Viisas nainen ottaa itselleen miehen joka rakastaa häntä,
ei miestä jota hän itse rakastaa... Enpä oikein tiedä haluaisinko olla elämässäni viisas vai tyhmä nainen :)
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2011 klo 21:13"]
Nyt minulla on mies joka rakastaa minua ja minäkin häntä, en vaan niin seksuaalisesti. Silti on hyvä olla. Ja kun lapset on jo tehty, niin en pidä seksiä mitenkään tärkeänä.
Voi kun olisin nuorena jo tajunnut ottaa sen viisaan miehen...
[/quote]
Rakkaus ja seksi on kaukana toisistaan! Rakastat sinä äitiäsikin mutta et seksuaalisesti! Ei sitä seksiä tarvii joka asiaan sotkea!!
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 07:17"]
Minä otin aikoinani miehen joka rakasti minua, olin hänelle "märkä uni" ja perhoset vatsanpohjassa heti ensitapaamisesta.
Välitin toki hänestä heti ja viihdyimme hyvin yhdessä, alussa olimme pari vuotta ystäviä kunnes aloitimme seurustelun. Meni kyllä muutama vuosi kun mietin onko tällainen ystävyys/kumppanuussuhde riittävä mutta sitten tajusin että oikeasti rakastin häntä syvästi. En intohimoisesti vaan levollisesti ja lämpimästi.
Tuo tunne on säilynyt kummallakin jo lähes 20v. Olen edelleen mieheni intohimon kohde ja perhoset on tallella ja toisaalta mies saa mun sydämeni läikähtämään ilosta joka päivä:D Parempaa ja onnellisempaa parisuhdetta en olisi voinut toivoa, intohimonkin saa herätettyä kerran pari viikossa.
Ehdottomasti helpompaa näinpäin kuin riutua intohimosta tai rakkaudesta!
[/quote]
Tarkoitatko riutumisella intohimon tai rakkauden puutetta?
Minä otin miehen, joka kykenee vain rakastumaan...ei rakastamaan. Etsii siis jatkuvasti uutta rakastumisen kohdetta. Lähtikin lopulta toisen naisen mukaan lukuisten pettämisten jälkeen.
Rakastamisen taitoa ei ole kaikilla, se kannattaa muistaa alkuhuumassa.
Olen juuri samassa ongelmassa. Olisi mies joka rakastaa minua juuri sellaisena kun olen ja on valmis tekemään kaikkensa eteeni, mutta en ole varma omista tunteistani. Toisaalta ne tahdo että miehellä olisi ketään muutakaan naisystävää partnerinaan, mutta pelkään että sitoudunko häneen vain koska minulla ei ole "ketään muutakaan". Hän olisi hyvä mies, täydellinen lasten isä aivan varmasti, tasapainoinen ja ymmärtäväinen. Ehkä vain yritän olal tämän miehen kanssa, jos ei toimi niin jätän asian sikseen ja olen vaikka yksin loppuelämäni. Pakko saada tietää tomisiko tämä suhteemme.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 05:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:00"]
Kyllä tuossa sanonnassa viisautta on. Olen itse hylännyt monta miestä, jotka rakastivat minua, mutta minä en rakastanut heitä. Ajattelin, että he ansaitsevat naisen, joka rakastaisi. Sitten rakastuin miehiin, jotka eivät rakastaneet minua. Tällainen asetelma on hankala varsinkin naisen kannalta, koska mies hyvinkin mielellään tapailee naista, vaikkei häntä rakastaisikaan, siis ihan seksinkin vuoksi. Harvalla miehellä on niin paljon selkärankaa tai empatiakykyä, että hän jättäisi naisen tällaisessa tapauksessa, jossa naisen rakkaus ihanasti antaa tietä intiimiin suhteeseen.
Parasta olisi, jos rakkaus olisi molemminpuolista, mutta jos ollaan tilanteessa, jossa tätä ihannetilaa ei saavuteta, niin ehdottomasti sitten sellainen kompromissi, että mies on se rakastava osapuoli. Kun nainen tekee ratkaisun olla parisuhteessa ilman rakkaudentunteita, hän on ehkä miestä valmiimpi kantamaan vastuun valinnastaan ja sitoutumaan juuri tähän mieheen.
[/quote]
Miksi et ole rakastanut noita miehiä? Mikä heissä oli vikana?
Mikä sai sinut rakastumaan noihin miehiin, jotka eivät rakastaneet sinua?
[/quote]
Kunpa tietäisikin, mikä saa rakkauden tunteet syttymään. Ei mitään järjellä selitettävää syytä, miksi en rakastunut miehiin, jotka olisivat olleet minulle hyviä kumppaneita. Niinkin hullusti voi olla, että en uskaltanut rakastua heihin. Ehkä epäilin, että en pystyisi olemaan heidän rakkautensa arvoinen. Jos tämä on totta, niin jälkimmäinen tilanne eli se, että rakastuihin miehiin, jotka eivät rakastaneet minua, johtui siitä, että rakkaus heihin oli vaaratonta, koska en voinut saada heitä. Tosin tämä ei ehkä kuitenkaan ole pätevä selitys, koska eräskin noista miehistä, jotka rakastivat, oli elämässäni hyvänä ystävänä vuosia. Siinä ajassa olisin kyllä oppinut luottamaan omaan kelpaavuuteeni. Siksi ajattelen, että hän ei vain tuntunut oikealta. Ja jos ajatellaan sitä kuuluisaa suudelmatestiä, niin en olisi pystynyt edes suutelemaan häntä.
Voiko nainen rakastua ilman seksiäm oikeasti? Voiko nainen rakastua mieheen jolta saa hyvää seksiä? Miten seksi erotellaan rakkaudesta?
moni nainen ei itse muista huomioida miestä,samalla tavalla kun hän itse haluaa että häntä huomioidaan.
Ilman seksiä? Enpä usko.