Oletko saanut jossain aivan järkyttävän huonoa palvelua?

asiallista palvelua. Lapsellista ehkä, mutta suututtaa tollanen "hahhah mitäs sinä tyttönen vasaralla teet"-asenne. Saatika, jos mulle ei oikeasti suostuttaisi myymään jotain.

useasti mut päälimmäisenä mielessä just kun kävin kaupassa niin odottelin siinä kassalla kun kassaneiti näpytteli tekstiviestin loppuun!

Olin työharjoittelussa eräällä maatilalla, ja meillä oli siinä sitten jos jonkinlaista remonttia sinä kesänä. Pomo laittoi mut asioille, piti hakea remonttitarviketta ympäri kyliä. Homma toimi siihen asti, kunnes menin hakemaan jotain viemäritavaraa ja vesiputkia LVI liikkeestä.

Annoin pomon laatiman listan tavaroista, ja myyjä huvittuneena ja ivaa äänessään kyseli, että milläs neiti meinaa ne putket kuskata? Ukko ei tehnyt elettäkään, että alkaisi niitä tavaroita etsiä, vaan jatkoi ivallisella ilmeellä, että tietäähän neiti että ne on aika isoja ja pitkiä semmoiset putket jne...

Aikani sitä kuuntelin, ja tokaisin, että herra on hyvä ja alkaa latomaan niitä tavaroita tuohon pihalla odottavaan traktorin peräkärryyn, mulla on vähän kiire, työmaa odottaa!

Ukko pinkaisi pihalle, vilkaisi ihmetellen traktoria ja peräkärryä ja ihan hiljaa alkoi siirtää ostoksiani kärryyn. Olin onnistunut peruuttamaan ison peräkärryn kapealle takapihalle ja vielä mutkan kautta. Enkä edes kolhinut mitään.

useasti mut päälimmäisenä mielessä just kun kävin kaupassa niin odottelin siinä kassalla kun kassaneiti näpytteli tekstiviestin loppuun!

Oli kyseessä ravintola, kosmetologi tai ruokakauppa. Ei voi kehua palvelua missään. Jos erehtyi kysymään jotain vastaus on parhaimmillaan "en tiedä". Olen itse palvelualalla, enkä odota mitään yliluonnollista palvelua.

Tuli tuosta mieleen, kun oltiin ostamassa mulle ensimmäistä moottoripyörää. Oltiin siis käyty katsomassa ja koeajamassa aiemmin, tällä kertaa oltiin hakemassa pyörää pois. Siihen oli tehty välillä kytkinremontti, ja kun oltiin lähdössä, kaupan setä selitti MIEHELLENI, miten sitä pyörää pitää nyt ajaa, vaikka minä olin lähdössä sillä ajamaan. Joo.

Saa Stockmannin kosmetiikkaosastolla asiallista, jopa ystävällistä palvelua. Aiemmin on katsottu nenänvartta pitkin tai katsottu suoraan ohi.



Instrumentariumissa saa pääasiassa töykeää palvelua. Eräs törkeä optikko vuosia sitten Helsingin keskustan instrussa jopa pyysi minua olemaan hiljaa, kun selitin asiallisesti mitä tarvitsen ja miksi. Olin kuulemma liian innokas tai jotain..



Rosson palvelu on yleensä ollut aika nihkeää.



Hesburger ei ymmärrä olevansa PIKAruokapaikka. Antavat paikasta riippumatta asiakkaan odottaa ihan huoletta ilman pahoitteluja.



Kolmea jälkimmäistä boikotoinkin nykyään ihan sujuvasti.

Tästä on aikaa todella kauan. Nuorena tyttönä olimme kaverin kanssa vaatekaupoilla ja myyjä totesi minulle, että meillä ei ole noin isoja kokoja. Olin kokoa 38-40. Ajattelin huvikseni kokeilla yhtä puseroa ja se oli ihan sopiva. Huomautin tästä kovaan ääneen ystävälleni niin että myyjäkin varmasti kuuli. En kuitenkaan halunnut ostaa kyseisestä kaupasta mitään enkä ostaisi edelleenkään, en koko ketjusta.

