Lue keskustelun säännöt.
Työnhaku ahdistaa!
23.05.2011 |
Pikkuhiljaa pitäisi pohtia työelämään kotoa siirtymistä ja ahdistaa. Minulla ei ole paljoa työkokemusta. Tutkinto on mutta alalla ei ole töitä. Ja siis todellakaan ei ole MITÄÄN työpaikkaa odottamassa. En edes tiedä että mitä työtä lähtisin hakemaan.. Puuh puuh..
Toisaalta kuopukseni vasta täytti vuoden että voihan sitä vielä vähän viivytellä.
Mites muilla?
Kommentit (8)
Aion olla vielä kotona vuoden tai jopa pari, mutta kyllähän se mieleen hiipii välillä itsellekin pientä ressin poikasta. En kuitenkaan ole millään varmuudella työllistävällä alalla.
Mikäs koulutus sulla on, ap? Voitko opiskella jotain lisää vaikka kotona olisitkin - taloushallinto tai projektinjohtaminen antaisivat hiukan lisäpotkua tutkintoon kuin tutkintoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta siis sellaiselta alalta ettei töitä ole näköpiirissä (en ole humanisti kuitenkaan, humanisteja väheksymättä).
Pääsykokeisiin ajattelin alunperin lukea tänä keväänä että olisi taas päässyt yliopiston kirjoihin ja sitä kautta leivän syrjään, mutta tuskinpa pääsen sisään. Pääsykoekirjat hankin mutta aikaa lukemiseen ei ole ollut. Iltaisin väsyttää kun kaksi alle kolmivuotiasta vie mehut. Tekosyitä, tekosyitä.
Huokaus.
Ap
ammatti on, joka ei tosin yhtään kiinnosta, työkokemusta aikas vähän. Ja ei mitään hajua minne edes hakisin, olisin kovin mieluusti vaan kotona, pääkään ei näytä mitään hajoamisen merkkejä kotiäitivuosista huolimatta.
Mies sanoi, että jos en todella halua töihin mennä niin ei ole pakko, mutta aikamoista kituuttamista olisi eläminen, kun ei nytkään ole mitään juhlintaa ja ruusuilla tanssimista.
Mun nuorin täyttää loppuvuodesta 3, ei ole kauaa armonaikaa jäljellä, mutta kesäloman vietän rauhassa, mua kans ressaa tää asia välillä ihan niin että itkettää ja oksettaa. Olen niin pirun ujo ja pelottaa mennä mm. työhaastatteluun saati sitten aloittaa ihan tyhjästä, ilman mitään kokemusta.
mutta ehkä itsetunto on niin paska tai jotain. Harmittaa kun lähes päivittäin kysellään että "kuinka pitkään olet vielä kotona?" ja "koska meet töihin?". Tuntuu ettei nykypäivänä ole hyväksyttävää ja sallittua olla vain kotona ja hoitaa omia pieniä lapsiaan.
Tuntuu että se vähäinenkin osaaminen on kadonnut kun töissä olen viimeksi ollut 1/2008.
Tuntuu myös etten itse kelpaa itselleni pelkkänä kotiäitinä kun muilla on hienot urat. Toki monilla näistä kavereista ei sitten ole perhettä ja itselleni perhe ja lapset on ollut tärkein päämäärä nuoresta saakka.
Kolmekymppiäkin tulee kohta mittariin sekin hiukan ahdistaa.
Työelämä on mennyt nykyisin niin hektiseksi, ettei tee yhtään mieli hypätä oravanpyrään ja kiireeseen rauhallisen hoitovapaan jäkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että enää ei voi vitkutella. Kovin aktiivisesti en aio vieläkään töitä hakea. Minua tarvitaan vielä täällä kotona:)
..jos olisi edes jotain tietoa minkälaista työtä voisi hakea. Ei millään viitsisi alkaa opiskelemaan ihan uutta alaa, taidanpa olla liian laiska kun ne opinnot eivät takaa koskaan työpaikkaa (ellei tyyliin lääkäriksi opiskele).
Jos olisi vähän enemmän vihiä töistä niin voisi vaikka ollakin vähän aikaa vielä kotona ja nauttia hieman huolettomammin.
Työttömäksi en vielä ole ilmoittautunut vaan kotihoidontuella elellään. Pelkään jotenkin sitä työttömän leimaa (varmaan ihan turhaan).
Hoitopaikkojen hakeminenkin on hiukan kinkkistä kun mieluummin sitä tosiaan olisi vaikka kotona kun IHAN hanttihommissa. Päivätyötä ei voi hakea kun ei ole hoitopaikkaa eikä yhtään ole tietoa että kuinka nopeasti töitä sitten saa kun alkaa hakemaan. Olenkin miettinyt jotain ilta/vkl/etätyö juttua joka olisi ihan optimaalisin. Taloudellisesti pärjätään miehen tuloilla periaatteessa ihan ok.
T:Ap