Oletko saanut jossain aivan järkyttävän huonoa palvelua?

Oli tosi hiljainen päivä ja muita asiakkaita ei nimeksikään. Löysin sadan euron arvosta vaatteita ja vein ne kassalle. Myyjä seisoi tumput suorina kassan toisessa päässä ja antoi käskyn "Tuo ne kamat tänne puolelle, et sä sieltä voi maksaa".



Valitin myöhemmin myyjästä ja sain kahvilippuja korvaukseksi.

jonka nimeä en muista. Edessä oleva nuori mies pyysi yhtä perunaa vielä lounasannokseensa, mihin vihainen keittäjä ärähti, että " En minä niitä enempää laita".



Tunnettiin suurta myötähäpeää ja päätettiin, että saa pitää perunansa, ja se oli viimeinen kerta sillä asemalla.

siis ihan Oikeaa Juhlamekkoa ja rahaa oli riittävästi sellaisen ostamiseen. Olin nuori tyttönen ja lampsin farkuissa ja puserossa fiinin näköiseen liikkeeseen, jossa myyjä katsoi mua ekana päästä varpaisiin ja ilmoitti heti kynnyksen yli päästyäni, ettei heillä taida olla mitään mun tyylistäni...



No ei sitten.



Autokaupassa kans nuori nainen ei ehkä oo ihan palveltavaa matskua... Tiesin jo nuorena autoista jonninverran ja taatusti sata kertaa enemmän kuin äitini. Noh, äiteelle piti auto saada ja useamman kymppitonnin budjetilla (käteisellä) läksin sellaista sitten haeskelemaan (aikana jolloin netistä ei voinut töllistellä tarjontaa...) Jouduin toteamaan, että 19-vuotiaan naisihmisen olli melko hankalaa saada minkäänlaista palvelua autokaupassa... Jouduin ottamaan poikaystäväni mukaan, että sain myyjät edes kiinnostumaan itsestäni. Ihan pikkasen vitutti ja leuat loksahteli, kun myyjän huomion saatuani blokkasin jätkäkaverin sivuun ja ryhdyin käymään itse autokauppaa...

mä yritin moneen otteeseen ostaa mikroaaltouunia, mutta ei palvelultu.

Unikulmassa, sekä keskustassa että korvessa oltiin ainoita asiakkaita ja miehet vaan juttelivat keskenään. Siellä Espoossa oli vielä joku kassa, tai joku oven luona ja sille vilkattiin kiitos hyvästä palvelusta, sitten kun teidän ukot suostuu lopettaa kahvittelunsa.

Pahiten on jäänyt mieleen kun olin n 10 kg ylipainoinen, olen kuitenkin 170 cm pitkä, eli se 10 kg uppoaa pituuteen ihan ok. Olin todella kuvankauniin työkaverin kanssa vaateliikkeessä Fredalla, kun mulle sanottiin heillä ei ole mitään minulle, olen liian iso. Työkaverini on lähes 180 cm pitkä, painaa max 60 kg, on siis kaunis, hoikka ja vielä tosi mukana ihminen ja tämä alkoi huutamaan myyjälle.

Kumpikaan ei olla käyty siellä ikinä sen jälkeen, liike on vielä hyvin voimissaan. Harmi kun ei tehty valitusta, työntekijä ei meinaa taatusti ollut omistaja.

Kyllä,eräässä kosmetiikkaliikkeessä.Myyjä oli todella asiaton ja kohtuuton.Ostin Chanelin hajuveden.Noh,menin putelin kanssa tiskille ja myyjä katsoi mua todella häijysti ja tokaisi ilkeesti "Ei taida sulla olla varaa,tämä on kumminkin niin kallis,mitäs jos kokeilisit vaikka noita Tokmannin halpistuoksuja ensin"?Olin NIIIIIIIIIN raivoissani ja näytin seteleitä ja myyjältä loksahti leuka auki..sanoin että "Teen susta valituksen,en ole koskaan törmännyt yhtä asiakaspalveluun kykenemätöntä henkilöä.Menen mieluummin muualle ostamaan." En muista mitä muuta sanoin.Tein valituksen ja kotiin tuli lahjakortti.Myyjäkin taisi saada potkut.