Olin Itämerellä laivalla matkalla Saksaan. Asiakkaita "palveli" kaksi keski-ikäistä mieskokkia. Kun en annosjonossa ihan heti saanut selville mikä lautanen kuului minulle, vanhempi kokeista lätkäisi lautasen eteeni ja karjaisi "Hallo Tante!" ja rätkätti toverilleen. Varmaan ajatteli että tollaiselle teinille voi sanoa mitä vain(se pitikin paikkansa, koska en tehnyt muuta kuin pahoitin mieleni).

Toi oli törkeintä palvelua ikinä.

Ei mitään törkeän räikeää, mutta nyrpeää ja ylimielistä.

Se naismyyjä siellä maaliosastolla. Ei osaa ollenkaan töitään. Olen saanut betonipinnalle puulle tarkoitettua maalia ja toisinpäin. Ja kun on ollut vielä sävytettyä niin sitten on vain sanottu "ei voi nyt mitään". Tämä siitä huolimatta, että keskustelu on alkanut tyyliin:

"Maalataan olohuoneessa oleva rapattu seinä. Mitä maalia suosittelet?"



Sen naisen vuoksi on mennyt monta kymppiä ihan hukkaan. Onneksi kolmannesta mokasta tajusin vaihtaa kauppaa.

Olimme nuoria ja meillä oli lehdessä ilmoitus, että haluamme vuokrata asunnon. Myös tämä pankinjohtaja otti yhteyttä. Saimme avaimet käydäksemme katsomassa asuntoa. Minä menin palauttamaan yksin avaimia ja sovittiin, että jos otamme asunnon, seuraavana päivänä allekirjoitetaan vuokrasopimus. Kysyin, että pitääkö meidän molempien olla paikalla. Ukko vastasi, että ei, riittää kun miehenne tulee.



Ei otettu sitten sitä asuntoa kun oli vara valita.

Verkko ei toiminut lainkaan, ja puhelinpalvelussa pompoteltiin ihmiseltä toiselle. Lopulta asiakaspalvelija nro 4 yhdisti minut Soneran tekniseen tukeen (huom. eri firma), joka ei siis ilmiselvästä syystä voinut auttaa. Tiesi tosin kuka voisi ja oli jopa ystävällinen ja tajusi ongelmani, ja yhdisti eteenpäin, mutta klo oli juuri mennyt yli kuuden, joten mitään palvelua ei sitten tullut tunnin puhelimessa roikkumisen jälkeenkään.



Kunhan tästä määräaikaisesta paskayhteydestä joskus päästään eroon, en edes pissi TeleFinlandiin päin.

kolme nuorta naismyyjää seurusteli siellä asiakaspalvelutiskin takana, aikani siinä odoteltuani ja sanottuani "Anteeksi" sain armollisesti "palvelua". On se muuten kumma, että asiakkaan pitään pyytää anteeksi olemassoloaan:)

Maksoin lahjakortilla, mutta se olikin sille myyjälle liian vaikeaa, pyysi apua toiselta myyjältä, joka sitten neuvoi, että nyt annat SILLE

sen kuitin ja nyt siihen SEN allekirjoitus jne.

Olin siis kuin ilmaa.

Myyjättärien keskustelu jatkui ennen kuin edes käännyin siitä tiskiltä. En kiittänyt.

