokki. Tiesin ettei ehkäisyteho ole sata prosenttia, mutta silti. Me ei kumpikaan haluta lisää lapsia, kaksi on meille riittävästi.

Raskauden keskeytys oli pillereillä ja koska aikaisilla viikoilla, niin ei tuntunut juuri miltään. Hyvin mietoja suppareita lähinnä, mutta paljon verta. Paljon enemmän sattui se, kun lääkäri otti kierukan pois ennen lääkkeiden antoa. Kolmantena päivänä oli vähän hormonimyrskyä ja itkin pari tuntia holtittomasti, mutta en kuitenkaan aborttia, vaan muuten vaan.

Abortti oli suuri helpotus, minulla oli jo raskauspahoinvointia ja se on aina aikaisemmissakin raskauksissa ollut tosi voimakasta ja kamalaa, päivittäistä oksentelua aamusta iltaan. Pelkät ensioireet saivat minut epätoivoiseksi. En osaa ajatella sikiötä lapsena, koska keskeytys tapahtui niin aikaisin. Olen aikaisemmin saanut keskenmenon samaisilla viikoilla, eikä se silloinkaan tuntunut lapselta. Jos keskeytys olisi ollut myöhemmillä viikoilla, fiilikset saattaisivat olla erilaiset. Olen todella tyytyväinen päätökseeni, sillä kaksi lasta, vaikka rakastankin heitä yli kaiken, ovat ehdottomasti tarpeeksi. Keskeytyksen jälkeen miehelleni tehtiin vasektomia.

Sanoin kaikille että tuli keskenmeno

Henkisesti ei oikeastaan ollut ollenkaan raskasta, koska päätös oli alusta asti selvä, syitä sen enempiä kertomatta. Tein lääkkeellisen abortin ja fyysisesti se oli raskas. Ensimmäisen lääkkeen sain sairaalassa ja siitä ei tullut mitään kipuja tai vuotoja, mutta seuraavana päivänä, kun laitoin toiset lääkkeet emättimeen, niin olin n. 3 tuntia ihan koomassa kivun takia, eikä ottamani panacodit auttaneet yhtään. Yritin vaan jotenkin pystyä olemaan, en ole ikinä kokenut mitään niin kivuliasta. Sitten, kun ensimmäiset hyytymät hulahtivat ulos, niin kovat kivut loppuivat siihen. Pari päivää menkkamaista kipua sen jälkeen, mutta sitten nekin loppuivat. Vieläkin vuotoa, abortistani on vajaa viikko aikaa. Mutta kyllä se olo äkkiä siitä kohentui jo 8 tunnin päästä cytotecien otosta! :)

oloni oli niin hirveä että mietin itsemurhaa.. voi kun olisi aikakone

Itketti ja mahaan sattui. Pari itkua tuli vielä viiveellä parin kuukauden päästä, mutta yleensä ottaen pääsin asiasta nopeasti yli, koska tiesin, ettei muuta todellista vaihtoehtoa ollut.

Abortti on vastoin jumalan tahtoa, jumala itkee kyyneliä jokaisen kuolleen lapsen vuoksi, käyttäkää jatkossa ehkäisyä!

T. Nunna

Silloin 17vnä ei oikeasti tuntunut pahalta, nykyään kun olen raskaana, tunnen vauvani potkut niin mietin sitä paljon :/

Mulle tehtiin 18-vuotiaana abortti. Päivääkään en ole katunut ja sairaalasta lähdin suoraan viihteelle.

Tein vuosia sitten abortin, koska olin aivan liian nuori. En ole koskaan katunut vaan tuntenut lähinnä helpotusta. Täysin oikea päätös silloin.

[quote author="-Bambi-" time="15.07.2011 klo 02:14"]tota mä en tajuu miks näytetään kuvia siitä sikiöstä varsinkin nuorelle ihmiselle joka on tulossa tekemään abortin.. kaverini teki 17-vuotiaana abortin, sille näytettiin kuva ja annettiin kuulla sydänäänetkin! vaikka ei ois halunnut. huoh.
[/quote]

Miksi ei voisi näyttää? Ei se sitä tosiasiaa muuta miksikään, että siellä on elävä ihmisenalku, joka luonnollisesti liikkuu ja jonka sydän sykkii. Missä mielikuvitusmaailmassa nuo abortoijat oikein elävät? Tosi tekopyhää. Vähän niin kuin ihmiset, jotka pystyy kyllä ilman mitään tunnontuskia ostamaan hampparin marketista, mutta eivät halua tietää, millaisen prosessin takana pihvi todellisuudessa on, koska se on niin inhottavaa kuultavaa.

Tein 3 aborttia. Ei tuntenut mitään,enkä tunne. Olen realisti ja hyvin tiesin jos synnyttäsin nuo kaikki niin elämämme olisi helvettin köyhä ja päinpersetta.
En ole tunnekylmä ihminen, vain tiesin mitä tein enkä kadu siitä.
Nyky hetkellä minulla on 2 lasta, ammatti, aviomies.

Silloinen tyttöystäväni tuli raskaaksi ja päätti itse tehdä abortin kun tieto raskaudesta tuli. Tapailusuhde oli sen verran tuore että kumpikin olimme raskaudesta hämillämme. Vaikka ikää nyt olikin molemmilla 25 paremmalla puolen - eli ei mitään teinejä oltu. Molemmat työelämässä ja asiat siltä osin kunnossa.