Ainahan niitä erityistapauksia tapahtuu huonon asiakaspalvelun saralla.Ystävääni eräs myyjä epäili varkaaksi ja soitti poliisit paikalle.Ystäväni ei siis ollut varastanut,vaan laittanut tuotteen eri paikkaan.Eniten häntä suututti se että maine tuntui menevän.Ystäväni ja minä kun asumme aika tuppukylässä ja häntä nimiteltiin varkaaksi ym.Ystävä kyllä teki kunnianloukkaussyytteen,mut sopivat asian.

verrattuna muihin.



Sitten tuo julkinen terveydenhuolto siltä osin, että siellä se koko palveluprosessi on mietitty asiakkaan kannalta ihan metsään.



Tero

mutta vastaanoton mukaan se ei ole ongelma, sillä missään ei sanota, että hotellihuoneessa pitää olla vuode, patjat riittävät. ja 12 hengen kokouspöytä.



Toyota-kaupassa yrittäessäni ostaa autoa. Matkassa 2 kpl 3v lapsia, jotka kiltisti menivät leikkinurkkaan. Kun yritin saada myyjää myymään, tämä totesi, että ryhtyy tekemään kauppaa, kunhan mieheni palaa koeajolta. Kysyin, että miltä ihmeen koeajolta, mies on töissä ja minä ostoksilla. No, se myyjä menetti uuden auton käteiskaupan.



Aina joskus ABC:lla myyjä lopettaa palvelun juuri minun kohdallani, sanoo anteeksi ja ryntää pyyhkimään pöytiä. Ei se mitään, ymmärrän jatkaa matkaa ilman kahvia.

Heippa ja hyvää huomenta kaikille.



En tiedä voidaanko tämä laskea huonoksi palveluksi,mutta ehkä.



Tämä tapahtui 2 vuotta sitten kun olin täyttänyt 18.Vuotta.Menin kauppaan ja ostin 2 siideriä,sipsipussin,kondomeja ja kanaa.Myyjänä oli sattumoisin yläaste aikainen tyyppi joka oli todella v-mäinen mua kohtaan,siis kiusasi vuosia...Hän otti mut vastaan ja maksoin ostokset.Ei siinä ollut mitään,mutta samana päivänä hän laittoi galleriaan (irc galleria) jutun "No voi vittu et arvaa mitä se ----- osti tänään+Mikä vittu se on olevinaan.Mitä se ees tekee niillä kortsuilla.On niin läskikin et ei kukaan huoli"



Koko tuppukylä alkoi juoruamaan.Juoru kantautui pitkin kylää.Enkä edes ole läski.Olen 170 pitkä ja 65 kiloa.



"Kortsutypy" oli mun uusin lempinimi siitä lähtien.Olisi pitänyt tehdä valitus tästä myyjästä,mut ei tullut tehtyä koska pelkäsin.En tiedä mitä.



Nykyään en ONNEKSI asu enään siellä.Sain yliopistopaikan ja muutin kauas pois.

Olin vertaillut pesukoneiden hintoja ja tehnyt arvioita sähkönkulutuksen ym. suhteen (annettujen tietojen perusteella). Koppava, nuori miesmyyjä torppasi kaikki tietoni ja yritti myydä liian kallista konetta, joka oli todellinen sähkösyöppö kaiken lisäksi. Kun sain suuni auki, kysyin että eikö ilmoitettu "x kwh" näy sähkölaskussa aika tuntuvasti..? Myyjä tuhahti että joo, varmaan euron edestä...mikä ei voinut pitää paikkaansa, tai sitten koneella pestiin pyykkiä kerran kahdessa kuukaudessa. Uskomatonta.



Muutaman kerran olen mennyt takaisin "laadun tarkistamisen" vuoksi, mutta aina sama juttu: nainen saa ylimielistä palvelua, miehiä suorastaan bongataan kassaltakin palveltaviksi. Yritetään myydä liian kallista ja sellaista, mitä en tarvitse.



Sen sijaan paikkakuntamme Hirvox antoi niin hyvää palvelua ja tietoutta, että ostimmekin sieltä kaikki kodinkoneet uusiksi :).

PizzaHutissa, siellä tuotiin kyllä juuri istumaan oppineelle lapselle piirustusvälineet ja lasten ruokalista (lapsi siis n. 6kk). Meille aikuisille ei tuotu edes ruokalistaa tai kysytty mitä haluamme juoda ja kaikki tarjoilijat hävisivät jonnekin takahuoneeseen. Luulin ensin, että meni vain hakemaan ruokalistoja?!?