Naisoptikko provosoitui optiikkaan liittyvistä kysymyksistäni, kun yritin saada selkoa miksi jotkut linssit eivät sovi minulle. Hän vaan jankutti, että näkeminen on aina subjektiivista. Hän suositteli minulle ihan sopimattomia sankoja. Vaihdoin muualle, ostin lopulta lasit kalliimmalla tutusta, luotettavasta, palvelevasta optikkoliikkeestä, jossa osattiin heti vastata kysymyksiini ja jossa todella nähtiin vaivaa (tilailtiin sopivia sankoja eikä vaan äkkiä yritetty myydä jotain, kaupanteko kesti viikkoja, mutta saivatpa tyytyväisen asiakkaan, joka suosittelee liikettä muillekin).

kreikkalaisen ystäväni kanssa. Vaatteiden kokomerkinnät eivät olleet minulle tuttuja, joten ystäväni kysyi lähellämme itseään kokovartalopeilistä ihastelevalta myyjältä, että mikä olisi minulle oikea koko. Myyjä vilkaisi minua peilin kautta, totesi ylimielisesti, että "en tiedä, iso" (olin kaiketi kreikkalaisittain iso, 174 cm ja 65 kg) ja jatkoi peilille keimailemista. Eipä huvittanut ostaa ko. liikkeestä mitään.

Suomalaisittain tämä kuulostaa tökeröltä, mutta monissa maissa on yleisesti hyväksyttyä huudahtaa esim. sukulaiselle, kun nähdään pitkästä aikaa: "Oletpa lihonut!" En tiedä, onko näin Kreikassa, mutta ainakin Espanjassa tätä harrastetaan eikä sitä pidetä mitenkään kovin loukkaavana. Voi siis olla, ettei myyjä tarkoittanut sanojaan kovin pahalla, mutta ei osannut ottaa huomioon kulttuurienvälisiä eroja. :) Mutta joo, ymmärrän pahan mielesi, jotain tilannetajua pitäisi olla ja jos turisteja palvelee, pitäisi ehkä vähän ottaa selville eri maiden tavoista.

Olimme nuoria ja meillä oli lehdessä ilmoitus, että haluamme vuokrata asunnon. Myös tämä pankinjohtaja otti yhteyttä. Saimme avaimet käydäksemme katsomassa asuntoa. Minä menin palauttamaan yksin avaimia ja sovittiin, että jos otamme asunnon, seuraavana päivänä allekirjoitetaan vuokrasopimus. Kysyin, että pitääkö meidän molempien olla paikalla. Ukko vastasi, että ei, riittää kun miehenne tulee.

Ei otettu sitten sitä asuntoa kun oli vara valita.

palvelu monessa paikassa on parempaa, nyt kun on vanhempi (yli 30). Ne huonommat kokemukset on silti jääneet mieleen esim. Stockalla. Muita huonoja: Lassin retkiaitta, Ympyrätalon Alko (nuorempana). Näissä on katsottu nenänvartta pitkin tai oltu muuten töykeitä.

Mä olen meidän perheessä se, joka nikkaroi ja rakentelee ja jos rautakaupassa pyydän jotain tuotetta x, niin on se nyt jumaliste kumma, ettei voida uskoa, että mä todella haluan sen tuotteen x ja tiedän mitä olen tekemässä.



Opiskeluaikana meillä oli koulussa kaikenlaisia kummia aineita, kuten nyt paperitöitä, jolloin tehtiin paperimassaveistoksia yms. Ei sit muuta ku rautakauppaan ostamaan metalliverkkoa rakennelmien rungoksi. Ja rautakaupassa (kun nyt ylipäätään onnistuttiin joku kloppi sieltä kiinni saamaan) alkoi tivaaminen, että mimmosta verkkoa ja minkä kokoista silmää. Pyysin saada nähdä ne verkot, päättäisin sitten mikä sopis tarkoituksiini parhaiten. No, ei käynyt. Tää vaan tivaa silmäkokoja. Ja lopulta se sit kysyi, että MIHIN mä sitä verkkoa tarviin. Ilmoitin, että ajattelin tehdä lipaston, lampun ja kännykkätelineen. Sen jälkeen sain nähdä ne verkot ;D

Raisiossa. Oli kyse omasta fillaristani ja kyselin siitä. Mies oli mukana ja myyjä vastaili hänelle. Sanoi vielä suoraan, että eivät naiset ymmärrä.



Stockmannilla myös, näemmä palvelevat vaikka jonon ohi mieluummin minkkiturkkirouvia.