Suhde päättyi myös tähän aborttiin. Itselleni jäi hiukan epäselväksi aborttiin päätymisen varsinainen syy. En tiedä olisiko meistä mitään toimivaa ja pitkäaikaista perhettä tullut, mutta ehkä olisi pitänyt edes yrittää....tai näin ainakin jälkikäteen tuntuu. Voi tietysti olla että en oikein ollut tyttöystäväni toivomaa miestyyppiä.

Yhtä kaikki, asia on painanut mieltäni alusta lähtien jo parin vuosikymmenen ajan ja tunnen omalta osaltani vieläkin syyllisyyttä tapahtuneeseen. Ikäviä juttuja, joita kyllä ei toivoisi kenellekään.

Mä olin niin helpottunut, että purskahdin itkuun kun tajusin että pääsin raskaudesta eroon. En siis halua lapsia ja ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi. Ei ole kaduttanut, en yleensä edes muista tehtyä aborttia.

Tunsin valtavaa helpotusta. Kaikki raskauteni ovat olleet vaikeita ja jäätävän pahoinvoinnin vuoksi laihtunut joka kerta 20kg. 2 ihanaa lasta olen tähän maailmaan tehnyt ja se riittää. Nyt sattui niin, että synnytyksen jälkeen en kerennyt aloittaa e-pilleireitä ja kumi petti, samoin jälkiehkäisy, jonka seuraksena lääkkeellinen keskeytys takana.

ja molemmilla kerroilla itkin monta päivää, raivosin, se sattui niin kovasti sydämmeen ja sattuu edelleen. Viimeisimmästä abortista jo 3 vuotta, mutta mietin "vauvoja" aamulla ensimmäiseksi herätessäni ja viimeiseksi nukahtaessani. Pidän itsekseni myös hiljaisen hetken kun lasketut ajat olisivat olleet ja käydään hautausmaalla jouluisin laskemassa pari enkelikynttilää.



Abortit tehty ensimmäinen viikolla 7 ja toinen viikolla 12. Miehen painostuksesta. Itse pidän itseäni murhaajana ja monet sukulaiset ovatkin sanoneet minun olevan sekaisin, koska mietin asiaa niin paljon. Neuvolasta kehotettiin menemään psykiatrille juttelemaan, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi..



Tulen katumaan abortteja koko loppuelämäni ja kantamaan tätä tuskaa kuolemaani saakka.



Toki toiset selviää helpommin. Eräs kaveri kävi ruokatauolla "hoitamassa asian pois päiväjärjestyksestä" eikä ole miettinyt asiaa kertaakaan sen jälkeen.

ja molemmilla kerroilla itkin monta päivää, raivosin, se sattui niin kovasti sydämmeen ja sattuu edelleen. Viimeisimmästä abortista jo 3 vuotta, mutta mietin "vauvoja" aamulla ensimmäiseksi herätessäni ja viimeiseksi nukahtaessani. Pidän itsekseni myös hiljaisen hetken kun lasketut ajat olisivat olleet ja käydään hautausmaalla jouluisin laskemassa pari enkelikynttilää.

Abortit tehty ensimmäinen viikolla 7 ja toinen viikolla 12. Miehen painostuksesta. Itse pidän itseäni murhaajana ja monet sukulaiset ovatkin sanoneet minun olevan sekaisin, koska mietin asiaa niin paljon. Neuvolasta kehotettiin menemään psykiatrille juttelemaan, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi..

Tulen katumaan abortteja koko loppuelämäni ja kantamaan tätä tuskaa kuolemaani saakka.

Toki toiset selviää helpommin. Eräs kaveri kävi ruokatauolla "hoitamassa asian pois päiväjärjestyksestä" eikä ole miettinyt asiaa kertaakaan sen jälkeen.

Tulin raskaaksi miehelleni, lapsia on.



Pätkätöitä, mielenterveysongelmia, ahdistusta... ne syyt aborttiin.



Olen ok asian kanssa, koska mulla on prosessointikykyä ja olen muutenkin herkkä hakemaan apua. Sitä ei tosin saa helposti. Meilläpäin kaupungin mt-toimistossa ei ole kuin puolikas psykiatri.



Mietin aborttia viikottain, mutta ei se vaivaa. Muut ongelmat esimerkiksi lasten kanssa itkettävät paljon ja pelkään heidän tulevaisuutensa puolesta.

Yksin piti kaikki läpikäydä, mies on välinpitämätön ja väsynyt aina.



Onneksi sain hyvää ja asiallista kohtelua. Terkkulan lääkäri oli liiankin hilpeä (defenssi, jos asiakas alkaa itkemään lohduttomasti).



Saikulta piti lähteä pillereiden ottamisen jälkeen valehdellen, että kyllä mulla on tukihenkilö juu...

eläviäkin lapsia.

eläviäkin lapsia.

kuin minulla. Ihan kaiken kaikkiaan! Kamalaa, kun ihmisillä menee noin huonosti...

Se ruokatunnilla abortissa kävijä ei ole mitenkään helpommassa asemassa tai kylmä, koska se kylmyys jne. on vain tapa torjua ympäristön asenteet. Suurin osa selviää abortista hyvin (Viveca Kauranen).