Meillä oli nälkä ja jano, joten vartin odottelun jälkeen lähdimme ravintolasta, en ole käynyt katsomassa onko palvelu nopeutunut.

kreikkalaisen ystäväni kanssa. Vaatteiden kokomerkinnät eivät olleet minulle tuttuja, joten ystäväni kysyi lähellämme itseään kokovartalopeilistä ihastelevalta myyjältä, että mikä olisi minulle oikea koko. Myyjä vilkaisi minua peilin kautta, totesi ylimielisesti, että "en tiedä, iso" (olin kaiketi kreikkalaisittain iso, 174 cm ja 65 kg) ja jatkoi peilille keimailemista. Eipä huvittanut ostaa ko. liikkeestä mitään.

Oli sitten kyse Kaubamajasta, Lasten Maailm tai ravintola, huonoa palvelua on aina saatu, lähes takuuvarmasti! :-D



Tää on jo niin huvittavaa että vois vaikka nauraakin!

Nainen ei saa rautakaupassa mitään palvelua tai jos saa, hyvin ylimielistä. Meillä on puuseppä kotona tekemässä terassia ja ruuvit loppuivat kesken. Ajoin K-Rautaan hakemaan niitä lisää, oli jopa mallikappale mukana. Onnisutin pyydystämään myyjän ja pyysin kyseistä ruuvia. Myyjä alkoi ivallisesti tivaamaan, että mihinkäs sinä meinaat noita laittaa ja tuomitsi täysin kaiken mitä sanoin. Hän ei oikeasti meinannut antaa minulle niitä ruuveja. Toisen kerran olin ostamassa K-Raudasta maalia. Taas myyjä ivaamaan, että mitäs sinä meinaat tällä maalata. Hän ei meinannut millään sekoittaa haluamaani sävyä.

Starkista emme meinanneet mieheni kanssa saada ostettua puuta, sulkemisaikaan oli tunti ja työntekijä oli sitä miletä, että ei kyllä enää ehdi ottaa trukkia ja nostaa niitä puita alas. Mies sanoi että anna se saamari trukki tänne, hän ottaa itse.

K-Raudasta olen kerran lähetnyt itkien ilman haluamaani tavara, en nyt muista mikä se oli mutta sitä ei minulle suostuttu antamaan.

Seisoin jo kassalla odottamassa myyjän vapautumista, niin otti asiakkaan viereiselle kassalle. Ymmärrän, että kerran, mutta 3 mun jälkeen tullutta vanhaa herraa palveltiin ensin. Jätin tavarat (7kpl) hyllyn päähän ja sanoin kauniisti hei hei!

Käyn sit muualla apteekissa.

Nainen ei saa rautakaupassa mitään palvelua tai jos saa, hyvin ylimielistä. Meillä on puuseppä kotona tekemässä terassia ja ruuvit loppuivat kesken. Ajoin K-Rautaan hakemaan niitä lisää, oli jopa mallikappale mukana. Onnisutin pyydystämään myyjän ja pyysin kyseistä ruuvia. Myyjä alkoi ivallisesti tivaamaan, että mihinkäs sinä meinaat noita laittaa ja tuomitsi täysin kaiken mitä sanoin. Hän ei oikeasti meinannut antaa minulle niitä ruuveja. Toisen kerran olin ostamassa K-Raudasta maalia. Taas myyjä ivaamaan, että mitäs sinä meinaat tällä maalata. Hän ei meinannut millään sekoittaa haluamaani sävyä.

Starkista emme meinanneet mieheni kanssa saada ostettua puuta, sulkemisaikaan oli tunti ja työntekijä oli sitä miletä, että ei kyllä enää ehdi ottaa trukkia ja nostaa niitä puita alas. Mies sanoi että anna se saamari trukki tänne, hän ottaa itse.

K-Raudasta olen kerran lähetnyt itkien ilman haluamaani tavara, en nyt muista mikä se oli mutta sitä ei minulle suostuttu antamaan.

onko kyseessä äänekosken k- rauta?? siellä ainakin yksi myyjä on just tuollainen..

