Lue keskustelun säännöt.
Mikä minussa on vikana,
24.07.2011 |
kun en sitten yhtään tykkää kissoista, koirista tai muistakaan elukoista :/ Lapsena tottakai olin eläinrakas ja minulla oli montakin omaa kissaa. Koirasta myös haaveilin kovasti.
Pikkuhiljaa omien lasten syntymän jälkeen lemmikkikissamme rupesi nyppimään, ja aloin salaa toivoa kissan kuolemaa :( Nyt on kissasta päästy, kun se kuoli vanhuuteen, onneksi!
Ystäviemme koirat inhottavat minua suuresti, enkä koe minkäänlaista halua silittää tai rapsuttaa niitä. Pikemminkin haluan pysyä niistä mahdollisimman kaukana, ja itsekseni kummastelen, miten kukaan voi sietää mokomaa kuolaavaa karvakasaa kotonaan.
Onneksi mieheni jakaa tämän inhotuksen :) Lapset mankuvat uutta kissaa, mutta stä meille ei KOSKAAN tule.
Mutta siis, pitäisikö tästä tunteettomuudesta huolestua...??
Kommentit (8)
mutta syyttömiähän ne eläimet ovat. jotkut on vaan niin rasittavia, haukkuvat tai karvoittavat ja kuseksivat jne. ymmärrän että monille eläin on rakas perheenjäsen, mutta itse en niin perusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loukkaannutteko, jos joku ilmaisee suoraan ettei tykkää lemmikistänne?
Mulla on kaksi pikkukoiraa ja 1 kissa. Kissasta pidän, mutta ne koirat on rasittavia välillä minustakin, joten en loukkaannu jos joku ei niistä pidä. Meillä on muutamia sukulaisia (enemmän kissa ihmisiä) jotka on sanoneet suoraan ettemme saa ottaa koiria mukaan kun tulemme kylään ja minulle se on ihan ok kyseessä kuitenkin heidän koti. Ja myös olen heidän vieraillessaan meillä erottanut koirat heidän kanssaan samoista tiloista muualle. Näin kaikki pysyvät tyytyväisnä. Tiedän paljon myös ihmisiä jotka olisiva varmaan jo hylänneet moiset sukulaiset :)
lisään vielä edelliseen viestiini, että siksi näin koska mielestäni kaikkien ihmisten ei tarvitse olla minun kanssani samaa mieltä kaikista asioista.
hälytyskellojen kannattaisi soida, sillä missä suhteessa olet enää oma itsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset hoivaavat mielellään eläimiä, esim. tytöillä on monesti se heppavaihe. Kun kasvetaan aikuisiksi, niin hellyyden kohteeksi siirtyvät sujuvasti omat lapset. Eläinhän on usein lapsen korvike. Ennen omien lasten saamista tykkäsin paijata kovasti kissaamme, nyt en enää niin jaksa vaikka siitä moitteettomasti huolehdinkin. Kyllä ne eläimet kivoja ovat, mutta monesti kissastakin ajattelee, että tuokin tuossa pyörii yhtenä lisätyönä lasten lisäksi.
loukkaannutteko, jos joku ilmaisee suoraan ettei tykkää lemmikistänne?
Mutta en kyllä juuri vietä aikaa sellaisen ihmisen kanssa. Meille koira on tärkeä ja rakas perheenjäsen, emmekä halua jättää sitä yksin kun on jo työpäivien ajan. Emme siis kyläile paikoissa, jonen ei voi viedä koiraa, koska muuten joudumme etsimään sille hoitopaikan. Emmekä kutsu ihmisiä, jotka eivät siedä koiria, koska koira saa olla kotona joka paikassa.
Tosin sanon pelkääväni vaikka ystäväni koiraa, niin mua ei katsota pahasti...