Miten eroon katkeruudesta?
Kun paljastuu, että kaikki mille olet pohjannut elämäsi on ollut valetta?
Kun miehellä, nykyisellä exällä paljastuu olleen vuosien sivusuhde, minkä vuoksi lopulta me erosimme ja nyt he onnellisina vihdoin yhdessä?
Kun ero on vaikea, todella vaikea.
Kun sinua syyllistetään kaikesta. Ja tunnet itsekkin itsesi täysin epäonnistuneeksi ja syylliseksi kaikkeen.
Miten eroon katkeruudesta. Vihasta. Pettymyksestä?
Tuskasta?
Kommentit (13)
Aika lailla samat tunnelmat. Lähes kaikki mistä on elämässä yrittänyt pitää kiinni, on pettänyt. Päivä kerrallaan mentävä; toki osa päivistä on parempia. Esimerkiksi pitkän kävelylenkin tai muun liikunnan jälkeen asiat ovat yhtä huonosti mutta eivät tunnu juuri miltään.
Ajan myötä varmaan helpottavat tuollaiset kokemukset kuin ap:llä. Mitään pikaratkaisua ei varmaan ole kuin se, että tekee asioita, jotka rakentavat itseä ja tuottavat mielihyvää.
Jatkamalla elämää ja panostamalla itseen ja haaveiden toteuttamiseen. Tuskin liittonne mikään ihana oli, jos kerran sivusuhde?
Liitto ei ollut hyvä. Kaikkea muuta.
Enkä ikävöi miestä enkä yhteiselämäämme ollenkaan.
Silti näin iso petos sattuu todella paljon!
Kaikelta on viety pohja.
Epäilinhän minä tätä useasti, vuosien ajan.
Eniten suren lapsia. Lasten menetystä. Sitä että ex manipuloi ja lahjoo lapsen luokseen. Koittaa vieraannuttaa hänet minusta.
Esittää nyt niin hyvää isää että.
Ja mä olen yksin. Täysin yksin. Vuosia olin kotona ja hoidin lapset kun mies meni omissa menoissa. Vuosia hänen myrkkynsä teki sen, että lamaannuin. Lakkasin elämästä omaa elämääni.
Mä vihaan tätä katkeruuden tunnetta. Viha on hyvä, se ajaa mua eteenpäin. Ja vihaan sitä ahdistusta mikä lasten lähdöstä seuraa.
Se tunne on kamala, kun ei tiedä milloin taas näkee. Ja mä olen aina ollut ensisijaisesti äiti.
Mun tekis mieli työntää lapset joksi aikaa isälleen. Ja vaan häipyä jonnekkin. Haluan pois täältä. En voi mennä ees kauppaan ku pelkään et törmään exään siellä. En halua nähdä sitä enää ikinä!!!!
Vierailija kirjoitti:
Muista.. Oot huikee :)
Kiitos. Oikeasti. Tämä vieraan ihmisen kommentti tuntui tässä tuskassa todella hyvälle.
Hakeudu terapiaan ja eroryhmään, ne oikeasti auttavat. Itse sinun asemassasi muuttaisin niin kauas, ettei mieheen enää kaupassa törmää ja muuttaisin muutenkin elämäni mahdollisimman paljon. Maiseman vaihtuessa vaihtuvat ajatuksetkin. Tee ainakin jotain eri tavalla kuin ennen, tee uusia asioita, mutta tärkein kuitenkin on hakeutua ammattiavun piiriin. Kirkon perheneuvonnan eroryhmät ja terapiat ovat ilmaisia, jos rahatilanne on tiukka. Ei tarvitse kuulua kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Liitto ei ollut hyvä. Kaikkea muuta.
Enkä ikävöi miestä enkä yhteiselämäämme ollenkaan.
Silti näin iso petos sattuu todella paljon!
Kaikelta on viety pohja.
Epäilinhän minä tätä useasti, vuosien ajan.Eniten suren lapsia. Lasten menetystä. Sitä että ex manipuloi ja lahjoo lapsen luokseen. Koittaa vieraannuttaa hänet minusta.
Esittää nyt niin hyvää isää että.
Ja mä olen yksin. Täysin yksin. Vuosia olin kotona ja hoidin lapset kun mies meni omissa menoissa. Vuosia hänen myrkkynsä teki sen, että lamaannuin. Lakkasin elämästä omaa elämääni.
Mä vihaan tätä katkeruuden tunnetta. Viha on hyvä, se ajaa mua eteenpäin. Ja vihaan sitä ahdistusta mikä lasten lähdöstä seuraa.
Se tunne on kamala, kun ei tiedä milloin taas näkee. Ja mä olen aina ollut ensisijaisesti äiti.Mun tekis mieli työntää lapset joksi aikaa isälleen. Ja vaan häipyä jonnekkin. Haluan pois täältä. En voi mennä ees kauppaan ku pelkään et törmään exään siellä. En halua nähdä sitä enää ikinä!!!!
Olet avautunut täällä viikon sisällä jo useasti. Tuolla katkeruudella vieraannutat itse lapset itsestäsi. Keskity lapsiin ja hyviin asioihin.
Tiedän, että vieraannutan lapseni itsestäni. Eivät he pian halua täällä enää olla.
Siksipä kysyn, millä pääsen tästä kaiken alleen musertavasta tunteesta eroon.
Jotta pystyn jatkamaan elämääni.
Eroryhmä ja terapia oli hyvä kommentti. Pitää vaan ottaa itseä niskasta ja tehdä sen eteen jotain. Ja se on kuulkaa tässä olotilassa vaikeaa!
Hyväksymällä tunteesi ja elämällä eteenpäin. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja tuossa tilanteessa täysin ymmärrettäviä. Olet elänyt valheessa, myönnä se ja anna se itsellesi anteeksi. Käsittele tunteet ja tapahtunut läpi, ja sitten sen kun menet elämässä eteenpäin. Ilmeisesti asut yhä exää lähellä, kun pelkäät mennä kauppaan. Muuta kauemmas ja pian! Poista ex somestasi, yhteydenpito vain lapsista lyhyin viestein, ei puheluin. Lapset ovat lahja, heitä älä työnnä pois, koska sitä tulet katumaan, jos sen teet.
Kuinka kauan tapahtumista on? Toi on virhe, jos negatiivisista tunteista yrität kaikin voimin eroon liian aikaisin. Ne vain pitkittyvät sillä. Katkeruus on yksi tunne muiden joukossa, ei sen kummempaa. Anna sen olla. Sit on eri juttu, jos kaikki on tapahtunut vuosikausia sitten ja yhä vain vellot.
Terapiaa, ystäviä, mukavaa tekemistä, korjaavia kokemuksia, vertaistukea, tunteiden kohtaamista.
Aika. Se auttaa. Ja kaikkien tunteiden läpikäyminen. Mutta se vie kauan. Vihan tunteet ovat rajut. Kannattaa kirjoittaa, puhua, huutaa(vaikka autossa yksin) tunteensa ulos. Tulee ajanjakso kun ei satu enää niin paljon . . .
Kyllä se ajan mittaan helpottaa. Voimia!