Miehellä oli siellä tili, homman piti toimia niin, että kunhan sanon nimen, niin voin ostaa laskuun. Nimeni oli jollain "tämä saa ostaa tälle tilille" -listalla. Ostin tavaroita, jotka remppamies oli minulle listannut. Kassalla ei onnistunut laskullelaitto millään, kuulemma ei voi antaa laskulle, koska tili on miehen nimellä ja hekkkareiden mukaan en ole tilinomistaja.



Soitin miehelle, että mitä nyt tehdään. Remonttimies tuli puolen tunnin kuluttua, meni tavaroitten kera kassalle, kukaan ei edes kysynyt papereita, kunhan sanoi nimen ja sillä selvä.



Menin perässä kassalle ja kysyin, miten tuo mies saattoi papereita näyttämättä laittaa mieheni laskuun yli 600 e arvosta tavaraa, jos minä en voi sitä tehdä. Kuulemma ei ole minun asiani, koska se ei edelleenkään ole minun tilini.

Olisin ostanut punaista vuorikangasta, menin pakan kanssa leikkauspisteeseen jonoon. Edellisen asiakkaan kankaan leikattuaan myyjä melkein kääntyi puoleeni, mutta sitten sivusta joku asiakas pyysi apua, ja myyjä poistui. Odotin 5 min. Vaihdoin toiselle leikkauspisteelle ja jonotin. Kun vuoroni tuli, oli taas joku muu asiakas vierestä pyytämässä apua.



Jätin kangaspakan siihen.



Kolmas myyjä huuteli perääni, että tarvitsenko apua. Vastasin, että kiitos ei, ulos osaan ilman apua ja kankaita voitilata netistä.

Olimme silloin nuoria, alle 25v, meillä oli kaksi lasta ja kolmas tulossa ja haluttiin ostaa farmari-auto.Ensin varmistettiin rahoitus ja eikun kaupunkiin autokaupoille. Löydettiinkin sopiva, vähän käytetty, ei halvimmasta päästä mutta ei uuden hintainenkaan, rahat siis oli että kaupat olisi voitu tehdä samantien. Kysymään sitten myyjältä että josko koeajolle päästäisiin, katseli meitä päästävarpaisiin ja sanoi että on nyt tuommonen kurakeli niin kallista pesettää autoa huvikseen ajelijoiden takia niin ei anneta koeajoon jos ei todella tarkoitus ostaa. Tietenkin olisimme voineet selittää että ihan todellakin aiomme ostaa mutta sen verran kiehahti että sanottiin että eipä sitten mitä, jatketaan matkaa. Seuraavassa liikkeessä meille oikein tarjottiin autoja koeajoon:) Ja löytyi sitten hyväkin.

Noa Noassa on ollut melkein aina nihkeää palvelua. Ilmeisesti niillä on semmoinen käytäntö, että vain rikkaan näköisiä ihmisiä palvellaan hyvin. Ja Noa Noahan ei nyt ole edes mitenkään kallis putiikki...



Paskinta palvelua oon saanut Italiassa, Roomassa yhdessä leipomossa (jouduttiin lähteä tyhjin käsin) ja Venetsiassa yhdessä yhden tähden hotellissa. Ilmeisesti joillain italialaisilla naisilla on todella suuria antipatioita ulkomaalaisia, vaaleaihoisia naisia kohtaan.



Virossa on joissain paikoissa vallalla se neukkutyylinen nyrpeä palvelukulttuuri, mutta oon siihen niin tottunut (oon asunut Virossa), että en jaksa useinkaan kiinnittää siihen mitään huomiota.

Pikkusiskoni (silloin 26v) oli menossa häihin ja tarvitsi hatun. Menimme Stockan hattuosastolle, jossa siskoni yritti selittää vapaana olleelle myyjälle millainen mekko hänellä ja kysellä millainen hattu siihen sopisi. Myyjälle oli tärkeämpää järjestellä hattuja paikoilleen ja olkansa yli hän antoi ylimalkaisia vastauksia.



No sisko valkkasi sitten hatun itse ja myyjä, jollei maksoi, olikin ystävällinen ja antoi vielä hoito-ohjeetkin. Varmaan se eka luuli, ettei tuo kumminkaan mitään osta (siskolla oli päällä farkut, farkkutakki ja kangastossut).



Harmittaa, etten tehnyt valitusta.