Miks ihmeessä mun mies on näin rasittava?!
Ihan alkuun haluan sanoa, että tiedän, että mies tarkoittaa vain hyvää. Silti tämä rassaa. Olemme siis saaneet pari kuukautta sitten vauvan. Raskausaikana mies oli aika vauhko, varmisteli koko ajan juustojen pastörointijuttuja ja sun muuta. Liikunta mun ois pitänyt lopettaa kokonaan raskaaksi tulon jälkeen ja muuta tällaista, ettei vayvalle vaan satu mitään.
Sitten tuli synnytys, johon mies perehtyi paremmin kuin mä :D Hän yritti tsempata mua keskiraskaudesta lähtien etten ottais kivulievitystä, koska siitä voi olla haittaa vauvalle. No otin kivunlievityksen. Mies oli synntyksessa ihan vauhkona, kyseli koko ajan onko tämä ja tuo normaalia, ravasi kätilöiden kansliassa koko ajan toimittamassa jotain asiaa, vaikka mulla oli kaikki hyvin. Tietty oli kipuja, jotka ehkä sitten vaikuttaa sivustakatsojalle pahemmilta mitä itselle... Mua suoraan sanottuna ärsytti, että olin ottanut miehen sinne mukaan säätämään. Huomasin, että kätilölläkin oli pinna kireällä mun miehen takia!
Nyt kun vauvan kanssa on tässä elelty, niin mies analysoi joka inahdusta, muutosta kakan määrässä/rakenteessa, on jo suojannut kaikki pistorasiat, terävät kulmat ja muut vaikka vauva ei edes vielä liiku. Se saakelin taaperokypäräkin on kuulemma sitten hankittava, kun lapsi alkaa nousta seisomaan.
Mies on siis ihan kamala hössö! Jos joku muu pitelee vauvaa kuin minä tai mies, niin hän on siinä vahtimassa koko ajan. Ilmeisesti ei mielellään edes antaisi vauvaa muille, mutta antaa kuitenkin. Mä en jotenkin kehtaa sanoa hänelle, että relais vähän, koska hän tarkoittaa vain hyvää. Vai onko muiden miehet olleet tällaisia?
Kommentit (10)
Luojan kiitos oma mies ei ollut tuollainen! Olisin varmaan seonnut moisesta käytöksestä =D
naiset ne vaan valittaa aina. ei saatana mitä törppöjä te ootte. onko ne kuukautiset mitkä tekee teistä tollaisia ettei mikään koskaan kelpaa?
alkaneet ;)
ap
Toki ymmärrän, että myös rasittavia nuo ääripäät.
Miksi kypärä vasta kun lapsi nousee seisomaan?
Osaahan jo kääntyvä vauva kolauttaa päänsä!
;-)
Ehkä se suojeluvietti vielä hakee linjojaan tuossa alkuvaiheessa...
samanlainen!! meidän vauva on nyt 8kk mutta ekat kuukaudet oli järkyimmät. nyt ehkä hivenen rauhoittunut, tai sitten aiheet vaan muuttunut..tosiaan kakan koostumus pitää aina tutkia ja jos vauva vaikka vähän itkee väsymystään niin otetaan kuume ja ruvetaan miettimään onko vauva kenties sairas. kun nostaa vauvaa niin varmistelee multa koko ajan että ei kai hän vaan purista liikaa tai pidä väärässä asennossa. jos tutti tippuu lattialle se keitetään, huuhtelu ei riitä. jne jne. esimerkkejä kyllä riittäisi :) tämä on todella raivostuttavaa välillä, tiedän justiinsa miltä susta tuntuu!
Toki ymmärrän, että myös rasittavia nuo ääripäät.
Miksi kypärä vasta kun lapsi nousee seisomaan?
Osaahan jo kääntyvä vauva kolauttaa päänsä!
;-)Ehkä se suojeluvietti vielä hakee linjojaan tuossa alkuvaiheessa...
toivottavasti mun mies ei lue tätä tai muualta keksi, että kääntyvä vauva voi jo kolhia itseään ;) Mutta se kypärä on kyllä ihan viimeinen juttu mitä tähän talouteen kankitaan!
ap
vaikka uskonkin että rasittavaa. Kauheampaahan olisi, jos suhtautuisi välinpitämättömästi.
Meilläkin mies on hysteerisempi kuin minä, mutta ei ihan noihin mittakaavoihin ole yltänyt.
Eiköhän tuo nuori isä tuosta rauhoitu ajan kanssa. Väsähtää toivottavasti itsekin hössötykseensä. Mieheni sisko muuten hössötti aluksi mielestäni omaa vauvaansa ihan älyttömästi (keitti esim. kotilattialle tipahtaneen tutin), mutta on nykyään löysempi kuin me (14v ja 11v lapset)
Meille muuten melkein tuli sellainen kypärä. Olin naureskellut niille aiemmin, mutta kun 6 kk nousi seisomaan tukea vasten, mutta tuli alas vain suorin vartaloin kaatuen ja takaraivo paukkuen, melkein hankin sellaisen. Ihan en ehtinyt kauppaan asti, kun vauva oppi paremman tekniikan. Mutta hyvän tovin sitä ehti refleksejään kehittää.
sanoi synnytyksestäkin, että jos hän ei ennätä mukaan, niin eihän häntä onneksi siellä tarvitakaan välttämättä.
mua jännittää, saanko tukea tai apua, vaan pitääkö vaan itse "pärjätä"
että enpä tiedä, kumpi parempi.
ihan hysteeriseltä naiselta. Se on ominut AP siun roolin.
ja alusta asti käveli 'tanakasti' Serkkupoika taas oli nopea oppimaan, noin 9-10 kuukauden iässä vauhti oli jo hurja, matta tasapaino ja itsesuojeluvaisto ei ollut ollenkaan kehittynyt siihen liikkumiseen, oli mukkelismakkelis kokoajan. Päätä käytiin ensiavussa teippaamassa, kun oli kolauttanut sen kaatuessaan patteriin. Ensimmäisten kävely- ja hoipertelukuukausien aikana lapsella oli useampi kolahdus päähän kuhmut otsassa vakiona.
Eli hyvin aikaiselle kävelijälle suosittelen kypärää.
naiset ne vaan valittaa aina. ei saatana mitä törppöjä te ootte. onko ne kuukautiset mitkä tekee teistä tollaisia ettei mikään koskaan kelpaa?